Yhdistyksetkö kansan salainen voimavara?

Suomi on yhdistysten luvattu maa. Suomessa on yli 140 000 yhdistystä. Yhdistykset tekevät paljon erilaista arvokasta vapaaehtoistyötä. Ilman yhdistysten tekemää työtä emme pärjäisi. Yhdistyksiä siis tarvitaan. Osallistuin tänään Kainuun Järjestöfoorumin järjestämään tilaisuuteen, jossa pohdimme järjestöjen roolia tulevaisuuden Kajaanissa. Aamupuuron lomassa keskustelimme, miten järjestöjen voimavaraa hyödynnetään, kun julkisen sektorin toiminta muuttuu tulevaisuudessa merkittävästi. Pöytäkeskustelu oli varsin antoisa. Kirjasimme paljon asioita myös paperille.

Jo 1700-luvun lopulla syntyivät vapaamuurariloosit ja ensimmäiset sivistysseurat ja hieman myöhemmin erilaiset hengelliset seurat. Suomessa on rakennettu rintamamiestalo jos toinenkin talkoilla ja palkkana on ollut yleensä talkookeitto. Se oli sitä yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä parhaimmillaan.

Totesimme tämän aamuisessa keskustelussa, että meillä kaikilla on tarve verkostoitua, yhdessä on mukava tehdä asioita ja saamme siitä voimaa. Joukkovoimalla jaksamme paremmin vastata haasteisiin ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja tarvitaan. Yhteinen asia, aate tai harrastus koetaan merkittäväksi, että vapaaehtoistyötä jaksetaan vuodesta toiseen tehdä.

Toisaalta koimme, että vapaaehtoistyö vaatii monenlaista tietämystä, lakien tuntemusta ja kaikki on säänneltyä. Byrokratian pyörittämiseen palaa liikaa voimavaroja. Tarvitaan byrokratian purkutalkoot.

Tämän ajan ilmiö on vapaamuotoinen yhteisöllinen toiminta, joka ei ole järjestäytynyt yhdistystoiminnaksi. Esimerkiksi Facebookissa on ryhmiä ja yhteisöjä, jotka ennen digiaikaa olisivat luultavimmin rekisteröityneet. Rekisteröityminen kun tuo juuri sitä byrokratiaa.

Yhdistysten tulisi hyödyntää digitalisaation mahdollisuudet.