Viimeisiä viedään - hurjat lumikasat miesmuistiin

Vähiin menee ennen kuin loppuu. Armon vuosi 2017 ja Suomi 100 vuosi alkaa olla taputeltu. Siinä se vuosi on taasen mennyt, tavallista arkea eläessä. Kun tarkastelen omaa vuottani 2017, niin aika tavallisissa merkeissä vuosi meni. Ei mitään mullistavaa vuoden aikana tapahtunut. Paljon on vuodessa kuitenkin muisteltavaa. Yhdet 65-vuotissyntymäpäivät ja hautajaiset vuoteen mahtui. Häitä ja kastajaisia ei ollut tänä vuonna.

Lunta ei ole kyllä ollut miesmuistiin niin paljon tähän vuoden aikaan kuin on nyt. Talvea on vielä paljon jäljellä monta kuukautta ja lumikasat ovat pihassa valtavat. Koko ajan tulee lunta lisää. Kielitoimiston sanakirjan mukaan miesmuistiin on niin pitkään aikaan kuin ihmiset voivat omalta kokemaltaan muistaa. Esimerkiksi miesmuistiin ei tällaista myrskyä ole nähty tai kylmin talvi miesmuistiin. Jotain ei ole siis tapahtunut miesmuistiin. No ehkä miesmuisti voi olla lyhyt ja valikoivakin. Joku muistaa hyvät hetket ja toinen vain huonot hetket.

Miten on kansakunnan miesmuistin laita? Suomi on jo vanha, satavuotias ja miesmuisti ei riitä näin pitkän ajan hahmottamiseen. Äänestäjien muistin sanotaan olevan kaksi viikkoa. Siltä se vähän tuntuukin kun noita kannatusgallupeja katsoo, puolueiden kannatusluvut kun sahaavat edestakaisin.

Sata vuotta sitten 30.12.1917 Svinhufvudin johtama valtuusto jätti Venäjän bolshevikkihallitukselle kirjeen, jossa pyydettiin bolshevikkihallitusta virallisesti tunnustamaan Suomen itsenäisyys. Illalla tuli kuitenkin tieto, että väärin meni, pyyntöä ei voitu käsitellä kun kirje oli mennyt väärään osoitteeseen. Uuden kirjeen kirjoittaminen meni seuraavaan päivään. Tämä tieto löytyi netistä, toivon mukaan lähde on luotettava eikä ns. valemedia.