Satavuotias Suomi tilastojen valossa, keskivertosuomalainen ennen ja nyt

Mitenkäs se sanonta menikään; vale, emävale, tilasto. Tänään olen tilastojen äärellä. Sen verran on tilastojen kanssa koko työura pyöritty, että jotain niistä tiedän minäkin. Tilastoja etsiessäni bongasin Tilastokeskuksen etusivuilta otsikon 'Satavuotias Suomi tilastojen valossa'. Siihenpä päätin tarttua.

Tilastokeskus kertoo sivuillaan, että Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 Tilastollinen päätoimisto, nykyinen Tilastokeskus, oli jo runsaan 50 vuoden ajan kerännyt tilastotietoa Suomesta ja suomalaisista. Sadan vuoden aikana Suomen väkiluku on kasvanut reilusta kolmesta miljoonasta viiteen ja puoleen miljoonaan, elinikä pidentynyt, elinkeinot ovat muuttuneet ja koulutustaso on noussut. Tilastot kertovat Suomen valtion kehityksestä ja suomalaisten elämässä tapahtuneista muutoksista. Jokainen kansalainen, jokainen kunta, koulu, työpaikka ja koti ovat mukana tilastoissa. Vuosittaiset muutokset piirtyvät tilastojen kautta osaksi suurempaa kehitystä – tilastot ovat suomalaisen yhteiskunnan kuva.

Minäkin olen siis mukana tilastoissa. Kuulun johonkin tilastolliseen perusjoukkoon. Juhlavuoden aikana Tilastokeskus valottaa tilastojen avulla sitä, miten satavuotias Suomi on kehittynyt ja millaisia me suomalaiset olemme nyt.

Kävin kuuntelemassa Tilastokeskuksen sivuilla kolme keskivertosuomalaisen tarinaa: millainen keskivertosuomalainen on eri aikoina ollut, kuinka pitkään hän on elänyt ja miten hän on asunut. Kuuntelin Marian (vuosi 1900) Liisan (vuosi 1947) ja Petterin (vuosi 2014) tarinat.

Maria asui miehensä kanssa hellahuoneessa ja huusi on pihan perällä. Työpäivä on 10 tunnin mittainen ja työmatka taittuu jalan tai hevoskyydillä. Työpaikka on maatilalla. Marialla on viisi lasta. Perheen tuloista yli puolet kuluu ruokaan. Yksi lapsista on kuollut tartuntatautiin, antibiootteja ei ole vielä keksitty. Kahvin juonnista ei tingitä. Marian eliniänodote on alle 50 vuotta.

Tilanahtaudesta johtuen Liisa kävi koulua kahdessa vuorossa. Vuonna 1947 syntyi yli satatuhatta lasta. Liisalla oli ilmainen kouluruoka. Liisan vanhemmat kävivät tehtaassa töissä ja heidän työaikansa oli 47 tuntia viikossa. Tartuntatauteihin kuolee vielä ihmisiä. Rokotukset ovat kuitenkin jo alkaneet. Naapurissa on Mosse merkkinen auto. Liisan perheellä ei ole autoa. Ruoka on rasvaista ja voita syödäänkin 13 kg/vuosi/henkilö. Kahvia juodaan paljon. Liisan perhe asuu pienessä kaksiossa, jääkaappia ei vielä ole. Liisan eliniänodote on 66 vuotta.

Ennen naimisiinmenoaan Petteri on asunut kaksi vuotta avoliitossa. Petterin perhe asuu 80 neliön omistusasunnossa. Petterillä on kaksi lasta. Työmatkat taittuvat omalla autolla. Petteri kuluttaa ruokaan tuloistaan 11,7 %.  Kuudentoista vuoden opiskeluputken jälkeen Petteri on valmistunut rakennusinsinööriksi. Petterikin juo kahvia paljon. Petterin eliniänodote on 78 vuotta.

Tarinat olivat miehenkiintoisia. Niistä sai hyvän käsityksen tilastollisesti, millaista elämä oli ko. vuosina. Yhteistä näissä kolmessa tarinassa oli kahvi, sitä juotiin ja juodaan edelleen paljon. Marian perheessä ei kahvin juonnista tingitty, vaan tarvittaessa säästettiin jostain muusta.

Kekripukki saapui Kajaaninjoelle

Kekripukki saapui tänään Kajaaninjoelle. Siellä se nyt on kaupunkilaisten ilona ennen kuin se pyhäinpäivänä 4.11. poltetaan. Pitihän pukkia mennä heti joelle katsomaan. Aamulla kun menin töihin, niin pukki seisoi parkissa Brahenkadun vierellä olevalla vinoparkkipaikalla autojen seassa. Lieneeköhän maksanut parkkimaksun. Oli muuten aika ihana näky aamutuimaan auton ikkunasta katsottuna. Hieman piti itseään nipistellä, että näenkö unta. Lauantai-iltana pukki poltetaan. Komiastihan se roihuaa pimeässä illassa tuoden valoa syksyn pimeyteen.

 

Tänä vuonna Kekri on Routa Companyn ja G-voiman järjestämä yhteisöllinen ja tunnelmallinen tapahtuma lauantaina 4.11. Kajaanin rantapuistossa. Ohjelma alkaa klo 18.00 yhteisöllisellä osuudella, johon koko yleisö saa osallistua taskulampuin ja puhelimien valoin.

Linnasaaressa nähdään tanssillinen valoduetto sekä soutajien ja soihdunkantajien minimalistinen ja maaginen veneiden tanssi, jonka päätteeksi Sormulan luomutilan luoma kekripukki sytytetään. Jokaista taloa kutsutaan täten viettämään yhdessä valontäyteistä kekrijuhlaa! Menen paikalle ja otan valoa mukaani.

 

Sivuston http://www.kekri.fi/ mukaan kekri on suomalainen syysjuhla, jolla on juuret vuosituhansia vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Entisaikaan kekrinä juhlittiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Kekrin ytimessä ovat yhteisöllisyys yli sukupolvirajojen, irtiotto arjesta sekä tietysti herkuttelu uuden sadon antimilla. Kekrin aika alkaa Mikkelinpäivänä ja jatkuu Pyhäinpäivään saakka, lokakuu on siis kokonaan kekrisesonkia.

 

Valoisaa kekrin aikaa.

 

 

 

 

Kenelle kellot soivat - palasimme normaaliaikaan

Tänä päivänä minä en myöhästynyt mistään, vaikka en olisikaan muistanut kellojani siirtää talviaikaan. Ei ole joutavampaa hommaa kuin tämä kellojen edestakainen venkslaus sanon minä. Tänään aamuyöstä kello neljä siirryttiin kesäajasta normaaliin aikaan ja kelloaja siirrettiin tunnilla taaksepäin. En tykkää tästä. Olen kiukkuinen.

Luin viikko sitten artikkelin lehdestä otsikolla 'Kesäaikaa vielä viikko'. Siinä kerrottiin, että kesäajan käyttöönottoa esitettiin jo yli sata vuotta sitten. Lobbauksesta huolimatta silloin se ei vielä ottanut tulta, vaan tarvittiin ensimmäinen maailmansota ja energiapula. Ensimmäisenä kesäaikaan siirtyi Saksa vuonna 1916 ja sitten Britannia, Ranska ja Yhdysvallat. Kuviteltuja säästöjä ei kuitenkaan saatu ja palattiin  takaisin normaaliaikaan. Kesäaika koettiin varsin epäkäytännöllisenä. Suomi kokeili kesäaikaa ensimmäisen kerran 1942 ja pysyvästi kesäaika tuli Suomessa käyttöön 1981. Tuolloinkin taustalla olivat energiasäästöt ja öljykriisi. Vuodesta 2002 alkaen kesäajasta on säädetty EU-direktiivi. Nyt kesäajasta ei päästäkään eroon noin vain, sillä EU-direktiivi on sitova. Meidän mepit ovat kyllä kovasti lobanneet sen puolesta, että kesäajasta päästäisiin eroon. Peukku!

Minusta tämä kellojen rukkaaminen on todella turhaa. Kesäajasta pitää luopua. Monen suulla kellojen siirtämisestä on todettu olevan vain harmia ja silti tästä ei sitten päästä millään eroon.

Europarlamentaarikko Henna Virkkunen ehdotti viikolla, että Suomi voisi siirtyä Keski-Euroopan aikavyöhykkeelle. Muualla Euroopassa kello on pääosin  tuntia vähemmän kuin Suomessa. Kannatan, että tätä asiaa voisi tutkia.

Ars Fennica 2017

Eilen tuli kulttuuripläjäys meikäläiselle. Kirjamessujen jälkeen menin Nykytaiteen museo Kiasmaan katsastamaan Ars Fennica 2017 kilpailuun osallistuvat työt. Kiasmassa on parhaillaan meneillään Ars Fennican tämän vuotisten ehdokkaiden yhteisnäyttely. Kaikki ehdokastaiteilijat ovat toteuttaneet näyttelyyn uusia teoksia. Näyttely on avautunut 13.10.2017 ja se päättyy 18.2.2017. Voittaja julistetaan 1.2.2017.

Vuoden 2017 Ars Fennica -palkintoehdokkaat ovat Maija  Blåfield, Pekka ja Teija Isorättyä, Perttu Saksa, Kari Vehosalo sekä Camilla Vuorenmaa. Täytyy sanoa, että ehdokkaiden työt olivat varsin erilaisia. Kaikki olivat hyviä, puhuttelevia ja mielenkiintoisia. Palkinnon suuruus on 40 000 euroa. Palkinnon saajan valitsee amsterdamilaisen Stedeljik-museon johtaja Beatrix Ruf.

Myös yleisö pääsee äänestämään omaa suosikkiaan. Ja tietysti mekin äänestimme. Aänestyslipukkeen sai pudottaa esittelyseinässä olevaan aukkoon sen taiteilijan kohdalle, joka on suosikkisi. Meitä oli kolme katsomassa näyttelyä ja kaikki kolme korttia menivät samaan lokeroon. Hieman piti kahden taiteilijan välillä miettiä, että kummanko valitsisi.

Tietysti tutustuimme ja osallistuimme myös ARS17 ja Korakrit Arunanondchai näyttelyihin. Esitteen mukaan ARS17-näyttelyssä on kyse digitaalisuudesta kulttuurisena murroskohtana, joka on täynnä tunnepohjaista energiaa. Virtuaalisuus, interaktiivisuus ja pelimaailma olivat vahvasti läsnä ARS17-näyttelyssä. Osallistuimme näyttelyn aluksi survivor peliin. Aikamme siinä istuimme, pähkäilimme ja liu'utimme sormia tietokoneen hiiren tapaisella. Toisella puolella oli paineltavia nappuloita. Aikamme siinä äimistelimme ja sitten luovutimme. Kun olimme lähdössä pois niin, isolle ruudulle tuli teksti 'Voittajat eivät luovuta'. Niinpä!

Tuhansittain kirjoja - lue, lue, lue

Kirjamessut vetivät minua tänään puoleensa. Huh, että oli messuilla väkeä ja kirjoja. Valtavasti kirjoja kaikkialla. Kirjoja sai ostaa kahden euron hintaan. Ei ollut enää lukeminen kallista. Uutuuskirjoistakin sai reippaita alennuksia. Siellä ne kahden euron joukossa olivat monet elämänkertakirjat ja niiden lanseeraamisesta ei ollut mennyt vielä kovinkaan kauan.

Mukaan lähtivät kahden euron hyllystä Came of Trones (Bryan Cogman), Työelämän toimivat tekstit (Tuija Metsäaho), True Blood ruokakirja, Viides ratsumies (James Pattersson) ja Hissillä huipulle (Candice Bushnell). Kympillä lähti mukaan Niin monta olutta (Anikó Lehtinen) ja parilla kympillä Kalle Päätalo Kirjailijan elämä (Ritva Ylönen). Enempää ei jaksanut kantaa. Vielä hipeilytti ostaa Kainuun laulut kirja. Valitettavasti se nyt jäi ostamatta.

Tänä vuonna kirjamessuilla on vieraana hittikirjailija Dan Brown. Häntä en valitettavasti messuilla nähnyt.

Työelämän toimivat tekstit kirjassa neuvotaan, miten kirjoittaa selkeitä viestejä, kohteliaita sähköposteja ja asiallisia asiakirjoja. Kirjassa on lukuisia esimerkkejä. Hyväksi kirjoittajaksi kehittyy kirjan mukaan harjoittelemalla ja lukemalla muiden tekstejä. Oppaassa neuvotaan myös, miten alennetaan kirjoittamisen kynnystä. Minulle luvataan, että kirjan avulla pystyn tuottamaan sujuvampia tekstejä työelämän tarpeisiin.

Helppotajuinen kieli on kaikkien oikeus, sanotaan kirjan takakannessa. Etukannella puolestaan; Lue, lue, lue ja kirjoita, kirjoita, kirjoita. Herkisty teksteille. Kerää talteen toimivia tekstejä. Hanki apuvälineitä.

Kuljen Hakaniemen rantaan

Hakaniemen rannan suunnittelusta järjestetään ideakilpailu. Helsingin kaupunki etsii Hakaniemenrannan ja Siltavuorenrannan suunnitteluun uusia avauksia ideakilpailulla. Kilpailijoiden tehtävänä on esittää, miten alueelle voitaisiin rakentaa lisää asumista ja palveluja. Rannasta halutaan luoda kaikille avoin ja houkutteleva ranta. Jos minulta kysytään, niin onko pakko rakentaa mitään. Eikö jotain rantaa voisi jättää ihan silleen. Jos näin kajaanilainen saa mielipiteensä lausua. Tavoitteena on kuulemma, että Hakaniemen rannoille tullaan viihtymään kauempaakin, kertoo kaupungin arkkitehti. Ehkä niitä halpahintaisia vuokra-asuntoja voitaisiin rakentaa. Niistä kun on huutava pula täällä Helsingissä.

Kilpailun pohjana toimii Hakaniemenrannan asemakaavaluonnos, joka hyväksyttiin alkuvuodesta 2017. Alueelle on tulossa myös hotelli.

Mutta nyt on kaikilla helsinkiläisillä oiva tilaisuus ottaa kantaa rantansa suunnitteluun. Kilpailuaika päättyy tammikuun loppupuolella. Kilpailuehdotukset julkaistaan helmikuussa kaupungin verkkosivuilla. Yleisö saa mahdollisuuden kommentoida ehdotuksia ennen palkintolautakunnan ratkaisua. Tulokset julkistetaan keväällä 2018. Tämä on hieno asia, että asukkaat voivat ottaa kantaa ja osallistua suunnitteluun.

Tilaamalla uutiskirjeen voi seurata Hakaniemen rannan suunnittelua ja näin pysyä ajan tasalla suunnittelusta ja rakentamisesta. Kilpailuaineisto löytyy netistä. Hyvin on Helsingin kaupunki organisoinut tämän Hakaniemen rannan suunnittelun.

Hakaniemenranta ja Merihaka ovat todella upeita alueita. Ajattelin seurata tämän suunnittelun etenemistä.

Suomi ja suomalaisuus - henkistä köyhyyttä

Muutama päivä sitten luin paikallisen lehden kulttuuripalstalta kaksi ajatuksia herättävää juttua. Tänään nämä jutut taasen muistuivat mieleeni kun pääkaupungin vilinässä lomapäivääni olen viettänyt. Olen pohtinut Suomea ja suomalaisuutta. Kuinka erilaista on kotikaupungissani ja täällä pääkaupungissa.

Neil Hardwick palkittiin viime viikolla Suomi-palkinnolla saavutuksistaan suomalaisuuden tarkkanäköisenä kuvaajana. Hardwick tuli Suomeen vuonna 1969 ja on ollut suomalaisuuden hyvä havainnoija. Hänen kynästään ovat syntyneet sellaiset mainiot viihdesarjat kuin Reinikainen ja Tankki täyteen. Tankki täyteen sarjassa Reinikainen toimi poliisina maaseudulla ja myöhemmässä Reinikainen sarjassa tämä lupsakka kyläpoliisi oli saanut komennuksen kaupunkiin. Kaupungissa toimintatavat olivat varsin erilaiset kuin maaseudulla. Nyt Hardwick sai tunnustuksen pitkästä urastaan. Hardwick sanoo olevansa huolissaan Suomen tilasta ja, että Suomi voi henkisesti niin huonosti, että sitä on vaikea käsitellä viihteellisesti. Kuva suomalaisesta poliisista on muuttunut Hardwickin mukaan niin paljon, että enää Reinikaisen kirjoittaminen ei onnistuisi sellaisenaan. Hardwickin mielestä monet eivät osaa käsitellä maahanmuuttoa ja torjunta on jopa hysteeristä ja tämä jakaa kansaa. Tuntemattomien kanssa ei uskalla lähteä baarissa keskustelemaan esimerkiksi politiikasta.

Toinen asia löytyi samalta sivulta kuin juttu Neil Hardwickista. Kirjailija Heikki Turunen oli sanonut Suomen Kuvalehdessä 41/2017 näin "Apaattista on. Nälkää ja puutetta ei ole, mutta henkisesti maaseutu on lamaantunut. Elämän ilo ja jopa halu on kadonnut. Nyt ukot ja akat istua töröttävät omissa mökeissään henkisesti sammutettuina."

Hätkähdin näitä lukiessani. Vietämme tänä vuonna Suomen 100-vuotisjuhlaa. Näitä juttuja kun luki, niin Suomi kuva ei ole kovin hyvä. Nälkää ja puutetta ei ole, mutta olemme henkisesti köyhiä. Meillä on asiat nyt paremmin kuin koskaan, mutta silti olemme apaattisia ja lamaantuneita. Mitä asialle pitäisi tehdä. Sen jos tietäisi.

Retrotähti on viritetty

Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluun. Joulu on siis aika lähellä. Vastahan oli viime joulu. Joulu on joka vuosi ja juhannus kerran vuodessa, sellainen sanonta on olemassa. Kaupat pursuavat jo joulutavaraa, hyllyt ovat täyttyneet joulukalentereista, suklaarasioista, kynttilöistä, joulukoristeista, joulupapereista ym. Tässä vain odottelee, että milloin pärähtää ensimmäinen joululaulu soimaan kaupassa asioidessa. Silloin on peli menetetty, hulina alkaa. Rakastan joululauluja, mutta siitä en tykkää, että niitä liian aikaisin aletaan soittaa. En pidä oikein tästä nykyisestä liiallisesta kaupallisuudestakaan.

Tyttärellä on vielä tallessa meidän 1970-lukuinen joulutähti. Se on pysynyt hänellä mukana kaikki muutot. Eilen se sitten jo ikkunaan viriteltiin. Ei sitä kuulemma vielä poltella eli laiteta päälle. Se on siinä valmiina ja tuo sitten aikanaan valoa joulunaikaan. Tähdessä on vielä tosi vanhanaikainen pistoke johdon nokassa. Tänä päivänä pistokkeet ovat kovin erinäköisiä.

Ikean tavarataloissa joulu alkaa jo lokakuussa. Taivastelin eilen Ikeassa joulutarvikkeiden määrää ja sitä, että pitääkö niitä niin aikaiseen laittaa esille. Tytär totesi, että kyllä pitää, nythän niitä ostetaan. Sitten kun joulu on ohi, niin joulukoristeista ym. haluaa päästä vain eroon. Itsellä ovat samat rakkaat joulukoristeet olleet kymmeniä vuosia.

Lapsuudessa meillä oli aina himmeli. Himmeli on kyllä hieno. Olenkin ajatellut, että sellainen olisi mukava askarrella, jos vain jostain löytäisi niitä olkia.

Ovatko laihialaiset nuukempia kuin muut?

Olin pari päivää Aamulehden ilmestymisalueella ja lehdessä oli juttua laihialaisten nuukuudesta. Ovatko laihialaiset nuukempia kuin muut. Mistä Laihian nuukuusmaine on oikein saanut alkunsa?
Laihialaisten nuukuudesta on väännetty paljon vitsejä. Myös skotlantilaisista kerrotaan samanlaisia vitsejä kuin laihialaisista. Laihian kuntapa on kääntänyt nuukuusmaineen omaksi edukseen kunnan markkinoinnissa. Haastateltavien mukaan ei ne laihialaiset ole sen nuukempia kuin me muutkaan. Kaikki me haluamme saada asiat meille edullisimpaan hintaan.
Meninpä Laihian kunnan verkkosivuille etsimään, mitä sieltä löytyy laihialaisten nuukuudesta. Heti etusivulla lukee 'Nuukasti mutta komiasti'. Onpa vahva ja komia slogan. Jatkan lukemista ja Laihiaa esitellään: Laihia on kehittyvä ja elinvoimainen maaseutukunta, joka sijaitsee Pohjanmaalla, Vaasan välittömässä läheisyydessä.  Erinomainen sijainti Vaasan kupeessa, alueen kasvava elinkeinotoiminta sekä erinomaiset liikenneyhteydet tekevät Laihiasta vireän ja asukasluvultaan jatkuvasti kasvavan kunnan. Laihia on viisaan euron kunta, jossa panostetaan järkevään taloudenpitoon ja peruspalveluihin. Yritystoiminta on vilkasta ja elinvoimaista. Kun nuukuus tarkoittaa järkeviä toimintatapoja, kestävää kehitystä ja kuntalaisten eduista huolehtimista - silloin Laihialla ollaan nuukia.

Mistä Laihian nuukuusmaine on saanut alkunsa? Kunnan verkkosivuilla kirjoitetaan: Varmaa tietoahan ei tästä ole, mutta ainakin seuraavaa tarinaa kerrotaan. Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta yksi perimätieto kertoo maineen saaneen alkunsa 1850-60-luvun nälkävuosina. Pitäjät olivat köyhtyneet ja kylästä toiseen alkoi kulkea kerjäläisiä. Kun kerjäläiset tulivat Laihialle ja pyysivät taloista ruokaa, niin heille sanottiin: ”Painukaa tiähennä, me hoiramma omat köyhämmä”, eikä tietenkään annettu mitään. Ne kulkijat, jotka selvisivät hengissä Laihian ohi, kertoivat kaikille, että laihialaiset ovat niin nuukia, etteivät anna mitään, vaikka nälkään kuolisit. Tuntuu loogiselta, että nämä tapahtumat olisivat luoneet pohjan tälle pilkkaperinteelle, joka suunnattiin vain laihialaisiin.

 

Laihian euro, oma valuutta. Valuutanvaihtopiste mm. Kunnanviraston infossa (Laihiantie 50, 2. krs).

En ole koskaan käynyt Laihialla. Voisi siellä joskus mennä käymään.

Lähde: www.laihia.fi

 

 

 

Nyssen kyydissä nääs, tehtaan varjossa ja suklaapuodissa

Historian siipien havinaa. Sitä tänään on ollut. Kävin tänään Tampereella Finlaysonin alueella. Entisen tehtaan alue on tosi hieno ja alue on ihan Tampereen keskustassa. Menin tehtaan portista sisään niin kuin siitä ovat tehtaan työläiset monet kerrat menneet töihin. 1870-luvulla kun Suomen teollisuustyöntekijöistä joka neljäs kävi Finlaysonilla töissä. Tehtaalla oli oma koulu, sairaala, poliisi, kauppa sekä hetken aikaa jopa oma raha. Finlaysonin alueella on siis paljon suomalaista historiaa. Melkein kaikki tiilirakennukset ovat edelleen peruskorjattuina käytössä.  Nykyisin Finlaysonin alueella toimii yli sata yritystä, joissa on työntekijöitä yli 3000. Yritykset toimivat kulttuurin, median, ict-, hallinnon ja terveydenhoidon sekä ravintola-aloilla. Finlaysonin teollinen toiminta Tampereella loppui 1980-luvulla, jäljellä on vielä tehtaanmyymälä Kuninkaankadulla. Tänään tehtaanmyymälä oli kiinni.

James Finlayson perusti Tammerkosken rannalle konepajan vuonna 1820. Suomen puuvillateollisuus sai alkunsa kahdeksan vuotta myöhemmin, jolloin Finlayson otti valmistamansa koneet käyttöön ja ryhtyi puuvillatehtailijaksi. Alueen vanhin rakennus valmistui 1836.

Toinen mielenkiintoinen kohde oli Tallipiha. Sieltä löytyi vanhan kaupungin tunnelmaa. Poikkeisin suklaapuotiin. Luin netistä, että Tallipihan historia juontaa juurensa 1800-luvulta, jolloin tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeck rakennutti kauniin tallipihan hevosiaan ja niiden hoitajia varten. Nykyisin alue on ympäri vuoden avoinna oleva retkikohde putiikkeineen, kahviloinen ja tapahtumineen. Sukaa oli syntisen hyvää.

Nyssen kyytiin en tällä kertaa päässyt. Olen asunut Tampereella 1970-luvulla viisi kuukautta. Kävin Tampereella konttoriopiston. Kävin tänään konttoriopiston kulmilla Tammelan torin kupeessa. Paljon on kaupunki muuttunut sitten konttoriopisto aikojeni. Silloin olin joka päivä Nyssen kyydissä.

 

 

Onnittelut Kuhmo ja Tuupalan puukoulu

Kuhmossa osataan rakentaa puusta ja siellä päättäjät osaavat tehdä rohkeita päätöksiä. Kuhmon Tuupalan uusi puukoulu sai Pohjois-Suomen rakennusteko 2017 palkinnon. Lämpimät onnittelut. Koulu on viittä vaille valmis ja se otetaan käyttöön vuoden 2018 alkupuolella. Kuhmon kaupunki on Kuhmo on edelläkävijä puurakentamisessa. Vähänkö taasen tunsin ylpeyttä, onhan Kuhmo meikäläisen syntymä- ja kotikaupunki.

Olen käynyt keskikoulua viisi vuotta ihan tämän uuden puukoulun vieressä. Muistelen, että siinä koulun paikalla oli luistelukenttä ja siinä kävimme liikuntatunneilla luistelemassa. Uuden koulun liikuntasali muuttuu Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin aikaan konserttisaliksi. Kätevää, näin tulee kesälläkin koululle käyttöä. Rakentamisen aikaan on kuulemma käynyt uuteen kouluun tutustumassa 1600 kiinnostunutta, rakennusalan ammattilaisia ja opiskelijoita. Kaukaisin ryhmä on tullut Kiinasta.

Koulu näyttää varsin mukavalta ja rauhalliselta katsella. Mitä nyt sanomalehden kuvasta saa käsitystä. Kun Kuhmossa olen käynyt, niin koulu on näkynyt tielle, mutta en ole sitä lähempää päässyt katsomaan. Avoimet ovet toivottavasti jossain vaiheessa tulevat ja pääsen käymään tässä upeassa uudessa koulussa ja samalla vähän fiilistelemässä omia kouluaikoja.

Kouluhanke sai kuntarahoituksen Vihreää rahoitusta. Hanketta kehuttiin ekologiseksi ja arkkitehtuuriltaan selkeäksi. Koulu on toteutettu massiivipuurakenteisena CLT-elementti- ja liimapuutekniikalla ja mikä parasta ne ovat kuhmolaisen yrityksen toimittamat.

Hieno on koulu, mutta kyllä minusta on se 1950-luvulla rakennettu koulu paras. Vieläkin muistan sen käytävät, kotitalousluokan, portaat ja luokkahuoneet.

Talvi yllätti taasen autoilijat

Talvi kiristi viime yönä otettaan. Tänä aamuna oli pakkasta viitisen astetta. Vaikka lunta ei vielä satanut, niin pellit olivat tänään rytisseet eri puolilla Suomea. Teillä kun oli aamulla mustaa jäätä. Hieman töistä poissa lähtiessä jo lumia nakkeli. Mutta eipä vielä ollut ensilumi. Lunta kun pitää sataa yksi senttimetri ennen kuin voi sanoa ensilumen sataneen.

Teiden pinnat olivat aamulla todella ollut liukkaat ja Lempäälässä oli sattunut kahdeksan auton ketjukolari. Kaksi ihmistä oli viety sairaalaan, mutta onneksi vammat eivät olleet vakavia. Ohitustilanteessa oli henkilöauto alkanut heittelehtiä ja törmännyt muihin autoihin. No huh nyt oli onni onnettomuudessa. Muitakin ulosajoja ja kolareita oli ollut eri puolilla Suomea. Taas kerran ne liukkaat yllättivät autoilijat.

Meidän autoon vaihdettiin tänään talvirenkaat formuloiden malliin vikkelästi. Mies osti keväällä työkalun, jolla renkaiden vaihto ja pulttien ruuvaaminen sujuu suit sait sukkelaan. Joka asiaan kun pitää olla oma työkalu. Hyvä, että talvirenkaat vaihdettiin, minä huokaisin helpotuksesta. Isäntä kun tuppaa vitkuttelemaan renkaiden vaihdon kanssa, vaikka onkin se työtä helpottava työkalu.

Saapa nähdä joko sataa ensilumen lokakuun aikana. Minun veikkaukseni on, että ei sada, vaan mennään marraskuulle ennen lumipyryä. Lapiot ja kolat on syytä kyllä jo kaivaa varmuuden vuoksi esille.

Turvallista matkaa.

Mopopojat kuumentavat tunteita

Nukuin viime yönä huonosti. Tänään olen sitten ollut väsynyt ja ärsyyntynyt. Menin nukkumaan siinä yhdentoista paikkeilla ja juuri kun olin nukahtamassa, niin silloin se alkoi. Mopoilla ajettiin katua edestakaisin. Siihen se uni karkasi ja sitäpä sitten saikin takaisin houkutella. Asuntoni on aivan kadun varrella. Ja siinä ne tiellä mopoilla ajelivat korkealta ja kovaa, yhdellä renkaalla. Tullaan ja mennään, mutta ei rampata, pyydän. Tämäkö se on sitä moporaivoa.

Olen asunut nykyisessä asunnossa reilut 15 vuotta ja ikinä ei ole ollut sellaista ongelmaa kuin nyt. Kaikki juontaa juurensa taloyhtiössämme asuvaan nuoreen neitokaiseen. Elokuusta asti tämä mopotrafiikki on ollut käynnissä viikonloppuisin ja nyt jo viikollakin, syyslomaviikko kun on tällä viikolla. Eilenkin illalla oli autotallin edessä ainakin viisi-kuusi mopoa. Joskus niitä on ollut enemmänkin.

Minkä julmetun takia sitä pitää kaasuttaa niin hirveästi. No minäpä kysyin asiaa entiseltä mopopojalta, lähes viidenkymmenen vuoden takaa. Häneltäkin tuntuivat mopoajat unohtuneen, niin ravoissaan hän oli eilen illalla. Sain oppitunnin, miten mopoa kuulemma pitää viritellä, tehopakoputken ynnä muiden vermeiden avulla.

Ehkä aika hoitaa tämän ongelman, talvi on tulossa. Kolmenkymmen asteen pakkasella ei paljon huvita mopolla ajella. Emme ole tämän asian kanssa yksin. Muutkin ovat valittaneet asiasta. Pärinää ja meteliä on liikaa.

Rovaniemen hovioikeus jalkautui Talvivaaraan

Rovaniemen hovioikeus haki tuntumaa Talvivaaran kaivosalueeseen. Hovioikeus kierteli kaivoksen laajalla alueella. Katselmoijat olisivat halunneet tietää, miltä altaat ja valtava kaivosalue näyttivät vuonna 2012 kun kipsisakka-altaan vuoto tapahtui. Eivätpä nykyiset Terrafamelaiset sitä osanneet heille kertoa. Se pystyttiin kertomaan, että kun Terrafame aloitti toimintansa alueella vuonna 2015, niin tuolloin kaivosalueella oli vettä 10 miljoona kuutiota. Nyt vettä on enää noin neljäsosa siitä. Tilanne on siis parantunut tältä osin reippaasti.

Miksikäkö sitten Rovaniemen hovioikeus oli lähtenyt oikeuden kammioistaan paikan päälle katsomaan, ns. rikospaikalle. Katselmus liittyi ympäristörikosjuttuun, josta Kajaanin käräjäoikeus antoi tuomionsa viime vuoden keväällä. Sekä syyttäjät että tuomitut ovat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Katselmus oli lähtenyt syyttäjien aloitteesta. Kierroksella oli tarpeen havainnollistaa vuodon seurauksia ja todeta allaskapasiteetti paikan päällä. Katselmuksen tarkoituksena oli hahmottaa kaivoksen mittakaavaa ja tapahtumapaikkoja. Seuraavana päivänä hovioikeus jatkoi istuntoaan Kajaanissa. Hyvä, että hovioikeus teki tämän katselmuksen. Toivottavasti nyt pystyvät tekemään oikean päätöksen ja tuomion.

Terrafamelaiset eivät oikein enää haluaisi, että Talvivaara nimenä näkyisi missään. Mutta ei voi mitään, kun sieltä löytyvät yhä Talvivaarantie ja VR:n pysäkki on nimeltään Talvivaaran kaivos. Taitaa olla niin, että valitettavasti Talvivaara säilyy ihmisten mielissä pitkään. Niin minunkin. Ihmisten mielissä Terrafame on yhtä kuin Talvivaara, vaikka näillä kahdella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Talvivaaran imago on todella heikko ja se heijastuu myös Terrafamen imagoon. Vihatuimpien yritysten listalla Terrafame on neljäs, Talvivaara on ykkönen. Maine ei muutu hetkessä ja millään vippaskonsteilla sitä ei saada puhtoisemmaksi. Vain tekojen kautta maine saadaan paremmaksi. Terrafamen aikana ei ole sattunut yhtään työtapaturmaa tai ympäristövahinkoa.

En ole koskaan käynyt Talvivaaran kaivosalueella. Kuvien varassa on minun mielikuvani Talvivaaran alueesta ja niiden mukaan se näyttää valtavalta. Hovioikeuden oli todella tarpeen jalkautua kaivosalueelle.

50 päivää sataan

Tänään ollaan puolessa välissä sataan. Itsenäisyyspäivä 6. joulukuuta 2017 huipentaa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan. Tänään tuohon huipennukseen on matkaa 50 päivää. Mitähän sitä Suomen juhlapäivänä tekisi? Vielä on aika tässä miettiä. Oikeastaan suunnitelmat ovat jo hyvin pitkälle valmiina. Katsotaan mitä muuta on ohjelmassa.

Juhlan aattona 5.12. olen menossa Itsenäisyysjuhlaan KAINUUGAALAAN Kajaanihallille. Kajaanin kaupunki, Kainuun prikaati ja Kainuun liitto järjestävät satavuotiaan Suomen kunniaksi suuren itsenäisyysjuhlan. Suurlavalle nousee noin 200 laulajaa, sinfoniaorkesteri vahvistettuna Kao konservatorion kevyen musiikin osaamisella sekä tanssijat. Mukana ovat kaikki Kajaanin merkittävimmät musiikin ja tanssin tekijät: Kaukametsän kamariorkesteri, Kaukametsän kamarikuoro, Kajaanin mieslaulajat, Keskuskoulun musiikkiluokat, KAO konservatorio, Kajaanin lukion musiikkilinja, Ballet Kaukametsä ja Kajaani Dance. Esiintyjiä on siis yhteensä jopa 400. Gaalassa kantaesitetään kajaanilaislähtöisen Satu Simolan säveltämä Kainuu-kantaatti, Metsän ja järven kantaatti. Lisäksi gaalassa esitetään Finlandia, Maamme ja Nälkämaan laulu. KAINUUGAALASTA järjestetään kaksi esitystä. Päivällä oleva esitys on tarkoitettu koululaisille. Iltaesitykseen voi ostaa pääsylippuja hintaan 11.50e/lippu.

Kaikki Suomen karaokeravintolat haastavat juhlan aattona klo 21 suomalaiset laulamaan yhdessä kappaleet Sininen ja valkoinen, Olen suomalainen sekä Maamme -laulun. Nämä pitäisi päästä laulamaan. Kirjastot ympäri Suomen maata kutsuvat itsenäisyyspäivän etkoille 5.12. Kirjastossa pitää kyllä piipahtaa.

 

Itse itsenäisyyspäivän 6.12. vietto menee perinteisellä kaavalla. Olen kotona, katson televisiota, laitan illalla kynttilän palamaan. Tänä vuonna laitan kaksi kynttilää palamaan. Katson ekumeenisen juhlajumalanpalveluksen. Mikäli Kajaaninkin sankarihaudoille muodostetaan kunniavartioita, joissa haudan kohdalla seisoo saman ikäinen henkilö, kuin vainaja oli kuollessaan, niin sen menen katsomaan. Kunniavartiot järjestetään ainakin Helsingin Hietaniemen hautausmaalla, Tampereella, Oulussa, Kuopiossa ja Lappeenrannassa. Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto on sitten illalla, ehkä minä tänä vuonna sen katson. Moneen vuoteen en ole enää sitä katsonutkaan.

 

Mediapeliä, valemediaa, vastamediaa, keltainen lehdistö etc.

Taasen on pääministerimme joutunut median kanssa napit vastakkain. On pelattu sitä kuuluisaa mediapeliä. Mikä se onkin, että näillä poliitikoilla on niin hankalaa toimia median kanssa. Tämän tästä saamme kuulla kuinka rapakon takana Amerikassa presidentti syyttää mediaa valemediaksi ja haukkuu toimittajat. Ja nyt meillä. Pääministeri pitää mediaa maailman herkimpänä ammattikuntana ja on kokenut, että medialle ei kannata tehdä oikaisupyyntöjä, selviä faktavirheitä kun ei kuulemma korjata. Pääministeri oikein nimeltä mainitsi erään toimittajan, joka on erityisesti syyllistynyt tähän. Ettei vain pääministeri itse olisi se herkkähipiäinen. Kiukutteleeko pääministeri turhaan? Peruutuspeiliin ei kannata katsoa ja vatuloida vanhojen asioiden äärellä, vaan nyt pitäisi jo mennä eteenpäin. Suomen asioissa kyllä riittää hoidettavaa.

Pääministeri on kokenut, että hänestä on tehty mediassa ahne oman edun tavoittelija, joka vain suosii sukulaisiaan. Totta, konnan roolissa ei ole kiva olla. Tällä on pääministerin mielestä vaikutusta puolueen kannatuslukuihin. En minulla ole pääministeristä tällainen mielikuva. Ei pidä uskoa kaikkea lukemaansa, mediaa pitää lukea kriittisesti. Minusta pääministerin 'huono maine' johtuu ihan näistä leikkauksista ja tästä kurjistuspolitiikasta. Minua kismittää erityisesti se, että kaikki eivät ole osallistuneet näihin talkoisiin ja siitä minä kyllä pääministeriä moitin ja samalla koko hallitusta.

Minusta media on juuri sitä varten, että se vahtii valtaapitäviä ja kääntää asiat kansankielelle. Media kyllä oikaisee selvät asiavirheet. Näkökulma on sitten jo toinen juttu ja siinä media vetoaa siihen toimittajan vapauteen. Poliitikkojen pitää vain ymmärtää lasikaapissa oleminen ja julkisuus. Julkisuudessa ollaan niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Niistä asioista pitääkin kirjoittaa, joilla voi olla vaikutusta tehtävän hoitoon. Muusta minun ei tarvitsekaan tietää.

Kuhinaa lintulaudalla

Nyt olisi varmaan jo aika laittaa syötävää lintulaudalle. Eilen istuin keittiön ikkunan ääressä ja siinä suosikkilintuni talitiainen käyskenteli silmieni edessä ikkunalaudalla, ikään kuin ruokaa hakien. Minä siitä mussutin ruokaa ja pikkasen siinä kärvistelin huonon omatunnon kanssa.

Tänään sitten seurasin vanhempieni keittiönikkunan ääressä kun talitiaiset kävivät innokkaasti hakemassa siemeniä automaatista, jotka roikkuivat räystäistä. Siinä kävi sellainen kuhina että. Voi kuinka niitä lintusia oli mukava katsella. Taisi siinä vierailla myös sinitiainen. Oravakin siinä halusi päästä apajille. Siinä se orava mietti päänsä puhki, miten pääsisi käsiksi lintujen ruokaan. Vaikka mistä kautta yritti, mutta hypätä ei uskaltanut. Aikansa siinä touhusi ja sitten luovutti. Tällä kertaa jäi haaveeksi. Mutta on kuulemma nähty sekin ihme, että orava oli hypännyt ruokakorin kimppuun ja onnistunut siinä.

Vielä en ole lintulaudalle laittanut mitään, mutta lupaan huomenna. Lintulaudan täytenä pitäminen on mieheni vastuulla, homma kun on niitä ulkotöitä. Meillä on sellainen työnjako, että minä teen sisähommat ja mies ulkohommat. Linnunruoat ostan minä. Mieheni on pikkaisen oraville käärmeissään, se kun sulan maan aikana piilottaa maahan kaikki pähkinät. Talvella se ei onnistu kun tulee lunta. Kyllä mieheni sitten heltyy ja vie ruokaa jo ennen talven tuloa.

Laitonta menoa Kittilässä, palaako laki ja järjestys

Kittilän kunnassa meno näyttää hurjalta. Joskus demokratia ottaa lujille ja koville. Jo monta vuotta on seurattu Kittilän kunnan edustuksellisen demokratian kiemuroita. Nyt yritetään palauttaa laki Kittilään. Nimittäin kaikkiaan 28:aa Kittilän kunnanhallituksen ja -valtuuston jäsentä ja varajäsentä syytetään muun muassa törkeistä virka-aseman väärinkäyttämisistä sekä työturvallisuusrikoksista ja työsyrjinnästä. Aika vakavia rikoksia ja 28:aa! Kaikki sai alkunsa vuonna 2014 kun Kittilän kunnanjohtaja irtisanottiin. Valtiovarainministeriö vaatii syytettyjä heti luopumaan luottamustehtävistään oikeusprosessin ajaksi. Mutta eipä nämä syytetyt sitä tee, vaan kiistävät syytteet.

Onpa Kittilässä oikein villin lännen touhua. Korkein hallinto-oikeus on todennut kunnanjohtajan irtisanomisen laittomaksi.Kunnanjohtajan laittoman irtisanomisen lisäksi kunnassa on paljon muutakin meneillään. Hurjasti on erilaisia käänteitä ollut Kittilässä. Juuret juontavat Levin hiihtohissiyhtiöön. Hiihtohissiyhtiön toimitusjohtajan epäiltiin antaneen urakkakilpailussa vihjeen kilpailijan tarjouksesta entiselle hissitoimittajalle. Tästä teki kunnanjohtaja tutkintapyynnön. Tämä näin pääpiirteissään.

Kittilän tapaus on poikinut jopa kuntalakiin muutoksen LexKittilän. Uuden pykälän mukaan annetaan valtiovarainministeriölle mahdollisuus panna hallintokriisissä olevan kunnan asiat järjestykseen selvitysmenettelyllä. Kittilän kunnan päättäjät jatkavat vain jääräpäistä toimintaansa.

Ei pitäisi olla kunnan päättäjillä liian likeisiä suhteita yrityksiin. Siinä voi mennä puurot ja vellit sekaisin.

Mikään ei ole pysyvää - ei edes henkilötunnus

Yksi on ollut pysyvää, henkilön syntymän jälkeen saama henkilötunnus (hetu). Kenelläkään toisella ei ole samanlaista hetua kuin minulla, se on minun identiteettini. Hetulla meidät on yksilöity. Vuosikymmeniä lähes samanlaisina pysyneitä henkilötunnuksia aiotaan nyt uudistaa. Henkilötunnusten uudistamista pohtiva työryhmä on aloittanut työnsä. Yksi työryhmän pohdittavista vaihtoehdoista on että, kaikkien henkilötunnukset vaihtuisivat. Nykyiset tunnukset alkavat käydä vähiin. Kamalaa, kaikkien henkilötunnukset voivat vaihtua. Tuttu ja turvallinen asia maailmassa muuttuu. Hetu kun on iskostunut syvälle sisimpään, se on osa minua. Nytkö minä joudun opettelemaan uuden identiteetin.

Vielä ei ole kuulemma tullut sellaista tilannetta, että henkilötunnukset uhkaisivat loppua.

Työryhmä on aloittanut vasta työnsä ja vielä ei voida sanoa, koostuisiko uusi hetu pelkistä numeroista vai numeroista ja kirjaimista sekä muista merkeistä. Entä biometrinen tunnistaminen? Vaikkapa sormenjälki. Vai asennetaanko meille ihon alle heti syntymän jälkeen mikrosiru?

Miten henkilötunnus sitten meille on annettu? Mikäli lapsi syntyy sairaalassa, niin sairaala on ilmoittanut tiedon syntyneestä lapsesta suoraan väestötietojärjestelmään ja syntymätietojen rekisteröimisen yhteydessä lapselle merkitään väestötietojärjestelmään henkilötunnus. Henkilötunnuksen saaminen Suomessa syntyneelle lapselle ei siis vaadi vanhemmilta toimenpiteitä.  Lapsen henkilötunnus merkitään myös rekisteröinnin jälkeen vanhemmille lähetettävään Lapsen tietojen ilmoittaminen -lomakkeeseen.

Miten henkilötunnus määräytyy

Sote soppaa, mikä ihmeen asiakasseteli

Tuleeko tästä sote-uudistuksesta kerrassaan mitään. Hallitus näytti päässeen jo sopuun valinnanvapauden toteuttamisesta sote-palveluiden osalta. Sovun syntymistä hehkutettiin. Mutta tänään ei oikein enää tiedetty, että mistä sovittiin maanantaiyönä. Vääntö valinnanvapaudesta oli kuulemma ollut kova.  Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien piti tänään tarjota sote-pakettinsa eduskunnalle. Mutta ehei, asiassa otettiin aikalisä. Asia siirtyykin ensi viikkoon. Sairaanhoitopiireissä tästä oltiin huojentuneita, pahimmillaan kun erikoissairaaloiden päivystys olisi ollut vaarassa. Asiakasseteleistä olisi ollut tulossa valinnanvapauden työväline. Lähtökohta oli, että asiakassetelin arvo on kaikille sama. Ministeri Saarikon mukaan valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että asiakkaalla on oikeus valita kuka hänelle tuottaa ne palvelut, joihin hän on oikeutettu. Kiistaa tuli siitä, että onko asiakasseteli subjektiivinen oikeus kuten päivähoito-oikeus.

Päivän lehdessä yleisönosastokirjoituksessa Kajaanin kaupunginhallituksen I vpj Raimo Piirainen kirjoitti: "Hallitus on päässyt sopuun valinnanvapauden toteuttamisesta sote-palveluiden osalta. Moni varmaan ihmettelee, - miten kokoomus perääntyi periaatteellisesta vaatimuksestaan valinnanvapaudesta aiemmin esitetyn pohjalta. Siihen löytyy selitys vuoden lisäajasta, mikä valmistelulle annettiin perustuslakivaliokunnan lausunnon vaatimuksen takia. Vuoden lisäaika antaa kansainvälisille terveyspalveluiden tuottajille mahdollisuuden "miehittää" kaupunkien ja kuntien keskuksia, mitä tehdään tällä hetkellä täysillä. Lisäaika tuli kuin tilauksesta yksityisten terveyspalvelujen tuottajien hyväksi." Niin jokin aika sittenhän uutisoitiin hoitolaitosten kovasta rakentamisbuumista Kajaanissa ja ihmeteltiin, kun ei ole tarvetta uusille hoitopaikoille. Miksi näin paljon kuitenkin rakennetaan.

Missä ovat säästöt? Mikä on valinnanvapauden hinta. Mitä tämä asiakasseteli tulee maksamaan, siitä ei oikein ole haluttu puhuttu.

 

 

 

 

Asioi helposti ja joustavasti luvataan suomi.fi sivustolla

Asioi helposti ja joustavasti. Näin luvataan minulle www.suomi.fi sivustolla. Tältä sivustolta löytyvät kaikki julkiset palvelut elämäni eri tilanteisiin. Sivustolle on koottu tietoa ja palveluita kansalaisten tarpeisiin Yksi osoite, yksi kirjautuminen. Helppoa. Tänään olen sivustoon tutustunut ja käynyt katsomassa, mitä tietoja minusta on eri viranomaisten rekistereissä. Lisäksi testasin hakua. Minun lempi sana julkisten palvelujen haun testaamiseen on nuohous. Kesämökin piippu kun pitäisi nuohota. Niinpä kirjoitin hakukenttään nuohous. Ja löytyihän niitä, mutta ei löytynyt kesämökkipaikkakuntani eikä asuinpaikkakuntanikaan nuohoojista tietoja. Ei ollut vielä tietoja viety järjestelmään. Tiedot piti kyllä jo päivittää kesällä.

 

Suomi.fi lanseerattiin kansalaisille kesällä Suomi Areenalla. Nyt on menossa palvelun suomi.fi rummutus ympäri maata. Suomi.fi vierailee kauppakeskuksissa ympäri Suomen, eipä vain ollut Kajaania listoilla. Suomi.fi-kiertue rantautuu yhteensä 28 kauppakeskukseen 22 eri paikkakunnalle. Viimeistään nyt on kansalaisten aika sisäistää suomi.fi palvelu. Tätä palvelua kun kaikki kansalaiset patistellaan käyttämään. Jatkossa kaikki viranomaisten päätökset kansalaisille lähetetään tätä kautta. Jos ei itseltä onnistu asiointi, niin voit valtuuttaa toisen henkilön asioimaan puolestasi.

 

Mitä voit tehdä suomi.fi:ssä

 

Voit hakea tietoa ja palveluita tarpeisiin.

 

Voit vastaanottaa viranomaisten lähettämät päätökset ja tiedoksiannot sähköisesti. Suomi.fi-viestit avataan pian. Siihen asti käytössä on Kansalaisen asiointitili.

 

Voit valtuuttaa toisen henkilön tai yrityksen asioimaan puolestasi. Voit pyytää valtuutusta asioida toisen henkilön tai yrityksen puolesta. Ensimmäisessä vaiheessa yritys voi valtuuttaa henkilön asioimaan yrityksen puolesta.

 

Voit tarkistaa, mitä tietoja sinusta on eri viranomaisten rekistereissä. Saat ohjeet, kuinka muutat rekisteritietojasi, jos huomaat niissä virheitä.

Hiidenkivelle, hiidenkivelle

Lokakuun 10. päivä on kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven syntymäpäivä (s.1834). Aleksis Kiven kirjoittama Seitsemän veljestä on luettu. Tosin kansakouluajoista on jo aikaa ja olisikohan taasen aika lukea Seitsemän veljestä. Tuossa yritin palauttaa mieliin Seitsemän veljeksen sankareiden nimet järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan. Hieman oli unohtunut. Järjestys on Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero.

Seitsemän veljestä on romaani, jota pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista. Romaanista on tehty lukuisia näytelmä- ja elokuvasovituksia. Romaani ilmestyi keväällä 1870 ja se sai murskakritiikin kirjallisuuspiireissä ja kirjailija otti sen hyvin raskaasti. Kivi kun oli toivonut pääsevänsä teoksellaan taloudellisesta ahdingostaan. Kirjaan suhtauduttiin kuitenkin nuivasti ja se ei saanut ymmärrystä. Tuon ajan henkeen kun kuuluivat kansallismieliset ihanteet ja kansan kuvaaminen ylevästi. Suomesta piti antaa idyllinen kuva ja siihen eivät kuuluneet tällaiset rähjäävät, meuhkaavat, lukutaidottomat ja juopottelevat veljekset. Kova kritiikki huononsi entisestään kirjailin terveyttä. Mitenkähän Aleksis Kiven olisi käynyt nykypäivän Suomessa? Mikä olisi nykypäivän Seitsemän veljestä?

Muutama päivä sitten puhuimme juuri kuinka tärkeää on tuntea lähiympäristönsä. Aleksis Kivi tunsi lähiympäristönsä ja hän ammensi siitä inspiraationsa. Seitsemän veljeksen Hiidenkivi kohtaus on oiva osoitus tästä. Veljekset joutuivat kipuamaan Hiidenkivelle vaaran uhatessa. He tiesivät mistä löytyy Hiidenkivi. Heitä uhkasi joukko kiukkuisia härkiä. Pitäisipä tosiaan lukea Seitsemän veljestä.

Minäkin olen löytänyt oman hiidenkiveni lähiympäristöstä.

Työttömyys, viina ja yo-kirjoitukset

Otsikossa mainituista asioista Suomi puhui vielä pari päivää sitten. Viikon luku oli 8,7 %, työttömyysprosentti. Viinassa prosentteja on ollut hieman vähemmän, 5,5 %. Kolmas aihe oli, että syksyn ylioppilaskirjoitukset eivät menneet ihan putkeen. No tämän päivän kuumin uutinen on ollut presidenttiparin iloinen perheuutinen, Jenni Haukio odottaa lasta. Onnellista odotusta!

Mutta nyt takaisin muutaman päivän takaisiin uutisaiheisiin. Suomen elokuun työttömyysaste, joka oli täsmälleen sama kuin viime vuodenkin elokuussa. Euroopan maista ainoastaan meillä työttömyys ei ole siis viimeisen vuoden aikana helpottunut. Suomi polkee siis paikallaan työttömyyden suhteen. Mistähän tämäkin mahtanee johtua. Kuitenkin viime aikojen talousuutiset ovat olleet hyviä. Muu Eurooppa porskuttaa ja työttömyysaste on laskenut vuoden taikaisesta. Eipä ole kiky paljon auttanut. Senhän piti tuoda uusia työpaikkoja. Vaikuttaako se, että kikyn myötä meidän pitää tehdä pitempää työaikaa. Tämän vaikutusta työpaikkojen kehitykseen ei olla vielä selvitettykään.

Sitten on käyty vääntöä viinasta. Tuleva alkoholiin liittyvä lainsäädäntö kun on ollut tapetilla. Ruokakauppoihin pitäisi vapauttaa 5,5-prosenttiset juomat. Mutta koville se ottaa. Nyt kiistellään siitä, miten tämä vaikuttaisi kulutukseen. Vaikutus riippuu siitä keneltä kysyy. Jos kysyy THL:ltä niin sen mukaan kulutus kasvaa kuusi prosenttia. Päivittäistavarakauppa taasen toteaa, että uudistus vähentäisi väkevien viinojen kulutusta.

Ei olleet syksyn yo-kirjoituksetkaan menneet putkeen. Historiassa kokeeseen oli lipsahtanut väärä vuosiluku, kemiassa väärä lukuarvo ja matematiikan yhtälön kirjoitusasussa oli virhe. Lisäksi englannin kuuntelussa lähteenä oli käytetty äärioikeistolaisen Breitbart-uutissivustoa, jota pidetiin ainakin tyylivirheenä.

Lehtisateessa, väriloiston keskellä, sielunhoitoa

Lehtisadetta, muutoin päivä on ollut sateeton. Nyt alkaa jo kovasti loppusyksyn merkkejä olla ilmassa. Talvi se sieltä tekee jo tuloaan, ei auta mikään. Lehtipuut ovat kohta varistaneet kaikki lehtensä. Teimme tänään pitkän kävelylenkin ja askeleemme veivät Kajaaninjoen rantaan. Ja havainnoitavaa ja katseltavaa riitti. Ai, että on luonto kaunis ja värikäs tällä hetkellä. Mukavalta näytti, kun perhe oli kalassa Kajaaninjoella. Kuljimme myös uimarannan ohitse. Mieheni tuumasi, että ei näy auringonottajia hiekalla, vaikka aurinko paistaa. Saamme heitä kyllä vielä aika kauan odotella. Mutta tulee se kesä sieltä sitten aikanaan. Ensin mennään syksyn kautta talveen ja kevään jälkeen...

Otin matkan varrelta kuvia. Kun ympärilleen katsoo, niin monenmoista uutta asiaa silmien eteen piirtyi.

Meillä on ollut leppoisa sunnuntaipäivä. Serkkuni sanoi eilen hyvin, että elämässä pitää mennä eteenpäin ja peruttamaan ei aleta. Kun nyt vain muistaisi tämän ja eläisi aina tätä päivää täysillä. Toki menneisyyteenkin on joskus katseltava, mutta sinne ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa.

RIP - enon muistolle, hyvää matkaa

Olin tänään enon hautajaisissa. Eno oli hyvin isänmaallinen ja perinteitä kunnioittava mies. Hän oli monessa mukana, hän oli niin sanotusti toiminnan mies. Hän vaikutti niin kunnallispolitiikassa kuin järjestötyössä. Sotiemme veteraanit olivat enon sydäntä lähellä. Eno korosti aina oman arvon merkitystä, hän oli hyvin uuttera, sosiaalinen, helposti lähestyttävä, perhe- ja sukukeskeinen ja huumorintajuinen mies. Niin sanotusti mies paikallaan. Pidin hänestä kovasti. Tänään olin saattamassa hänet viimeiselle matkalle. Hyvää matkaa.

Serkut kertoivat, että heidän isänsä ei koskaan kyllästynyt lapsena kuuntelemaan tarinaa siitä, miten hänen isänsä löysi hänen äitinsä eli minun mummon. Kylällä oli suuri talvisavotta 1930-luvulla ja savotan muonittajana toimi Mustikan talon tytär Manta ja siellä ukkini iski silmänsä tähän neitoon ja he alkoivat seurustella. Siitä se lähti, nyt suku on huimasti lisääntynyt ja meitä on kaikkiaan jo hyvän matkaa toistasataa, taitaapa kohta lähestyä jo kahtasataa. Enoa kaipaamaan jäivät puoliso, neljä lasta, 13 lastenlasta ja 8 lastenlastenlasta sekä suuri joukko sukulaisia, ystäviä ja tuttavia.

Eno oli odottanut kovasti Suomen 100-vuotis syntymäpäivää 6.12. Ei ennättänyt eno nähdä Suomen täyttävän sataa vuotta. Vuonna 1967 Suomi täytti 50 vuotta ja myöskään enon isä ei ollut ennättänyt nähdä Suomen täyttävän 50 vuotta. Ukki oli sodan käynyt mies ja myös kovasti odottanut tätä Suomen 50-vuotis syntymäpäivää.

KonMari - miten minä en ole tiennyt tästä

Tällä viikolla olen oppinut yhden uuden asian. Nimittäin nyt tiedän mitä on KonMari. Tähän päivään mennessä en tätä vielä ole tiennyt tästä maailman laajuisesta ilmiöstä. Minulla on ollut aukko sivistyksessä. En ole tiennyt, miten kodin tavaroista luovutaan oikeaoppisesti japanilaisen järjestelyasiantuntijan siivousgurun mukaan. Miten minulta onkin jäänyt huomaamatta tämä KonMari ilmiö kysyn minä.

Marie Kondō on siis japanilainen järjestelyasiantuntija ja kirjailija. Kondōn menetelmän periaatteena on, että minä kotiani järjestelevänä kysyn itseltäni jokaisen esineen kohdalla tuottaako tämä esine minulle iloa. Jos ei tuota iloa, niin minun pitää luopua esineestä. Poistoon vaan. Kodin tyhjentäminen tällä tavalla turhasta tavarasta johtaa pysyvään ja myönteiseen elämänmuutokseen myös mielen tasolla.

KonMarin luojasta on tullut älyttömän rikas ja kuuluisa. KonMarin luojan kodintavaroiden järjestelymenetelmää käsitteleviä kirjoja on myyty yhteensä käsittämättömät 6.5 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty yli 40 kielelle! Ällistyttävää, tarvitsenko todella opaskirjan siihen, että voin luopua turhista esineistäni. No en tarvitse. Kyllä minä ainakin pystyn luopumaan kaikista turhista esineistä ilman KonMarin oppeja. Sanomattakin on minulle selvää, että isän tekemistä puupurnukoista tai baarikaapista en luovu, ne tuottavat minulle suunnattomasti iloa. Tähän en tarvitse KonMarin oppeja.

KonMarin luoja on kyllä oivaltanut hyvän markkinaraon tässä tavaroiden yltäkylläisessä maailmassa. 100 vuotta sitten Suomessa ja muuallakaan ei tällaisia oppeja olisi tarvittu. Ja sodan jälkeen, vaikka olisi ollut rahaakin, niin ei ollut tavaraa mitä ostaa.

Roosa nauha ilta, elämälle kiitos

Tulin juuri äsken Roosa nauha illasta Kaukametsän salista. Illan järjesti Pohjois-Suomen syöpäyhdistyksen Kajaanin kerho ja Kajaanin kaupunki. Luennon 'Varjosta valoon' piti psykologi, psykoterapeutti, runon lausuja Teija Jokipii. Luennon teemana oli pelko ja rohkeus. Luento oli erittäin hyvä ja puhutteleva. Luennoitsijalla itsellään oli ollut syöpä rinnassa kymmenisen vuotta sitten. Vaikka aihe oli rankka, niin kotimatkalla askel oli kumman kepeä. Elämä on ainutkertainen. Mikään ei ole täällä itsestään selvää. Lillukan varsiin ei kannata takertua. Minun ei tarvitse mennä huomenna rankkoihin hoitoihin, kuten valitettavan moni joutuu menemään. Voimia heille.

Väliajan jälkeen oli runon ja laulun duetto (Teija Anneli lausunta, Kari j. Hartikainen laulu ja Eero Jauhiainen piano). Ilta päättyi komeasti Finlandiaan.

Tämän vuoden Roosa nauha teema on ”Rohkeudelle”. Roosa nauha -keräyksen symboli on roosan värinen silkkinauha. Koko nauhan myyntihinta lahjoitetaan Syöpäsäätiölle suomalaisen syöpätutkimuksen ja neuvonnan hyväksi. Minäkin olen yrittänyt kantaa korteni kekoon tutkimuksen hyväksi osallistumalla Roosa nauha iltaan ja ostamalla Roosa nauhoja.

Tämän vuoden Roosa nauhan ovat suunnitelleet Duudsonit ja he ovat mukana tukemassa keräystä. Hyvä Doodsonit.

Voimia ja jaksamista kaikille syöpään sairastuneille ja syövän sairastaneille. Päivä päättyy roosaisiin tunnelmiin. Toivoaan ei pidä koskaan menettää.

Millainen on minun Suomeni vuonna 2017?

Nuorisoseurat keräävät tarinoita verkkosivuillaan (1000 tarinaa). Tarinoita on kertynyt jo yli 700. Mistä tässä on kyse? Suomi 100 juhlavuonna alle 29-vuotiaat lapset ja nuoret pääsevät kertomaan millainen Suomi on vuonna 2017. Hienoa, toivottavasti voin ja pystyn lukemaan kaikki nämä 1000 tarinaa. Minä olen yli-ikäinen osallistumaan tähän tarinan kerrontaan. Mutta voin tässä blogissani kertoa, millainen on minun Suomeni vuonna 2017?

Minun Suomeni on tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen oikeusvaltio. Turvallinenkin se on, mitä nyt nykypäivänä sitten voi olla. Suvaitsevainenkin, valitettavasti tässä voisi mennä paremminkin. Meillä on yksi ääni per nainen tai mies ja voin luottaa vaalien järjestämiseen, joten demokraattinenkin minun Suomeni on. Oikeudessa meitä kaikkia kohdellaan tasavertaisesti, uskoakseni. Sananvapaus meillä on, tosin hieman se YLE-kohussa joutui koetukselle. Meillä on maailman paras koulujärjestelmä ja kaikki saavat päivähoitopaikan. Lääkäriin pääsee. Ympäristöä suojellaan ja Suomi noudattaa kansainvälisiä sopimuksia. Surullinen olen, valitettavasti kaikilla eivät kuitenkaan ole asiat hyvin. Leipäjonot ovat liian pitkiä. Maan hallitus ei ole parhaasta päästä. Tässä yhteiskunnalliset asiat.

Sitten ne henkilökohtaiset asiat. Olen suhteellisen hyvässä kunnossa huolimatta siitä, että perussairauksia löytyy. No sillä lailla jo ikä painaa, että tahti on hieman hidastunut. Tämä on vain tunnustettava ja kestettävä. Lähipiiriin välit ovat kunnossa, saan tukea ja tuen heitä. Minulla on työpaikka. Uskallan liikkua kadulla ja saan sanoa sanottavani pelkäämättä. Pääsen rakkaisiin lapsuuden maisemiin ja ne ovat vielä puhtaita. Siitä olen huolissani, että pikkaisen on kyynisyyttä, turhautuneisuutta ja skeptisyyttä tullut asioihin suhtautumisessa. Tämä ei ole lainkaan hyvä asia. Tähän pitää aika ajoin puuttua ja yrittää saada ne häädettyä pois.

Haluaisinko minä jotain asioita muuttaa Suomessa. Byrokratiaa voisi kyllä purkaa. Ennen vaaleja voisi selkeämmin olla tiedossa, mitä asioita ehdokkaat, puolueet aikovat ajaa tultuaan valituiksi. Niin kuin Ruotsissa tehdään.

Hyvät vai huonot uutiset

Mikäli minulta kysytään, että kummat uutiset haluan ensin hyvät vai huonot, niin minun vastaukseni on huonot uutiset. Mutta jos taasen mieheltäni kysytään, niin hänen vastauksensa on hyvät uutiset. Mieheni mielestä kannattaa ottaa hyvät uutiset ensin, huonojen uutisten jälkeen kun voi olla, että niitä hyviä uutisia ei olekaan. Minä valitsen huonot uutiset ensin, koska on mukavampi päättää hyviin uutisiin.

Nykyään kun päivän lehden avaa, niin ei olekaan muita kuin huonoja uutisia. Etusivu on harva se aamu musta ja teksti valkoinen. Tänäkin aamuna uutinen 'Yhdysvaltain lähihistorian pahin joukkoampuminen' vei lähes kokonaan lehden etusivun. Jotenkin ei edes tehnyt mieli avata koko lehteä. Olisipa joskus niin, että etusivu tai koko lehti samantein olisi vuorattu hyvillä uutisilla. Utopiaa. Toki media ei voi kirjoittaa vain huonoja tai hyviä uutisia. Maailmassa kun on hyvyyden lisäksi pahuuttakin.

Jos kansikuva järkytti, niin löytyihän aamun lehdestä paljon hyviä uutisia. Kuten metallialalla on nyt hyvä meininki, vienti vetää nyt, ja Kainuukin saa osansa, autokauppa eriskummallisen vilkasta, lääkejakelu on saatu lähes normaaliksi ym.

Mutta paras hyvistä uutisista oli otsikoitu 'Puolanka aikoo olla vahva ja tolokku'. Hyvä Puolanka, aivan himmeetä. Kerrankin jotain vahvaa ja tolokkua. Puolangan kunta nimittäin laatii uutta kuntastrategiaa, jonka otsikko on 'Vahva ja tolokku Puolanka'. Toivottavasti strategian teksti on myös vahvaa ja tolokkua ymmärrettävää selkokieltä. Puolanka tähtää elinvoiman kehittämiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Strategiassa määritellään kunnalle visio vuodelle 2025, strategiset päämäärät ja strategiset tavoitteet, joilla päämääriin päästään. Nyt on myös kuntalaisilla oiva mahdollisuus päästä mukaan tolokusti strategian tekoon. Kaikille kuntalaisille järjestetään strategiailta ja kunnan henkilöstölle tilaisuus on samana päivänä päivällä. Yleisötilaisuus menee myös suoraan verkkoon eli YouTubeen. Mikäli ei tilaisuuteen pääse paikalle niin verkkosivujen kautta voi kertoa mielipiteensä. Sen voi tehdä myös paperilla.

Tolokusti täällä Kainuussa siis asioita hoidetaan. Kehitys kehittyy ja pyörät pyörivät. Nälkämaasta ei ole tietoakaan.

Francon aikaan - Francon jälkeen

Olen seurannut jo pitkään espanjalaista yhteiskunnallista draamasarjaa Francon jälkeen. Aikaisemmin se oli nimellä Francon aikaan sijoittuen niihin vuosiin kun Franco oli vallassa. Nyt sarjassa eletään vuodessa 1984. Sarjan ensimmäinen jakso esitettiin Espanjassa 13.9.2001. Sarjassa seurataan Alcantaran perheen vaiheita. Sarja on ollut todella hyvä ja siitä on saanut paljon tietoa Espanjan ja Euroopan historiasta. Perheen kirjailijapoika toimii kertojana.

Sarjassa on perheen lapset joutuneet lähtemään maanpakoon milloin Ranskaan tai Englantiin. Tämä sarja on ollut viime päivinä elävästi mielessä kun olen seurannut Katalonian verisen äänestyspäivän tapahtumia. Onko Espanjassa palattu takaisin Francon aikaan? Eivätkö espanjalaiset ole mitään oppineet historiastaan. Yli 700 ihmistä on loukkaantunut poliisin käyttämän väkivallan seurauksena, poliisi on ampunut kumiluodeilla, pamputtanut äänestäjiä ja potkinut maassa makaavia ihmisiä. Karmaisevia asioita oli tapahtunut, iäkäs mies kuoli sydänkohtaukseen kun säikähti poliisien tullessa äänestyspaikalle ja jonkun sormet oli murskattu pampulla. Kuinka oman maan kansalaisia voi tällä tavoin kohdella. Ja juuri Espanjassa, missä olisi luultu jo opitun maan verisen historian tapahtumista. Tuntuu, että ei Espanja ole Turkkia kummempi.

Ihmiset pelkäävät, että Espanjan poliisi kerää listaa niistä ihmisistä, jotka ovat auttaneet äänestyksen järjestämisessä. Kuulostaa Francon ajalta. Kyllä tuli nyt päättäjillä suuri arviointivirhe kun yrittivät tukahduttaa äänestyksen väkivallalla, vaikka äänestys onkin perustuslain vastainen. Väkivalta ei kuulu demokratiaan. Muutoin tämä olisi pitänyt ratkaista. Väkivallan käyttö ei ainakaan lisää Espanjan yhtenäisyyttä.

 

Mikkelinpäivä - enkelten sunnuntai

Tänään käynnistyi minun mielestä vuoden ikävin kuukausi, lokakuu. Valoa ovat tähän päivään tuoneet enkelit. Tänään nimittäin vietetään mikkelinpäivää ja seurakunnissa on puhuttu enkeleistä. Mikkelinpäivä on enkelten ja lasten päivä.

Suomen luterilainen kirkko viettää mikkelinpäivää 29.9. seuraavana sunnuntaina. Mikkelinpäivän keskushahmo on Raamatussa mainittu arkkienkeli Mikael. Mikaelin kunnioittaminen ja juhliminen alkoi jo 400-luvulla. Hänelle omistettu päivä oli jo tuolloin 29. syyskuuta. Enkelit kuvataan Raamatussa Jumalan sanansaattajina, jotka suojelevat ja opastavat ihmistä.

Enkelit esiintyvät runsaasti virsiteksteissä ja kristillisessä taiteessa. Monen kodin seinältä löytyykin tuttu suojelusenkeli taulu. Taulussa kaksi lasta on ylittämässä huonokuntoista siltaa ja suojelusenkeli on heidän takanaan seuraten lasten menoa.

Siskollani on enkelitaulu. Kun siskoni syntyi, niin naapuri oli antanut vastasyntyneelle 10 markkaa lahjaksi. Heti kohta pirttiin astui taulukauppias ja hänellä oli enkelitaulu myytävänä. Äiti sijoitti tuon 10 markkaa tähän tauluun. Muistan kun lapsuudessa taulu oli kodin seinällä ja sitä ihastelimme. Nyt taulu on siskon kodin seinällä. Vanhempien 60-vuotishääpäivänä tätä tarinaa muistelimme. Äiti taisi kysyä, että onhan taulu vielä tallella. Ja kyllä kuulemma on.

Toivon, että minullakin on oma suojelusenkeli. Hyvää enkelten päivää.