Uimamaisterin tyylinäytteitä ja jokiuintia Kajaaninjoella

Ei ole tänä kesänä uimavedet olleet kovin lämpöisiä. Mutta ei veden viileys uimamaisterin tahtia haitannut kun hän veteen pääsi. Kyseinen henkilö on oli jo kahdeksan vuotiaana maisteri, nimittäin uimamaisteri. Vieläkin on merkki tallessa. Kova oli into suorittaa uimamaisterin tutkinto. Autokyytiä kun ei ollut uimahallille, vaan kävellen sinne oli mentävä.

Tästäpä pääsenkin sujuvasti Kajaanissa lauantaina 29.7.2017 järjestettyyn perinteiseen jokiuintiin. Kilpailu oli järjestyksessään jo kolmas. Nämä uimarit ne varsinaisia titaaneja ovat. Tänä kesänä mukana oli 13 osallistujaa, viime kesänä heitä oli 20. Lauantaina sää Kajaanissa oli ollut varsin kolea ja oli satanut vettä. Veden lämpötila oli tänä vuonna vain 17 astetta kun se viime vuonna oli 21 astetta. Näin kylmään veteen ei ollut asiaa ilman märkäpukua. Matkan pituus oli 1,8 kilometriä ja kilpasarjan ykkönen ui sen aikaan 26,16.

Meidän uimamaisteri oli hieman harmissaan kun ei tiennyt ko. kilpailusta mitään. Ehkäpä olisi voinut osallistua kun tapahtuma tänä vuonna osui kesälomareitille. Talvella maisteri harkitsee menevänsä avantouinnin SM-kilpailuihin Ähtäriin. Viime vuonna oli ensimmäinen yritys SM-avantouinteihin, mutta paha flunssa sotki kuviot.

Viinarallaajien omaan käyttöön selitykset

Kyllä ihminen sitten on hyvä keksimään hyviä selityksiä omaksi edukseen. Näin kesällä suomalaiset ovat suunnanneet Viroon viinan hakureissuille vilkkaasti. Juomia haetaan häihin, mökille ja kesäloman ratoksi. Vaikka Viro on nostanut alkoholiveroaan, niin veronkorotukset eivät ole liiemmälti vaikuttaneet suomalaisten intoon hakea alkoholijuomia naapurimaasta. Viinaa on rahdattu entiseen malliin.

Alkoholijuomia saa tuoda Suomeen EU-maista omaan käyttöön ilman veroa ja tullia tietyn määrän. Viinaa saa tuoda enemmänkin kunhan pystyy selvittämään, että sallitun määrän ylittävä osuus on tulossa omaan käyttöön, eikä myytäväksi. Esimerkiksi sukujuhlat on tällainen hyvä syy. Sitten on ne tekaistut selitykset. Kun sulhaselta on kysytty morsiamen nimeä, niin ööö... tuota... sepä ei olekaan muistunut mieleen. Joillakin sukujuhlat saattavat olla jopa kerran kuukaudessa. No naama on kyllä jäänyt tullin mieleen. Joku oli selittänyt isoa lastiaan sillä, että hän käytti sitä auton lasien pesunesteenä. Joku puolestaan kertoi antavansa 100 pulloa vodkaa kavereilleen. Jonkun selitys oli, että minulla on synttärit, taas.

Tulgua terveh Bomban talo

Nurmeksessa Bomban talolla on tänä viikonloppuna 28.-30.7.2017 Suojärven Pitäjäseuran juhlat. Tänään pitkästä aikaa kävin mökiltä Nurmeksessa ja Bomban talolla. Sattumalta näihin juhliin pääsimme mekin osallistumaan. Samalla kävimme Bomban kesätorilla, joka on tänä kesänä 23.6.-5.8.2017 ja siellä kesätorin lavalla oli juhlien ohjelmaa. Väkeä oli liikkeellä aika runsaasti. Iloisia karjalaisia naisia perinteisissä puvuissaan oli paikalla ja kuulimme karjalan murretta (vai miksi sitä kuulemaamme mukavan kuulosta kieltä sanotaankaan). Kahviossa hörppäsimme tietysti kahvit. Mikäpä siinä oli kahvitellessa lämpimässä auringonpaisteessa iloisten ihmisten seassa. Kesätorilla on paikallisia käsityömyyjiä päivittäin. Jotainhan sieltä mukaan tarttui.

Bomban karjalaiskylä on ainutlaatuinen kokonaisuus karjalaista rakennuskulttuuria ja perinnettä. Karjalaiskylän kodikkaat huoneet sijoittuvat kylämäisesti Bomban talon ympärille, vain kivenheiton päähän kylpylästä. Karjalaiskylässä on kaikkiaan 50 huonetta, joista osa yhdistettäviä combi-huoneita. Alueen keskus on upea Karjalainen Bomban talo. Talon palveluihin kuuluvat Bomban ravintola, oluttupa ja kesäterassi sekä matkamuistomyymälä Bomban Puodi. Bomban karjalaiskylässä sijaitsevat persoonalliset hirsiset rivitalot, joissa karjalaiskylän hotellihuoneet ovat. Alueen toinen komea hirsirakennus on Kalevan Hovi, joka toimii kokous-, näyttely- ja juhlatilana. Kalevanhovin alakerrassa on toimii Bomba-Actionin ohjelmapalveluyritys. (Lähde bomba.fi)

 

Kainuun uusi sairaala rakentuu kainuulaisvoimin

Kainuun uuden sairaalan rakentaminen Kajaanin sairaalanmäellä etenee aikataulussa. Sairaalan 60 rakentajasta 80 % on kainuulaisia. Uusi uljas sairaalamme rakennetaan siis kainuulaisvoimin. Tämä on hyvä uutinen. Enimmillään työmaalla tulee olemaan noin 250 rakentajaa. Toivottavasti tästä määrästä on jatkossakin kainuulaisten osuus mahdollisimman suuri. Moni kainuulainen rakentaja pääse nyt ainakin vähäksi aikaa reissuhommista kotikonnuille. Kainuulaiset rakentajat ovat kysyttyjä missä päin Suomea tahansa. Kovasti olen heistä ylpeä ja yksi kainuulainen rakentaja löytyy kotoakin. Saapa nähdä viekö hänenkin tiensä vielä sairaalanmäelle rakennushommiin.

Räjähdys- ja louhintatyöt on saatu päätökseen kesäkuussa. Ensimmäiset anturoiden betonivalut ja salaojitukset tehtiin kesäkuussa. Heinäkuussa on tehty ensimmäiset betonielementtiasennukset ja jatkettu anturoiden valutöitä. Sairaalan peruskivi muurataan elokuussa. Hyvässä vauhdissa siis ollaan ja aikataulussa. Ensimmäisen osan pitäisi valmistua vuonna 2019 ja toisen osan 2021.

Mielenkiinnolla seuraamme rakennustyön etenemistä. Uusi sairaala tarvitaan Kainuuseen. Kajaaninlinnankin rakentamiseen osallistuivat aikoinaan kainuulaiset rakentajat.

Mustikkapiirakka, kesän odotettu herkku

Ihan vielä ei päästä mustikoita poimimaan. Myöhässä ollaan muutama viikko. Mustikkasato on kuulemma keskimääräinen Kainuussa. Mitä se sitten tarkoittaakin. Etelässä musikkaa kuulemma löytyy jo hyviltä kasvupaikoilta.
Mustikkamme on oikeata superfoodia. Mustikkamaito ja mustikkapiirakka, mikään ei ole sen parempaa. Näistä kahdesta asioista tulee mieleen lapsuuden kesät. Heti kun mustikat kypsyvät näitä kahta herkkua on saatava. Ja aina niitä mustikoita on sen verran löytynyt jostain. Halla on kyllä monesti verottanut osansa ja mustikan kukat ovat palentuneet heti alkuunsa.

Paras mustikkapiirakka tulee perinteiseen pullataikinaan. Uutuutena löytyy resepiti mustikka marenkipiirakasta. Voi olla toimiva yhdistelmä, kuulostaa vain aika erikoiselta.

Uusi tuttavuus itselle on ollut tänä vuonna pensasmustikka, joka on oman mustikkamme sukulainen, ehkäpä serkku. Tämä sukukainen voi kasvaa jopa kaksimetriseksi. Mustikalle se maistuu, mutta ei se kyllä vedä vertoja aidolle, oikealle mustikalle. Yksi hyvä asia siinä on, se ei värjää. Tuottoisa pensas voi tehdä satoa jopa 10 litraa.

Kusti ei polje enää tiistaisin, Posti supisti jakeluaan

Suomessa on jaettu postia jo 1600 luvulta lähtien. Laajamittainen postin kotiinkanto alkoi vuonna 1800-luvun puolivälissä. Korvausta peritiin tuolloin yhden kopeekan verran. Nyt Posti on ilmoittanut, että se ei enää jaa kirjeitä tiistaisin. Maanantaina postitetut kirjeet jaetaan pääsääntöisesti keskiviikkona. Tiistaisin ei jaeta myöskään aikakauslehtiä, mainoksia tai ilmaislehtiä, jos alkuviikon lähetykset on saatu jaettua jo maanantaina. Tiistaisin jaetaan kuitenkin osa sanomalehdistä, pikakirjeet ja laboratoriolähetykset.

Tähän on tultu postinjakelussa. Postin mukaan kirjeitä ei enää vain lähetetä. No enpä muista, milloin olisin viimeksi kirjeen postittanut, onnittelukortteja lukuun ottamatta. Vielä 1950-luvulla kaupungeissa ja taajamissa postia jaettiin asiakkaille kuutena päivänä viikossa ja kaksi kertaa päivässä. Suomessa on yleispalveluvelvoite ja sen mukaan kaikissa Suomen kunnissa arkisin, maanantaista perjantaihin, toimivat kirje- ja pakettipalvelut. Rikotaanko tässä nyt lakia? Viestintävirasto onkin lähettänyt Postille selvityspyynnön nyt toteutettavasta jakelu-uudistuksesta.

Kautta aikain postia on jaettu jalan, kolmipyöräisellä kärryllä, polkupyörällä, moottoripyörällä, mopedilla, suksilla, potkukelkalla, hevosella, porolla, autolla.

Monet valittavat, minä mukaan lukien, että Postin toiminta ei ole enää entisensä. Posti tulee vähän miten sattuu ja posti saattaa viipyä turhan kauan matkalla. Posti on lähetettävä matkaan hyvissä ajoin, että se ennättää ajoissa perille. Enää ei voi luottaa siihen, että se on seuraavana tai sitä seuraavana päivänä perillä.

Jääkö mummolle posti nyt jakamatta.

Venäjän presidentti tulee kylään, ei tule yökylään

Suomi valmistautuu ottamaan vastaan itäisen naapurin arvovaltaisen vieraan. Venäjän presidentti Vladimir Putin on tulossa vierailulle Suomeen tämän viikon torstaina. Tervetuloa. Alun perin hänen piti yöpyäkin Suomessa, mutta suunnitelmat muuttuivat. Matka suuntautuu Savonlinnaan ja Punkaharjulle ja tietty tarkoitus on tavata meidän presidentti Sauli Niinistö. Putin menee Savonlinnan oopperaan. Kyllähän se on niin, että naapurinsa kanssa täytyy pitää hyvät suhteet yllä.

Presidentti Putinin yksityiselämä on hämärän peitossa. Hänen siviilisäätyäänkään ei varmuudella tiedetä. Mahtaa se loppupeleissä on tuo presidentin työ aika yksinäistä puuhaa. Koko ajan on pidettävä langat käsissä, oltava hereillä, tehtävä isoja päätöksiä ja vielä siinä sivussa varjeltava yksityisyyttä. Tarvitseeko meidän nyt niin kaikkea tietääkään, mikäli niillä ei ole vaikutusta tehtävien hoitamiseen. Kamalaa olisi kyllä olla niin paljon julkisuuden valokeilassa kuin Venäjän presidentti.

Muutama vuosi sitten jokin lehti julkaisi Venäjän oloissa poikkeuksellisen jutun, jossa kerrottiin muun muassa, että Putin on eronnut vaimostaan ja olisi pian menossa uusiin naimisiin. Vaikka juttu oli kirjoitettu myönteisessä hengessä, niin sekään ei auttanut. Lehden päätoimittaja sai potkut heti samana päivänä ja seuraavana päivänä koko lehti ilmoitettiin lopetettavan kannattamattomana. Sen jälkeen ei olekaan Putinin yksityisasioista kirjoitettu. No amerikkalaiselle tähtitoimittajalle Putin oli kertonut olevan lastenlapsiaan rakastava isoisä. Hiemankos venäläismediaa närästi, kun Putin kertoi tällaista vieraalle eikä omalle medialle. Tämä on sitä sananvapautta.

Tuleeko hopeakaivos meidän nurkille, hopeaa vuolemaan

Avataanko hopeakaivos Sotkamoon vuonna 2018? Sotkamo Silver Oy:n hopeakaivoksen rahoituksesta puuttuu vielä 60 % eli vajaat 20 miljoonaa euroa. Tämä on iso summa rahaa, joka pitäisi saada vielä kasaan. Yli puolet rahoituksesta on siis vielä kateissa.  Kun rahoitus saadaan kasaan, niin itse kaivoksen pystyyn pykkäämiseen menee 12 kuukautta. Parhaillaan on menossa ympäristövaikutusten arviointi. Toteutuessaan tämä hopeakaivos olisi Suomen ensimmäinen.

Nyt näyttää olevan oikein kullan ja hopean etsintäbuumi menossa. Malminetsintä on lisääntynyt viime vuosina. Kaivostoiminta on vähän kaksipiippuinen juttu eli miten näihin oikein suhtautuisi. Minua kaivoksissa kovasti huolettavat ympäristöasiat. Muiden kainuulaisten tavoin olen huolissani vesistöistä. Toisaalta toki kaivokset ovat merkittäviä työllistäjiä. Entä miten kaivos ja matkailu sopivat oikein yhteen. Minusta huonosti. Kun nyt sitten nämä kaivokset hyödyttäisivät Suomen kansataloutta ja suurin osa rahoista jäisi Suomeen.

Pääsin 1980-luvulla käymään kaivoksessa, Outokummun kaivoksessa. Sain sieltä mukaani kivenmötikän, joka on vieläkin tallessa. Jotain siinä kivessä kiiltelee. Ei taida olla kuitenkaan kultaa eikä hopeaa. Aika hurjalta se tuntui olla siellä syvällä maan uumenissa. Me vierailijat vain kävimme siellä, mutta työtekijät joutuivat siellä työskentelemään joka päivä. Outokummun kaivos tuotti kuparimalmia ja -rikastetta vuosina 1910-1989 (Lähde Wikipedia).

Tervaa, rautaa ja rosvoja kyläjuhlassa, vanha mylly kertoa voi monta tarinaa

Ihmisiä viettämässä kesäpäivää, haitarin soittoa, kosken kuohuja, ohrapuuroa, lettuja ja kahvia, savumuikkuja, vastojen tekoa, niistä on kyläjuhlat tehty. Mutta sade ei kuulu joukkoon! Ei se tunnelmaa juurikaan haitannut, josko ehkä pitempään poutapäivällä olisi voinut kyläjuhlassa olla kylässä ja vanhan myllyn luona hengailla.

Olin tänään perinteisessä tervaa, rautaa ja rosvoja kyläjuhlissa Hakasuon myllyllä Paltamossa. Näin kyläjuhlaa meille mainostettiin. Söin myllyn omaa ohrapuuroa ja ai, että se olikin hyvää. Tutustuin Hakasuon myllyyn ja ostin myllytuotteita suoraan itse mylläriltä. Ostin kaksi kiloa kaurahiutaleita ja kaksi kiloa ohrajauhoja. Mylläri kertoi minulle itse tuotteet tehneensä tässä myllyssä ja omasta viljasta. Nyt meillä syödäänkin sitten kaurapuuroa.

Myllyn omistaa Hakasuon seudun kyläyhdistys. Hakasuon mylly on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde. Rakennukset ovat valmistuneet 1899. Myllyssä on jauhettu viljaa liki sadan vuoden ajan eli yhtä kauan kuin Suomi on ollut itsenäinen.

Päivänkakkarana kesätuulessa, mikä kesäinen kukka on mieluisin

Ylä-Savon kesälehdestä luin kuinka Iisalmen Sanomat oli kysynyt muutamalta tutulta yläsavolaiskasvolta kevyessä kesähengessä 'Mikä kesäinen kukka olisit, jos olisit kukka?' Viljellytkin kesäkukat olivat tässä kesäisessä leikkisässä kyselyssä mukana.

Siinäpä minäkin ryhdyin miettimään, mikä kesäkukka tahtoisin olla. Eipä siinä kauan tarvinnut minun miettiä. Tahtoisin olla päivänkakkara (Leucanthemum vulgare). Päivänkakkara kuuluu Suomen kesään. Kukka on kaunis ja sitä on ilo katsella. Lapsena ja nuorena päivänkakkaroiden kukinnosta nypittiin yksi lehti kerrallaan ja hoettiin rakastaa, ei rakasta...Joidenkin kyselyyn osallistuneiden piti miettiä vastausta pitkäänkin ja toisten vastaus tuli yksintein. Monen valintaan liittyi jokin kukkaan liittyvä muisto.

Esimerkkejä kyselyyn vastanneiden valinnoista:
- kirsikankukka; se kestää monenlaisia säitä tuulta ja tuiverrusta, kovia kokiessaan se kukkii aina uudestaan
- samettiruusu; oli ensimmäisiä kesäkukkia, joita on ollut myynnissä
- hajuherne; sukulaisperheen poika toi 10-vuotiaalle syntymäpäiväsankari tytölle lahjaksi hajuhernekimpun
- horsma; rentunruusu, sisukas
- lumpeenkukka; kaunis ja hyvin "huolitellun ja ryhdikkään" näköinen
- nurmikoi; nurmikon tuoksu, kesä ja jalkapallo
- pelargonia; edesmennyt sukulainen tykkäsi pelargonioista valtavasti ja pelargonioista tulee mieleen rakas täti, kukka on helppohoitoinen ja kestävä
- variksenmarja; sitkeä sekä ainavihanta kasvi, selviää karussa ympäristössä

Ylä-Savon kesän sanoin "Elä hötkyile, ollaan vuan ku ee oltaskaan".

Hossan kansallispuistossa riittää kävijöitä, piristysruiske Kainuun matkailulle

Hossan suosio on ollut suurta sen jälkeen kun Hossa vihittiin kansallispuistoksi 17. kesäkuuta. Kävijämäärät ovat huomattavasti lisääntyneet. Hossasta on vaikeaa löytää enää majoitusta loppukesälle. Tämä on mukavaa kuultavaa. Toivottavasti myös ensi kesänä saamme lukea vastaavanlaisia uutisia Hossasta. Hossan matkailuyrittäjä suositteleekin, että ihmiset varaisivat jo nyt ensi kesän majoituksen. Hossalla on ollut siis varsin piristävä vaikutus Kainuun matkailulle. Hienoa, että kansallispuisto tänne Kainuuseen saatiin. Kerrankin päättäjät päättivät viisaasti. Kiitos.

Hossassa tekevät tiivistä yhteistyötä Metsähallitus, Suomussalmen kunta ja yrittäjät, jotka huolehtivat majoituksista. Suomussalmen kunta onkin ollut täysillä mukana kansallispuisto hankkeessa. Hattua nostan sinne Suomussalmen suuntaan.

Hossasta löytyy mökkimajoitusta, hotellihuoneen tyyppistä majoitusta, karavaanialueita on kaksi, autiotuvassa, teltassa taikka laavulla voi yöpyä. Alueen läheisyydessä on puolisen tusinaa majoituksen tarjoajaa.

Tulevaisuuden kuusi; joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan

Kainuun rajavartiosto istutti tänään 20.7.2017 Kajaanissa juhlavuoden kuusen satavuotiaalle Suomelle. Tulevaisuuden kuusen istutuskampanja on osa Suomi100 -vuoden juhlallisuuksia. Se jatkaa itsenäisyyden historiallista perinnettä. Tulevaisuudenkuusi verkkosivuilla kerrotaan, että, joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan.

Tilaisuudessa olin paikalla minäkin. ltapäivän ohjelmassa oli seppeleenlasku RjP8-muistokivelle. Seppeleenlaskulla haluttiin kunnioittaa edellisiä rajamiessukupolvia. Tilaisuuden lopuksi istutettiin tulevaisuuden kuusi. Kainuun rajavartioston edustaja ja paikalla olleet lapset kuusen yhdessä istuttivat. Tapahtumasta jäi mukavat muistot. Olin kovin tyytyväinen, että kävelin paikalle kuusen istutusjuhlaan.

Paikalla olivat myös Kuhmon rajasotilaskotisisaret myymässä kahvia ja herkullisia munkkeja. Pitihän ne munkkikahvit juoda ja hyvältä ne maistuivatkin.

Ensin kuusi istutettiin maahan ja sitten hieman maata sen ympärillä tampattiin eli tiivistettiin. Lopuksi vielä tuumattiin, että varmaan täytyy kuusta vielä kastella.

 

Vasta vai vihta, yleisessä saunassa miesten puolella

Minulle se on vasta ei koskaan vihta. Lueskelin tänään 106 sivuista Suomen Saunaseura ry:n jäsen- lehteä 2/2017. Suomen Saunaseura ry täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Saunaseura on kartoittanut 100 vuotiaat savusaunat Suomessa ja niitä löytyi yli odotusten, 230 kappaletta. Näissä saunoissa on kylvetty koko itsenäisyytemme ajan. Saunaseura haluaa edistää suomalaista saunakulttuuria ja hyviä ja terveellisiä saunatapoja.

Lapsuudessani sauna kuului aina pyhän viettoon. Lauantaina lämmitettiin sauna. Nykyisin myös saunassa käyminen on arkipäiväistynyt, on  lenkkisauna, naisten ja miesten sauna, perheen keskiviikon sauna, illanvietto sauna, mökkisauna, yleinen sauna.

Suomalaisen saunan päivästä halutaan tehdä vakiintunut liputuspäivä. Aloitteen voi käydä allekirjoittamassa osoitteessa saunanpaiva.fi/. Adressin sivuilla kerrotaan, että todennäköisesti suomalaiset saunoivat jo ennen kuin tänne Uralin perukoilta hiihtivät. Sauna oli ennen Runebergia, Sibeliusta ja siniristilippua. Kyllähän sauna oman liputuspäivän ansaitsee.

Saunassa on synnytty, kupattu, palvattu lihat, pesty vainajat, nautiskeltu ja rentouduttu. Sauna on ollut siis varsinainen monitoimilaitos.

Minusta Juha Vainion laulu Yleisessä saunassa kuvaa hyvin omalta osaltaan suomalaista saunakulttuuria. Alla laulusta ensimmäinen säkeistö.

"Yleisessä saunassa, miesten puolella
oskarin kokoisena yleisien miesten tarinat kuuntelin huolella.
Yleisessä saunassa olin opissa,
Enso-Guzeitin aamuvuoro istui samassa kuumassa kopissa."

Sote soppa porisee molemmin puolin Atlanttia

Meidän sote uudistus on takkuillut ja on nyt sitten uudelleen valmisteltavana. Lakiin tehdään perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon edellyttämät muutokset. Asiantuntijat kyllä varoittivat hallitusta näistä asioista, mutta ehei, ei hallitus mitään kuunnellut. Yhdysvalloissa puolestaan istuvan presidentin terveydenhoitolaki ei näytä etenevän ja on kaatumassa. Sielläkin siis sote soppa kiehuu.

Yhdysvaltain istuvan presidentin hanke kumota edeltäjänsä tekemä terveydenhoitouudistus näyttää olevan vaarassa kaatua. Rapakon takana yritetään korvata Obamacarena tunnettua terveydenhoitolakia toisella versiolla, eikä lakia ole vieläkään saatu hyväksyttyä. Uutisen mukaan uusin takaisku tuli, kun eräs veteraanisenaattori joutui äkillisesti leikkaukseen ja ei voi osallistua lakiäänestykseen. Niin on täpärä tilanne äänestyksen voimasuhteissa. Niin on kiivasta ollut, että senaatti on joutunut lykkäämään kesälomaansakin. Että se voikin olla tuo terveydenhoito monimutkaista. Eikö pääasia kuitenkin ole, että kaikki kansalaiset saavat vaivoihinsa hoitoa.

Luin, että eräs yhdysvaltalainen esimerkkiperhe maksoi sairasvakuutuksestaan 2500 dollaria (2180 euroa) kuussa ja kun Obamacare tuli voimaan niin hinta puolittui 1250 dollariin (1090 euroa). Obamacare on tuonut 20 miljoonaa ihmistä vakuutuksen piiriin. Nyt Obamacare halutaan korvata uudella lailla ja pelätään, että kaikki tulisi maksamaan enemmän. Ihmiset pelkäävät, että eivät enää pystyisi maksamaan sairausvakuutusta. Kuinka ollakaan uuden lain valmistelijat on kehuneet, että uusi laki antaisi ihmisille vapauden valita vakuutuksensa tarpeidensa mukaan. Valinnanvapautta sitä meilläkin on kovasti korostettu. Sairaudet tulevat ihan pyytämättä ja ei voi koskaan tietää, milloin voi sairastua. Uudessa mallissa vanhojen ja sairaiden vakuutusmaksut kohoaisivat. Uudistuksesta hyötyisivät nuoret ja terveet.

Hienoa Pori, SuomiAreena teki kävijäenkat

Pikkaisen minä olen noille porilaisille kateellinen SuomiAreenasta. Siellä kuhisee väkeä ja käydään mielenkiintoisia keskusteluja. Milloinkahan sitä sinne mahtaisi päästä mukaan. Tänä vuonna SuomiAreenaan osallistui ennätysmäärä kävijöitä, lähes 74 000. Nyt on jo ilmoittautuminen ensi vuoden  SuomiAreenaan käynnissä! Eipä majoitukseen taitaisi meikäläisellä olla varaa. Viime viikolla uutisoitiin, että yö hotellissa maksaa 320 euroa kun se normaalisti maksaa 86 euroa. Se on tuo kysynnän ja tarjonnan laki.

Suomi-areena on Porissa kesäisin vuodesta 2005 järjestetty poliittinen keskustelutapahtuma ja se järjestetään vuosittain samanaikaisesti Pori Jazzin kanssa. Alun pienestä tapahtumasta on kehkeytynyt varsin suuri tapahtuma. MTV ja Porin kaupunki sen järjestävät. No enpä ole päässyt Pori Jazziinkaan. SuomiAreenan myötä medialla on heinäkuun hiljaiselossa uutisoitavaa. Joku kirjoittikin, että tapahtuma on luotukin täyttämään kesäinen poliittinen uutistyhjiö.

Mikä parasta, niin SuomiAreenan keskustelutilaisuudet ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Tapahtuman esikuva tulee, mistäs muualta kuin Ruotsista, jossa järjestetään Almedalsveckan. Ruotsin tapahtumassa vaikutti olevan hieman enemmän 'äksöniä'.

#Suomi100 juhlavuosi tuntui ja näkyi myös SuomiAreenassa ja siellä puhuttiin muun muassa luovuudesta ja rohkeudesta ja katsottiin tulevaisuuteen, millä eväillä lähdetään seuraavalle vuosisadalle. Tässä keskustelutilaisuudessa olisin kyllä halunnut olla mukana. Varmaankin niitä eväitä ovat juuri nuo luovuus ja rohkeus. Minusta me pärjäämme parhaiten kun takaamme mahdollisuuden kaikille hyvään koulutukseen. Nyt vain hallitus on lyhytnäköisesti juuri koulutuksesta rajusti leikannut.

Presidentti Tarja Halonen oli kommentoinut SuomiAreenassa köyhyyttä. Halonenhan poseerasi Pelastusarmeijan köyhyyskampanjan kuvissa alkukesästä. Poseeraamisellaan Halonen halusi osoittaa, että millaiseksi hänen elämänsä olisi saattanut huonon onnen myötä kehittyä. Halosen mukaan vanhemmilla, koululla ja kansalaistoiminnalle on suuri merkitys.

Rompetorilla, vanhojen autojen lumoissa

Käväisin tänään Kuhmossa harrastusajoneuvo- ja rompemyyntitapahtumassa ja yrittäjien kesämessuilla. Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Edellisen päivän sateesta ja kylmyydestä ei ollut tietoakaan. Mikäpäs siellä oli iloisten ihmisten seassa pyöriä. Aamulla heräsin siinä neljän maissa ja kävin ulkohuussissa. Apua minne se järvi on hävinnyt. Oli niin kova sumu, ettei järveä näkynyt lainkaan. Oli muuten aika aavemainen tunnelma.

Perinteisen harrasteajoneuvo- ja rompetoritapahtuman järjestävät Kuhmon Mobilistit ry, joka on valtakunnallinen mobilistikerho. Kuhmon Mobilistit on perustettu vuonna 2009.

Rompetorilla oli tavaraa joka lähtöön, oli purkkia ja purnukkaa, kippoa ja kuppia, hattuja, metrilakua, moottorisahoja, työkaluja joka lähtöön, vaatteita, paistettuja muikkuja, mansikkaleivoksia, moottorisahalla tehtyjä karhuja ym. ym. Mutta ne vanhat autot lumosivat minut taasen kerran. Niitä oli mukava katsella ja muistella nuoruusmuistoja. Justiinsa tuollainen Rellu (Renault) oli meilläkin. Hyvin sopi paita Fordin väriin.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana rompe ark. tavara, romu, kama, roju, roina. Kerätä romppeensa. Nurkat täynnä turhaa rompetta.

		yks. nom.		rompe
		yks. gen.		romppeen
		yks. part.		rompetta
		yks. ill.		romppeeseen
		mon. nom.		romppeet
		mon. gen.		romppeiden, romppeitten
		mon. part.		romppeita
		mon. ill.		romppeisiin, romppeihin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hienoa YritysAmis, onnittelut voitosta

Tämän päiväinen kirjoitus on omistettu Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitoksen Kainuun ammattiopiston YritysAmikselle. Tällä viikolla nimittäin YritysAmis juhli SuomiAreenassa Tuottava Idea -yhteiskuntasarjan voittoa. Vähänkö tunsin ylpeyttä kun tästä voitosta luin, olin haljeta ylpeydestä. Lämpimät onnittelut. Ja vielä sokerina pohjalla, YritysAmis pääsi Time Squarella Nasdaqin näyttötaululle. Ihan New Yorkista asti tästä Työn tulokset ovat kantaneet nyt hedelmää.

Nyt kajaanilaisten idea kiinnostaa koko Suomea. Koulutusliikelaitos ottaa mallin käyttöön syksyllä koko koulussa. Tästäkö vientituote, kyllä, siihen koulutusliikelaitos tähtää. Mistä tässä on kysymys. Kyseinen toimintamalli on uudistanut ammattiopiskelun yrittäjämäiseen ja työelämälähtöiseen muotoon.  Opiskelu on siirtynyt perinteisistä luokkahuoneista käytännön töihin ja projekteihin ja näitä toteutetaan yhdessä yritysten kanssa. Lisäksi kaikki opiskelijat toimivat vuoden ajan Nuori Yrittäjyys -yrittäjinä. Tuottava Idea palkinnon arvioinnissa kiinnitettiinkin huomiota siihen,ovatko ideassa ainekset läpimurtoon ja laajemmille markkinoille.

Palkinnon arviointikriteerien mukaan YritysAmiksen toimintamallissa on kaikki ainekset myös vientituotteeksi. Uskon tähän. Tsemppiä vain jatkotyöhön.

Kivenpyörittäjä pyörittää ympyräistä kiveään

Siinä sitä on peri suomalaista sielunmaisemaa; maalaishäät, kylätappelu, 1970-luku, maaltamuutto, Suomen kesä, Ruotsiin muuttaneet Volvoineen. Yhteen kesäiseen vuorokauteen  tiivistyy koko ihmiselon katkeransuloinen kirjo iloineen ja suruineen. Kyseessä on Markku Pölösen elokuva Kivenpyörittäjän kylä. Elokuva valmistui reilut 20 vuotta sitten. Eilen sen taasen katsoin ja monta naurua se sai aikaan. Vielä tänäänkin mieheni kanssa muistelimme elokuvaa.

Elokuva perustuu kirjailija Heikki Turusen romaaniin. Aikanaan elokuvaa arvioitiin näillä sanoilla "On hersyvän huumorin kukittama elokuva". Sitä elokuva juuri on. Elokuvassa kuvataan hyvin sukupolvea, joka joutuu kokemaan teollistumisen, kaupungistumisen ja maaltamuuton ajan.

Jerusaleminkin kylä on autioitunut ja tyhjentynyt ja nuorempi väki on muuttanut maalta kaupunkiin ja Ruotsiin. Elokuvassa kyläläisten erittäin rakas kansakoulu on myyty ja koululla juhlittiin kylän viimeisiä häitä. Näihin häihin saapuu pitkästä aikaa kylästä Ruotsiin muuttanut Pekka perheineen. Pekan mielessä rakas kotiseutu näyttäytyy romanttisena onnelana, eikä Ruotsissa kaikki mene hyvin. Monenlaista asiaa ennättää tapahtua pienen ajanjakson aikana. Kieli on hersyvää murretta ja kylän henkilöt kaikki tyyni varsinaisia persoonia. Kylästä löytyy yhteisöllisyyttä. Elämä on välillä kovaakin, mutta huumori ja ystävyys auttavat selviytymään kiperissäkin paikoissa.

Levyke on laitettu talteen. Katsomme sen vielä uudelleen jossain vaiheessa. #Suomi100 juhlavuoden kunniaksi tämän elokuvan etsimme ja saimme käsiimme. Kiitos meidän nuorten. He sen jostain meille olivat kaivaneet.

Holby City, Casualty, Der Alte - sairaalaa ja poliisia

Pidän erityisesti Britti sairaalasarjoista. Tänään alkoi uusi sairaalasarja Casualty. No uusi ja uusi. Sarjaa on tehty jo yli 30 vuotta. Jäin koukkuun niin, että napsahti. No ei tämä sarja aivan ensi visiitillä meidän kanavaverkoissa ole, sillä sarjan jaksoja on esitetty meillä vuosina 1999-2003. Minulle tämä sarja oli uusi tuttavuus. Tästä sarjasta on irronnut sisarussarja Holby Cityn sairaala. Tämä Holby on myös minun suuri suosikki. Vähän harmittelin kun se taasen loppui kun tämä Casualty sarja alkoi.

Casualty alkoi 19. tuotantokaudesta. Tänään näytetty Casualtyn jakso oli esitetty Britanniassa vuonna 2004. Näistä ajoista on lääketiede jo ottanut aimo harppauksia eteenpäin. Mutta eipä se sarjassa vielä mitenkään näkynyt. Kuin ei myöskään se, että sarja on kuvattu samassa paikassa kuin Holby Cityn sairaala. Saa nähdä sarjan edetessä, tuleeko tuttuja asioita vastaan.

Suomessa esitettiin jokin aika sitten Syke nimistä sarjaa. Kyllä sekin oli ihan mukiinmenevä. Mutta ei se kyllä vertoja vetänyt Brittien sairaalasarjoille.

Rakastan saksalaisia poliisisarjoja. Työkaverini taasen sanoi, että hän inhoaa yli kaiken saksalaisia poliisisarjoja. Näin se on yksi tykkää toisesta ja toinen toisesta. Der Alte on saksalaisista poliisisarjoista paras.

Greyn anatomiaa en ole seurannut, mutta Teho-osastoa olen kyllä kaivannut. Se oli hyvä sarja. Harmi vain, että se siirtyi potilasarkistoon.

Kovasti näissä sarjoissa näyttelijät vaihtuvat. Holby Cityssäkään ei taida olla enää yhtään sellaista näyttelijää, joka olisi sarjassa ollut alusta saakka.

Sähköä ilmassa, korkea sähkön siirtohinta kismittää Kainuussa

Täällä Kainuussa on jo pitkään puhututtanut sähkön kallis siirtohinta. Tällä viikolla uutisoitiin, että Loisteen siirtohinnat ovat tuplaantuneet 10 vuodessa. Yleisönosastokirjoittelua on ollut paljon siirtohintojen kalleudesta. Meidän sähköyhtiön omistavat Kajaanin kaupunki ja Sotkamon kunta.

Korkeathan ne siirtohinnat ovat, mutta minä en niistä marmata. Ihan en siis ymmärrä näitä marmattajia. Ikäväähän se mökkiläisille on, jos pitää maksaa kalliisti sähköstä, vaikka kulutusta ei olisi lainkaan. Ei ihme, että heitä sapettaa. No omalla mökillä ei ole sähköjä, on vain oma generaattori. Sillä justiinsa kahvit keittää ja imuroi. Pitää muistaa, että siirtohinnat ovat korkealla suurten investointien, sähköveron ja harvaanasutulla seudulla on kunnossapidettävää verkkoa paljon asiakasta kohden. Kainuu on aika harvaanasuttu alue. Luulenpa, että kyllä ne muutkin sähköyhtiöt joutuvat siirtohintojaan korottamaan. Meillä täällä Kainuussa on osattu varautua ja ennakoida. Muut ovat vain myöhäisheränneitä. Eikä sähkönsiirtomaksuihin ole ainakaan tulossa helpotusta lähiaikoina.

Erään mökin omistajan mukaan kainuulaisten kuulemma pitäisi nostaa mekkala asiasta. No tässä asiassa en kapinoi ja mekkaloi. Eikö se ole hyvä, että verkko rakennetaan säävarmaksi ja mahdollisten sähkökatkosten aika jää pieneksi eli kotitalouden eivät ole kovin pitkään sähköttä.
Sähkömarkkinalaki edellyttää, että sähköverkkojen toimintavarmuuteen on tehtävä parannuksia vuoteen 2028 mennessä.

Hyvä vain, että sähköä tulee töpselistä. Kun olin lapsi, niin ei mummolassa ollut sähköjä ja ei sähköjä ole niillä kulmilla vieläkään. Munia vatkattiin kakkuun käsipelissä vispilällä, mummon kanssa vuorotellen. Sähkövatkain olisi ollut kova juttu. Imurikin olisi ollut tarpeen, jottei olisi tarvinnut joka viikko luututa kontaten lattioita. Kellarin portaat olivat jyrkät ja niitä sai kivuta alvariinsa. Jääkaapista oli ollut hyötyä. Kirjoja sai lukea tihrustaa taskulampun valossa. Kaasuvalot kun olivat ja valoja ei laitettu päälle noin vain katkaisijasta napsauttaen.

Kuvataiteelle liputusta

Eilen ihmettelin kotiin tullessa, että miksi taloyhtiössäni lippu liehuu salossa. Heinäkuun 10. ei pitäisi olla mitään liputuspäivää. Eikä silmiini ollut päivän mittaan liehuvia lippuja näkynyt. En edes oman talon lippusaloissa ollut lippuja nähnyt liehumassa. Kun tulin kotiin, menin heti kalenterin ääreen ja ei siellä ollut Suomen lipun kuvaa 10.7.2017 päivän kohdalla. No siinä mieheni kanssa arvelimme, että josko meidän taloyhtiössä jollain on jokin merkkipäivä ja sen kunniaksi lippu liehuu salossa.

Tänään se sitten selvisi, miksi eilen liputettiin. Maanantaina 10.7. liput liehuivat Suomen kuvataiteen, suomalaista identiteettiä luovien naisten ja taidemaalari Helene Schjerfbeckin kunniaksi. Suomi100 juhlavuoden kunniaksi - kertaluontoisesti juhlitaan kuvataidetta ja Schjerfbeckin syntymäpäivää. Kyllä kuvataide ansaitsee oman liputuspäivän. Liputetaanhan suomalaiselle kirjallisuudelle (Aleksis Kiven päivä) ja suomalaiselle musiikille (Jean Sibelius). Kuvataiteella ei ole omaa liputuspäivää ja hienoa, jos sellainen nyt tulisi, ihan pysyvästikin ja vielä Helene Schjerfbecin syntymäpäivänä. Muutoinkin naisten kunniaksi on aivan liian vähän liputuspäiviä. Minulle tulee mieleen vain Minna Canth.

Hyvä suomalainen kuvataide.

Kainuun maakunnassa tapahtuu, vilkasta elämää, ei tylsää hetkeä

Sain viime viikolla käsiini nipun Kainuussa ilmestyviä paikallislehtiä. Luin Sotkamo -lehteä, Kuhmolaista, Ylä-Kainuuta ja Koti-Kajaania. Toivottavasti nämä paperiset lehdet ilmestyvät vielä tulevaisuudessakin. Pelkään pahoin, voi käydä niin, etteivät ilmesty. Luen mielelläni paperisia lehtiä. Voisi mennä kahvi väärään kurkkuun, jos sitä aamulehteä ei saisi käsiinsä.

Mutta mitä lehdet sitten kertoivat. Ensi vaikutelma oli, että kylläpä Kainuussa on elämää ja täällä tapahtuu. Eihän täällä ole lainkaan tylsää hetkeä. Monta mielenkiintoista asiaa silmieni verkkokalvolle piirtyi. Mainitsen niistä muutaman:

• Maailmankansalainen oli palannut lapsuudenmaisemiinsa Sotkamoon. Hän oli työskennellyt elämänsä ulkomailla.
• Ennätyssuuri pesisleiri oli leiriytynyt maakuntaamme.
• Suomussalmi alkaa julkaista sähköistä uutiskirjettä.
• Geologinen Tutkimuskeskus on kultajahdissa Kainuussa.
• Huutokaupalla kerrytettiin lasten varoja, varhaiskasvatuksen tarpeisiin.
• Muinaisjäännösten inventointi alkoi Suomussalmella 60 vuotta sitten.
• Kirjailija oli tehnyt kirjan, jossa perehdytään karjalaisiin loitsuihin.
• Toistakymmentä miestä juoksi hiekkarinnettä edestakaisin ylös ja alas. SuPS (jääkiekko seura) siellä harjoitteli tosissaan seuraavaa kautta varten.
• Kuhmossa on karhua yritetty karkottaa pihoilta.
• Fly In kokosi ilmailijat Kuhmoon.
• Lääkäri palasi kotiin.
• Kamarimusiikkikauppa on avautunut.
• Kesämuusikoiden lasten konsertti oli menestys. Konsertti vei katsojat avaruusmatkalle ja robotit räppäsivät.
• Kajaanissa seitsemänkymppispari pyöräilee kesässä nelinumeroiset kilometrimäärät.
• Rakentaminen on kääntynyt kasvuun Kainuussa.

Kyllä täällä tapahtuu ja kesän hurmaavat tapahtumat odottavat meitä. Kunhan kesäloma koittaa parin viikon päästä, niin sitten täytyy rientää tapahtumiin.

Voittoisa sunnuntai ja kuusi suomalaista suprefoodia

Leppoinen kesäinen sunnuntaipäivä alkaa olla jo illassa. Tänään on täysikuu ja kuu niin sanotusti kääntyy. On sellainen sanonta, että sellainen sää kuin on täydenkuun aikaan, on seuraavaan täyden kuun aikaan saakka. Tänään on ollut reilusti yli 20 astetta lämmintä ja aurinko on paistanut, joten eipä mitään hätää ilmojen suhteen. Valkoiset perhoset ovat myös tänään lennelleet ja se tietää poutasäitä.

Mitäpä sitten on tapahtunut tänään, tänään on ollut voittojen päivä. Valtteri Bottas voitti formulan Itävallan osakilpailun. Hienoa! Onnittelut. Tampereen Eurojackpot-voittaja on ilmoittautunut Veikkaukselle. Potti oli 46,5 milj. euroa. On siinä rahaa kerrakseen. Mitäköhän sitä tekisi kun kuulisi tällaisen voiton osuneen kohdalle. Pyörtyisi varmaan. Olemme saaneet uuden tangokuninkaan ja -kuningattaren. Meilläkin on omat kuninkaallisemme.

Löysin verkosta uutisen, jossa ravitsemusterapeutti listaa kuusi sinivalkoista superhyvää suomalaista ruoka-ainetta. Kuusi suomalaista superfoodia ovat
mustikka ja muut luonnonmarjat,
sienet,
kasvikset,
herne, pavut ja muut palkokasvit,
rypsiöljy ja
täysjyväviljat.

Superfoodiksi kutsutaan ruokia, joilla on erityisen hyvä ravintosisältö. Suomalaisten superfoodien aika on parhaillaan käsillä. Kohta ovat mustikat kypsiä!

Maailman kaduilla on ollut väkeä, intiimi runohetki kotikaupungin kadulla

Maailman kadut ovat tänäänkin täyttyneet ihmisistä. Hampurissa kaduilla on ollut ikävämpiä juttuja eli mellakoita. Lontoon kaduilla taasen oli juhlivaa kansaa. Myös Kajaanin Kauppakadulla oli väki liikkeellä. Tänään oli Markkinakadun viimeinen päivä. Meillä ihmiset kävivät kauppaa, tapasivat tuttujaan, nauttivat päiväkahvit ja lounaan ulkona. Tunnelma oli iloinen ja rauhallinen. Aurinko paistoi ja aamun viileähkön tuulen jälkeen iltapäivällä alkoi olla jo suorastaan kuuma.

Koin tänään tosi mukavan hetken. Tätä muistellaan pitkään. Olin tänäänkin hommissa Markkinakadun infopisteellä. Päivän mittaan siinä kävi monia mukavia ihmisiä, joiden kanssa rupattelimme iloisesti. Iltapäivällä tuli vanhempi rouva sukulaismiehen kanssa meidän luokse. Hän kertoi, että oli jo parivuotiaasta tytöstä saakka haaveillut Eino Leinon runon lausumisesta yleisölle. Tänäkään vuonna hän ei ollut uskaltautunut runoa lausumaan. Runoviikon aikaan kun on päivittäin Runokaraoke, jossa jokainen halukas voi käydä lausumassa runon. Minä siinä jo mielessäni ajattelin, että voi lausuisipa hän runon meille. En kuitenkaan uskaltanut sitä häneltä kysyä. No siinä aikamme juteltuamme rouva kysyi meiltä, että voisiko hän lausua runon meille. Kyllä, olisimme siitä tosi iloisia ja onnellisia, vastasimme kollegan kanssa. Ja sitten hän sen esitti ja kyllä oli unohtumaton hetki. Tuntui kuin maailmassa ei olisi ollut muita kuin me neljä. Rouva tuumasi, että nyt hän kertoo tästä kaikille tutuilleen. Tuumasin, että nyt kun hän on runon meille koeyleisölle lausunut, niin ensi vuonna runon voi sitten lausua suuremmalle yleisölle. Rouva aikoikin ryhtyä harjoittelemaan.

Pienistä asioista tulee todella hyvälle mielelle. Ihmiset ovat sitten ihania. Yleensä.

Sinivalkoista tanssia, Pietari Brahe ja rouva ja samban rytmeissä

Markkinakatu humussa on tämäkin päivä vietetty. Markkinakatu jatkuu vielä huomenna. Tänään saimme nauttia auringonpaisteesta. Mutta muistelen vielä avajaisia ja jaan muutaman kuvan sieltä.

Markkinahumu on ottanut niin voimille, että tänään ei synny pitkää tekstiä. Kerron asiat valokuvin.

Vieläkin avajaisten 'sinivalkoista' tanssia muistelen. Tanssin taustalla soi Finlandia. Itse Kajaanin kaupungin perustaja Pietari Brahe ja rouva olivat piipahtaneet iloisen markkinakansan pariin.

Runon ja suven päivä, runoja sadan vuoden takaa

Runon ja suven päivää vietettiin tänään. Suvi tästä päivästä oli kaukana, lämmintä 9 asetta ja vettä vihmoi taivaalta koko päivän, mutta runon voimaa eivät mitkään kelit haittaa. Kovin oli siis koleaa ja kosteaa. Paremmin meillä oli kuin Lapin Enontekiöllä, siellä yöllä maassa oli ollut lunta 5 cm ja aamullakin vielä 3 cm. Olin tänään ulkohommissa ja kyllä oli pirun kylmää. Monta pusakkaa oli päällä. Olin töissä Markkinakadulla kaupungin infopisteessä. Vaan eipä väkeä näyttänyt huono sää haittaavan. Iloisissa merkeissä rupattelimme. Aikoivat tulla uudelleen meidän kojulle, olimme kuulemma niin mukavia.

Runon ja suven päivä on kansallisrunoilijamme Eino Leinon syntymäpäivä ja nykyisin myös liputuspäivä. Kajaanin Runoviikkokin juhlisti päivää yhteisellä lipunnostolla. Kajaanissa on Rantapuistossa Eino Leinon patsas ja siellä tietenkin runovarttia vietettiin. Leino kirjoitti runonsa jo reilut sata vuotta sitten ja runot toimivat vielä tässä ajassakin. Leino tunsi nykyisen ihmisen niin hyvin Leinon Helkavirret kertovat meidän ajan ihmisestä kirjoitti tänään toimittaja artikkelissaan. Kajaanissa toimii Eino Leino seura ry., joka vaalii Eino Leinon perinnettä Kajaanissa. Eino Leino tunnetaan ennen kaikkea runoistaan, mutta hän oli myös sanomalehtimies ja prosaisti.

Eino Leinolla oli niin sanotusti sujuva kynä ja hänen runojaan kuuntelee mielellään. Eino Leinon kuva on meidän olohuoneessa seinällä. Tytär sai julisteen joltain vanhalta kansakoululta ja se sitten kehystettiin. Hieman siinä on tahroja paperilla, mutta hienolta se näyttää.

Runoviikon avajaisissa kuultiin arabiankielistä runoutta

Tänään käynnistyi 41. Kajaanin Runoviikko. Olin Runoviikon avajaisissa, jossa kuulimme arabiankielistä runoutta. Perinteisen Kajaani-puheen pitivät näyttelijä Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön taiteellinen suunnittelija Jussi Lehtonen ja syyrialainen runoilija, toimittaja ja tasa-arvotoimija Fatima Naddaf, joka asuu tällä hetkellä Kotkassa. Suomeen hän on muuttanut YK:n pakolaisjärjestö UNHCR määrittämänä kiintiöpakolaisena. Naddaf lausui runojaan ja Lehtonen lausui  runon Suomeksi. Vaikka ei arabian kielestä mitään ymmärtänytkään, niin hyvältä runo kuulosti lausuttuna. Juhlapuhe oli todella mieleenpainuva ja vaikuttava. Silmäkulma siinä kostui. Kyllä meillä Suomessa on hyvin niin asiat.

Esityksessä kuulimme tarinoita siitä, minkälaista on olla taiteilijana Irakissa, Iranissa, Syyriassa tai Afganistanissa. Maissa joiden taiteella on syvät juuret, mutta joissa taiteilijana työskenteleminen on tänä päivänä monille mahdotonta. Elämä naisena ja kirjailijana ei ole helppoa arabialaisessa maailmassa. ”Se on taistelua”, sanoi Naddaf. Ja hänelle ennen kaikkea: ”taistelua sanan säilällä”.

Lehtonen kertoi avajaispuheessaan, että kaikki hänen kuluneen vuoden aikana kohtaamansa taiteilijat eivät ole olleet yhtä onnekkaita kuin Fatima Naddaf. He ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina, joiden pakolaisstatus on sisäministeriön maahanmuuttoviraston päätöksen varassa. Suomi on sananvapauteen vahvasti sitoutunut maa, mutta tämä ei aina näy maahanmuuttoviraston päätöksissä. Se että ihminen joutuu kotimaassaan taiteensa vuoksi vainon ja kidutuksen kohteeksi ei ole Suomessa tänä päivänä syy turvapaikan myöntämiselle.

Aamupäivällä ennen avajaisia oli paljastettu Kajaanin Runoviikon runokivi. Neljänteentoista runokiveen on kaiverrettu Suven runoilija Henriikka Tavin runo:

Olen yrittänyt kukkia,
mutta tilanne on ongelmallinen.

Kotivara auttaa sähkökatkon yli

Näin kesäisin voi olla rajujakin ukkosmyrskyjä ja silloin on vaarana, että kaatuvat puut voivat katkaista sähköt pitkäksikin aikaa. Sähkökatkoksiin olisi syytä varautua jossain määrin ja kotoa pitäisi löytyä paristokäyttöinen radio, tulitikut ja kynttilöitä, taskulamppu, käteistä rahaa sekä jonkin verran kuivamuonaa ja vettä. Itseltä löytyvät nämä kaikki. Tosin patteriradio on kesäisin mökillä, vettä löytyy vain pullollisen verran jääkaapista ja kuivamuonaa saisi olla isompi varasto.

Täällä taajamassa sähkökatkoja ei juurikaan kyllä ole ollut tai jos on, niin ne ovat olleet todella lyhyitä. Mutta haja-asutusalueella tilanne on toinen. Vuonna 2001 Pyry ja Janika myrskyjen takia lähes parisataatuhatta taloutta oli ilman sähköä jopa viisi vuorokautta. Säiden ääri-ilmiöt ovat vain lisääntyneet.

Minulla ei ole varavirtalähdettä matkapuhelimelle. Pahintahan se on veden tulon katkeaminen. Patteriradio on hyvä olla, jotta saadaan tietoa. Ensimmäiset kaksi tuntia vielä pärjää ja silloin on vielä jotain tehtävissä tiedottamisenkin suhteen. Puhelimissa ja tietokoneissa riittää vielä virtaa. Kaupat voivat joutua sulkemaan ovensa ja ruokaa ei voi ostaa, eikä saa polttoainetta. Kyllä me olemme hyvin sähköjen armoilla. Aika haastavaa on toiminta ilman sähköä nyky-yhteiskunnassa. Varsinkin, jos sähkökatkokset sattuvat vielä kovien pakkasten aikaan.

Kotivara auttaa katkon yli. Kotona olisi hyvä pitää pieni varasto hyvin säilyviä ruokia, esimerkiksi säilykkeitä, lastenruokia, näkkileipää, keksejä ja mehuja. Kotivaraa on myös muistettava täydentää.

Puolustusministeriön opas "Pahasti poikki - Näin selviät pitkästä sähkökatkosta" antaa hyviä vinkkejä selviytymiseen.

Twitter kuningas, Mr President

Yhdysvaltain nykyinen presidentti on mieltynyt kovasti Twitteriin, ehkä jo liikaakin. Tänään olen taasen hämmästellyt Amerikan presidentin toimia. Nyt on Trump iskenyt itsensä CNN:n kanveesiin. Näin aamun lehti otsikoi. Ei voi olla totta kauhistelen, mutta näin lehdessä sanotaan.

Trump on haukkunut toimittajaa muun muassa hulluksi, jolla on alhainen älykkyysosamäärä  sekä toista toimittajaa psykopaatiksi. Onkohan tällainen käytös nyt presidentin arvovallalle sopivaa. Tätä tässä tämän päivän olen hämmästellyt ja pohtinut. Minusta tässä rapautuu koko presidentti-instituutio. Eipä voisi meidän presidentti näin käyttäytyä.

Trump on julkaissut Twitterissä muokatun pilkkavideon. Videossa vastustajan pään tilalla on CNN:n logo. Videolla vastustaja kaadetaan maahan ja hakataan tätä nyrkein. Minulle heräsi kysymys, että kuka videon on muokannut, presidentti itsekö? Ei tällaisia videoita soisi presidentin julkaisevan, muutoinkin kun maailmassa on niin paljon väkivaltaa.

Mökiltä kaupunkiiin, itikoiden ulottumattomiin

Palasin tänään maalta kaupunkiin. Sinne jäivät itikat ja minulle jäivät kutiavat patit. Täällä kaupungissa meidän pihassa ei ole itikoita. Ja kuinkas ollakaan Ylen puoli yhdeksän uutisten yhtenä aiheena oli mökkeily ja miten sujuu kahden sukupolven yhteismökkeily. Tämän esimerkkiperheen yhteismökkeily onnistui vaivatta. Yhteismökkeilyssä kun toisten tapojen tunteminen kuulemma auttaa välttämään riitoja. Suomen mökeistä 80 % omistajista on vähintään 50-vuotias ja vain 20 % on alle 50-vuotias. Mökeillä kuitenkin viettävät aikaa kaikki sukupolvet. Meidänkin nuorempi polvi jäi vielä sinne yhdeksi yöksi. Eivät lapset siellä kovin montaa yötä kesässään vietä.

Meidänkin mökiltä löytyvät suomalaisten arvostamat tavanomaiset asiat. Saunasta pääsee nopeasti järveen ja voimme poimia mustikoita heti mökin pihassa.

Suviseurat kaksinkertaistaa Porin asukasluvun

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi. Nyt alkaa vilkas kesätapahtumien kausi. Suomessa on jos jonkinlaista tapahtumaa joka niemen notkossa ja saarelmassa. Kajaanissa on ensi viikolla Runoviikko (5.-9.7.), Markkinakatu (5.-8.7.). ja Kainuun Musiikkijuhlat. Parhaillaan ovat käynnissä Suviseurat Porissa. Suviseurat lähes kaksinkertaistaa Porin asukasluvun. Ihan samaan emme Kajaanissa taida päästä meidän tapahtumien superviikolla.

Suviseurojen väelle viisi uunia valmistaa 450 pizzapalaa kerralla. Katselin tuossa netistä, miltä Suviseurat näyttävät ilmasta käsin. Ja kyllä on melkoinen alue, 200 hehtaarin alueella on kaikkiaan 34 erilaista rakennusta. Eli seurojen ajaksi pykätään pystyyn aikamoinen kylä. Mitenkähän tuolta löytää sen oman vaunun.

Löytyipä 100 syytä lomailla Suomessa sivusto.