torstai 30. marraskuuta 2017

Och ny samma på svenska

"För er, som inte förstod vad jag nyss sa, har jag ett enkelt råd: opetelkaa ruotsia juntit". Näin sanoi tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia voittaja Juha Hurme. Juhlapuheensa päätteeksi hän nimitteli ruotsia osaamattomia junteiksi. Ehkä tämän olisi voinut jättää sanomatta. Hurmeen  mukaan yksi keino avartaa näkemyksiään on ruotsin kielen opettelu. Hyvähän se on ruotsiakin osata, mutta ennemmin minun kannattaa opiskella kiinan kieltä. Minä ymmärsin tämän ruotsin lauseen. Kaikki eivät vain ole voineet käydä kouluja, kuten vanhemmat ikäluokat. Se ei vain yksinkertaisesti ole ollut mahdollista, niin kuin ei minun vanhemmillenikaan. Työtä piti tehdä pienestä pitäen. Eikä myöhemmin enää ole ollut myöskään mahdollisuutta ruotsin ym. opiskeluun. Tekeekö tämä heistä juntteja? No ei todellakaan, heillä on elämän sivistystä, kokemusta ja näkemystä. Nykyisin ovat aivan erilaiset eväät käydä kouluja kuin joskus 70 vuotta sitten.

Juha Hurme oli pitänyt juhlassa hienon palopuheen sivistyksen, tieteen ja taiteen puolesta. Hyvä niin. Myös ilmastonmuutoksen hän oli nostanut esille. Hurmeen mukaan meitä uhkaa kaksi asiaa: ilmastonmuutos hirmumyrskyineen ja tulvineen ja toinen asia on nykyinen kommunikaatiokulttuurimme. Ahneus, tyhmyys ja pelot aiheuttavat eriarvoisuutta, väkivaltaa ja poliittista sekasortoa. Samaa mieltä. Hurme tarjoaa lääkkeiksi tiedettä ja taidetta, joilla tämä sotku selvitetään. Samaa mieltä.

Tieto-Finlandian sai Riitta Kylänpää teoksellaan Pentti Linkola ja Lasten-Finlandian Sanna Mander teoksellaan Avain hukassa. Monesta lahjapaketista nämä kirjat varmasti löytyvät.

Lämpimät onnittelut voittajille.

Kielitoimiston sanakirja selittää sanan juntti näin: vars. halv. kömpelöstä, tyhmästä tm. miehestä, moukka, nuija, taukki, mäntti, uuno. Maalaisjuntti. Juntti tyyppi, tavallisesta ihmisestä (vars. jupin vastakohtana). Suomalainen perusjuntti.




keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Hallitus tuli järkiinsä ja perui tyhmän päätöksensä

Jos jotain hyvää voi sanoa nykyhallituksesta, niin osaa se ainakin perua huonoja päätöksiään. Alunperinkään huonoja päätöksiä ei pitäisi lanseerata. Tuntuu vähän siltä, että laitetaan tämä nyt liikkeelle ja katsotaan mitä sanotaan. Sitten muutetaan, jos tulee niin sanotusti lunta tupaan. Eikö heti voisi lait valmistella huolella ja käyttää asiantuntijoita apuna.  Hallitus perui osa-asunnon normin, joka olisi leikannut kimppakämppien ja alle 20 neliön asunnoissa asuvien asumistukea.

Hallitus uudisti asumistukijärjestelmää elokuun alusta niin, että opiskelijat siirtyivät yleisen asumistuen piiriin. Uuden lain mukaan pienessä asunnossa tai jaetussa asunnossa asuvalle olisi hyväksytty yleiseen asumistukeen 20 prosenttia muita pienemmät asumismenot. Mitäs järkeä tässä olisi ollut? Se olisi rangaissut niitä, jotka ovat valinneet edullisen asumismuodon. Kroonisessa asuntopulassa eikö ole vain hyvä asia, että hakeudutaan kimppakämppiin ja soluasuntoihin.

Tiedän kaksi siskosta, jotka asuvat kimppakämpässä. Toinen on opiskelija ja toinen pienipalkkainen työssäkäyvä. Kun asuntoon muutettiin, niin vuokrasopimus oli molempien nimissä. Kun uusi laki astui voimaan, niin toisen (työssäkäyvän) piti sanoa itsensä irti ja tehdä päävuokralaisen kanssa alivuokrasopimus. Vuokranantaja ei suostunut tekemään erillisiä vuokrasopimuksia. Porsaanreikä löytyi, molemmat voivat tehdä oman asumistukihakemuksen, he kun ovat siskoksia, niin tämä onnistuu. Molemmat saavat oman asumistuen.

Mistäpähän ne mahdettaneen hakea ne korvaavat säästöt.



tiistai 28. marraskuuta 2017

Kotikaupungin valot

Kyllä se on niin, että kotikaupungin valot ovat parhaat, tutut ja turvalliset. Juuri nyt talven erilaiset valot loistavat kaikkialla. Nyt alkaa valoja löytyä joka suunnasta. Tässä pimeyden keskellä valoa kaipaakin. Erityisesti itseäni on ilahduttanut työpaikan edessä oleva sinivalkoisin valoin koristeltu joulukuusi. Kuusi tervehtii minua joka aamu. Toivottavasti se säilyy siinä jouluun saakka meidän ilonamme.

Kauppatorin ja Raatihuoneentorin isoihin kuusiin ovat valot myös syttyneet. Kauppakadun ylle syttyivät jouluvalot. Niitä taidetaan nykyisin kutsua talvivaloiksi, sillä valot sammuvat vasta tammi-helmikuussa. Minusta Kauppakadun valot ovat tosi upeat.

Ensi viikolla 5.-6.12. meitä kehotetaan valaisemaan satavuotias Suomi hetkeksi sinivalkoiseksi. Keskeisiä kohteitamme, kuten rakennuksia, patsaita, siltoja, toreja, puistoja ja muita tunnettuja maamerkkejä valaistaan sinivalkoisin valoin. Myös muualla maailmassa onnitellaan Suomea ja valaistaan kohteita sinivalkoisin värein. Oman valaisun voi toteuttaa myös työpaikoilla ja kodeissa. Sinivalkoiset valot syttyvät itsenäisyyspäivän aattona 5.12. kello 18 ja valaisu päättyy torstaiaamuna 7.12. kello 9 mennessä. Perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivän iltana kodeissa sytytetään ikkunoille kaksi kynttilää kello 18.

Valaistavat kohteet

Charles Chaplinin nerokas romanttinen komedia Kaupungin valot (City Lights) valmistui vuonna 1931. (Koti)kaupungin valoja pohtiessani tämä elokuva tuli mieleen. Kaupungin valoissa kulkuri seikkaili.

Jospa lähtisi 5.-6.12. kameran kanssa bongailemaan kaupungin valoja.



maanantai 27. marraskuuta 2017

YLEn nykypäivän Suomi-imperiumi

Eilen illan pääuutisissa uutisoitiin mielenkiintoisesta YLEn tekemästä kyselystä, jossa YLE pyysi ulkomailla asuvia suomalaisia kertomaan, mitä he tekevät nykyisellä kotiseudullaan. Vastauksia kerättiin verkkosivuilla olevalla lomakkeella kesän 2017 aikana. Harva vastaajista oli halukas palaamaan takaisin kotimaahan, vaan viihtyivät mainiosti ulkomaan kohteessaan. Viikonlopun lehdessä puolestaan oli juttuja palmun alta palmun alle muuttaneista. Kotiin jäi jukkapalmu talveksi ja asukkaat itse olivat lähteneet talveksi Espanjan aurinkorannikolle. Kylläpä tämän loskan ja pimeyden keskellä aatokset ovat olleet, että hittoon täältä. No ehkä en nyt kuitenkaan. Kohta päivä lakkaa lyhenemästä!

YLE kysyi siis ulkosuomalaisilta nykyistä kotipaikkaa, miksi he sinne lähtivät, ikää ja ulkomailla vietettyä aikaa sekä mitä vastaaja ulkomailla tekee ja työssäkäyviltä millä alalla he työskentelevät. Vastauksia tuli  reilut 6500, 123 maasta ja 1 787 eri paikkakunnalta. YLE rakensi ulkomaille lähteneistä suomalaisista maailmankartan.

Suomi-imperiumin tarkoituksena oli selvittää, millaisissa paikoissa ulkosuomalaiset asuvat ja millaista heidän elämänsä niissä on. Moni vastaaja on jo ehtinyt asua useammassakin eri maassa ja on vieläkin halukas vaihtamaan kotimaata tarvittaessa. Nykyään ei enää lähdetä sinne missä on turvallisinta eli sinne missä on muitakin suomalaisia. Nyky-ihmiset kun ovat kielitaitoisempaa väkeä kuin esi-isänsä.

Tutki Suomi-imperiumia itse https://yle.fi/uutiset/3-9942881 niin pääset tarkastelemaan asuuko siellä suomalaisia. Näin pieneksi maaksi suomalaisia näyttää asuvan kaikkialla.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Äitiyspakkaus, vauvapakkaus, rakkauspakkaus, baby box - mikä nimeksi?

Miksi mikään ei voi pysyä ennallaan? Nyt suomalaisen hyvinvointi-innovaation äitiyspakkauksen nimi halutaan muuttaa. Satavuotiaassa Suomessa äitiyspakkaus on auttanut ja ilahduttanut suomalaisia perheitä jo 80 vuoden ajan. Vuonna 1949 äitiysavustus tuli kaikkien äitien saataville. Ihan eduskunnassa asti on pohdittu äitiyspakkauksen nimen muuttamista, jotta nimi huomioisi entistä paremmin kaikki vanhemmat ja perheet. Nyt on sitten Kela järjestänyt nimikilpailun, mikä olisi hyvä nimi? Toisaalta kysytään, että onko äitiyspakkaus niin hyvä nimi, ettei sitä saa vaihtaa? Ymmärrän, että pitäähän myös uudistua ja suhteuttaa asiat aikaan, jota elämme.

Suurin osa pakkauksen sisällöstä on vauvan tarvikkeita. Siinä mielessä nimi tietysti voisi olla jokin muukin; baby box, vauvan laatikko, perhelaatikko, baby care ym. Itse olen äitiyspakkauksen saanut 1980-luvulla. Pakkauksen tavaroista on jotain jäljellä. Lapsilla ovat tallessa vielä pikkupeitteet ja pyyhkeet. Minulla on käytössä pakkauksessa olleet pikkusakset.

Äitiyspakkaus on ollut suomalaisten ylpeydenaihe. Alun perinhän se myönnettiin sosiaaliavustuksena vähävaraisille naisille. Ja menestystarinahan siitä on tullut. Missään muualla maailmassa ei tällaista ole kuin meillä Suomessa. Hyvä Suomi!

Nyt ovat muuallakin maailmalla saaneet vihiä meidän äitiyspaikkauksestamme. Skotlanti on jo ryhtynyt sanosita tekoihin ja ottanut käyttöön oman versionsa äitiyspakkauksesta. Piskuinen Suomi on näyttänyt muulle maailmalle hyvää esimerkkiä.

Äitini on myös saanut aikanaan äitiyspakkauksen. Ihan varmaa tietoa ei ole, onko kuvan pyyhe tuosta pakkauksesta. Äiti oli antanut pyyhkeen kiertoon siskonsa tyttärelle ja tänä vuonna tätini pyyhkeen minulle palautti. Talteen on laitettu.






lauantai 25. marraskuuta 2017

Joulu on avattu, tonttuja torin täydeltä

Tulkoon joulu, joulu on avattu täällä Kajaanissa tänään. Kauppiasyhdistyksen järjestämä perinteinen joulunavaus oli Raatihuoneentorilla kello 11.00. Jouluvalot syttyivät Kauppakadulle. Pimeän tullen valot loistavat kirkkaasti tuoden iloa ja valoa kaupunkilaisille. Joulupukki ja Valto-tonttu laulattivat lapsia sekä lapsenmielisiä. Lapset saivat suut makeaksi, kun joulupukki jakoi joulukarkkeja. Pitihän torilla tietty käydä siivouksen lomassa. Joululaulut soivat iloisesti ja joulupukki oli hyvin odotettu vieras. Joulupukin kanssa jumpattiin joululaulun tahtiin. Joulupukki hengästyi aika lailla pysyäkseen lasten tahdissa. Joulupukki onkin jo vanha ja kunto ei ole enää entisensä.

Kuhmossa oli vietetty eilen koko päivän joulunavausta. Perusopetuksen 650 oppilasta olivat marssineet tonttuparaatilla torille. Joulupukki oli ottanut torilla tonttuparaatin vastaan. Joulupukki oli nimittänyt kaikki tontut joulun hyväntahdon lähettiläiksi. Torilla oli räpättykin. Kuulosti mukavalta tapahtumalta. Kuhmo kaupungin sivuilta löytyy video tonttuparaatista. Sieltäpä voin paraatin tunnelmaan sukeltaa.

Tonttuparaati sopii Kuhmoon. Luin www.kuhmo.fi verkkosivuilta, että Kuhmo haluaa olla Tonttujen kaupunki, sillä Suuren Tonttukirjan mukaan tontut vaelsivat Kuhmon Lentiiraan jo v. 500 jKr.


perjantai 24. marraskuuta 2017

Black Friday vs. älä osta mitään päivä

Lehdet ja verkko ovat tänään pullistelleet Black Friday, musta perjantai mainoksista. Mahtavia tarjouksia ja alennuksia, tule ja osta. Väki on käynyt ostoksille. Kauppaa on käyty niin verkossa kuin kivijalkakaupoissakin.Tänään vietetään myös älä osta mitään päivää. Kumpaa kutsua noudatan? Minä vietin älä osta mitään päivää. No pakko oli syödä. Rahaa kului tänään vain kahvikupposiin ja lounasruokaan.

Verkkokauppa on kyllä tuonut maailman pieneksi. Kaikkialla on Black Friday. Tietenkin myös Suomeen on musta perjantai rantautunut. Amerikastahan tämäkin on lähtöisin. Black Friday (musta perjantai) on kiitospäivän jälkeinen päivä eli marraskuun neljännen torstain jälkeinen perjantai, ja sitä pidetään kauppojen joulusesongin avauspäivänä. Nimitys ”Black Friday” juontaa juurensa Amerikkaan 1950- tai 1960-luvulle. Tuolloin kiitospäivän jälkeistä päivää alettiin kutsua mustaksi johtuen vilkkaasta liikenteestä, joka työllisti poliisia. Myöhemmin merkitys yhdistettiin kirjanpidossa käytettäviin väreihin. Alkuvuosi on useille kaupoille vielä tappiollista eli tilinauhoissa punaista, mutta Black Fridaysta eteenpäin tehdään voittoa – eli mustalla kirjattavaa tulosta. (Lähde: Wikipedia)

Älä osta mitään päivän tarkoituksena on haastaa kuluttajat miettimään kulutuspäätöksiään ja pohtimaan niiden vaikutuksia ympäristöön. Ostosten sijaan voisin suunnata vaikka lenkkipolulle.

Keväällä 2013 Kainuun yrittäjät aloittivat Kannata Kainuuta -kampanjan ja kehottivat tekemään ostokset kainuulaista kaupoista. Ostosten keskittämisellä Kainuuseen vaikutettaisiin työllisyyteen. Jos jokainen meistä kainuulaisista käyttäisi joka kuukausi 20 euroa nykyistä enemmän paikallisten yritysten palveluihin, niin uusia työpaikkoja syntyisi. Verkko-ostokset ovat haaste paikallisille yrittäjille. Kannatan Kainuuta! Itse en osta juurikaan verkkokaupoista, vaan kivijalkamyymälöistä.

Jos jokainen käyttöesine kestäisi niin kauan kuin minun äidiltä saatu sähkövatkain (kuvassa). Äitini on saanut sen 30-vuotispäivänään lahjaksi omalta äidiltään. Nyt äitini on jo lähempänä kahdeksaakymmentä ja vatkainkin on lähes 50 vuotta vanha. Toimii edelleen mutta en vain enää raski sitä käyttää. Vatkainta ei ole ostettu verkkokaupasta.



torstai 23. marraskuuta 2017

Viimeinen kurkistus 1970-luvulle, Sex Pistolsia ei päästetty Suomeen

Vuonna 1978 meitä suomalaisia oli 4 758 100. Paahdettu kahvi maksoi 7,72 markkaa, litra kulutusmaitoa 1,55 markkaa, hotelliyöpymisen keskihinta oli 109 markkaa, aski punaista norttia maksoi 3,95 markkaa. Vuonna 1978 valtion budjetin menot olivat 38 938 000 000 markkaa ja työmiehen tuntipalkka oli 11 markkaa. Kauhea kun on jo työlästä kirjoittaa markkalukuja, niissä on sen verran paljon numeroita. Suosituimmat etunimet olivat Juhani ja Johanna. Teillä huristelivat Ladat, Mosset, Skodat, Wartburgit ja Fiatit. Supersalmiakki, salmiakkiaakkoset, merirosvorahat ja Kismet olivat suosiossa.

Historian havinaa...

Vuonna 1970 ensimmäinen Ruisrock alkaa Turussa ja Alko luopuu viinakorteista.

Vuonna 1971 Tampereen Näsinneula avataan yleisölle ja Helsinki päättää metron rakentamisesta.

Vuonna 1972 tulee voimaan kansanterveyslaki ja alueelliset terveyskeskukset perustetaan ja kuolemanrangaistus poistuu kokonaan rangaistusjärjestelmästä (vastako vuonna 1972!).

Vuonna 1973 Suomi ottaa käyttöön postinumerot ja maailmanlaajuinen öljykriisi saa sisäasianministeriön asettamaan tiukkoja energiansäästömääräyksiä.

Vuonna 1974 Presidentti Kekkonen antaa juhlallisen vakuutuksensa uudelle kaudelle, SMP boikotoi seremoniaa ja Keihäsmatkat ajautuvat konkurssiin. Vuonna 1974 nähdään sekin ihme, kun kansanedustaja Veikko Vennamo kannetaan ulos eduskunnasta

Vuonna 1975 ovat Helsingin Messukeskuksen vihkiäiset ja meillä on Etyk.

Vuonna 1976 saamme kuninkaallisia vieraita, kun kuningatar Elisabeth ja prinssi Philip saapuvat valtiovierailulle Suomeen ja presidentti Kekkonen lopettaa rautatievirkamiesten kahdeksan päivän lakon. Kekkonen kun ei aikonut panna nimeään lakipaperiin ja niinpä lakko loppui.

Vuonna 1977 työvoimaministeriö kertoo, että maassa on ennätykselliset 127 000 työtöntä ja eduskunta hyväksyy laajan lakipaketin kuluttajansuojasta; perustetaan markkinatuomioistuin, kuluttajavalituslautakunta ja kuluttaja-asiamiehen virka.

Vuonna 1978 sisäasiainministeriö epää maahantulon ja työluvan punk-yhtye Sex Pistolsilta ja vanha ylioppilastalo Helsingissä tuhoutuu pahoin tulipalossa.

Vuonna 1979 ensimmäiset vietnamilaiset venepakolaiset saapuvat Suomeen ja Kokoomus saa suurvoiton eduskuntavaaleissa: 47 kansanedustajapaikkaa.

Todella paljon on 1970-luvulla tapahtunut edistyksellisiä asioita Suomessa. Ne ovat vielä tänäkin päivänä olemassa ja ovat hyviä asioita. No hieman taantumuksellisia oltiin, kun ei päästetty Sex Pistolsia Suomeen. Tänä päivänä tämä huvittaa. No ajat olivat erilaiset. Öljykriisin muistan hyvin ja Veikko Vennamon uloskannon eduskuntasalista. Öljykriisin aikaan sähköä säännösteltiin. Biiseinä soivat muun muassa Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen, Rauli "Badding" Somerjoen Fiilaten ja höyläten, Hurriganesin Get On, Wigwamin Freddie are you ready? 

Lähde: IS juhlalehtisarja 7/10



keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Paluu ruskealle, vihreälle ja oranssille 1970-luvulle, osa II

Minulla on enää vähän jäljellä 1970-luvun tavaroita, mutta jotain kuitenkin on vielä tallessa. Tallessa ovat vielä kouluaikojen Aino Wuolleen englantilaissuomalainen koulusanakirja ja Lea Lampénin ruotsalais-suomalainen koulusanakirja. Kirjat ovat kuluneet ja käytössä rispaantuneet. Lisäksi kotoa löytyy pari vihreää pisaralautasta, C-kasetteja, päiväkirja ja Arabian vuosilautanen vuodelta 1979. Lautanen on suomalaista designia ja työtä. Nykyäänhän Arabian astiat tehdään valitettavasti muualla kuin Suomessa.

Lautasen takana on jykevä teksti:

"Tuo pahainen paimen-raiska,
Kullervo, Kalervon poika,
ajoi kontiot kotihin,
susikarjan kartanolle,
vielä neuvoi karhujansa,
susillensa suin puheli.!

1970-luku muistetaan ruskeista vessoista, vihreistä makuuhuoneista ja oransseista ja keltaisista keittiöistä. Kuinkas ollakaan asun 1970-luvulla rakennetusta talossa ja olen töissä 1970-luvulla rakennetussa talossa. Kun muutin nykyiseen asuntooni, niin keittiön kaapit olivat kirkkaan keltaiset, ne olivat vielä alkuperäisessä värissään. Eivät ole enää keltaiset.

Sähkökäyttöiset kahvinkeittimet löivät itsensä läpi 1970-luvulla. Kahvi oli kirkasta, eivätkä suuhun tulleet kahvinporot häirinneet makunautintoa. Pannukahveilla oli edelleenkin vankkumattomat ystävänsä. Kahvinkeittimet olivat tietenkin värikkäitä, oransseja jne. Muita 1970-lukulaisia esineitä olivat muun muassa muovista valmistetut termospullot, Yrjö Kukkopuron suunnittelemat tuolimallit, Finnjet-pelikortit, Jalostajan sinappilasit, reseptikorttisarjan kakkuohje, lämpöpuku, Retu-kengät, Hai-saappaat.

1970-luvun esineistä paras oli kyllä C-kasetti ja kasettisoitin. C-kasetti antoi kaikille mahdollisuuden kerätä kotiin juuri sitä musiikkia, mistä tykkäsi. Omat kasetit nauhoitettiin radion musiikkiohjelmista. Ja kyllä niitä soitettiinkin. Joskus kasetissa oleva nauha kelautui ulos ja se pyöritettiin kynää tai sormea apuna käyttäen takaisin sisään ja soitto jatkui. Kerroin tästä 1980-luvun lopulla syntyneelle tyttärelleni, olin aivan eri planeetalta. Ei ymmärtänyt mistä puhuin.

Vielä on jäljellä 1970-luvun trilogiani kolmas osa. Siinä aiheena ovat 1970-luvun tapahtumat ja uutiset.



tiistai 21. marraskuuta 2017

Paluu ruskealle, vihreälle ja oranssille 1970-luvulle, osa I

Olen 1970-luvun nuori. Ostin kesällä Iltasanomien yhteydessä juhlalehden, joka käsitteli 1970-lukua. Nyt olen sitä lueskellut. Ai, että kun ovat nuoruusmuistot tulleet mieleen. Elin tuolloin nuoruudesta nauttien. Hurriganesin tiukka rock'n roll, trendivärit ruskea, vihreä ja oranssi, isot silmälasit, tolppakengät, napapaidat, jättikaulukset, slipoverit, Hyvonit, hollannikkaat, hai-saappaat, seiväsmatkat, keihäsmatkat, öljykriisi jne. Elimme retro-vuosikymmenellä. Itse emme vain tuolloin sitä tienneet.

Lehdessä kerrottiin chileläisen maahanmuuttajan Adrian Soton tarina. Hän saapui Suomeen talvella 1974. Kenraali Augusto Pinochet oli syössyt vallasta presidentti Salvador Allenden. Siitä alkoi Pinochetin hirmuhallinto, ihmisiä joutui vankilaan tai internointileirille. Millaiseen Suomeen hän saapui? Kylmään ja pimeään talveen. Chilestä tuli Suomeen 40 hengen ryhmä ja monet eivät kestäneet, vaan lähtivät saman tien Berliiniin. Adrian Soto kuitenkin kesti ja jäi Suomeen. Soto myöntää, että 1970-luvun talvinen ja umpimielinen valtakunta ei ollut mikään taivas Chilestä tulleelle parikymppiselle opiskelija pojalle. Monta kertaa teki kuulemma mieli lähteä. Soto on yhä täällä! Kun Chile palasi demokratian tielle, niin hänellä olisi ollut mahdollisuus palata.

Suomi oli 1974 varsin erilainen kuin suomi vuonna 2017. Myös Soton mielestä silloinen Suomi ja tämän päivän Suomi ovat täysin eri maita, kaikki on muuttunut ja mullistunut radikaalisti. Olen Soton kanssa samaa mieltä. Minusta 1970-luku oli hyvä vuosikymmen, nuoria kun olimme. Nyky-yhteiskunta on ainakin avoimempi, avarakatseisempi ja suvaitsevaisempi, se on hyvä asia.

Minulla on olohuoneen seinällä puun palalle tehty taideteos. Sen on tehnyt sukulaismies ja teosta minulle antaessaan hän sanoi minulle, että teos kuvaa Chilen sotilasjunttaa. Kyllä täällä Suomessakin tiedettiin toisen pallonpuoliskon asioista ja otettiin kantaa, hiljaisestikin. Teos muistuttaa minua maailman vääryyksistä.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Muistan lapsia tänäänkin, liput liehuivat lapsen oikeuksien puolesta

Tänäänkin ovat maailman lapset olleet ajatuksissani. Marraskuun 20. päivänä vietetään kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää. Tämän vuoden teema on yhdenvertaisuus - Suomi 100 yhdessä. YK:n yleiskokous suositteli jo vuonna 1954 kaikille maailman maille lapsen päivän viettämistä. 20.11.1959 YK hyväksyi lapsen oikeuksien julistuksen. Julistuksen tarkoituksena on taata kaikille alle 18-vuotiaille onnellinen lapsuus. Viime vuonna YK:n lapsen oikeuksien sopimus täytti Suomessa 25 vuotta.

Lapsi- ja perhejärjestöt yhdessä lapsiasiavaltuutetun kanssa kannustivat kaikkia mukaan liputtamaan tänään lapsen oikeuksien puolesta. Sisäministeriö on jo usean vuoden ajan määrännyt valtion virastot liputtamaan ja antanut yleisen liputussuosituksen. Oman työpaikkani saloissa liput liehuivat, kiitos. Toivottavasti lapsen oikeuksien päivästä tulee vakiintunut liputuspäivä.

Valitettavasti onnellinen lapsuus ei toteudu todella monen lapsen kohdalla. Niin paljon on sotaa ja kurjuutta maailmassa. Lapsia kuolee nälkään, on lapsityöläisiä ja lapsisotilaita. Kaikille lapsille ei vain ole käynyt hyvin, niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Itse olen ollut onnekas, minulla oli hyvä lapsuus ja myös minun lapsilla oli hyvä lapsuus. Meillä on ollut välittävät ja rakastavat vanhemmat. Turvallinen perhe puuttuu valitettavasti monelta lapselta.

Leikki on lapsen työtä ja lapsen pitää saada leikkiä. Leikki puuttuu liian monelta lapselta.



 



sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat

Lokakuun puolella satoi ensilumen. Tuo lumi suli heti pois. Perjantaina 17.11. maa oli musta ja lumeton. Viikonlopun aikana talvi sitten tuli täydellä voimalla. Nimittäin pari päivää on lunta satanut aika lailla. Maisema on nyt talvinen. Niin ihanan valkeaa! Lumi on varsin tervetullut. Tämän pimeyden keskelle saapui valo. Toivottavasti tämä lumi pysyy maassa. Vettä jos alkaa satamaan niin liukkaaksihan taasen menee. Lumen satoi kyllä täysin sulaan maahan. Pysyneekö lumi. Aika näyttää.

Kurkkasin netistä viime vuoden marraskuun 19. päivän säätä. Otsikot sään suhteen olivat varsin samankaltaiset kuin tänään. Vuosi sitten oli myös epävakaista, uusia sateita saapui ja ajokeli oli monin paikoin huono lumi- ja räntäsateen vuoksi. Onneksi tänä viikonloppuna ei tarvinnut lähteä pitemmälle automatkalle. Juttelin eilen ABC-aseman ruokajonossa kahden Kuopiosta saapuneen herran kanssa ja he sanoivat, että keli oli ollut kauhea ja aura-autoja ei ollut näkynyt missään.

Mitä tarkoittaa sanonta Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat? Tänään ovat Liisat kahvitelleet nimipäiviään ja Kaisat kahvittelevat 25.11. Pitävätköhän vanhankansan viisaudet tänä vuonna paikkansa. Perimätiedon mukaan Liisan nimipäivänä 19.11. tiet ja jäät muuttuvat liukkaiksi, kun vuoroin pakastaa ja vuoroin lauhtuu. Liisan ja Kaisan nimipäivien aikoihin kun yleensä vuoroin pakastaa, sulaa, pakastaa ja taas sulaa. Ja liukkaita kelejähän tästä on yleensä seurannut. Näiden naisten nimipäivistä ennustettiin myös tulevaa vuotta. Kaisan päivän säästä ennustettiin joulun kelejä.

Sitä olen ihmetellyt, kun marjat jäivät pihlajiin. Tavallisesti marjat ovat hävinneet puista syksyllä yhdessä hujauksessa kun lintulauma on pihlajan oksille istahtanut, mutta ei tänä vuonna. Eikö lintuja ole enää entiseen malliin.



lauantai 18. marraskuuta 2017

20 sekuntia liian aikaisin - anteeksi

Japanilaisen rautatieyhtiön matkustajilleen esittämä julkinen anteeksipyyntö on herättänyt meilläkin huvittuneisuutta. Juna lähti kaksikymmentä sekuntia liian aikaisin! Tästä kerrottiin meillä oikein pääuutisissa. Yhtiö oli pyytänyt matkustajiltaan syvästi anteeksi tätä epätäsmällisyyttään. Junan piti lähteä klo 9:44:00, mutta se lähtikin jo 9:43:40. Meillä Länsimetro on myöhästynyt monta vuotta ja kukaan ei ole pyytänyt mitään missään anteeksi.

Katsomme asioita länsimaisin silmin. Anteeksipyynnön ymmärtää, japanilainen elämäntyyli on erilainen verrattuna länsimaiseen. Japanissa asiat hoituvat täsmällisesti, nopeasti ja jonot pysyvät kuosissaan eikä väki ryntäile, vaan miljoonakaupungeissa massat liikkuvat vaivattomasti.

Meidän omalla rautatieyhtiöllä VR:llä ei ole kuulemma tarkkaa oheistusta siitä, milloin anteeksipyyntö esitetään. Anteeksi pyydetään kuulemma aina kun siihen on syytä. Matkustin viime viikolla junalla ja myöhässähän juna oli palatessa noin 15 minuuttia. Ei kuulunut anteeksipyyntöä.

Viime aikoina on keskusteltu meilläkin anteeksipyytämisestä ja on kysytty, pyydetäänkö anteeksi jo liikaakin some kohun pelossa. Erään lehden kolumnisti oli kirjoittanut artikkelin, josta nousi valtava some kohu. Lehti pyysi anteeksi kirjoittajan puolesta ja poisti kirjoituksen. Tämä oli minusta jo vähän liikaa. Artikkeli oli kolumnistin mielipide ja hänen kait se olisi anteeksi pitänyt pyytää, mikäli oli anteeksipyydettävää. Omaan mielipiteeseen on meillä kaikilla oikeus ja me voimme sen vapaasti myös ilmaista. Toki ketään ei saa loukata.

Viimein on sitten kuuluisa Länsimetro avattu. Ensimmäinen startti oli 18.11.2017 klo 5:09. Ja ryysis oli taattu, ensimmäiset matkustajat olivat laiturilla aamulla kahden aikaan.







perjantai 17. marraskuuta 2017

100 niksien niksiä

Niksien niksi on tämä: "Jos vaatteeseen tulee rasvatahra vaikka kokatessa, levitä tahraan astianpesuainetta ja sirottele päälle leivinjauhetta. Hiero ainesosia yhteen. Pese vaate lopuksi pesukoneessa, niin rasvatahra katoaa kokonaan." Sanna Salmen Rasvatahrat veks valittiin Niksi-Pirkan Suomen historian kaikkien aikojen niksiksi. Niksi on kuultu naapurin mummolta.

Minulle tulee Pirkka -lehti. Sieltä löysin tietoa niksien niksi kilpailusta. "Mitähän voisi oikein antaa lahjaksi 100-vuotiaalle maalle, jolla on jo lähes kaikkea? Ja päädyttiin  antamaan sen sata parasta niksiä tietysti.", näin kirjoitti lehti. Niksi-Pirkasta on tullut käsite suomalaisille. Niksi-Pirkkaan on vuodesta 1974 alkaen ehdotettu jo yli 100 000 niksiä. Tänä vuonna K-ryhmä päätti löytää Niksien niksin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Niksibussi huristeli pitkin Suomen maita ja mantuja ja etsi niksinikkareita. Oranssi bussi moikkaili niksien ystäviä K-Rautojen ja Citymarkettien pihoilla sekä kuunteli heviä Tuska-festareilla ja tangoa Seinäjoella. Ideoita voi jättää joko niksibussissa tai netissä. Sadan parhaan niksimaakarin luona käytiin kylässä kuvaamassa, mistä niksissä oli kyse. Raatilaiset ja suuri yleisö valitsivat näistä sitten 10 parasta niksiä semifinaalikierroksilta finaaliin. Kilpailun voittaja ratkaistiin yleisöäänestyksellä.

Nikseissä on yleensä kyse käytöstä poistuneen materiaalin oivasta uusiokäytöstä. Uusia innovaatioita tarvitaan. Asioita on hyvä katsoa aina uudella tavalla. Monet mullistavat keksinnöt ovatkin syntyneet vähän puolivahingossa arkisten asioiden äärellä.

Pirkka -lehti: "Niksit ovat niitä hetkiä varten, kun arki yllättää ja esiin pitää vetää vaikka sukkahousut." Totta ihminen on kekseliäs hädän hetkellä. Se on tullut omassa elämässäkin todennettua.

100 suomalaista niksivideota ja Tuhansien niksien maa tv-dokumentti löytyy Pirkka.fi/niksienmaa  sivustolta. Minusta tämä oli Niksi-Pirkalta todella hieno idea.

torstai 16. marraskuuta 2017

Häiritsijät ja ahdistelijat kuriin, enää ei saa vaieta

Jo vuoden ajan on ollut puheenaiheena naisiin kohdistuva häirintä ja ahdistelu. Lähtölaukaus naisten massaliikehdinnälle oli vuosi sitten pidetyt USA:n presidentinvaalit. Naisten kouriminenkaan kun ei estänyt tulla valituksi presidentiksi. Seuraavana päivänä sadat tuhannet naiset osoittivatkin mieltään marssien ja muistuttivat näin tasa-arvosta. Lokakuussa amerikkalainen näyttelijä kehotti ahdistelua kokeneita naisia osallistumaan #meetoo kampanjaan, jotta ongelman laajuus paljastuisi. Ja pato murtui, nyt tulee koko ajan uusia nimiä ahdistelijoiden joukkoon. Hyvä, että naiset nyt tuovat julki näitä ahdistelijoita. Kaikenlainen häirintä ja ahdistelu on minusta kuvottavaa ja ahdistelijat pitää asettaa häpeäpaaluun. Naisten pitää voida elää vailla pelkoa.

Yhdysvaltain viihdemaailmasta on paljastunut useita ahdistelutapauksia. Ahdistelija käyttää valtaansa väärin ja uhrien ei pidä koskaan vaieta. Minä uskon täysin naisten kertomuksiin. Häirinnässä pitää olla nollatoleranssi. Naisten pitää voida kulkea rauhassa niin kadulla, töissä kuin kotonakin. Kyselyn mukaan yli puolet ranskalaisista naisista on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Naisten ei pidä enää vaieta!

Britannian puolustusministeri on joutunut jo eroamaan kun ahdistelu paljastui. Paljastuminen kun on tiennyt takuuvarmasti uran loppua.

Paljon olemme mekin työpaikan kahvikeskusteluissa puhuneet aiheesta. Olemme muistelleet naisten kanssa, millaisia tapauksia meillä oli 20-30 vuotta sitten. Ahdistelua nimittäin oli, nykyään ei enää samalla lailla. Itse en ole kokenut ahdistelua sitten kouluvuosien. Kansakoulussa saman pulpetin jakanut poika käyttäytyi häiritsevästi. Muistan vieläkin kuinka se tuntui likaiselta ja epämiellyttävältä.

Aihe on äärimmäisen vakava, niin ehkä tähän loppuun kuitenkin sallitaan pieni kevennys. Tapauksesta on jo kauan aikaa ja työkaverina tämä mies oli huumorintajuinen, mukava ja kiltti. Hän nimittäin totesi kerran, että ikävä kyllä ei ole ahdisteltu.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Perinteinen vai sähköinen joulukortti vaiko joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen

Posti jakoi tänään punaisen joulukorttikuorensa. Kuori on jaettu näin joulun alla jo monta monituista vuotta. Kuoren tipahtaminen postilaatikkoon oli taasen muistutus, että on aika miettiä joulukorttien lähettämistä. Posti haluaa helpottaa joulukiireitäni ja muistuttaa minua jättämään joulutervehdykseni hyvissä ajoin postiin tässä kuoressa. Kuori pitää jättää postin kuljetettavaksi viimeistään 12.12. ja silloin kortti menee hintaan 0,95 euroa ja ne ehtivät jouluksi perille.

Olen kerran joutunut lunastamaan joulukortin, kun siitä puuttui postimerkki. Joka joulu olen myös perinteisiä kortteja laittanut ja en ole niinkään harrastanut sähköisten korttien laittoa. Kortteja on ollut minusta mukava lähettää ja niitä on ollut mukava saada. Monena jouluna olen kuitenkin miettinyt, että en lähettäisikään kortteja lainkaan. Voisin ehkä lahjoittaa korttien summan verran  hyväntekeväisyyteen. Kortteihin ja postimerkkeihin kun menee helposti rahaa viitisenkymmentä euroa.

Haluan edelleenkin lähettää joulukortin rakkaille vanhemmilleni, tyttärille, siskoille ja tädeille. Ehkä minä tänä jouluna lähetän vähemmän kortteja ja loput korttirahoista lahjoitan johonkin hyvään tarkoitukseen, vaikkapa Pelastusarmeijan joulupataan.

Joulukortti on vanha juttu ja niiden juuret ovat Englannissa. Suomeenkin joulukortit tulivat 1800-luvun loppupuolella. Joulukortti on edelleen pitänyt hyvin pintansa tässä sähköisessä ja virtuaali maailmassa.

Minulla on kaikki saadut joulukortit tallessa. Lapsena pelasimme siskoni kanssa korttipeliä joulukorteilla. Joulukortit jaettiin ja kilpailtiin siitä kummalla oli korteissaan enemmän lintuja, kynttilöitä, tonttuja ym. Muistan, miten yksi kortti oli suosikki, tässä kortissa oli paljon lintuja. Tämä kortti voitti aina.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Tänään on maailman diabetes päivä - insuliinipistokset historiaan?

Maailman diabetespäivää vietetään joka vuosi 14.11. Päivän tarkoituksena on kiinnittää maailmanlaajuisesti huomiota diabetekseen ja päivä on insuliinin toisen keksijän Frederick Bantingin syntymäpäivä. Maailman diabetespäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1991 myös Suomessa. Päivän kunniaksi järjestetään erilaisia tilaisuuksia ja tempauksia.

Olen tosi iloinen, että insuliini keksittiin noin sata vuotta sitten. Siihen saakka diabetekseen sairastuminen oli kuolemantuomio. Olen diabeetikko ja joudun pistämään insuliinia. Diabetes on siitä hankala sairaus, että siitä voi aiheutua muita sairauksia, kuten munuais- ja näköongelmia. Hyvä hoitotasapaino on tärkeä. Verensokeriarvoja on mitattava säännöllisesti ja niiden pitää pysyä kurissa.

Diabetes ei ole nykyajan sairaus, vaan jo antiikin ajan kreikkalaiset antoivat sairaudelle nimen diabetes, joka tulee kreikan kielen sanasta diabaino, "kulkea lävitse". Huomattiin, että diabeetikot joivat paljon ja virtsasivat paljon, mutta neste ei imeytynyt ja potilaat "kuivuivat" eli laihtuivat pois.
Jo tuolloin diabeteksesta tunnettiin kaksi muotoa, nopea ja hidas. Nopea johti pikaiseen kuolemaan, hidas "säästi uhriaan pidempään". (Lähde: www.diabetes.fi)

Viime vuonna uutisoitiin, että insuliinipistokset voisivat tulevaisuudessa olla historiaa. Amerikkalaistutkijat olivat tyypin 1 diabeteksen hoidossa lähellä läpimurtoa, päivittäisistä insuliinipistoksista voitaisiin kenties luopua ja siirtyä harvakseltaan tehtäviin solunsiirtohoitoihin. Tämä oli minusta erittäin hyvä uutinen. Olin ajatellut, että joskus tulevaisuudessa insuliinin voisi nielaista pillerinä suun kautta. Eletäänhän nyt jo 2000-lukua ja luulisi uusia hoitomuotoja keksittävän.

Olen liittynyt paikalliseen diabetesyhdistykseen ja sain tänään kännykkääni viestin "Hyvää Maailman diabetespäivää - tuokoon päivä Sinulle ja meille kaikille mukanaan mukavaa ja leppoisaa oloa".

maanantai 13. marraskuuta 2017

Surullisia uutisia Porvoosta

Tämän päivän sävy on ollut musta. Porvoon aamuinen surmateko järkytti. Leikkipuistossa isä puukotti kolmevuotiaan lapsensa. Lasta ei saatu pelastettua. Tänään on ollut tämä raukkamainen teko ajatuksissa päällimmäisenä. Voimia ja jaksamista läheisille. Tämä pieni lapsi on ollut ajatuksissani. Miten tällaista voi tapahtua. Olo on niin voimaton ja itkuinen. Miten lapsen äiti tästä selviää. Hänen ikävä ja tuska on varmaankin sanoinkuvaamaton.

Poliisi oli kirjoittant tapauksesta poikkeuksellisen kommentin Facebook-sivullaan: ”On tehtäviä ja sitten on toisenlaisia tehtäviä. Tänään oli tehtävä, jota ei kukaan halua kohdalleen, tapahtumia, jota ihmismieli ei meinaa käsittää. Pieni lapsi menehtyy väkivallan seurauksena, viaton ihmislapsi.”

Psykiatri sanoi, että näin pienen lapsen surmaaminen on äärimmäisen harvinainen teko. Yksikin tällainen teko on vain liikaa. Miksi lasta ei pystytty suojelemaan? Missä olivat viranomaiset? Perheen isä kun oli häiriköinyt jo pitemmän aikaa.

Missä oli suojelusenkeli?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isänpäivästä läheisenpäivään, suuria tunteita

Kävin isän luona. Tänään vietetään isänpäivää. Isä on aina ollut läsnä elämässäni. Isä on vakaa kuin kallio ja häneen on aina voinut luottaa. Nyt isällä on jo ikää, mittarissa on jo 83. Hänen muistinsa on hyvä, hän seuraa aikaansa ja tietää asioista. Minä voin keskustella hänen kanssaan aiheesta kun aiheesta. Fyysisessä kunnossa alkaa olla iän tuomia merkkejä. Kävelyvauhti on jo hidastunut, mutta eteenpäin mennään. Leivinuunia isä lämmittää vielä päivittäin. Isäni pitää suuresti toscakakusta. Niinpä leivoin hänelle sellaisen. Hyvää isänpäivää.

Jokin aika sitten uutisoitiin, että Helsingissä eräät päiväkodit ovat ottaneet isänpäivän vieton tilalle ”neutraalimman” läheisen päivän. Tämä päätös on tietty herättänyt suuria tunteita. Minä en pitänyt läheisenpäivää ajatusta pahana asiana. Nyt jokainen voi tehdä kortin läheiselleen ja asiasta ei tarvitse tehdä sen kummempaa numeroa siellä koulussa ja päiväkodissa. 2000-luvulla kun eletään varsin erilaista elämää kuin vielä 1950-luvulla. Maailma on muuttunut.
Isänpäivää on vietetty Suomessa isien kunniaksi marraskuun toisena sunnuntaina. Isänpäivä on ollut Suomessa vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987. Myös isoisiä juhlistetaan isänpäivänä. Isänpäivän juuret ovat Yhdysvalloissa, isänpäivän idea kehittyi siellä pian äitienpäivän vanavedessä.

Tämän aamun mietelauseena oli lehdessä: "Se on viisas isä, joka oman lapsensa tuntee" (William Shakespeare). Viisaasti sanottu.


lauantai 11. marraskuuta 2017

Villiä menoa pohjolassa

Kuluneella viikolla on ollut tapetilla valtiosihteerin peräkontti matkustaminen. Eräs valtiosihteeri poistui kesällä perussuomalaisten puoluekokousviikonloppuna pääministerin virka-asunnolta auton peräkontissa välttääkseen mediahuomiota. Minä olen luullut, että vain elokuvissa ja kriminaalimaailmassa tällaista tapahtuu. Väärä luulo. Aika villiltä meno minusta näyttää. Politiikassa!

Viikon kysymys on ollut se, että tiesikö maamme hallitus ennen perussuomalaisten puoluekokousta puolueen hajoamisesta. Uskon, että kyllä tiesi. Nyt sitten väitetään, että sellaista tietoa ei ollut. Peräkonttiin piiloutuminen ei ainakaan vahvistanut minun luottamusta ja kunnioitusta demokratiaa kohtaan. Nyt minulla on tunne, että jotain salataan. Olen valtavan pettynyt. Toivottavasti nyt kaikki kaivetaan esiin. Pääministeri vastaa, että oikeusoppineilta on varmistettu ja, että on toimittu perustuslain mukaan. Niin varmasti on toimittukin, mutta aina pitäisi miettiä, miltä asiat näyttävät. Ja minusta tällainen peräkonttiin piiloutuminen ei näytä hyvältä lainkaan.

Minusta tämä ei ollut lainkaan naurun ja vitsailun asia. Tätäkin kun ilmeni asianosaisten taholta. Sitten vielä kansanedustaja sanoi, että peräkontissa matkustaminen ei ole rikos. Tieliikennelain mukaan peräkontissa matkustaminen ei ole sallittua. Eivätkö kansanedustajat osaa tulkita säätämiään lakejakaan.

Mitenkähän tämä jatkuu. Milloin myönnetään, että kyllähän sitä etukäteen tiedettiinkin.

Tämän Das auton peräkontissa olisi ollut aika epämukavaa matkustaa.



perjantai 10. marraskuuta 2017

Uraanin talteenotto- talteen vai ei - Sotkamon kanta ratkaisee

Eilen postilaatikkoon kolahti punaista. Terrafame jakoi kaikkiin kajaanilaisiin ja sotkamolaisiin kotitalouksiin 'Uraanin talteenotto yleispiirteinen selvitys' esitteen. Esite on komean punainen ja sitä ei voinut olla postin joukosta huomaamatta. Terrafame haluaa antaa minulle yleispiirteisen selvityksen luonnonuraanin talteenotosta sekä sen vaikutuksista Terrafamen teollisuusalueen toimintaan, turvallisuuteen ja ympäristöön. Terrafame on hakenut uraanin kaivos- ja malminrikastustoiminnalle lupaa valtioneuvostolta. Jaa kyllä minua ainakin kovasti arveluttaa tämä uraanin talteenotto.

Mutta kuinkas ollakaan tämän aamun lehdessä etusivun otsikko kuului 'Sotkamon kanta ratkaisee'. Uraanihakemuksen läpimeno kun riippuu siitä, puoltaako Sotkamon kunta lupaa vai ei. Kunnalla kun on lain mukaan veto-oikeus hakemukseen. Nimiä kerätään parhaillaan, että asiasta järjestettäisiin Sotkamossa kansanäänestys. Nyt alkaa sitten kova lobbaaminen puolin ja toisin. Näemme varmasti monenlaisia käänteitä asiassa.

Esitteessä minulle vakuutetaan, että toiminnan turvallisuus varmistetaan. Säteilyvaaraa ihmisille ja ympäristölle ei ole ja uraanin kuljetusta säädellään erilaisilla määräyksillä. Kuulostaa kyllä aika hurjalta, että täällä uraanirekat suhailisivat ja voisivat aiheuttaa onnettomuustilanteita.

Aion syventyä vielä esitteeseen tarkemmin ja lukea sen sanasta sanaan. Ensi lukemalta vaikuttaa, että jotkut asiat menevät niin sanotusti yli hilseen meikäläiseltä eli on täyttä hebreaa. Kovasti minulle halutaan tässä esitteessä vakuutella, ettei mitään varaa ole, mutta ihan en kyllä usko. Kovasti kriittisesti suhtaudun lukemaani.

Esite jaettiin eilen 9.11.2017 ja esitteen lopussa on, että kaikille avoin julkinen kuulemistilaisuus on 7.11.2017. No enpä olisi sinne ennättänyt kun tiedon sain vasta kaksi päivää myöhemmin. Eikö minua haluttu paikalle?



torstai 9. marraskuuta 2017

Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!"

Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!
Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!

Aamulla lähti yhdeksän hengen porukka Kajaanin rautatieasemalta kohti Kuopiota. Edessä oli tutustuminen Kuopion kaupungin viestintään ja markkinointiin. Juna vei meidät ihan ajallaan Kalakukko kaupunkiin. Meillä oli laukussa leipää vaan. Veimme tuliaisiksi sitä Pekka Heikkisen maankuulua puu-uunileipää. Niin olivat leivät aamulla lähtiessä tuoreita, että käsiä polttelivat. Ja mikä leivän tuoksu! Pärjäämme kyllä meidän ruisleivällä kuopiolaisten kalakukoille.

Päivä meni mukavasti ja saimme paljon tietoa matkaevääksi. Meidät otettiin vastaan hyvin iloisesti ja vieraanvaraisesti, savolaiseen lupsakkaan tapaan. Lämmin kiitos kuopiolaisille. Olette ihania.

Juna toi matkalaiset kotiin viitisentoista minuuttia myöhässä. Hieman siinä matkalla häikkää oli ja veturin kuljettajan piti käydä tarkistamassa vaihteet junan peräpäässä. Mutta onneksi pääsimme säikähdyksellä ja saatoimme jatkaa matkaa Kajaaniin. Kajaanista juna vielä lähti Oulua kohti.

Kuopion kaupungintalo on kyllä nähtävyys. Kerrassaan upea. Talon juhlasali oli kerrassaan mahtava ja sitä siinä tovin ihastelimme.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

"Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä. Täs siul on sellanen"

Kävin tänään elokuvissa katsomassa suomalaisen sotaelokuvan Tuntematon sotilas. Elokuva pohjautuu Väinö Linnan klassikkoromaaniin ja vuonna 2017 tehty elokuva on kolmas versio. Tällä kertaa elokuvan on ohjannut Aku Louhimies. Elokuva oli hyvin tehty, puhutteleva, täynnä tunnetta ja näyttelijät olivat hyviä. Sotamies Antero Rokkaa näyttelevä Eero Aho oli aivan erinomainen. Myös muut olivat todella hyviä. Kyllä tämä elokuva piti tehdä. Kiitos elokuvan tekijöille.

Elokuvan tarjosi minulle Tradeka 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Elokuvan alussa esitettiin Tradekan juhlavuoden lyhytelokuva OLLAAN LIIKKEESSÄ - Matka osuusliikkeen portailta Burger Kingiin. Hyvin oli tämäkin elokuva toteutettu ja sain sen kautta historiatietoa osuusliikkeen synnystä ja vaiheista.

Elokuvan käsikirjoitus noudatteli hyvin pitkälti aikaisempia tuntemattomia. Pieniä eroavaisuuksia oli Edwin Laineen Tuntemattomaan sotilaaseen verrattuna. Ehkä kuitenkin pidän enemmän tästä Laineen versiosta. Mutta hyvä, että uusi tuntematon on tehty nykyaikana.

"Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä. Täs siul on sellanen." ovat Rokan kuuluisat sanat tuntemattomassa ja Rokka ne myös tässä uudessa tuntemattomassa sanoi.  Elokuvasta välittyi hyvin se, miten kaikki tekivät sodassa parhaansa ja kaveria ei jätetty ja tämä tunne oli läsnä koko elokuvan ajan. Toveruus ja huumori olivat vahvasti mukana sodan kauheuksien keskellä.

Tässäpä on taasen muisteltavaa ja ajateltavaa minulle pitkäksi aikaa. Toivottavasti emme joudu koskaan sotaan.




tiistai 7. marraskuuta 2017

Verokarhu ei pääse paratiisiin

Paratiisi, veroparatiisi sellainen. Miltähän se tuntuisi olla paratiisissa. Nyt on käärme päässyt paratiisiin. Paratiisin papereita on vuodettu julkisuuteen yli 13 miljoonaa dokumenttia. Verokikkailut tulevat päivän valoon. Kuulemma on ihan laillista toimintaa tämä verosuunnittelu. Meikäläiseltä kyllä otetaan heti vero palkasta päältä. Et siinä pääse kikkailemaan. On se kyllä kumma, että näitä veroparatiiseja ei saada kuriin. Eilen illalla kun katsoin YLEn MOT ohjelmaa, niin kylläpä pisti vihaksi, oikein kihisin kiukusta.

Edellisessä tietovuodossa oltiin Panamalla ja nyt Bermudalla. Nyt paratiisin paperit ovat tutkivien toimittajien verkoston käsissä. Tähän verkostoon kuuluu Suomessa YLE.

Mitään laitonta ei tietenkään ole missään, sehän on selvä. Eettisesti on kyseenalaista kun kuningattaren varainhoitaja sijoittaa rahaa veroparatiisimaihin. Veroparatiiseihin laitetaan rahaa, jotta vältetään oman maan verotus. Yhteiskunnan toiminnan hyväksi jäävät näin verot saamatta. Muut joutuvat sitten paikkaamaan ja maksamaan näiden veronkiertäjien kikkailut.

Euroopassa ja EU:ssa on sellaisia maita, jotka vetävät välistä. Nämä maat sallivat verokikkailun ja näin syövät muilta EU-mailta verotuloja. EU:ssa pitää puhaltaa yhteen hiileen ja minusta näitä maita pitää kärventää ja moittia tällaisesta toiminnasta.

Entä mitä tekevät poliitikot kitkeäkseen veroparatiisit. Eivät yhtään mitään. Kyllä he puheissaan tuomitsevat veroparatiisit ja lupaavat tehdä asialle jotain. Päinvastoin, vasta hyväksyttiin Suomessa hallintarekisterien käyttö ja nyt niiden taakse pääsee piiloitumaan.

Osakkeenomistajat ovat käärineet taasen suuria voittoja.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Svenska dagen ja pakkoruotsi

Liput liehuivat saloissa jälleen tänään. Tällä kertaa ruotsalaisuuden päivän kunniaksi. Svenska dagenia vietetään Suomessa joka vuosi marraskuun kuudentenä päivänä. Päivä juhlistaa suomenruotsalaisten oikeutta käyttää ruotsin kieltä Suomessa, mutta tarkoituksena on myös kunnioittaa yhteistä kaksikielistä isänmaata. Oikeus ja poliisitalolla liehui valtionlippu, jossa ristin keskelle on sijoitettu leijonavaakuna neliöön. Valtionlipun käyttöön oikeutetut viranomaiset on lueteltu Suomen lipusta annetun laissa.

Paljon taitetaan peistä ns. pakkoruotsista. Suomen kouluissa Ruotsi on pakollisena oppiaineena. Jotkut tahot vastustavat kiivaastikin ruotsin kielen opiskelua toisena kotimaisena kielenä. Virkamiesten pakkoruotsi puolestaan tarkoittaa, että kuntien ja valtion virkamiehille on asetettu vaatimus ruotsin kielen todennetusta osaamisesta. Kajaani ei ole kaksikielinen kunta, joten täällä asiakirjojen jne. ei tarvitse olla suomeksi ja ruotsiksi. Muuten tässä olisi joutunut ruotsin kielitaitonsa todentamaan. Eikä se ole kovin hyvä.

En minäkään pakkoruotsia kannata. Mielestäni on kyllä hyvä asia, että opiskelee ruotsin kieltä, mutta pakko ei ole missään asiassa hyvä. Vapaaehtoisuuteen ruotsin kielen opiskeleminen pitää perustua.

Suomen viralliset kielet ovat suomi, ruotsi, saame ja viittomakieli. Suomen perustuslaissa meille taataan, että asioidessamme voimme käyttää omaa kieltä. Lisäksi perustuslaissa määritellään, että saamelaisilla sekä romaneille on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tätä kannatan, tämä on hyvä asia. Oma kieli ja kulttuuri ovat tärkeitä ja niitä pitää vaalia.

Viime vuoden maaliskuussa Kajaanissa järjestettiin ensimmäistä kertaa Ruotsi-päivät, joiden aikana Ruotsin suurlähetystö yhdessä Kajaanin kaupungin ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa tarjosi lukuisia Ruotsia ja ruotsalaisuutta esitteleviä tapahtumia. Ruotsi-päivillä nähtiin muun muassa maaottelu pöytäjääkiekossa kaupunginjohtajan ja suurlähettilään välillä. Ruotsi voitti, kuinkas muutenkaan.
 

 

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Autetaan lintuja selviytymään talven yli

Muutama viikko sitten alkoivat talitiaiset koputella meidänkin ikkunalaudalle ja pyydelleet ruokaa. Ja heti vastasinkin niiden huutoon. Laitoin lintulaudalle pähkinöitä, siemeniä sekä talipalloja roikkumaan. Ahkerasti ne ovat jo ruokintapaikoilla vierailleetkin. Linnut eivät enää löydä ruokaa riittävästi luonnosta ja lisäruoka on niille tarpeen. Lämpötilat kun laskivat jo pakkasen puolelle ja maa sai talven ensimmäisen lumipeitteen.

Nyt minun sitten pitää muistaa pitää koko ajan lintulaudalla syötävää. Sillä linnut tottuvat ruokintapaikkaan ja eivät ehkä löydä uutta ruokintapaikkaa kyllin nopeasti varsinkin harvaanasutuilla alueilla ja linnut voivat jopa menehtyä, mikäli ravinto loppuu kovien pakkasten aikaan. Onneksi naapureilla on ruokintapaikkoja ja linnut voivat turvautua naapurin apuun. Ruoka häviää aika nopeasti lintulaudoilta ja aina ei ennätä tarpeeksi nopeasti tuoda täydennystä. Nytpä minulle tuli tästä hieman paineita.

Huomasin jokin aika sitten Kajaaninjoen varrella kävellessäni, että joen sorsille oli jo tuotu rannalle syötävää.

Tutkin vähän BirdLife verkkosivuja ja lintujen talviruokintaa. Sieltä sain tietää, että Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi. Kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia. 70 uskaliasta lajia siis jää talvehtimaan Suomeen. Esimerkiksi sinitiainen joutuu tankkaamaan moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selvitäkseen hengissä pakkasyön yli. Ihmisen tarjoama talviruokinta auttaa monen talvehtivan linnun selviytymisessä kevääseen. Paljon energiaa sisältävä ruoka auttaa lintuja kestämään koviakin pakkasia. Lisäksi talven aikana hyvin ruokaa saaneet linnut ovat paremmassa kunnossa keväällä pesimäajan kynnyksellä.

Ruokkimalla lintuja autamme niitä selviytymään talven yli ja autamme samalla niitä selviytymään paremmin pesintäajasta.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Kekripukki roihusi komeasti

Olen mykistynyt hienosta kekrijuhlasta. Kyllä oli taasen Rauniolinnamme kupeessa yhteisöllinen, tunnelmallinen ja valontäyteinen tapahtuma. Ihmisiä, valoa, tanssia, Kajaaninjoki ja kekripukki seisoi ylväänä joessa. Pimentyneessä illassa oli taikaa. Olisi pukki kyllä voinut pitempäänkin seistä joella kaupunkilaisten ilona. Tänään pukki kuitenkin poltettiin perinteiden mukaisesti.

Tapahtuman järjestelyistä vastasivat Routa Company ja G-voima. Juhlan aluksi meitä kehotettiin sytyttämään taskulamput, mitkä oli kehotettu ottamaan mukaan. Seisoin toisella puolella jokea ja mukavasti näkyivät valot minulle sieltä vastarannalta.
Linnasaaressa nähtiin tanssillinen valoduetto. Hienosti sekin näkyi katselupaikalleni. Soutajat ja  soihdunkantajat esittivät minimalistinen ja maaginen veneiden tanssin ja tanssin päätteeksi kekripukki sytytettiin. Soutajat soihdunkantajineen olivat kyllä hulppea näky. Katsojat pidättivät henkeään, että saadaanko pukki syttymään. Soihduista kun tippui osa tulesta joen veden syövereihin ja soihtujen nokissa oli enää vain pieni liekki. Loppu hyvin kaikki hyvin, pukki saatiin syttymään ja se roihusi komeasti.
 
Tässä sitä on taasen muistelemista syksyn pimeinä iltoina. Sain valohoitoa. Keli on tällä hetkellä varsin loskainen. Kumpparit olivat paras jalkine tänään.

Rauhallista pyhäinpäivää.


perjantai 3. marraskuuta 2017

Tekoäly valtaa alaa

Tekoäly, nyt kyllä mennään sellaiselle alueelle, josta meikäläisellä ei ole hajuakaan. Kuulostaa jopa hieman pelottavalta scifiltä. En ole tässä asiassa yksin. Nimittäin Markkinointitoimisto OMD:n tutkimuksen mukaan suomalaiset tuntevat eurooppalaisista huonoiten tekoälyä. Yli hilseen menee tekoäly, että hurahtaa meikäläiseltä. Tunnustan, että olen tässä asiassa jälkijunassa. Työ- ja elinkeinoministeriö uskoo toisin, sillä se on asettanut tavoitteeksi nostaa Suomi tekoälyn kärkimaaksi. Siinäpä sitä onkin tavoitetta.

Onneksi on päivän lehti. Siinä minua valaistiin mitä on tekoäly. Tekoäly on jo läsnä monessa paikassa. Esimerkiksi Netflix suosittelee käyttäjille seuraavaa elokuvaa katseluhistorian perusteella. Minä voin siis olla tekoälyn kanssa tekemisissä ymmärtämättä, että olen.

Meilläpä täällä Kajaanissa alkaa tekoälykoulutus Kajaanin ammattikorkeakoulussa.
Tekoälyosaajista kun on huutava puute. Täällä ei siis olla jälkijunassa.

Tekesin julkaisun 'Tuottoa ja tehokkuutta Suomeen tekoälyllä' mukaan tekoäly on kokoelma teknologioita, joiden avulla koneet, laitteet, ohjelmat, järjestelmät ja palvelut voivat toimia tehtävän ja tilanteen mukaisesti järkevällä tavalla. Esimerkkejä tekoälystä ovat muun muassa kasvojen tunnistus, yksin kulkevat ajoneuvot, puheen automaattinen muuttaminen tekstiksi, automaattinen kielenkääntäminen.

Jonkun verran tänään valaistuin tekoälyn suhteen. Voi voi, kun eivät vain älykkäät koneet ottaisi vallan meistä. Rengistä tulisi isäntä.


torstai 2. marraskuuta 2017

Supercellin superveronmaksajat

Taasen on ollut vuodesta se aika, jolloin verotilastot on julkistettu. Niistäpä on sitten eiliselle ja tälle päivälle riittänyt uutisoitavaa ja kahvipöytäkeskusteltavaa. Supercellin perustajat ja johtajat miehittivät viime vuonna eniten ansiotuloja saaneiden listalla seitsemän kärkisijaa. Myös pääomatuloja eniten keränneiden listalla heitä on monta. Supercell maksoi viime vuonna yhteisöveroa 182 miljoonaa euroa. Supercellin superveronmaksajat ovat maksaneet veroja 137 miljoonaa euroa ansiotuloistaan ja pääomatuloistaan. He ovat olleet kovapalkkaista porukkaa. Käykö minulla kateeksi? No ei käy. He ovat maksaneet jättimäisen summan veroa ansioistaan valtion kassaan, millä osaltaan pidetään pystyssä hyvinvointiyhteiskuntaamme. Supercell on siis hyvin isänmaallinen. Hyvä peliala ja Supercell.

Supercell on maksanut kaikki veronsa Suomeen. Se ei ole kikkaillut veroilla. Kun Supercell myi puolet yrityksestään, niin perustajat edellyttivät, että yhtiö säilyy edelleen suomalaisena. Myyntivoitoista on siten satanut yhteisöveroina jättimäinen potti Suomeen. Kunpa kaikki ajattelisivat samoin kuin Supercelliläiset. Nostan hattua.

Kauppa se on, joka kannattaa pitää paikkansa. Kainuun kovatuloisimmat löytyvät kaupan piiristä. Kiinteistökaupoilla taasen päästiin yritysten ykköseksi.

Sitä ihmettelin, Talvivaaran PP:n tulot olivat lähes 300 000 euroa. Valtio kun otti Talvivaaran konkurssiin mennen tuotantoyhtiön haltuunsa 2015. Eikös se emoyhtiö ole kovin velkainen ja onko tulojakaan. No siinäpähän ihmettelen.

Suuria ovat luvut. Meikäläisen euroset ovat niiden rinnalla tosi pieniä. No minulle ne ovat suuria lukuja.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Maaseutu tuli kaupunkiin, lehmiä keskellä Kauppatoria

Marraskuu alkoi mukavissa merkeissä, pääsin tänään katsomaan lehmiä ja vasikoita silmästä silmään. Siinä ne lehmät ja vasikat olivat keskellä kaupunkia, hieman kuin Intiassa. Erona oli vain, että ei ne ihan vapaasti päässeet ihmisten seassa käyskentelemään. Tunne oli uskomaton, lapsuus tuli elävästi mieleen, maatalossa kun kasvoin. Maaseutu tuli kaupunkiin. Kajaanin Kauppatorilla väki pääsi tutustumaan maaseudun elämään. Tapahtuman ajankohta oli Kainuun ammattiopiston luonnonvara-alan toimipisteen, Seppälän juhlavuosipäivä. Seppälä täyttää tänään virallisesti 120 vuotta. Seppälä on Kainuun vanhin ammatillinen oppilaitos, joka on perustettu vuonna 1897.
 
Lehmät ja vasikat näyttivät todella hyvin hoidetuilta ja hyvävoipaisilta. Niistä pidetään hyvää huolta. Oikein tyytyväisenä ne siinä märehtivät, ihan kuin olisivat purkkaa jauhaneet. Yksi lehmä makoili pahnoilla maassa ja hoitaja istui siinä vieressä ja piti kättään lehmän kaulalla. Näyttivät kovasti tykkäävän toisistaan. Vanhempi herra kertoi minulle, että aikoinaan Kyyttö-lehmärotu oli yleisin rotu. Myöhemmin tulivat muut rodut kuten Ayrshiret. Nykyään Kyyttörotu on todella harvinainen. Herran kanssa siinä yritimme ottaa selvää kumpaa sukupuolta kaksi vasikkaa ovat. Toinen ainakin oli naispuolinen, mutta toisesta emme olleet varmoja. Samalla keskustelussa nousi esille Miina Äkkijyrkän lehmät. Niin missähän Miina Äkkijyrkän lehmät nyt lienevät?
Ayrshire
Ayrshire
Ayrshire
 
Kauppatorilla sai rapsuttaa perinteisiä maaseudun eläimiä, kuten kyyttö-lehmiä ja koiria sekä talutusratsastusta hevosilla. Esittelyssä oli myös konekalustoa, muun muassa traktoreita ja erilaisia maatalouskoneita. Suomi 100 tapahtumiin kuuluvan, 100 lahjaa kainuulaisille ohjelmaan liittyen YritysAmis Puutarha jakoi kävijöille yhteensä 120 valkoista neilikkaa. Monella olikin kukka kädessään.
 
Juhlavuoden kunniaksi julkaistaan Seppälän historiikkikirja, Unta ja Näläkäe – Tarinoita Seppälän kouluista 1897-2017. Kirja tuli myyntiin Suomalaiseen kirjakauppaan tänään.
 
Seppälän koulun perustamisen kimmokkeena olivat 1800-luvun lopun katovuodet. Tällöin päätettiin, että viljanviljelyn sijaan ryhdytään kehittämään karjataloutta ja tähän tarvitaan maatalouskoulutusta. On tosi hyvä asia, että Kajaanissa on säilynyt maatalouskoulu ja lähellä kaupunkia löytyy tuttuja maaseudun elämiä. Mukavaa, että niitä tuotiin keskelle kaupunkia ja pääsin niitä katsomaan.