Tänään sadattelin, haukuin hallituksen, ostin lääkkeitä

Niin se tammikuukin meni. Huomenna ollaan jo helmikuussa. Tänään piti oikein sadatella ja haukkua maan hallitus. Kylläkin vanhoista 'synneistä' eli jo aikaa sitten tehdyistä leikkauspäätöksistä. Myönnän muutama kirosana pääsi. Kävin tänään tälle vuodelle ensimmäistä kertaa apteekissa ostamassa perussairauteeni reseptilääkkeitä. Uudet KELA-korvaukset olivat tulleet voimaan.

Viime vuoden puolella sama lääke maksoi minulle 4,50 euroa ja nyt yli 50 euroa. Diapetes lääkkeiden korvattavuus kun putosi 100 %:sta 65 %:iin. Insuliinin korvaus on edelleen 100 %.

Pystyvätkö kaikki ostamaan lääkkeensä vai jäävätkö lääkkeet ostamatta, ihmettelen. Mitään tulorajoja kun ei ole, vaan lääkkeet ovat kaikille saman hintaiset, tuloihin katsomatta. Minusta lääkekorvausten pienentäminen oli huono päätös, kun näin rajusti kerralla korvattavuutta pienennettiin. Eivätpä tätä peruneet. No tulipahan tämän vuoden omavastuuosuuskin (50 euroa) kerralla kuitatuksi. Jotain positiivistakin.

Sairaudet tulevat ihan pyytämättä. Oman sairauden taustalla on todella vahva sukuperimä. Sairauden kanssa olen kyllä pärjännyt. Tuki- ja vertaisverkostoa kun riittää ihan lähipiirissä. Toinen toistamme tukien ja huumori säilyttäen. Maailmassa on todella vielä hankalampiakin sairauksia kuin omani. Eli en tässä muutoin valittele kuin lääkkeiden kalleutta Suomessa. Minusta apteekkiala pitää vapauttaa kilpailulle.

Pakko minun on edelleen tätä kallista lääkettä syödä. En voi lääkettä omin päin heivata. Mutta seuraavan kerran kun lääkärin tapaan, niin halvempi lääke pitää löytyä.

Voimia ja jaksamista sairauksien kanssa.

Niin lehdessä sanottiin, 1970-luvulla ei opetettu medialukutaitoa

Tällä viikolla vietetään sanomalehtiviikkoa. Viikko on sanomalehtien ja koulujen yhteinen kampanja edistää lasten ja nuorten medialukutaitoa. Viikon aikana pohditaan lähteiden luotettavuutta ja miten osata lukea kriittisesti mediaa, mihin sisältöihin voi luottaa ja miksi. Lähdekritiikki ja epäilevä mieli pitää olla ja kaikkea ei pidä uskoa. Äidinkielen oppitunteilla opiskellaan nykyään medialukutaitoa. Hyvä, että opiskellaan. Niin paljon nykyään tulee tietoa joka tuutista, että on hyvä osata suodattaa mediaa.

Mietiskelin, että kuinka paljon minulla menee aikaa mediaan päivässä. Aamun lehden lukemisessa menee noin puolituntia. Illalla töistä tullessa hieman kännykällä surfausta ja pistäydyn lehtien verkkosivuilla, niihin menee ehkä tunnin verran päivittäin. Sitten on illalla Ylen puoli yhdeksän uutiset, joita en juuri koskaan jätä väliin. Kyllä, on ns. lemppari ohjelma ja vitsin aihe kotona. Puoli ysiltä päivitän päivän uutiset. Muita uutisia minä en juuri sitten TV:stä katsokaan. Hieman sitten nukkumaan mennessä vielä surffailen netissä. Aikaa menee ehkä yhteensä vajaat kolmisen tuntia, no ei ehkä kaikkina päivinä.

Minun kouluaikanani ei opiskeltu medialukutaitoa. Se oli radio, televisio ja sanomalehdet. Niiden uutisten paikkaansa pitävyyttä ei epäilty koskaan. Se, mitä sanottiin radiossa tai kirjoitettiin lehdessä oli taivaan totuus. Vanhempani eivät käytä somea, eivätkä hae tietoa netistä. Heille tietokone ja älypuhelin on kauhistus. He kuuntelevat radiota, katsovat televisiota ja lukevat Kainuun Sanomia ja Kuhmolaista. Monen monta kertaa vanhempani toteavat, että lehdessä tai radiossa sanottiin niin. Eivätkä he koskaan epäile näitä sanomisia. Ja hyvinpä tuntuvat ajan tasalla maailman asioista pysyvän. Vanhempani totesivat, että kohta 60 vuotta on Kainuun Sanomat ja Kuhmolainen tullut ja ei sitä enää ilman osaisi ollakaan. Koko yhteiselon ajan, lähes 60 vuotta, on luettu yhdessä samaa lehteä.

Persona non grata; ei toivottu henkilö

Hieman mietitytti, että mistä tänään kirjoittaisin. Päivän juttuaiheet ovat tulleet yleensä aika helposti. Tavoitteekseni kun asetin, että Suomi 100 juhlavuonna kirjoittaisin blogiini jotain jokaisena vuoden päivänä. Tytär tuumasi minulle jokin aika sitten, jos et mitään muuta keksi, niin onhan aina Trump. Aiheita siltä suunnalta varmasti riittääkin, niin on vauhdikkaasti lähtenyt käyntiin Amerikan uuden presidentin virkakausi. Tänään kaivoin Trump kortin esiin.

Lähes ensitöikseen USA:n istuva presidentti Donald Trump asetti väliaikaisen maahantulokiellon seitsemän muslimienemmistöisen maan kansalaisille. Korkeimman oikeuden tuomari on pannut hieman hanttiin tälle kiellolle. Maahantulokielto on nyt aiheuttanut kaaoksen lentokentillä Yhdysvalloissa. Mielenosoittajat ovat taasen liikkeellä. Siinäpä se, kielto koskee niin hyviksiä kuin pahiksiakin. Nimittäin on tullut esille, että maahantulokielto kun koskee myös lentokoneiden miehistöjä, Oscar gaalaan osallistujaa (palkittua) ym.

Ei minusta tällaiset totaaliset joidenkin maiden kansalaisten maahantulokiellot kuulosta 2000-luvulta. Ei näiden seitsemän valtion kaikkia kansalaisia voi leimata pahiksiksi. Ensinkö hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan. En ole toivottu, ei kuulosta hyvältä. Kääntyyköhän tämä nyt amerikkalaisia itseään vastaan.

Perinneruokaa sultsinoita ja karjalanpiirakoita

Tänään olen ollut Pohjois-Karjalassa Joensuussa. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna poistuin Kainuun rajojen ulkopuolelle. Se on sellainen sanonta,  että kolmen j:n Kajjjaani ja yksi j annettiin Jojensuulle. Kyllä ovat olleet mahottoman hyviä karjalaiset perinneruoat sultsinat ja karjalanpiirakat. Meilläpäin ne ovat vain riisipiirakoita. Täällä saa niitä aitoja karjalanpiirakoita. Kotiinkin viemiseksi on ostettu sultsinoita ja karjalanpiirakoita. Miten niistä saadaankin niin ohutkuorisia.

Ihmettelin torin kulmilla, miksi tori on tiukasti aidattu, mitähän torille on tekeillä. Joensuun tori uudistuu. Kävin  katsomassa tästä linkistä http://www.joensuunuusitori.fi/ ja siellä oli havainnekuvia, miltä tori näyttää kun remontti on ohitse, hienolta näyttää. Joensuun kaupunki järjesti marraskuussa chatin, jossa kaupunki parin tunnin ajan keskusteli ja vastasi torin uudistuksia koskeviin kysymyksiin. Kävin katsomassa Chattia ja siellä olivat kuntalaiset esittäneet paljon kysymyksiä ja saaneet niihin vastaukset. Tämä oli minusta tosi hyvä osallistumisen ja vuorovaikuttamisen muoto.

Tykkään aina eri paikkakunnilla käydessäni lukea paikallislehtiä. Niinpä tänäänkin etsin paikallislehtiä käsiini, luin Karjalaista ja Karjalan heiliä. Paikallislehdet ovat minusta tärkeitä ja toivottavasti ne jatkossakin ilmestyvät.

Joensuun kaupungintalo on upea. Samassa talossa toimii kaupunginteatteri. Olen käynyt sekä kaupungintalossa että teatterissa.

Levyautomaatti ja 50 pennin pajatso

Suomen sadan vuoden historiaan kuuluvat nostalgiset levyautomaatti ja 50 pennin pajatso. Kahvipöydässä tänään muistelimme näitä kahta nuoruuteemme kuulunutta asiaa, musiikkia ja 50 pennin pajatsoa. Voi niitä aikoja. Muistelimme siinä, että kuinka pajatsoon kolikoita syöttäessä piti olla oikea asento. Juurikin noin, sanoimme kun joku meille oikean asennon demonstroi. Muistelut jatkuivat ja muistelimme, miten pajatsoon ujutettiin rautalankaa voiton maksimoimiseksi. Levyautomaatista jollekin tuli mieleen, kuinka samaa levyä soitettiin aina vain uudelleen. Nauru oli pöydässä hersyvää ja jokaisen kasvoilla oli leveä hymy. Tätä kirjoittaessani sitä vielä muistelen.

Sen verran ovat jo nuo eurot selkäytimessä, että hieman piti palauttaa mieleen tuota 50 pennin kolikkoa. Kyllähän se sitten sieltä muistui mieleen miltä kolikko näytti.

Levyautomaatti oli sähkömekaaninen laite, jota käytettiin kolikoilla. Levyautomaatin sisältämästä levyvalikoimasta saattoi valita haluamansa kappaleen. Vieläköhän näitä levyautomaatteja löytyy mistään. Onko levyautomaatti nykyajan Spotify. Levyautomaatin ääressä voi notkua, kaverit odottavat vierellä, ja musiikki alkaa soida.

Pajatso on perinteinen rahapeliautomaatti, jossa yritettiin saada kolikko kimpoamaan oikeaan porttiin. Suurimman voiton sai keskimmäisestä portista. Joka kolikko ei todellakaan tuonut voittoa. Nykyisissä peleissä vain painetaan tylsästi nappia, enää ei tarvita sellaista sormiliikettä ja peliasentoa kuin 50 pennin pajatsossa.

Lasi vettä, virnettä naamalle, kolme asiaa mistä olen kiitollinen

DIABOKSI kehotti minua eilen illalla maate (suom. nukkumaan) mennessä aloittamaan uuden päivän pirteänä. Minun tuli heti herättyäni tehdä muun muassa seuraavia asioita: nostaa suupielet leveään hymyyn, juoda iso lasi vettä, venytellä etureidet, miettiä kolme asiaa mistä olen kiitollinen. Vettä join ison lasin, mutta suupieliä en kovin leveään hymyyn saanut, saati sitten etureisiä venyteltyä. Yritän huomenna aamulla paremmin. Mietin kyllä hyviä asioita, mistä olen kiitollinen. Tästäpä tuli mieleeni Maslow’n tarvehierarkia. Maslow,n mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävässä määrin. Minulla on ruokaa, juomaa, koti, puhdas hengitysilma, turvallinen maa ja asuinympäristö asua, läheiset, laaja sukulaisten verkosto, mukavat työkaverit ja mieleinen työ. Näistä minä olen kiitollinen. Siitä olen tosi surullinen, että valitettavasti kaikilla ei ole näin hyvin asiat. Maailmassa on paljon puutetta, asunnottomuutta, sotia, turvattomuutta ym.

Hyvin monesti virastoista, kaupoista jne. lähtiessä törmää laitteeseen, jossa voi antaa palautetta. Painamalla naaman kuvasta voit kertoa, millaista palvelua sait. Voisikos kotonakin olla vastaavanlainen. Pystynkö heti aamutuimaan ottamaan kasvoilleni leveän hymyn, kun kello pärähtää soimaan.

Kaikki meni tänään rauhallisesti ja hyvin.

www.kajaaninseudundiabetes.fi (Diaboksi)

150 vuotta Suomussalmen tarina, Hossan kansallispuisto

Tänään luin paperista tabloid lehteä Suomussalmen tarina; 150 vuotta 1867-2017. Kyseessä oli Suomussalmen 150-vuotisjuhlajulkaisu. Sain lehden jokin päivä sitten käsiini ja nyt tänään sen rauhassa kotona luin. Lehdessä oli muun muassa tarinat koulugalluppi, nuori yrittäjä, uudet yrittäjät, Kansallispuisto 2017, 100 vuotta ja nuori taiteilija. Lehti oli varsin mielenkiintoinen, monipuolinen, jutut olivat hyvin kirjoitettu, ulkoasu oli miellyttävä ja valokuvat olivat upeita. Sopi hyvin #suomi100 vuoteen.

Pidin erityisesti lehden alalaidassa jokaisella sivulla etenevästä Suomussalmen historia aikajanalla. Aikajana lähti liikkeelle 8000 eaa; argeologisten löytöjen perusteella Vanhassa kirkkosaaressa on asuttu jo 8800 eaa. Kainuu on siis ollut asuttu jo kauan. Jana päättyi Suomussalmen kunta 150 vuotta 12.10.2017. Onnea. Tulipa taasen historiatietoutta. Vielä vähän historiajanaa tarkemmin lueskelen kunhan ennätän.

Koulugallupin lapset ja nuoret kurkistivat tulevaisuuteen: "Uskomme, että 100 vuoden päästä Suomi on monikulttuurisempi maa ja kaupungistuminen on lisääntynyt runsaasti". Lapset ja nuoret olivat ylpeitä suomalaisuudestaan ja suomussalmelaisuudestaan ja kertoivat, että kotikonnuille olisi mukava palata takaisin opiskelujen jälkeen.

Lehden takasivulla oli lueteltu juhlavuoden viralliset tapahtumat Suomussalmella. Hossan juhlaviikko on 9.-18.6. Uutta Kansallispuistoa juhlitaankin sitten kokonaisen viikon ajan. Kansallispuiston avajaispäivä on 17.6. Sinnepä sitten suunnataan. Olen ylpeä, että päätös Hossan kansallispuistosta tehtiin. Juhlalehti pitää säilyttää, jotta tästä voi nopsasti katsoa tapahtumat.

Suomussalmen kirkossa järjestetyssä kansalaiskokouksessa 7.4.1917 vaadittiin rohkeasti Suomelle itsenäisyyttä muun maan vielä seuratessa varovaisesti vallankumouksen tilannetta. Silloinkin oli edelläkävijyyttä täällä Kainuussa, kuten myös hallintokokeilun aikaan. Suomen itsenäisyysjulistusta Suomussalmella 1917-2017 juhlitaan 7.4. Suomussalmella.

www.suomussalmi.fi

Kaksi Ilmaria kuvassa (Kianto ja Markku Ilmari)

Lahden hiihdon MM-2017 juhlakisat lähestyvät, hiihtomuseossa

Eilen aamulla radiossa Novalla aamun toimittajat kertoivat, että Lahden hiihdon MM-kisojen avajaisiin on 30 päivää. Vierailin tänään kisojen verkkosivustolla. Kun sivustolle menin, niin heti kohta ilmestyi oikeaan alakulmaan Chatti teksti, että emme ole juuri nyt paikalla, mutta voit lähettää meille viestin niin palaamme asiaan. Näitä Chattejä on alkanut putkahdella esiin aika usein, kun olet jotain tietoa sivustolta hakemassa. Toisaalta ne ovat hieman pelottavia ja toisaalta on kiva tietää, että saan tarvittaessa apuja.

Hienoa, että Suomi 100 juhlavuonna ovat hiihdon MM-kisat Lahdessa. Lahti on hieno kaupunki ja siellä on pitkät perinteet arvokisojen järjestämisessä. Kun Lahdessa vielä sukulaisia asui, niin siellä tuli käytyä monen monta kertaa.

Vierailin reilu vuosi sitten Lahden hiihtomuseossa, missä on esillä Suomen talviurheilun historiaa. Museo sijaitsee Lahden Urheilukeskuksessa, kuuluisien Salpausselän hyppyrimäkien vieressä. No selfiekin siellä piti ottaa, valitettavasti vain pahvisen sellaisen kanssa. Oli siellä Litmanen ja Selännekin. Valitsin Kimin.

No sille ei voi mitään, kyllä tätä kirjoittaessani míeleeni putkahti Lahden MM-hiihtojen 2001 dopingskandaali. Kisojen aikaan yhtenä iltana olimme vapaa-ajan yhdistyksen talkootöissä postittamassa jäsenkirjeitä. Tuona iltana meidänkin korviin kantautui näitä dopinguutisia. Voi sitä kauhistelun ja tyrmistyksen määrää, ei voi olla totta. Mutta nyt tämä on aika unohtaa.

http://www.lahti2017.fi/
http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/hiihtomuseo/

Ristikot vievät voiton somesta, jäänkö jostain paitsi, joudunko ulos ryhmästä

Aamun lehdestä silmään sattui Hyvä kysymys palstan 'Kuinka irti sosiaalisen median koukusta? Kirjoittaja oli pohjustanut sosiaalipsykologi Suvi Uskille esittämiään kysymyksiä näin: "Puhelinta ei malta laskea kädestä, kun ei tiedä, mistä kaikesta jää mahdollisesti paitsi. Ilmiöllä on englannin kielestä tuleva nimikin, fomo (fear of missing out)." Sosiaalista mediaa tutkineen Suvi Uskin mielestä tämä on ihmiselle luonnollinen ilmiö: Jos et ole ryhmän aktiivinen jäsen, olet vaarassa joutua ulos. Se on ihmiselle iso ja hirveä uhka. Hyvä kysymys, samaa minäkin olen pohtinut. Jäänkö jostain paitsi, jos en ole somessa. Pitääkö minun olla aina tavoitettavissa. En ole nimittäin ihan sinut tämän somen kanssa. Minulla on vielä paljon opittavaa.  Suvi Uski uskoo, että lähiaikoina aletaan kehuskella sillä, kuinka pitkään en ole ollut tavoitettavissa. Ehkä näin tuleekin käymään.

Minulla on tili Facebookissa, Twitterissä ja nyt uutena blogissa. En ole ollut kovin aktiivinen. Facebookissa käyn aika harvakseltaan. Twitterissä kyllä käyn, käytän sitä tietojen päivittämiseen, mutta en ole viime aikoina ollut siellä oikein aktiivinen. Sosiaalipsykologi Suvi Uski kehottaa, että silloin kun olen somessa, niin minun pitää olla aktiivisesti läsnä, vaikuttaa ja kommentoida. Ikävä kyllä minä en ole ollut tällainen.

Ristikoiden täyttäminen nimittäin vie voiton somesta. Niitä täytän vähän liikaakin. Sohvalla on niin mukava istua ja täyttää ristisanatehtävää. Ristikoita täytellessä en ajattele mitään muuta kuin, että mikähän sana tähän tulee. Aamuyöstä kun kauas unet karkaavat, niin kaivan esille ristikon. Tämä rauhoittaa mukavasti ajatukset ja kohta unet palaavatkin. Aamuyön tunteina ajatukset kun alkavat laukata villisti ja niille ei loppua näy; minulla on tämä, tuo se tekemättä, kuinka ennätän ne huomenna tehdä. Päivän kuluessa huomaa, että kaikki on tullut tehtyä ajallaan ja turhaan yöllä niistä hätäilin.

Yhdysvaltain väistyvä presidentti Barack Omaba oli todennut jäähyväisyyspuheessaan: 'Jos olette väsyneet väittelemään tuntemattomien kanssa internetissä, yrittäkää puhua jollekin oikeassa elämässä' (KS:sanottua). Minustakin on mukava puhua ihmisten kanssa kasvotusten kuin ruudun takaa.

Suomi kuvaa ja Kajaaninjoella

Lauantaisin YLEn TV ykkösen puolella esitetään klo 18:15 ohjelmasarjaa Meidän maamme. Ohjelmassa on ilmakuvin läpileikkausta Suomesta. Eilen illalla ko. ohjelmaa katsoin ja kyllä oli hienoa kuvaa Suomesta. Kuvasta välittyi hyvin meidän upea luonto ja Suomen monimuotoisuus. Sitten on pyörinyt Suomi100 mainos ja siinä Suomi kuvan taustalla laulaa vanhojen Suomi filmien sankari Leif Wager; 'Sua vain yli kaiken mä rakastan...'. Lopussa joutsenet lentävät uljaasti. Minuun tämä osui ja upposi. Muistin mökkijärven ja kuinka keväisin ja kesäisin joutsenet vierailevat järvellä.

Minäkin yritän tämän päivän kirjoituksessani tuoda pienen palan suomalaista maisemaa ja historiaa esille. Yksi mielipaikoistani Kajaanissa on Kajaaninjoki ja Linnanrauniot (Rauniolinna). Sinne monesti suuntaan ruokatunnillakin, kun haluan vähän käydä ulkona happea haukkaamassa ja rauhoittumassa. Muutama päivä sitten kävin kävelyllä Kajaaninjoen rannalla ja joen ylittävällä Kynskin sillalta katselin joelle ja Linnanraunioille päin. Silmäni tavoittivat joella hopeisen kimmellyksen. Sulan joen pinnalla oli mukavasti jäähileitä helminauhana. Nappasin kuvan. Yhtään sorsaa ei valitettavasti joella näkynyt. Yleensä niitä on siellä. Keväällä tulevat joutsenet. Niitä tulee käytyä katsomassa harva se päivä, niin kauan kun ne joella majailevat. Joutsenia odotellessa.

Kajaanin kaupungin YouTube kanavalta löytyy video: Näytös Kajaaninlinnan valtauksesta ja linnan pyrotekninen räjäytys: Valtakunnalliset kotiseutupäivät Kajaanissa 4.-7.8.2016. Linkki videoon:

https://www.youtube.com/watch?v=3BrLKZk0HXg

Vierailin tänään #Suomi100 juhlavuoden sivustolla sekä Kainuun juhlavuoden tapahtumat sivustolla. Paljon on mielenkiintoisia tapahtumia vuoden mittaan ja kalenteri varmasti vielä täydentyy. Näitä sivustoja pitää vuoden mittaan seurailla ja osallistua tapahtumiin.
http://www.kainuunliitto.fi/satavuotisohjelma
http://suomifinland100.fi/info/

Pölyhuiska heilui, uutisotsikoissa Trump ja autovero

Lauantainen vapaapäivä meni arkisten askareiden parissa. Tänään meillä siivottiin. Aurinko paistoi, sikäli huono päivä siivoukselle. Mutta ei auttanut, siivota piti. Siivous sujui rauhalliseen tahtiin ja välillä piti levähtää. Väliajalla kännykkä kouraan ja tiedon valtateille, piti päivittää viimeisemmät globaalit tapahtumat. Oli tänään vähän luksustakin, kävimme lounaalla ABC-asemalla. Ruoan jälkeen piti kyllä ottaa pienet päikkärit. Ja siivous jatkui.

Uutisotsikoissa olivat tänään Trump ja autovero. Veikkaanpa, että näillä otsikoilla mennään vielä muutama päivä. Ei saanut Amerikan uusi presidentti kuherruskuukautta virkaan astumisensa jälkeen, vaan heti alkoivat mielenosoitukset. Naiset eri puolilla maailmaa osoittivat voimakkaasti mieltään. Tuin heitä ajatuksissani. Olen sitä mieltä, että naisia ei parane suututtaa, voipi mennä hankalaksi.

Kuvan pölyhuiskalla on oma tarinansa. Jokin aika sitten naisporukalla teimme yhteisen pölyhuiskatilauksen. Kahvi- ja ruokailuhuoneen pöydällä olevaan listaan saattoi halutessaan laittaa tilauksensa. Olimme saaneet vinkin talon siivoojalta tästä erinomaisesta pölyhuiskasta. Miespuoliset kovin naureskelivat tälle mainiolle apuvälineelle. Monet hauskat jutut siinä lentelivät puolin ja toisin. Tätäpä olen siivouksen lomassa muistellut. Pölyhuiska on ollut hyvä. Työpaikan siivoojan kanssa olen pariin kertaan vaihtanut muutaman sanasen ko. pölyhuiskan hyvyydestä ja tarpeellisuudesta. Ilman siivoojia emme työpaikoilla pärjäisi päivääkään, he ovat todella tärkeitä. Joulukuun alussa oli puhtauspäivä = Kiitä siivoojaa ja minähän muistin kiittää. Käytävällä halasimme.

Amerikan resitentti, Amerikkaan, Amerikkaan...

Nytpä tänään jätän arjen tavalliset asiat ja lähden Amerikkaan (virallisesti Yhdysvallat, United State of America), ainakin mielikuvissa. Amerikassa kaikki on suurta ja kaikki on siellä mahdollista. Rapakon takana uusi presidentti on ottanut tänään viran vastaan ja vannonut virkavalan. Donald Trump on Amerikan 45. presidentti. Taitaa olla Amerikan presidentin virka aika vaativa pesti. Voipi olla, että Trump joutuu toteamaan, on tämä työmaa. Onnea vain uudelle presidentille. No Amerikan uusi presidentti ei kuulu minun suosikkeihin. Ja toisekseen Amerikka on siellä jossain kaukana.

Amerikan presidenteistä minun ehdoton suosikki on Abraham Lincoln, orjuuden vastustaja ja maansa yhdistäjä. Muita ovat: Kennedy; Kuuban kriisin sovittelija, Bill Clinton; Amerikalla meni hyvin taloudellisesti, Obama; Obama-care. Ja ei Ronald Raeganikaan pöllömpi ollut, hän osasi esiintyä. Muutaman näin mainitakseni.

En ole koskaan käynyt Amerikassa. Pitäisiköhän lähteä omin silmin katsomaan, millaista siellä oikein on. Yksi dollari kotoota löytyy ja puolikas dollarin kolikko. Dollari on jäänyt muistoksi miehelleni, kun hän oli töissä Venäjällä. Mitenkäs se Juice lauloikaan; Kun matkan loppu jo läheni meni taalat ja ruplat väheni...Ei taitaisi nämä rahat riittää kovinkaan pitkälle.

Kuvan dollarissa taitaa on Amerikan ensimmäinen presidentti George Washington.

Autoilun verot ja maksut, revontulivahti, suomalaisten perinneruoka on ruisleipä

Tämän päivän ykkösuutinen on ollut autoilun verot ja maksut tulevaisuudessa. Heti kärkeen pitää todeta, että en ole koskaan omistanut autoa. Toki meillä perheessä on auto. Liikenne- ja viestintäministeriö julkisti suunnitelmansa autoilun tulevaisuuden veroista ja maksuista. Minua ei nämä suunnitelmat oikein vakuuttaneet. Minulle tuli ihan ensimmäiseksi sellainen mielikuva, että ehkä auto olisi vara ostaa, mutta auton käyttöön ei olisikaan sitten varaa. Ainakin sellaisille, jotka paljon joutuvat autollaan liikkumaan ja auto on isopäästöinen. Täällä pohjoisessahan se tuntuisi, kun välimatkat ovat pitkiä, ajokilometrejä kertyy ja linja-auto- ja junavuoroja supistetaan koko ajan. Toisekseen minä en ymmärrä lainkaan tätä yhtiöittämisen vimmaa ja autuutta. Autovero laskee, ajoneuvovero poistuu, bensavero laskee. Naisen logiikalla; mitä järkeä ja mistä rahat? Jos vielä tänä vuonna autonsa ostaneille hyvitetään autovero. No eipä sitä välttämättä tällainen 'tavisaivo' kaikkea ymmärrä.

Olisitko halunnut revontulivahdiksi? Tänään on nimittäin palkattu maailman ensimmäinen revontulivahti. Paikkaa haki yhteensä puolitoistatuhatta ja hakijat olivat ympäri maapalloa. Työhön palkattiin mies Rovaniemeltä. Vaikka nimike kuulostaa perin eksoottiselta, niin perin arkisia työtehtäviä kuului hänen työhönsä.

Suomalaiset ovat valinneet kansallisruoaksee ruisleivän. Valinta ei yllättänyt yhtään. Ruisleipäähän sitä ensimmäisenä ulkomaillakin kaipaa. Nytpä tuli mieleen mummon tekemä ruisleipä. Hieman tässä fiilistelen ja muistelen lämmöllä mummoa. Istun tässä kotisohvalla muutaman minuutin mietteineni.

Vuoden urheilija, urheilugaalan jälkimaininkeja, keilailu

Leo-Pekka sinä olet tähti. Vuoden urheilija on jälleen valittu ja hän on Leo-Pekka Tähti. Lämpimät onnittelut voittajalle ja muille Urheilugaalassa palkituille. Valinta oli historiallinen ja hyvä valinta. Koskaan aikaisemmin ei ole paraurheilijaa valittu Vuoden urheilijaksi. Kiitospuheessaan Tähti mainitsi, että tätä kautta nyt paraurheilu ja pienet lajit pääsevät entistä enemmän esille. Minustakin tämä on hyvä asia.

Lueskelin netistä urheilugaalan jälkimaininkeja. Siellä kysyttiin, että huomasitko erikoisen hetken Urheilugaalassa?  Vuoden urheilijapalkinnon jakajat olivat hieman myöhästyneet, en minä mitään huomannut. Ylen toimitusjohtaja oli kuittaillut (kilpailevan yhtiön leipiin loikanneelle) gaalan juontajalle. Sekin meni ohi. No Kimi Räikkösen minä kuulin ja näin.

Keilailijoita ei tainnut urheilugaalassa näkyä. Olemme viime aikoina kotisohvalla jutelleet paljon keilailusta. Suomalaiset ovat ilmeisesti aika hyviä tässä lajissa. Tämä tieto tuli meille yllätyksenä. Olemme sitä mieltä, että laji on aliarvostettu. Lisääntyisikö lajin tunnettuus, mikäli se pääsisi olympialajiksi. Ei keilailua kovin usein televisiossakaan juuri näytetä. Viime sunnuntaina oli lähetys Ballmaster turnauksesta. Kotisohvan keilailuharrastaja katsoikin sen ja haki oppia, jotta seuraavalla kerralla päihittää keilakaverit. Nytpä sitten lähtikin saamiaan oppeja testaamaan käytännössä.

 
 
 





 



Hymiöitä, digiloikkaa, vanha nokialainen

Eilen illalla tytär lähetti isälleen vastauksena tekstiviestiin hymiön. Isänsä lähetti vastausviestin, että mistä hän löytäisi puhelimestaan näitä mukavia hymiöitä. Tytär vastasi, että siitä välilyöntinäppäimen vierestä olevasta naamankuvasta. Jo eilen Illalla hymiöitä etsittiin, mutta turhaan. Tänä aamuna jatkettiin etsimistä. Ei löydetä. Mieheni siinä jo vähän hermostui ja tokaisi, että hän ottaa käyttöönsä vanhan kunnon nokialaisen (kuvassa). Kyllä lähtee ja pelittää. Kehitys kehittyy, joskus äinpäin.  Joskus sen digiloikan ottaminen on haastavaa.

Työpaikallani on otettu käyttöön vuoden vaihtuessa monta uutta järjestelmää, automatiikkaa ja robotiikkaa. Tänään minä sitten otin digiloikan ensimmäiset askeleet ja rohkeasti otin uusia järjestelmiä haltuun. Kaikki meni ihan hyvin, tai ainakin niin luulen. No perästä kuuluu. Toivottavasti se minun loma-anomukseni meni perille. Olemme kyllä siinä sivussa muistelleet 30 vuoden takaisia digiloikkia. Kuinka mullistavaa oli kun saimme käyttöömme 'tyhmät päätteet' ja niissä oli tekstinkäsittelyohjelma ja virheiden korjaaminen oli todella helppoa. Jokunen taitaa muistaa vielä reikäkortit ja vahaksen käytön kopioinnissa. Huimaa on ollut tämä  kehitys. Millaista onkaan sitten 30 vuoden päästä. Ken näkee sen.

Ei tätä vanhaa nokialaista vielä käyttöön otettu. Mutta kyllä tämä valmiudessa on.

Kielijuttu: Soten kieli, sote-sanasto

Kielijuttu: Soten kieli (KS 14.1.2017)

Sote, sote, sote. Suomen kielen dosentti ja tietokirjailija Vesa Heikkinen kirjoitti kielijutussaan Soten kielestä. Sote.Tältä sanalta ei kukaan ole välttynyt viime vuonna eikä välty tänäkään vuonna kirjoittaa Heikkinen. Sotea on synnytetty Suomeen jo pitkään.  Vesa Heikkinen kirjoittaa: "Kun sote on synnytetty (eli kaikki lait laadittu ja pykälät pantu täytäntöön), lapsukaisen pitäisi tietysti oppia vanhempiensa kieli tai kielet. Kaikesta päätellen asia on nyt äinpäin: vanhempien, sisarusten, kummien kaimojen ja veneestä ajat sitten pudonneen enon, siis kaiken kansan, on opittava soten kieli."

Heikkinen kirjoittaa niin asiaa. Tässäkö pitäisi vielä opiskella uusi kieli, soten kieli, jotta saan apua vaivoihini ja löydän oikeat palvelut. Ei muuta kuin soten kieltä opiskelemaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuillaan julkaisemassa  Sote-sanastossa on selitetty mitä tarkoittaa valinnanvapaus, lähipalvelu, yhdenvertaiset palvelut, järjestämisvastuu jne.

Kotimaisten kielten keskus on valinnut soten vuoden 2013 maaliskuun kuukauden sanaksi.

Ei löytynyt tästä vuodelta 1988 olevasta sanakirjasta sanaa sote. Tämä kirja on paljon käytössä kulunut. Olen kirjat (2 osainen teos) vielä halunnut säilyttää kirjahyllyssäni. Vielä minä niistä aika ajoin tietohakuja teen. Kirjat ovat minun 'googleni'.

Vuoden 2016 kainuulainen; tubettaja ja videobloggaaja

Vuoden kainuulaiseksi 2016 on valittu Veka Tolonen, Veksu. Lämpimät onnittelut vuoden kainuulaisen tittelistä. Ääniä annettiin yhteensä 2712 ja Veka Tolonen sai 259 ääntä. Taakse jäivät muun muassa Jenna Laukkanen ja Merja Kyllönen. Veksu on kotoisin Sotkamosta. Veka Tolonen oli hyvä valinta vuoden kainuulaiseksi.

Luin aamun lehdestä, että Veksu esittelee kotimaakuntaansa YouTube-kanavallaan. Veksu samoilee luonnossa, kalastaa ja rassaa Volkkareita. Valinta oli ollut Veksulle iso yllätys. Hän oli pyytänyt YouTube -kanavansa seuraajia äänestämään ja uskoi saavansa vain muutaman äänen. Hienoa oli lukea tällaisesta Kainuun lähettiläästä, sosiaalisen median maailmassa. Veksu tuo esille hienolla tavalla kainuulaisen maiseman upeita kohteita ja vinkkailee Kainuun parhaista kalastusvesistä ym.

Veksun innoittamana minäkin päätin lenkkeilyn lomassa ottaa muutaman valokuvan. Videoita en kyllä vielä uskaltaisi julkaista edes unissani. Ainakin, jos omia kasvoja pitäisi kuvata kameralle. Tällä kertaa olin lenkillä syntymäkuntani maisemissa Kuhmossa. Monta mukavaa muistoa mieleeni muistui matkan varrelta. Olen kirjoittanut tätä blogiani jo 15 päivää ja vielä en ole mihinkään kanavaan tätä uskaltautunut vinkkaamaan, en Facebookiin, enkä Twitteriin. No blogini nimikin on vielä vaiheessa. Nyt nimi on aika maailmoja syleilevä; Kainuu, Suomi ja Eurooppa. Tuulan turinat, vai mikä nimeksi. Vuoden ensimmäisenä päivänä kun kirjoitin, että ryhdyn kirjoittamaan blogia #Suomi100 juhlavuoden kunniaksi ja yritän kirjoittaa jotain vuoden jokaisena päivänä. Taviksen arjen pienistä tavallisista asioista.

Kuntosalilla hikoilua, treenausta ja sosiaalista vuorovaikutusta

Pitkästä aikaa tänään kävin kuntosalilla. Ostin viime vuoden puolella kymmenen kerran rannekkeen Vesiliikuntakeskus Kaukaveden (uimahallin) kuntosalille. Tänään sitten vihdoin ja viimein sain aikaiseksi lähteä salille. Reilu vuosi sitten kävin salilla lauantaisin säännöllisesti, mutta sitten muuttivat aukioloaikoja ja sali aukesi lauantaina vasta klo 11.00. Tämän vuoden alusta aukioloajat ovat muuttuneet ja sali aukeaa jo klo 8.00. Tämä aikaisempi aika sopii minulle jotenkin paremmin. Muutkin tuntuivat kiittelevän näistä uusista aukioloajosta. Niinpä taasen läksin reippain mielin kuntosaliharrastuksen pariin. Kävellen reippaasti salille ja takaisin. Katsotaan nyt miten homma tästä jatkuu.

Hikihän siellä tuli. Juoksumatolla kun puolisen tuntia ensin kävelin ja juoksin. Alku oli hieman takkuista, mutta loppua kohden parani. Treenin lomassa  minulla oli muutama mukava keskustelutuokio. Tapasin eläkkeellä olevan entisen työkaverin ja hänen kanssaan oli mukavaa vaihtaa kuulumiset. Treenin lomassa televisiosta kajahti laulua Pikku Kakkosen posti... Ylen väki siellä ruudussa taisi laulaa. Yksi kaveri tuumasi minulle, että eikös Pikku Kakkosella ollut  juhlapäivä tällä viikolla. Kyllä oli, minä totesin, Pikku Kakkonen täytti 40 vuotta. Siihen kaveri vastasi, että Pikku Kakkosta tuli katsottua lapsena. Heti perään kaveri totesi, että nykyinen Pikku Kakkonen on aivan erilainen kuin ennen. Ei ole Rölliä, Pelle Hermannia ym.

Toisella korvalla salilla kuuntelin Ylen Ykkösaamun haastattelua. Siellä haastateltiin tasavallan presidentti Sauli Niinistöä. Tuntuivat puhuvan somessa alati lisääntyvästä vihapuheesta ja Suomen henkisestä ilmapiiristä. Eilen myös poliisi toi esille koko ajan kiihtyvän vihapuheen, josta poliisi on kovasti huolissaan. Salilla oli ainakin kovin mukavaa puhetta. Elän aivan tavallista arkea ja teen pieniä arjen asioita, niin kuin käyn kuntosalilla. Elän vahvasti tässä päivässä ja hetkessä. Suosittelen muillekin. Minä en hirveästi pyöri tuolla some maailmassa. Ne kanavat, jossa liikun ovat olleet suhteellisen rauhallisia. Jäänköhän minä nyt jostain paitsi?

Näillä mietteillä tänään.

Perjantai 13. päivä ja kebabia

Tänään on perjantai 13. päivä. Toinen tämän vuoden perjantai 13. päivistä, toinen on lokakuussa. Tammikuu on mennyt vauhdilla eteenpäin. Pikkaisen on jo päivän valoa enemmän.

Wikipedian mukaan Perjantai 13. päivä on yleisen taikauskoisen käsityksen mukaan epäonnen päivä. Se on ilmeisesti lähtöisin kahdesta erillisestä taikauskoisesta käsityksestä: perjantai on huonon onnen päivä ja 13 huonon onnen luku. Jossain vaiheessa nämä kaksi näkemystä ovat sulautuneet yhteen. Sanonnan käyttö tunnetaan 1800-luvun lopulta alkaen. Yleiseksi uskomus on tullut vasta 1900-luvulla, minkä on väitetty johtuneen Thomas Lawsonin vuonna 1907 julkaisemasta romaanista Friday the Thirteenth.

Wikipedia tietää kertoa myös, että aina kun kuukauden ensimmäinen päivä on sunnuntai, on 13. päivä perjantai. Näin sattuu joka vuosi ainakin kerran. Enimmillään niin voi sattua kolme kertaa vuodessa.

Tänään on puhuttu niin kotona kuin töissä eilisestä myrskystä. Miksi laivat lähtivät merelle sellaisessa myrskyssä. Todella kummallista. Kahden hevosen kuolema puhututti kovasti. Luin tuossa illalla, että hevoset eivät saaneet happea. Todella ikävä tapaus. Voi olla, että tästä puhutaan vielä pitkäänkin.

Tämä perjantai 13. päivä meni ihan tavanomaisesti. Päivässäni ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Sujuvaa arkea. Tämä päivä sattui olemaan palkkapäivä, että sikäli hyvä päivä. No tänään tuli kyllä haettua päivälliseksi grillikioskilta kebabia riisillä. Hieman omatunto soimaa. Hyvin harvoin grilliruokaa tulee haettua. Yleensä kokataan itse. Mutta joskus sorrutaan. Hyvää oli.

Veroja, veroja; ikkunavero, pönkkähamevero, teiniraha,tulitikkuvero...

Tänään on puhuttu veroista niin kotona kuin työpaikallakin. Nimittäin päivän lehdessä oli kahden sivun juttu suomalaisista veroista eri aikakausilla. Veroprofessori Esko Linnakangas vertasi tulevaa veneiden ja moottoripyörien verotusta 1700-luvan pönkkähameveroon.

1600-luvun veroja olivat muun muassa pariskuntavero, teiniraha ja salpietarivero. 1700-luvulla olivat ikkunavero, pönkkähamevero  ja peruukkivero. 1800-luvun veroja olivat koiravero, paloviinavero ja tulovero. 1900-luvulla veroja olivat alastomuusvero, tulitikkuvero ja vanhanpiian ja -pojan vero. Oma suosikkini on pönkkähamevero. Se oli hienojen pukujen vero, pönkkähame kun oli selvä merkki ylellisyyden himosta. Komeista kuteista sai kärsiä, tuli veroja. Tänä päivänä ko. verosta ei taitaisi kilahtaa valtion kassaan kovin paljon verotuloja.

Hilpeyttä nämä verot kyllä herättivät meissä kahvikupposen ääressä. Siinä sitten muisteltiin huviveroa ja kekseliäitä tapoja sitä kiertää. Sitten jo muisteltiin aikaa kun piti ostaa voileipä, että sai ravintolassa ostaa oluen. Nuoremmat eivät voineet ottaa osaa tähän keskusteluun.

Autoveron piti olla tilapäinen vero, mutta niin sitä vain vieläkin peritään. Veroprofessori Linnakankaan mielestä Suomen  verotuksessa on liikaa pisteveroja eli ns. kulutusveroja, jonka perusteena on tietyn esineen omistaminen ja kuluttaminen. Linnakankaan mukaan riittäisivät pitkälti arvonlisävero, tulovero sekä kolme suurta; alkoholi-, tupakka- ja energiavero. Olen pitkälti samaa mieltä veroprofessorin kanssa. Aika marginaalisia monet verot kun ovat. Koiraveroa perii enää vain kaksi kaupunkia Helsinki ja Tampere. Kajaanissakaan koiraveroa ei ole peritty enää pitkään aikaan. Kulut kun olivat suuremmat kuin tuotot.

http://www.veronmaksajat.fi/

Pikku Kakkonen täytti 40 vuotta, talvivalot loistavat vielä, Amerikan presidentti

Tänään täytti Pikku Kakkonen 40 vuotta. Puoli yhdeksän uutisia katsoessa tuli nostalgiset ja mukavat muistot mieleen. Kyllä monet kerrat lasten kanssa Pikku Kakkosta yhdessä katsoimme. Oi niitä aikoja. Nyt ei juuri Pikku Kakkosta enää tule katsottua. No hieman sitä katson kun odottelen Holby Cityn alkamista ja laitan television auki hieman ennen klo 18.00. Voi änkeröinen, Pelle Hermanni oli niin paras. Tytär kyllä hieman häntä pelkäsi. Toivottavasti Pikku Kakkonen jatkaa vielä seuraavat 40 vuotta.

Pitihän sitä netissä käydä Pikku Kakkosen sivuilla. Aika hauskat sivut ne olivatkin. Siellä oli muun muassa sääkone.

Vielä palavat talvivalot kirkkaasti. Nykyisin puhutaan enemmän talvivaloista kuin jouluvaloista. Kauppojen edessä on vielä hieman jouluista tunnelmaa, kun lyhdyissä palaa kynttilöitä. Kuten tämän päivän kuvani kertoo. Kauppakadulla palavat vielä talvivalot ja torien joulukuusissa on myös vielä valot. Valoja on niin mukava katsella näin talvipimeällä. Töissä iloitsimme, että kevättä kohden ollaan menossa ja kohta on valoisaa aikaa enemmän. Ei ole enää töistä pois lähtiessä pimeää.

Kohta astuu Amerikan uusi presidentti valtaan. Mitenkähän tuossa nyt käy. Kohua kohun perään näyttää olevan. Voipi olla, että täällä blogissani vuoden mittaan monet kerrat Amerikan presidentistä kirjoittelen ja äimistelen.

Miniroskiksia, Taidenäyttely Kierrätä kauniisti

Tänään olin taidenäyttelyn avajaissa Kajaanin kaupunginkirjastolla. Jäteyhtiömme Ekokympin projekti Miniroskiksella roskaantumista vastaan oli edennyt näyttelyksi asti. Taidenäyttely ”Kierrätä kauniisti” on esillä Kajaanin pääkirjaston ala-aulassa 10. – 30.1.2017.

Viime syksyn aikana diabeetikoiden mittaliuskapurkkeja on kerätty Kajaanissa eri keräyspaikoissa. Keräyspaikoista Ekokymppi toimitti purkit Kajaanin lukion kuvataideopiskelijoille. Opiskelijat kuvittivat ja tuunasivat purkit miniroskiksiksi. Purkit olivat todella upeita. Mittaliuskapurkit kun ovat itselle hyvin tuttuja, diabeetikko kun olen.

Näyttelyn päätteeksi miniroskikset annetaan käyttöön tupakoitsijoille ja purukumin käyttäjille. Minusta tämä projekti on todella hyvä idea. Aika kekseliästä.

Leppoisa sunnuntai vaihtui arjen aherrukseen

Pitkä viikonloppu vaihtui arkiseen aherrukseen. Tällä erää juhlapyhät ovat ohitse. Hyvä niin, päästään taasen kunnon työrytmiin ja rutiineihin. Elämässä pitää olla rutiineja ja tylsää arkea. Siten ne elämän pienet juhlahetket myös tuntuvat jossain ja niitä muistelee vielä pitkään.

Hieman se on aina tahmeata viikonlopun jälkeen aloittaa arkinen työ. Mutta eipä siinä kauan mene kun jo on hyvin työrytmissä kiinni. Työkaverit olivat myös iloisia tästä yhdestä ylimääräisestä vapaapäivästä ja pitkästä viikonlopusta.

Jos päivä oli kiireistä aherrusta, niin palasin kotiin kuutamossa. Tällä viikolla torstaina 12.1. on täysikuu. Hieman on vielä kuu vajaa, mutta ei paljoa. Koko matkan kotiinpäin kuu möllötti taivaalla matkalaisen ilona. Sitä siinä ihastelin ja tuijotin. Kuvankin kuusta nappasin. Mistä tiedän onko kuu kasvava vai laskeva? Kun kuunsirppi on niin kuin P )=pullistuu ja K (=kutistuu. Muistan tämän jostain lapsille luetusta kirjasta.

Sitten muutamaan tämän päivän uutiseen. Sakkojen suuret korotukset perutaan. Taasen on törmätty perustuslaillisiin ongelmiin. Siinäpä kotisohvalla hämmästellään ja äimistellään, että taasko hallitus peruu jotain. Moneskohan  peruminen tämä jo on. Toinen uutinen oli, että perustulokokeiluun arvalla valitut ovat saaneet tänään ensimmäiset perustulonsa. Kokeilusta tehdään seurantatutkimus ja sitten nähdään, oliko kokeilu hyvä vai huono. Hyvähän se on aina kokeilla uusia asioita. Toisaalta en kyllä hirveästi odota tältä kokeilulta.

 

Pizzaa, muffinsseja ja leppoisaa sunnuntaipäivän viettoa

Tänään on ollut tosi leppoisa ja rauhallinen sunnuntaipäivä. Ihan tarkoituksella en ole tiedon valtateillä surffaillut. Aamulla ei tullut lehteäkään. Nykyään kun Kainuun Sanomien lauantaina ilmestyvä lehti on tuplanumero ja sunnuntaina ei tule lehteä. Nyt lehti tuli jo perjantaina loppiaisena. Minä luen lauantaina vain lehden toisen osan ja toisen osan vasta sunnuntai aamuna. Mieheni lukee molemmat osat heti tuoreeltaan lauantai aamuna. Sitten hänellä ei ole lehteä mitä lukea sunnuntaina.

Tänään en ole ensimmäistäkään uutislähetystä televisiosta katsonut. Hyvinpä olen pärjännyt. Ylen puoliyhdeksän uutiset katson ja silloin päivitän päivän tapahtumat. Toivottavasti tämä leppoisa sunnuntaipäiväni ei pääty kovin ikäviin ja surullisiin uutisiin.

Mitään ihmeempää ei ole siis tänään tapahtunut. Olen tässä vain kotona oleillut ja tehnyt pizzaa ja muffinsseja. Kävin kyllä lenkillä ja kävelin Kajaaninjoen rantaa. Ensi alkuun meno oli lenkilläkin leppoisan rauhallinen. Kuulin linnunlaulua! Piti ihan höristää korvia, että kuulenko oikein. Kuulin kyllä. Mutta sittenpä alkoi kuulua tykkien jylinää muistuttava ääni ja muuta pauketta Prikaatin suunnalta. Ammunnalta se kyllä kuulosti.  No sen verran piti tiedon valtateillä piipahtaa ja käydä katsomassa, onko Kassunkurussa tänään ampumaharjoitukset, en löytänyt tietoa. Lenkin lopussa matkustajakone näkyi yläpuolellani matkalla kohti Helsinkiä. Toivottavasti jatkossakin näen ko. lentokoneen Kajaanin taivaalla. Kajaaniinhan pääsee Helsingistä reilussa tunnissa.

Tällaiset mukavan näköiset pömpelit bongasin lenkillä tallustellessani. Kesäinen ranta kyllä houkuttaisi. On tällä talvellakin kyllä puolensa. Tänä talvena ajattelin opetella hiihtämään. Kyllä luit aivan oikein. Nimittäin en ole hiihtänyt valovuosiin. Ensin kyllä pitää ostaa suksetkin. Mutta tämä hiihtoaihe on sitten jonkun toisen päivän tarina.

Kainuussa, kainuulaisuus, Kajaanista Kuhmoon

Tänään poistuin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle Kajaanista. Nimittäin tein päiväreissun syntymäpitäjääni Kuhmoon. Seitsemän päivää kuluvaa vuotta kerkesi vierähtää, kun Kajaanin rajojen sisältä poistuin. Kainuun rajojen sisällä kuitenkin pysyin. Minä olen perin kainuulainen. Töissä  aina kahvipöytäkeskusteluissa työkaverit kertovat, että äiti, isä, isoäiti tai isoisä on Savosta, Hämeestä, Pohjanmaalta jne. Minulta ei löydy lähisukupuusta kuin kainuulaisia. En tiedä kuinka kauas pitää mennä taaksepäin, että sieltä löytyy ei kainuulainen. Eipä silti olen ylpeä juuristani.

Olen asunut koko ikäni Kainuussa. Tosin 1970-luvulla asuin viisi kuukautta Tampereella. Mieheni taasen on tehnyt lähes kolmekymmentä vuotta töitä milloin pääkaupunkiseudulla, Keski-Suomessa ja ulkomailla. Hän on asunut paljonkin Kainuun ulkopuolella ja ollut duunissa raksalla. Työn perässä on ollut lähdettävä. Kerran joku oli kysynyt mieheltäni, kuultuaan hänen olevan Kajaanista, että missä päin sellainen paikka on. Kysyjä kun ei ollut käynyt Vantaata pohjoisempana. On täältä Kajaanista lähdetty milloin minnekin, mutta tänne on aina palattu. Ei tämä mitään nälkämaata ole, vaikka nälkämaan laulusta meidät tunnetaan.

Tänään kävin Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla. Sieltä löytyy Kielitoimiston sanakirja, josta löytyy suomen yleiskielen sanakirja. Hain sanalla kainuulainen. Alla tulos.

 

kainuulainen³⁸ Kainuun asukas; Kainuulle ominainen, sieltä peräisin oleva.

		yks. nom.		kainuulainen
		yks. gen.		kainuulaisen
		yks. part.		kainuulaista
		yks. ill.		kainuulaiseen
		mon. nom.		kainuulaiset
		mon. gen.		kainuulaisten, kainuulaisien
		mon. part.		kainuulaisia
		mon. ill.		kainuulaisiin
		komparatiivi		kainuulaisempi
		superlatiivi		kainuulaisin

Laki, lainsäätäjät, kansanedustajat, eduskunta, sakkotuomiot

Laki, lainsäätäjät, kansanedustajat, eduskunta, sakkotuomiot

Kävinpä tänään joutessani eduskunnan verkkosivuilla. Aamun lehden päivän otsikot kun minut tähän innoittivat. Eli mitä se kansanedustajan työ ja tehtävät oikein ovat. Ensimmäisenä sattui silmään, että kansanedustaja on muun muassa lainsäätäjä, yhteiskunnallinen vaikuttaja, alueensa edusmies ja kansainvälinen toimija.  Eduskunnan sivuilla kerrotaan, että seuraava täysistunto pidetään helmikuun alussa.

Kansanedustajat siis säätävät lait. Kovin paljon on viime aikoina ollut otsikoita, että kansanedustaja on saanut tuomion tai syytettynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tämän päivän lehden otsikko oli 'Kuinka paljon kansanedustaja saa rötöstellä?' Jopa pääkirjoituksessa pohdittiin aihetta, jo kolme ps-kansanedustajaa on saanut kiihottamisesta tuomion.

Kansanedustaja, minusta se on hieno kunnioitettava titteli. Kansanedustaja on oman alueensa edusmies. Kansalaiset ovat hänet tähän tärkeään tehtävään valinnet heitä edustamaan. Niinpä en viime päivien kaltaisia juttuja haluaisi lukea ja kuunnella, kansanedustaja sai tuomion.

Eduskunnan sivuilta löytyy sivusto Entiset kansanedustajat 1907–2014 ja sieltä sivusto Veteraanikansanedustajien muistitietoarkisto. Valitettavasti veteraanikansaedustajien muistitietokokoelma on tarkoitettu tutkimuskäyttöön, joten haastattelujen käyttö edellyttää tutkimusluvan hakemista. Sivustolla kerrotaan, että Esko-Juhani Tennilä toimi kansanedustajana yhtäjaksoisesti 36 vuotta. Lapin veteraanikansanedustajaa haastateltiin lähes 12 tuntia viime kesäkuussa. Tennilän haastattelu oli Veteraanikansanedustajien muistitietoarkiston 400. haastattelu. Näitä entisten kansanedustajien haastatteluja olisi mukava lukea.

Kovin oli tänään kylmää Kajaanissakin.

😊Nyt soi päässä Juicen biisit: Ei elämästä selviä hengissä, Napoleonin mopo, Pyhä toimitus, Musta aurinko nousee...

😊Nyt soi päässä Juicen biisit: Ei elämästä selviä hengissä, Napoleonin mopo, Pyhä toimitus, Musta aurinko nousee...

Tänään olin Kaukametsän salissa konsertissa. Tykkäsin. KAO Konservatorio esitti 'Ollaan ihmisiksi - Juice Leskisen tribuutti'. Vautsi vau, kylläpä soittivat ja lauloivat hyvin. KIITOS! Siinä salissa istuessa ja kuunnellessa näitä legentaarisia lauluja, muistelin 1970-lukulaista nuoruuttani ja kasettisoitinta, Juicehan sieltä myös kuului. Oi niitä aikoja ja sitä nuoruuden paloa! Tänään esitettyjen biisien joukossa oli hyvin tuttuja kappaleita ja sitten myös hieman tuntemattomampia.

Konsertin esite oli jaettuna istuimille. Esitteessä kerrotaan, että KAOn konservatoriossa opiskelet pätevien ja innostavien opettajien johdolla, ajanmukaisissa tiloissa. Käytössä ovat hyvät laitteet ja laadukkaat soittimet. Opintojen ydinsisältöjä ovat henkilökohtaiset instrumenttiopinnot, yhtyesoitto, musiikinteoria, musiikin teknologia ja musiikkibisnestietous sekä erilaiset kotimaiset ja ulkomaiset projektit. Valmistuttuaan voi työskennellä erilaisissa kokoonpanoissa, toimia musiikin palvelu- ja tuotantotehtävissä sekä musiikkialan viestintään liittyvissä tehtävissä.

www.kainuunkonservatorio.net

FB: Kainuun konservatorio

Palaan vielä Juice Leskiseen. Juice oli taitava lauluntekijä. Hänellä oli niin sanotusti sujuva kynä. Juice uskalsi ottaa kantaa ja hän ei kuvia kumarrellut. Juice on sanoittanut paljon myös muille, muun muassa Balladi elokuvasta klaani. Kuulin tänään Juicen tuotannosta kappaleet: Luonas kai olla saan, Kuopio tanssii ja soi, Elämässä pitää olla runkkua, Ei elämästä selviä hengissä, Napoleonin mopo, Per Vers, runoilija, Hengitä sisko, 3.30, Syksyn sävel, Balladi elokuvasta klaani, Myrkytyksen oireet, Ollaan ihmisiksi, Klovni heittää veivin, Keskitysleirin ruokavalio, Rock'n Roll'n Blues'n Jazz, Hän hymyilee kuin lapsi, Kaksoiselämää, Eesti (On My Mind), Marilyn, Norjainen villapaita, Pyhä toimitus, Musta aurinko nousee ja lopuksi vielä encorena Viidestoista yö. Melkoinen pläjäys. Tällä taasen jaksaa mennä eteenpäin talven ja pimeyden keskellä.

Kauppakasseja, roskapusseja, kierrätystä, muovikassi on vuoden 2016 turhake

Tämän aamun lehdessä oli kuluttaja osiossa kahden sivun juttu pakkausjätteestä. Otsikko oli 'Turhat muovipussit karsii helposti'. Jutun mukaan pienillä muutoksilla voi vähentää pakkausjätteen kertymistä. Aloittaa voi kuulemma hedelmä- ja vihannesosastolla miettimällä hetki, ennen kuin repäiset rullasta pussin. Tunnustan suruttahan minä pussin aina repäisen, jokaiselle lajille oman. Paitsi banaaneja en laita pussiin. Mutta nykyisin banaanit ostaa mieheni ja hän kyllä ne pussiin laittaa.

Kaikki on pakattu muoviin, se näyttää olevan maan tapa. Leikkeleitä ei enää saa ostettua tiskiltä, hedelmät ja vihannekset on pakattu pusseihin valmiiksi ym. ym. Kaiken huippu on, että kaksi mangoa on pakattu ensin muovirasiaan, joka on päällystetty vielä muovikääreellä. Koita siinä sitten kuluttajana olla vastuullinen. Kaupan liiton ja ympäristöministeriön tavoitteena on, että vuoteen 2025 loppuun mennessä muovikasseja kuluisi henkeä kohden enintään 40 kappaletta vuodessa kykyisen 55:n sijaan.

Emme osta kaupasta juuri koskaan muovikassia, vaan meillä on aina oma kauppakassi mukana. Kassi roikkuu tietyssä paikassa ja siitä se sitten mukaan tempaistaan. Kassi on ihan kunnollinen ja kestävä, eikä sitä kovin usein uusita. Kerran ostoskärryistä kassi vietiin. Vähänkös harmitti.

Kyllä tässä on vielä tekemistä kuluttajalla. Mutta yritän olla vastuullinen kuluttaja ja vähentää paikkausjätteen määrää omissa ostoksissani.

Synttärikakkua, tänään puhuimme tavallista enemmän iästä ja tänä vuonna kyllä juhlitaan

Tänä tammikuun kolmantena päivänä on puhuttu jostain syystä tavallista enemmän iästä, niin työkavereiden kanssa kahvipöytäkeskusteluissa kuin tädin 65-vuotissynttäreilläkin. Kahvipöydässä puhuimme kuinka yli ysikymppiset ovat niin virkeitä ja heitä ei uskoisi millään ikäisekseen. Vaikkapa 90 vuotta täyttävä Aira Samulin. Siinä vasta nainen, totesimme!

Olin tänään siis 65-vuotissynttäreillä. Lahjaksi vietiin Presidentti kahvia, Arabian tuotteita ja hunajaa. Kaikki suomalaisia tuotteita. Synttärikakku oli hyvää ja iloista puheensorinaa riitti ja tietysti mukaan mahtui ihania halauksia. Myös synttäreillä puhuimme ihmisen iästä ja totesimme, että ikä on vain numeroita ja ikä on katsojan silmissä. Päivän sankarin pieni sukulaispoika kun oli todennut 65-vuotiaalle, että näytät ihan sata vuotiaalta. Tämän sinkkunaisen kahvipannusta löytyi muuten iso sydän. Olisiko tämä jokin enne?

Suomi 100 vuotta, aihetta tietty sivuttiin, meidät on vallannut kyllä juhlamieli. Tänään nimittäin työpaikalla ja illalla synttäreillä totesimme, että tänä vuonna juhlitaan.

Tämän aamun lehdestä bongasin, että teiden kunnossapidon tilanteen voin tarkistaa reaaliaikaisesta palvelusta. Palvelu koskee toistaiseksi vain Pohjois-Suomen teitä. Milloin tiet on aurattu, hiekoitettu ja suolattu http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi

Eurooppalaisuus, Tasavallan presidentin uuden vuoden puhe, Turkin isku ja Kainuun juhlavuoden avajaiskonsertti

Turkin vuosi alkoi verisenä ja Käsikynkkää juhlavuoden avajaiskonserttiin Sotkamossa. Nämä kaksi lehtiotsikkoa heti aamun lehden etusivulla, Turkki ja Kainuu Euroopan äärilaidoilta.

Tänä päivänä olen ajatellut paljon Winston Churchiliä, kiitos eilisen Ylellä näytetyn elokuvan. Taisi olla aikamoinen persoona tämä herra, kiistelty ja kiitelty. Olihan Churchill varhainen eurooppalaisuuden tukija, mikä lopulta johtikin Euroopan yhteismarkkinoiden ja myöhemmin Euroopan unionin syntyyn (Wikipedian tietoa).

Tasavallan presidentti nosti muun muassa esille uuden vuoden puheessaan, että juuri nyt tarvitaan Euroopan unionia entistä enemmän. Euroopan unioni näyttää olevan juuri nyt heikompi ja hajanaisempi kuin koskaan. Mistä löytyy viisasten kivi? Olen ylpeä kainuulaisuudesta, suomalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta ja haluan elää yhtenäisessä ja vahvassa Euroopassa. Kainuu on osa Eurooppaa.

Uusikaupunki täyttää tänä vuonna 400 vuotta. Eli sielläkin suunnalla juhlitaan tänä vuonna villisti. Onnea Uusikaupunki ja uusikaupunkilaiset.

Kainuun Suomi 100 tapahtumat: www.kainuunliitto.fi/satavuotisohjelma

Kajaanissa kello käy tarkasti Suomen aikaa Euroopan toisella laidalla.

Suomi100 juhlavuosi käynnistyi

Uuden vuoden juhlat ovat juhlittu ja raketit  paukuteltu. Tänään on uuden vuoden 2017 ensimmäinen päivä. Nyt alkaa #suomi100 juhlavuosi! Viime vuoden puolella heräsi ajatus, että juhlavuonna alan kirjoittamaan blogia, juhlavuoden jokaisena päivänä. Tämä on ainakin tavoite. Katsotaan miten siinä onnistun.

Tästä se lähtee. Blogissani tulen kirjoittamaan tavallisista arkipäivän asioista, havainnoimaan ja ottamaan kantaa mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja mitä kahvipöydissä jne. puhutaan.

Vuonna 2017 juhlitaan, se on varmaa. Suomi täyttää 100 vuotta! Juhlia on valtakunnallisesti ja paikallisesti kuin myös koti- ja lähipiirissä. Koti- ja lähipiirissä on ainakin 40-vuotis ja 60-vuotis hääpäivä ja pyöreitä vuosia myös vietetään. Muistan vielä kun Suomi täytti 50 vuotta. Olin kansakoulun toisella luokalla ja koulun seinällä luki isoin kirjaimin 'Suomi 50 vuotta Onnea'. Vieläkin näen silmissäni tuon kirjoituksen.

Pyrin  myös ottamaan joka päivä valokuvan eri yhteyksistä ja tilanteista. Tämän päivän valokuva on minä ja Pietari Brahe. Kuvan aihe valikoitui kun olin lenkillä ja kävelin Pietari Brahen patsaan ohitse. Halusin selfien minusta ja Kajaanin kaupungin perustajasta kreivi Pietari Brahesta. Muuten viime vuonna Kajaanin kaupunki täytti 365 vuotta, mikä on yli kolme kertaa Suomi 100 vuotta.

Turkin suunnalta kuului tänään surullisia uutisia eli uusi vuosi alkoi ikävissä merkeissä. Suomen uuden vuoden juhlinta näyttää sujuneen pääosiltaan rauhallisesti. Poliisilla on kyllä töitä riittänyt erilaisten kahnausten jne. selvittämisessä.

Valtakunnassa näyttää siis olevan kaikki hyvin.  Tasavallan presidentin uuden vuoden puhe jäi kyllä nyt kuuntelematta.