Harvinainen kesämyrsky riepotteli eteläistä Suomea

Harvinainen kesämyrsky on tänään riehunut pitkin Etelä-Suomea, varsinainen myräkkä. Tuulen nopeus on ollut parhaimmillaan lähes 30 metriä sekunnissa. Aikamoinen aallokko on merellä ollut. Jo aamu tv:ssä meteorologit varoittelivat saapuvasta myrskystä. Yleensä myrskyjä kun on syksyllä ja talvella. Puita on kaatunut talojen päälle ja tuhannet kotitaloudet ovat olleet ilman sähköä. Itä-Suomi on nyt välttynyt sähkökatkoksilta. Juuri Itä-Suomessahan sitä ollaan. Täällä ylämaassa ei ole ollut kesämyrskystä tietoakaan. Hieman tuulisempi päivä on ollut kuin eilen. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta.

Oikein oli mukava kesäinen päivä tänään. Ah tätä kesän riemua ja iloa. Kovin paljon ei tänään ole joutanut maailman uutisia seuraamaan. Päivä meni vanhempien siivousapuna. Ikkunat tulivat kirkkaaksi ja talo tuoksui raikkaalle. Mies oli toisaalla sukulaismiehellä talkootöissä kattoremontissa.

Kesä on täällä taasen!

Nyt kyllä tänään on kelvannut olla lomalla. Kesä is back. Tänään on ollut ihan toisenlainen sää kuin eilen. Aurinko on paistanut ja lämpötila on ollut liki 20 astetta. Oikein on tuntunut mukavalta. Tosin nyt ovat itikat ja kaiken maailman öttiäiset liikkeellä. Valkoiset poutaperhosetkin olivat lentelivät iloisesti.

Tätä kirjoittaessani silmieni edessä siintää lähes tyyni järven selkä. Pieni tuulenvire siinä näkyy. Tuuli näyttää olevan etelästä päin. Täällä on todella hiljaista vain linnun laulua kuuluu. Miten voikin olla niin hiljaista.

Nappasin muutamia kesäisiä kuvia tältä päivältä. Pihlajat ovat komeassa kukassa ja kukkia on paljon. Suomen metsä on tuttu ja turvallinen. Veneellä pääsee soutamaan järvelle kaloja narraamaan ja linnunpöntössä oli kuhinaa.

Karhuherra Baddingdon

Tänään tuli suru-uutinen, Karhuherra Paddington -kirjojen kirjoittaja Michael Bond on kuollut. Uutisissa sanottiin, että Bondin ensimmäinen Karhuherra Paddington -kirja julkaistiin vuonna 1958 ja kirjoja on käännetty yli 40 kielelle. Ensimmäisen Paddington kirjan julkaisemisesta on siis on liki 60 vuotta.

Muistan kun lapsille näitäkin Paddington kirjoja luin ja ne olivat valtavan suosittuja lasten keskuudessa. Muutama vuosi sitten vierailimme Lontoossa ja monen monta kertaa Paddingtonin asemalla kävimme. Siellä tämä hurmaava karhuherra Paddington oli monella tapaa esille.

Sitten on vielä Agatha Christien murhamysteeri Paddingtonista 16:30 (muistaakseni tämä oli kirjan nimi). Christien kirjat on tullut luettua kaikki ainakin kahteen kertaan ja televisiosta on katsottu Neiti Marple ja Hercule Poirot myös useaan kertaan.

Minä suomalainen kännykänkäyttäjä olen datarohmu

Aamun lehti uutisoi Elisan teettämästä tutkimuksesta 'Näin Suomi kommunikoi 2017'. Tutkimukseen vastasi noin 1300 älypuhelimen käyttäjää. Suomalaiset ovat erityisen ahkeria julkisen liikenteen reittioppaiden ja karttasovellusten käyttäjiä ja muutoinkin meillä käytetään paljon älypuhelinten sovelluksia, jotka kuluttavat paljon mobiilidataa. Uutinen olikin otsikoitu "Suomalainen kännykänkäyttäjä on datarohmu".

Meillä (vielä) voi käyttää huoletta dataa rohmuavia sovelluksia. Liittymän hintaan Suomessa kuuluu yleensä rajaton määrä netin käyttöä. Suomalainen käyttää noin 10 kertaa enemmän mobiilidataa kuin kanssasisarensa ja -veljensä Euroopassa. Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin mukaan älypuhelin on käytössä noin 88 prosentilla Suomen kotitalouksia. Eli olemme datarohmuja jatkossakin ja verkkopalveluiden käyttö kännykällä vain kasvaa entisestään. Missähän se tulee raja vastaa? Kauanko me suomalaiset saamme rohmuta dataa vapaasti?

Samassa uutisessa kerrottiin, miten mobiilidatan käyttö tukkii verkot. Ongelmiakin siis runsaasta mobiilidatan käytöstä meille tulee. Verkot kun alkavat olla paikoin niin tukossa, että yhteydet eivät toimi kunnolla.  Verkkoyhtiöt eivät investoi uusiin tukiasemiin kovin nopeasti, kun tämä vaatii rahaa ja liittymämaksut voisivat tällöin tuplaantua. Toisaalta taasen jos luovuttaisiin rajattomasta mobiilidatan käytöstä, niin kaikilla olisi silloin riittävästi mobiilidataa käytössä. Sitten me vielä rohmuamme muualla Euroopassakin, verkkovierailu- ja roaming-maksujen perintä kun loppui 15. kesäkuuta. Ei ihme, että muualla Euroopassa katsotaan meitä karsaasti meidän liiallisesta mobiilidatan rohmuamisesta.

Voiko tämä nyt jatkua näin ja kuinka kauan. Itsellä on ollut ongelmia viime aikoina internetin käytössä kännykällä. Koko ajan tulee viesti, että internet on katkaistu. En ole vielä operaattorilta lähtenyt kyselemään, että missähän vika mahtaisi olla. Kyllä se jossain vaiheessa tulee pää vetävän käteen. Luulen, että rajatonta käyttöä joudutaan rajoittamaan tai sitten tukiasemia rakennetaan rutkasti lisää ja  liittymämaksut tuplaantuvat. Vai lieneekö muita vaihtoehtoja?

Sataa, sataa ropisee pili pili pom...

Tänään on sadellut tosi reippaasti. Vähän väliä on sade ropissut ja piiskannut ulkona liikkujia. On satanut niin sanotusti saavista kaataen. Niinpä tulikin tässä mieleeni Nalle Puhin sadelaulu. Sitähän lasten kanssa lauleltiin sadepäivinä. Piti vähän muistella ja kaivella sanoja. Ja näinhän se menee.

Sataa, sataa ropisee
pili pili pom, pili pili pom.
Varpaitakin palelee
pili pili pom, pili pili pom.
Varpaitakin palelee,
pili pili pom, pili, pili pom.

Sataa sataa ropisee,
pili pili pom, pili pili pom.
Koko pieni Nalle Puh,
on NYT märkä uh huh huh.
Koko pieni Nalle Puh,
on NYT märkä huh.    

En ole kastunut tänään. Mutta niinhän sitä sanotaan, että emme ole sokerista eli ei ole niin vaarallista, jos kesällä kastuu. Sen minkä sade kastelee, niin sen  kesä kuivaa. Vai kuinkas ne sananlaskut oikein menivätkään.  Olen ollut sisätiloissa ja katsellut sadetta ruudun takaa. Villasukat on kyllä ollut jalassa. Olen nimittäin tämän viikon lomalla. Loppuviikoksi on luvattu hieman kuivempaa säätä.

 

Jos toisto ei ala pian, kokeile käynnistää laite uudelleen.

SeuraavaksiAutomaattinen toisto on keskeytetty.

S(u)omen kielen tulevaisuus, kieli muuttuu

Juhannusaatto on myös Suomen lipun päivä. Silloin liput saavat olla saloissa aattoillasta kello 18 juhannuspäivään kello 21. Niinpä tänään onkin luontevaa pohtia Suomen kieltä ja sen tulevaisuutta. Suomen lippu ja Suomen kieli ovat kaksi tärkeää kulttuurista ikoniamme. Juhannusaaton lehden yläkerta kirjoitus oli otsikoitu "Do you understand this headline?". Siinä Lännen Median toimittaja Ilari Tapio kirjoitti katselleensa Helsingin Sanomien etusivun ilmoitusta ja kannessa mainostettiin "jotain" otsikolla Dude Island Festival. Sen yhteydessä luki muun muassa, #jätäjälki, "ninjas in pyjamas meet & greet" ja "omen By HP overwatch tournament". Toimittaja pohti, että onko nyt ylitetty yksi raja, hän ei enää ymmärrä, mitä suomalaisessa sanomalehdessä sanotaan.

Maailmassa puhutaan 7000 eri kieltä. Englannin kieli on valtaamassa alaa ja onko ennen pitkää vaarana, että se näivettää muun muassa suomen kielen ns. kyökkikieleksi. Onko mediamaailma ja tiedemaailma jo englantilaistuneet liikaakin? Tein yhden iltapäivälehden osalta empiiristä tutkimusta ja tutkailin sen mainoksia ja totta tosiaan, useassa mainoksessa ei ole enää kaikki suomeksi. Muutamia poimintoja: Made in Uusikaupunki, Mercedes Benz The best or nothing, The Tall ships Races Finland 2017 organised sail Training international (tässä mainoksessa Suomi100 logo!), Eastway life proudly presents By arrangement with Nation, Kalevala jewelry, World's toughest ATVs, Basically koko Euroopassa, Mercury Deals, You are made to move.

Jokin aika sitten kielijutussa suomen kielen dosentti ja tietokirjailija Vesa Heikkinen pohti s(u)omen kielen tulevaisuutta. Hänen mielestään on selvää, että suomen kielen tulevaisuus ja somen kielen tulevaisuus ovat erottamattomat. Suomen kieli kyllä kukkii sosiaalisessa mediassa, sen monissa eri muodoissa. Somessa suositaan lyhytkieltä ja siellä yksi silmäniskukuva kertoo enemmän kuin pitkä selitys. Dosentin mielestä on vain ajan kysymys milloin somen kielenkäyttötavat leviävät uusille areenoille.

Pitänee lukea hyllyssä olevat Aleksis Kiven teokset osat 1 ja 2. Meistä itsestähän se on kiinni, mikä on s(u)omen kielen tulevaisuus.

Hyvää jovania, 1800-luvulla anottiin karjaonnea ja naimalykkyä

Päivän lehden kielijutussa kerrottiin, mistä juhannus on saanut nimensä ja mitä sana juhannus on eri kielillä. Juhannusta on Suomessa juhlittu ammoisista ajoista lähtien. Nimi juhannus tuttavallisemmin Jussi tulee Johannes Kastajan muistopäivästä, syntymäpäivästä. Tanskaksi juhannus on sankthans, ruotsiksi midsommer, saksaksi Johannistag, espanjaksi dia de San Juan, ranskaksi Saint-Jean, latviaksi Jäni, liettuaksi Joninés ja viroksi jaanipäev. Tässä on opeteltu kieliä tänä aamuna.

Nimipäiväkalenterissa esiintyvien Jussien lisäksi Johanneksesta on käytetty useita muotoja, kuten Johani, Jovana Junes, Junno, Jussoi, Juvani jne. Nimilista on pitkä eli rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Vielä 1800-luvulla suomalaiset uskoivat riihien parsilla ja metsien kätköissä viipottaviin henkimaailman olentoihin. Henkiä lepyteltiin taikojen ja loitsujen avulla. Tässä sesonkiaika oli juuri juhannus ja taikominen alkoi jo ennen juhannusta. Taikojen avulla anottiin hyviä ilmoja, karjaonnea, runsasta satoa, naimaonnea jne. Maahiset ja menninkäiset olivat totta. Keinot olivat monet taikojen tekemiseen.

Enää eivät taida maahiset ja menninkäiset vilistää eikä taikoja tehdä, ehkä jouluna vielä tonttuja kurkkii ikkunan takana.

Ei näkynyt maahisia ja menninkäisiä tien poskessa kun kahvit juhannusyönä pysähdyimme juomaan. Autot vain suikkivat tiellä.

Kesäyön on onni omanani, hyvää juhannusta

Tänään on juhannusaatto. Mittari näyttää 10 astetta, eikä se taida siitä paljon päivän kuluessa nousta. Päivä on kolea ja pilvinen. Kun katson ulos, niin ulkona on kesäisen vihreää. Iloitsen nyt on kuitenkin kesä. Päivän aviisin pääkirjoitus on otsikoitu "Juhlitaan ihmisiksi".  Juhannus kun vetää ihmisiä veden äärelle, alkoholi ja veneily ovat huono yhdistelmä. Viime vuonna hukkui yhdeksän.

Kainuussa on ollut viimeksi helteinen juhannus 17 vuotta sitten eli emme ole kovin usein saaneet nauttia helteisistä lämpötiloista juhannuksen aikaan. Olemme tottuneet viileisiin keleihin, se on pukeutumiskysymys, ei muuta kuin villahousut ja villatakki ylle.

Niin ovat olleet viileät nämä alkukesän kelit, että kesälampaatkin saapuivat Kajaaniin vasta tällä viikolla 21.6.2017. Kajaanilaiset olivat niitä jo odottaneetkin ja ihmetelleet, että missä lampaat oikein viipyvät. Kuva on viime vuoden lampaista. Pitää tässä joku päivä lähteä katsomaan, että miltä tämän kesän lampaat näyttävät.

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
(Eino Leino: Nocturne)

Hyvää ja turvallista juhannusta!

Jaska-sääksen edesottamukset, Jaska on teillä tietymättömillä

Päivän puheenaihe kahvipöytäkeskusteluissa oli kalasääksi Jaskan edesottamukset. Aika remakat ja hyväntahtoiset naurut Jaskamme sai kahvipöydässä aikaan. Jaska on ollut satelliittiseurannassa vuodesta 2014 ja joka kevät ja syksy olen seurannut paikallisesta mediasta suurella mielenkiinnolla Jaskan edesottamuksia. Jaska on sitten niin Jaska.

Nyt otti ohraleipä Jaskalle. Nimittäin Jaska myöhästyi tulossaan vakiopesäpaikalleen Hyrynsalmelle ja puoliso löysi uuden koiraan. Uuden pesän isäntä ajoi Jaskan tylysti käpälämäkeen. Jaska on etsinyt vimmatusti ja epätoivoisesti uutta pesintäparia aina Kostamusta myöten. Jaska saa syyttää itseään, mitäpä ei tullut suoraan kotiin, vaan jäi muuttomatkallaan Välimeren rannoille lököttelemään. Olisiko Jaska aavistellut Suomen kylmät kelit. Kävi kun sille entiselle miehelle, joka oli paljon poissa kotoa. Kun mies tuli kerran kotiin, niin vaimo sanoi hänelle, että paikkaasi on jo kyselty.

Lisäksi on tapahtunut niin ikävästi, että Jaskan satelliittilähetin on lakannut toimimasta ja Jaskan jatkokäänteistä on hankala enää saada tietoa.

Onnea matkaan Jaska ja toivottavasti Jaskan käy hyvin.

Satavuotiaan Suomen juhannusjuhlat lähestyvät!

Hokasin juuri, että nythän kohta vietämme satavuotiaan Suomen heleätä juhannusjuhlaa. Kukkamekossa ei taida oikein tareta tänä juhannuksena. Minäkin olen viettänyt juhannusta mökillä, niin kuin monet suomalaiset viettävät perinteisesti juhannustaan. Lähes poikkeuksetta 30 vuoden ajan siellä on juhannuksena oltu. Nyt ajattelimme rikkoa perinteitä ja lähden Vieremälle juhannusraveihin juhannusaattona. En lähde lainkaan mökille kökkimään ja juhannustaikoja tekemään. Menen ihmisten pariin ja tiedä vaikka onni suosisi ja pikku potin voittaisin.

Suomi100 verkkosivuilla valokeilassa osiossa on kerrottu mitä tapahtumia Suomen maasta löytyy juhannuksena. Kaupunkijuhannusta voi viettää esimerkiksi Tampereella juhannusfestivaali Valtterin merkeissä ja Helsingin Seurasaaressa, Saana tunturi valloitetaan yhdessä juhannuksena hiihtäen, Merikarvialla voi jokea maalaisjuhannuksen. Sieltä löytyy Suomi 100 -juhlasalko, johon on kerätty perheiden vastauksia kysymykseen ”miksi Suomi on rakas”.

Juhannusta vietetään myös maailmalla. Suomen Rooman-instituutti järjestää keskikesän lavatanssit. Suomen Berliinin-suurlähetystö tuo juhannustunnelmaa ja yöttömän yön taikaa keskelle Berliiniä ja siellä vieraat pääsevät nauttimaan suomalaisista juhannusperinteistä, kuten tuoksuvista koivuista, suomalaisherkuista ja pihalla lämpiävän saunan löylyistä. Tytär on juuri Berliinissä vaihto-oppilaana eli eipä pääse juhannusta pakoon sielläkään.

Yle juhlii satavuotiasta Suomea Hula hula -kampanjalla ja tavoitteena on rikkoa yhteistanssin maailmanennätys. Paljon siis tapahtuu ympäri Suomea ja maailmaa.

Kesäteatterit kutsuvat kansaa kulttuurin äärelle

Kesäteatterit kuuluvat olennaisesti Suomen suveen. Tänäkin kesänä kesäteatteriesityksiä on eri puolilla Suomea runsaasti ja moneen lähtöön. Kajaanissakin on neljä kesäteatteria tänä kesänä! Täällä ovat Vaarakollektiivin Uppo Nalle, Vuolíjoen kesäteatterin Putkinotko, Kajaanin harrastajateatterin Ruunajaiset ja Paltaniemen teatterin Onnenmaa. Uppo Nallea esitetään Kaukametsän amfiteatterissa ja työmatkan varrella on tämän kesäteatterin kylttejä opastamassa teatteriin tulijoita.

Käynti kesäteatteriesityksissä onkin todella suosittua huvia ja kesäteatterit houkuttavat kansaa kulttuurin äärelle. Sivustolla http://www.kesateatterit.fi/ on aika kattava luettelo kesäteattereista ja sieltä voi hakea tietoa kesän 2017 kesäteatteriesityksistä.

Kainuun tapahtumakalenterista löytyy tietoa Kainuun muista kesäteatteriesityksistä.

Otin jo tuossa kevät talvella varaslähdön kesäteatteriin. Silloin oli vielä kovasti lunta maassa. Olin kävelemässä sillä tiellä, jossa Suomussalmen kesäteatteri sijaitsee. Sinne oli viime käynnin jälkeen rakennettu uudet penkit katsomoon. Suomussalmen kesäteatterissa pitääkin tänä kesänä taasen käydä.

Aatteen paloa, äänestäjän kukkarolla

Olen pohtinut tänään, että löytyisikö minulta niin paljon aatteen paloa, että olisin valmis raottamaan kukkaroni nyörejä ja lahjoittamaan rahaa poliittiselle ryhmälle/puolueelle. Ei muuten taitaisi löytyä niin paljon aatteen paloa. Jo ajatuksenakin tämä tuntuu aivan järjettömältä. Tuki on vapaaehtoista ja hän ken haluaa eroja puolueen kirstuun kilauttaa, niin eipä siinä mitään. Minusta yhteiskunnan varoista maksettava puoluetuki riittäköön.

Uusi vaihtoehto -ryhmä (tuleva Sininen tulevaisuus puolue) aikoo selvittää, voisiko se kerätä rahaa toimintaansa joukkorahoituksen avulla eli äänestäjiensä/tukijoidensa lompakoista. Uusi vaihtoehto ryhmän puheenjohtaja Elo uskoo, että Suomessakin voitaisiin mennä Yhdysvaltojen malliin, jossa äänestäjät puhuvat aatteen puolesta perinteisen äänestämisen lisäksi myös lompakollaan.

Puolueet saavat Suomessa puoluetukea toimintaansa yhteiskunnan varoista. Puoluetukea saadaan kansanedustajapaikkojen lukumäärän mukaisessa suhteessa.

Vuonna 2015 kumottiin laki, jos yli puolet jonkin puolueen vaaleissa valituista kansanedustajista eroaa vaalikauden aikana puolueesta ja perustaa uuden puolueen, siirtyy tälle uudelle puolueelle kansanedustajien määrää vastaava osuus alkuperäisen puolueen puoluetuesta. Eli uuden lain mukaan, jos kansanedustajat loikkaavat puolueesta vaalikauden aikana, niin heidän puoluetukensa jää heidän entiselle puolueelleen ja he eivät sitä saa mukaansa uuteen puolueeseen.

Tyhjä on kukkaro ja siihen pitäisi täytettä saada.

Hossan jälkitunnelmissa, upeita puisia eläimiä

Vielä olen tänään ollut Hossan kansallispuiston avajaisten jälkitunnelmissa. Yle Areenassa on 30 päivää mahdollista katsoa lauantaina 17.6.2017 klo 12.20 - 13.20 tehty nauhoitus. Sen olen tänään katsonut.

Kävin vielä läpi eilen ottamiani valokuvia. Avajaisissa oli yhdessä näytteilleasettajien kojussa ihania puisia eläimiä. Nyt en ole varma, että oliko nämä tehty moottorisahalla. Yritin etsiä tietoa tekijästä, mutta en vielä löytänyt. Tuollaisen pystykorvakoiran minä olisin voinut kotiin ottaa. Koiralla oli luukin jalkojen välissä. Pystykorva kuuluu niin suomalaiseen historiaan. Minunkin lapsuuden kodissani oli pystykorva.

Muutoin tämä sunnuntaipäivä on mennyt varsin rauhallisissa merkeissä, rästihommia tehdessä. Ensi viikolla onkin sitten jo juhannusviikko ja keskikesän juhla.

Hossan kansallispuisto lumosi, kuulkaa korpeimme kuiskintaa...

Nyt se on sitten virallista. Tänään otettiin käyttöön Suomen 40:s kansallispuisto, Suomussalmen Hossa. Olimme avajaisissa. Ne olivat rennon arvokkaat. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti juhlapuheen.

Kyllä siellä Hossan uudessa kansallispuistossa on kertakaikkisen upeat maisemat. Vesikin on niin puhdasta ja kirkasta. Söin juhlalounaan puiden keskellä ja upea maisema edessäni. Avajaispäivänä tarjottiin kaikelle kansalle yhteinen juhlalounas.

Viikon kestänyt auringonlämpö ei ollut sulattanut vielä presidentti Kekkostakaan (Vaarakollektiivin lumiveistos). Presidentti Urho Kekkonen oli hyvin ihastunut Hossaan ja tuumasi 1970-luvulla voivansa jopa muuttaa alueelle. Tällä veistoksella haluttiin muistaa Suomen pitkäaikaisinta presidenttiä.

Avajaisjuhlaan kuului tietenkin nauhan leikkaaminen. Tilaisuus päättyi Finlandiaan, joka soitettiin jouhikoilla. Jouhikko on polvien välissä soitettava jousisoitin. Kylläpä soittajat soittivat komeasti. Se oli tosi tunteellinen hetki meikäläiselle. Suljin silmäni, aistit ottivat vallan; metsä tuoksui, lempeä tuuli hyväili kasvoja, musiikki lumosi kauneudellaan. Minulla oli tunne, että olin yksin siinä metsässä.

Hossa kutsuu huomenna

Huomenna avataan virallisesti Hossan kansallispuisto Suomussalmella #suomi100 juhlavuoden kunniaksi. Olen menossa avajaisiin. Aamulla pitää lähteä hyvissä ajoin matkaan. Lähdemme retkelle upeisiin kainuulaisiin maisemiin. Eväsreput pakataan aamulla mukaan. Huomenna juhlitaan myös luonnon päivää teemalla "rakastu kesäyöhön", nuku yö ulkona.

Hossa on Suomen 40. kansallispuisto. Pitkin matkaa on Kajaanissakin törmännyt, viime vuoden ja tämän vuoden aikana, Hossan taikaan kalliomaalausten figuureina (ks. kuvat). Kiitos päättäjille kun perustivat kansallispuiston tänne Kainuuseen. Hossasta löytyvät tuhansia vuosia sitten tehdyt kalliomaalaukset.

Hossa on Kainuun suosituin luontokohde ja retkeilyalueena se on ollut jo vuodesta 1979 lähtien. Hossan kansallispuistossa on kiinnitetty erityistä huomiota esteettömään liikkumiseen. Reittien varrella on esteettömiä laavuja, tulipaikkoja ja vuokrakämppiä.

Luulenpa, että minulla on tiedossa huomenna mukava ja jännittävä päivä.

Puutarhakeinun kyydissä

Voi tätä kesän ihanuutta. Pääsin ensimmäistä kertaa tälle kesälle istahtamaan pihakeinuun. Siinä istuessa minulla ei ollut huolen häivää. Siinä minä nautin kesän tuoksuista ja äänistä. Ai, että tuomen tuoksu oli huumaava. Pari kuvaakin minä siinä keinuessa nappasin. Kovin kovaa vauhtia meidän keinussa ei saa. Joskus tekisi mieli kokea vauhdin hurmaa, niin kuin lapsena keinuessa.

Ennen vanhaan oli kyläkeinuja. Ne olivat suuria keinuja, joilla kyläläiset ovat keinuneet.
Keinun lava oli puisilla aisoilla kiinni keinun kehikkoon laakeroidussa vaakasuorassa tukissa. Kyläkeinu eroaa puutarhakeinusta suuremmalla koollaan sekä sillä, että ympäri keinuminen on mahdollista. Hieman vaarallisiakin nämä kyläkeinut kyllä siis olivat. Nykyään kyläkeinuja ei juurikaan enää ole. Kylän nuorisolla oli tapana kokoontua kylän keinulle ja viettää vapaa-aikaa ja solmia suhteita toisiinsa. Romanttista suomalaista kansanperinnettä. Keinuperinne ei ole kokonaan kuitenkaan hävinnyt. Missä nuoriso kokoontuu nykyään, somessa?

Ennen vanhaan joka pirtissä oli keinutuoli. Mummon keinutuolissa oli mukava keinua. Joskus vauhtia otettiin vähän liikaa ja ympärikin  mentiin.

Maija keittää

Käsiini osui tänään äidiltä saatu vanha keittokirja 'Maija keittää' perusteellisin työ- ja valmistusohjein varustettu keittokirja. Kirja on yhdeksäs painos ja se on painettu K. J. Gummerus Osakeyhtiön kirjapainossa Jyväskylässä 1956 eli ennen minun syntymääni. Kirjan ovat kirjoittaneet Alli Oksanen ja Liisi Harmio.

Keittokirja on ollut äidillä kovassa käytössä. Äiti on aina ollut kova leipomaan ja kokkaamaan. Kirjassa on kansilehdillä paljon kaikenlaisia merkintöjä, sivuilla on tahroja, ruttuja ym. Minä olen kirjaa joutunut jo hieman paikkailemaan. Kirjassa on niin sanotusti sitä ajan patinaa.

Reseptejä on laidasta laitaan: pula-ajan kaurakaakku, piispan kaakku, nuorikon kaakku, paistettu lintu, keitetyt porsaansorkat, kääresyltty, painesyltty, silakkahuopukka, naurishaudikkaat, sunnuntaimannavelli, kaljavelli, uutispuuro, leipäpuuro jne.

Etsin kirjasta tiikerikakun reseptiä. En sellaista sieltä löytänyt. Sitten löysin marmorikaakun reseptin, joka on ollut1950-luvulla sama kuin tiikerikakku. Minäpä jaan nyt marmorikaakun teko-ohjeen vuodelta 1957.

Vuokaan: suolatonta voita
                 seulottuja korppujauhoja

Kaakkuun:
250 g voita t. margariiniä
100 g sokeria
4 munaa
100 g sokeria
1-2 tl. leivinjauhetta
275 g kark. vehnäjauhoja
1 ½ dl kermamaitoa
2-3 rkl. kaakaojauhoja
1-2 tl. vaniljasokeria

Valitaan isokokoinen, paksu ja korsteellinen vuoka. Se voidellaan huolellisesti suolattomalla voilla ja korppujauhoitetaan. Voi tai margariini pestään vedellä huolellisesti isossa kulhossa puukauhalla. Vesi valutetaan pois. Voi vatkataan 100 g sokerin kera vaahdoksi. Munat rikotaan yksitellen kuppiin ja niiden tuoreus tutkitaan. Ne vatkataan ensiksi sinänsä, sitten 100 g sokerin kera vaahdoksi.

Tämän jälkeen yhdistetään pienin erin munavaahto voivaahtoon voimakkaasti vatkaten puukauhalla. Seokseen lisätään vuorotellen seulomalla leivin- ja vehnäjauhoja sekä kermamaitoa.

Taikina jaetaan kahteen osaan: 1/3 ja 2/3. Pienempi 1/3 kaakkuseosta, maustetaan kaakaojauhoilla. Isompi 2/3 seosta, maustetaan vaniljasokerilla. Voideltu, jauhoitettu vuoka täytetään vuorotellen erivärisillä seoksilla. Vaalea kerros alimmaiseksi ja päällimmäiseksi. Pinta tasoitetaan kevyesti lusikalla. Kaakku paistetaan hyvässä lämmössä n. 1 t. Kypsyyttä kokeillaan varvulla. Jäähtynyt kaakku kaadetaan vadille.

Jotenkin vaikuttaa aika työläältä entisajan kaakun leipominen.

Politiikassa kiehuu ja kuohuu, kenelle se mustapekka jää kouraan

Onpahan ollut tänä päivänä kummallisia politiikan kiemuroita. Kyllä on kummallista touhua ja sitten vielä ihmetellään miksi kansalaiset eivät äänestä. Puoluevalta asetetaan maan tulevaisuuden edelle totesi osuvasti vihreiden puheenjohtaja. Perussuomalaiset valitsivat itselleen viikonloppuna uuden puheenjohtajan ja varapuheenjohtajat, demokraattisesti. Vaan kuinkas kävikään. Valinnat hirvittivät hallituskumppaneita ja presidenttiäkin. Perussuomalaiset olikin muuttunut kahdessa vuorokaudessa aivan eri puolueeksi sanoivat hallituskumppanit. Ei onnistu yhteistyö enää heidän kanssa. Minusta puolue oli edelleen kyllä se sama maahanmuutto ja EU-kriittinen puolue.

Hallitus oli eilen vielä eron partaalla ja pääministeri oli jo tänään viemässä erokirjettä presidentille. Mutta kuinkas ollakaan pääministerimme teki matkalla U-käännöksen, uukkarin. Eipä erotakaan. Nimittäin 21 perussuomalaista kansanedustajaa loikkasi puolueesta ja perusti oman ryhmän ja heidän kanssaan hallitusneuvotteluja jatketaan. Perussuomalaisten ex-puheenjohtaja oli vielä 10 päivää sitten pitänyt loikkareita luusereina ja nyt hän itse loikkasi. Eipä kuulosta kovin suoraselkäiseltä touhulta.

Kaikkien reiluinta olisi ollut pitää uudet vaalit ja kysyä kansalta, mikä on sen mielipide. Kun kansa äänesti viime eduskuntavaaleissa, niin ei silloin ollut vielä tätä uusi vaihtoehto 'puoluetta'. Silloin äänestäjät äänestivät perussuomalaisia.

Minulle tuli vähän sellainen tunne, että järki kun loppuu niin otetaan periaatteet. Äänestäjien, kansan syvien rivien tahtoa ja mielipidettä ei kunnioitettu tässä yhtään. Ai, että se tuo valta on makeaa. Pitää vain muistaa, että se tuo myös vastuuta.

Keltainen ja vihreä ovat nyt luonnon värit

Kun katson ulos, niin värit ovat keltaista ja vihreää. Voikukat ovat juuri nyt täydessä kukassa, ruoho ja koivut ovat niin vihreitä, että ihan häikäisee. Myöhässä on kesä, nyt vasta voikukat ja tuomi kukkivat.

Meillä voikukkaa pidetään hyödyttömänä rikkaruohona. Kesän kynnyksellä voikukat ovat mukavan näköisiä, kun ne kirkkaan keltaisina ovat valtoimenaan kedolla ja tuovat väriä. Muistan kuinka lapsena teimme voikukista seppeleitä ja niitä tehdessä sotkimme vaatteemme niillä. Sanomistahan siitä tuli. Sitten voikukka ei ole enää kiva kun se muuttuu kaikkialla lentäviksi haituviksi.

Tuomikin kukkii parhaillaan. Yleensä tuomi on jo kukassa toukokuussa. Luin Wikipediasta, että tuomi on Pirkanmaan maakuntakasvi.

Kukka asioista tässä vain kirjoittelen, vaikka meillä on hallituskriisi. No hallituksia ja ministereitä tulee ja menee. Tähänpä hallituskriisiin sitten otan kantaa joku toinen päivä. Nyt ei jaksa. Tuo politiikka kun alkaa todella kyllästyttää.

Huoli pois, kaikki pelittää; esiin korven kätköistä

Eilen minulla oli mökillä huonot yhteydet ja en meinannut saada blogiani verkkoon. Kirjoitin, että täällä jumalan selän takana eivät oikein pelitä vehkeet. Mokkula piti maalarinteipillä teipata korkeammalle kuistin pylvääseen. Tänään olen palannut kaupunkiin ja nyt puhelin ja netti toimivat sutjakkaasti. Enpä olisi nuorena neitokaisena uskonut, että tiedon valtateille niin kovasti hingun. Silloin ei ollut näistä välineistä hajuakaan. Kirjeitä kirjoiteltiin. Kehitys on kehittynyt.

Mökkimaisemani on pala #Suomi100 historiaa. Mökin pihalla on suuri kiviröykkiö. Se muistuttaa minua ukkini ja mummoni uudisraivaajan elämästä. Tähän kasaan on ukki kivet pellolta kärrännyt kun hän tilansa peltoja raivasi. Kainuun pellot kun ovat niin kivisiä. Tila oli ns. rintamamiestila. Elämä on mahtanut olla kovaa siellä syrjässä kaikesta. Tilalle oli matkaa reilut kaksi kilometriä isolta tieltä. Koulu ja kauppa olivat lähes kymmenen kilometrin päässä. Toinen asia, joka muistuttaa minua ukista on mökin seinällä oleva vanha tuohinen kontti. Siihen ukki oli marjareissuilleen laittanut eväät.

Tuossa matkalla ihmettelimme joutsenten hautomispuuhia. Ihan siinä valtatien varressa järven pientareelle oli joutsen rakentanut korkea pesän. Siinä joutsen istui eilen ja siinä se istui vielä tänäänkin, ihan samassa asennossa. Eikä sitä näyttänyt häiritsevän ohiajavien autojen meteli. Kyllä joutsenet mökkijärvelläkin asustavat ja tulevat aina sinne järven taakse, mutta pesivät sitten siellä kauempana pienemmällä lammella. Eilenkin ne tulivat järvelle kauhean metakan kanssa. Miten noin kauniilla linnulla voi olla niin ruma ääni. No kaikkea ei tässä elämässä voi saada. Toisaalta on sanonta, että äänellään se lintukin laulaa.

Meillä on mökkipihassa iso lehtikuusi. Minä sanon sitä terapiapuuksi. Siinä on niin ihanan pehmeät neulaset. Käyn niitä aina silittelemässä, rauhoittaa.

Yhteydet pätkii täällä jumalan selän takana

Nyt ollaan niin tiedon valtateiden ulottumattomissa, että tänään ei pitkää tekstiä pysty kirjoittamaan. Mökki on niin jumalan selän takana, että täällä ei pelitä sitten mikään. Kännykät eivät ole toimineet kunnolla täällä koskaan. Pitää lähteä autolla ja ajaa ison mäen päälle, jotta voi puhelimella soittaa. Näytti siltä, että olisi pitänyt lähteä tätä blogiakin sinne kirjoittamaan. Minä olisin istunut kiven päällä mikro sylissä ja kirjoittanut. Eikö olisikin ollut aika eksoottista. Nyt istun kuistilla. Katsotaan saanko tämän menemään maailmalle.

Yritin saada kuvia täältä korven kätköstä, mutta en saa niitä puhelimesta ulos.

Olen nyt lapsuuteni maisemissa. Tien päässä häämöttää mummola. Mummoa ei vain siellä enää ole, ei ole ollut pitkään aikaan. Eikä enokaan ole tällä kertaa kotosalla.

Tämän päiväiset kuvat tulevat huomenna blogiin. Kuvan aurinkokello on Kajaanissa. Aurinkokello kuvaa hyvin päivääni. Tämä päivä oli hieno päivä. Ilma oli hyvin kesäinen. Käki kukkui, linnut lauloivat ja mehiläiset pörräsivät.

Pallo meni niin sanotusti omaan maaliin

Tänään olen seurannut Britannian yllätyksellisiä parlamenttivaaleja huvittuneena. Konservatiiveilla oli enemmistö parlamentissa, vaan eipä ole enää. Nyt joudutaan hakemaan kumppani ja se mutkistaa asioita. Jalkapallotermeillä tätä voisi kuvata, että pallo meni omaan maaliin. Britannian pääministeri määräsi ennenaikaiset parlamenttivaalit pönkittääkseen puolueensa asemaa ja saadakseen vahvan mandaatin kansalta Brexit neuvotteluihin. Pääministeri lähti niin sanotusti soitellen sotaan ja hieman ylimielisenä. Vaan eipä kansa käyttäytynytkään niin kuin oli sovittu. Kansa on arvaamaton. Kansa halusikin muutosta; ei enää kurjistamista ja leikkauksia. Brexit ei niinkään enää ollut mielessä.

On tämä politiikka sitten niin ihmeellistä. Hölmöjä päätöksiä tehdään vallan ja aseman säilyttämiseksi. Niin kuin Britannian edellinenkin pääministeri teki, kun lupasi hölmöyksissään kansanäänestyksen EU-erosta. Jos minulla olisi enemmistö parlamentissa, niin en kyllä lähtisi onneani kokeilemaan ennenaíkaisissa vaaleissa. Kyllähän tämä varmaankin syö pääministerin uskottavuutta ja vaikeuttaa Brexit neuvotteluja. Ehkä pölyn laskeuduttua, pääministeri vaihtuu. Aika sekavilta tuntuvat nyt saarivaltion asiat olevan.

Pienikin tissuttelu hapertaa aivoja

Nyt on kesä ja meitä voi kesän lämpö houkutella terassille istuskelemaan ja siinä voi mennä tuoppi jos toinenkin. Kesällä kun tuo alkoholin käyttö tuppaa lisääntymään. Kun luin tänään etusivun lööpin "Uusi tutkimustieto: Pienikin tissuttelu hapertaa aivoja", niin mielessä vilahti, onneksi en juo nykyään alkoholia juuri lainkaan. Muutoinkin pää on hutera. Oikeassa hallitus oli kun otti alkoholinlainsäädännön muutoksessa aikalisän ja ei tuonut limuviinoja kauppojen hyllyihin. Aikamoinen hermomyrkky on tämä kuningas alkoholi, mikäli on uskominen tutkimustuloksiin.

Asiaa on tutkittu ja saatu mullistava tulos. Tutkimustuloksista kertoi ensimmäisenä Suomessa Helsingin Sanomat. Viikoittain 9-14 annosta käyttävillä aivojen hippokampuksen rappeumat olivat tutkimuksen mukaan kolme kertaa todennäköisempiä kuin raittiilla henkilöillä. Hippokampus on tärkeä alue oppimiselle ja muistamiselle. Aikaisemman käsityksen mukaan on pitänyt juoda aika paljon, että aivoalue rappeutuu. Terveellisintä on kuulemma olla juomatta alkoholia lainkaan. Asiantuntijoiden mielestä uutiset yhden viinilasillisen terveysvaikutuksista ovat huuhaata.

Kyllä minä sen viinilasillisen tai kuohuviinilasillisen aion vielä joskus ottaa, juhlatilanteissa.

Tutkimus: diabetes maksaa yli biljoona euroa vuodessa!

Tässä muutamana päivänä luin uutisen Duodecim tutkimuksesta diabeteksen hoitamisesta ja sen kustannuksista. Tuoreen tutkimuksen mukaan diabetes ja sen hoitaminen maksavat globaalisti huimat 1,2 biljoonaa euroa vuodessa. Suurin taloudellinen taakka diabetes on Yhdysvalloissa. Tämä on valtava summa rahaa. Tuota lukua biljoona euroa ei oikein enää käsitäkään. Diabeteksen kustannukset ovat 1,8 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta. Kustannuksista noin kolmannes kustannuksista muodostui diabeteksen epäsuorista vaikutuksista kuten tuottavuuden laskusta ja ennenaikaisista kuolemista.

Tutkimus on aika kattava ja yksityiskohtainen selvitys ja mukana analyysissa oli tietoja 184 maasta. Tällä hetkellä diabetesta sairastaa arviolta 415 miljoonaa aikuista ja suomalaisista arviolta 500 000 sairastaa diabetesta. Valtaosa on tyypin 2 diabetesta. Kuulun tuohon puolen miljoonan joukkoon. Suomen väkiluku on reilut viisi miljoonaa, joten aika paljon meitä diabetesta sairastavia kyllä on. Hätkähdin näitä lukuja. Jäin miettimään, että miten on tulevaisuudessa lääkkeiden saannin kanssa. Onko meillä varaa lääkkeisiin?

Osaltaan diabetes on varmasti elintasosairauskin. Mutta kyllä diabeteksen taustalla on vahvasti sukuperimä. Äidin puoleisessa suvussa on meillä paljon diabetesta. Oikeastaan se hieman ihmetyttää, että miten sitä voikin niin paljon esiintyä suvussamme. Onko meillä jokin altistava geeni kenties. Liikunta ja painonhallinta auttavat diabeteksen hyvään hoitotasapainoon. Itse olen pienentänyt ruoka-annoksia ja yritän kävellä päivittäin kaksi kilometriä. Aina välillä kyllä lipsun tästä tavoitteesta.

Suomen Turussa mielenkiintoinen näyttely, Jacob Hashimoto

Nyt on kuulkaas tullut kesä tännekin. Tänään oli jo 17 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Upeaa. Tuossa äsken katselin Ylen puoli yhdeksän uutisia ja siellä kerrottiin mielenkiintoisesta näyttelystä, joka on saatu Suomen Turkuun. Heti tuli voimakas tunne, että näitä ihania upeita töitä pitää päästä katsomaan.

Turun Wäinö Aaltosen museon tilat täyttyvät yhdysvaltalaisen Jacob Hashimoton leijamaisista elementeistä rakentuvista massiivisen minimalistista ja värikkäistä installaatioista sekä reliefimäisistä seinäteoksista. Näyttely on avoinna 9.6.–24.9.2017. Sinne siis kesälomalla.

Aurinko on nyt ilmestynyt kotioveen. Siinä se joka päivä tervehtii kulkijaa.

 

Suomalaista demokratiaa, eläköön edustuksellinen demokratia

Olen vankkumaton edustuksellisen demokratian kannattaja. Äänestän jokaisessa vaalissa. Tänään aloitti työnsä uusi Kajaanin kaupunginvaltuusto. Uusi nelivuotinen valtuustokausi on näin avattu. Kajaanissa on 51 valtuutettua ja heistä uusia on 18 eli yli puolet valtuutetuista oli valtuustossa jo edellisellä kaudella. Olin seuraamassa valtuuston kokousta klo 20.00 saakka. Jäivät vielä käsittelemään vuoden 2016 tilinpäätöstä.

Ensimmäisessä kokouksessaan kaupunginvaltuusto teki paljon valintoja. Valtuusto valitsi itselleen puheenjohtajan ja kaksi varapuheenjohtajaa. Lisäksi valittiin kaupunginhallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtajaa ja jäsenet sekä lautakuntien puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja jäsenet. Sopuisasti valinnat menivät. Yhtään puheenvuoroa ei pyydetty. Muutamia nimivaihdoksia  tehtiin. Paikkajaoista kun oli sovittu etukäteen puolueiden neuvotteluissa.

Avauspuheessaan uusi valtuuston puheenjohtaja toivoi valtuustolta muun muassa rohkeutta tehdä päätöksiä, käydä hedelmällistä keskustelua ja toistensa kunnioittamista. Puheenjohtaja on nuori ja oli hyvin selkeäsanainen ja vaikutti jämäkältä. Hyvä, että saimme nuorta verta valtuuston johtoon.

Ensikertalaiset valtuutetut eivät käyttäneet juurikaan puheenvuoroja, vaan näyttivät vielä seuraavan tilannetta. Aika pitkiähän ne puheet väliin olivat ja puheenjohtaja joutui välillä toimimaan kellokallena.

Valtuusto on kunnan asukkaiden valitsema kunnan ylin toimielin. Kunnan ylin poliittinen päätösvalta kuuluu valtuustolle. Edustuksellinen demokratia on Suomen paikallishallinnon perusta. Edustuksellista demokratiaa täydentää suoran osallistumisen käytännöt ja foorumit. Näiden kautta kuntalaiset voivat suoremmin vaikuttaa asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon.

Helsinki saa uuden ilmeen, somessa voimasanojakin

Pääkaupunkimme Helsinki on lanseerannut uuden logon, jota tullaan käyttämään perinteisen vaakunan tilalla kaupungin viestinnässä ja markkinoinnissa. Arvokas vaakuna jää juhlallisempaan käyttöön. Ilmeen uusiminen liittyy Helsingin kaupungin koko organisaation uudistukseen. Helsingillä on tästä lähtien vain tämä yksi ilme ja virastojen omat tunnukset poistuvat käytöstä. Tilalle tulee uusi yhtenäinen ja värikäs ilme.

Uusi ilme on saanut some väen liikkeelle ja kaupungin uuden tunnuksen on irvailtu olevan 1980-luvulta ja logon värejä on verrattu Elloksen 80-luvun postimyyntikatalogiin. Voimasanojakin on käytetty. Suunnittelijan mukaan väki on keskittynyt liikaa yksittäisiin elementteihin. Suunnittelijan mukaan ihmiset ajan mittaan huomaavat ilmeen laajuuden ja monipuolisuuden. Laaja värivalikoima kun mahdollistaa erilaisten värien yhdistelyn. Käytössä on 14 värin valikoima. Onko värejä jo vähän liikaakin, kysyn.

Perinteisen vaakunan ongelmaksi on koettu Helsinki-tekstin puuttuminen. Ilman tekstiä vaakuna ja sen edustama kaupunki eivät avaudu selkeästi. Tämä on mielestäni totta.

Kieltämättä kun ensimmäisen kerran Helsingin uuden ilmeen näin, niin yllätyin ja kahvi oli mennä niin sanotusti väärään kurkkuun. Aika hempeiltä pastellisävyisiltä logot näyttivät. Missä on dynaamisuus, modernius, stadi ja stadin kundi ja friidu? Sinänsä pastellisävyissä ei ole mitään vikaa. Helsinki on vanha kaupunki ja sillä on komea vaakuna. Nyky-Helsinkiä pidän vireänä, modernina ja monimuotoisena kaupunkina. Uusi ilme varmasti selkeyttää kaupungin tarjoamien palvelujen kokonaisuutta. Tästä eteenpäin kun kaupungin virastoilla ja hankkeilla ei ole enää erinäköisiä tunnuksia. On vain yksi tunnus. Varmaankin ajan kanssa tämä on toimiva ja opimme logoista tunnistamaan Helsingin.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen

Onnea uudet ylioppilaat, valmistuneet ja peruskoulunsa päättäneet. Tänään on ollut juhlan aika ahertaneille ja työn tuloksena on painettu valkolakki päähän. Kajaanin lukion  juhlassa lakitettiin 180 uutta ylioppilasta. Tuore ylioppilas hehkutti puheessaan "Me tulimme, luimme ja voitimme".

Kouluissa on laulettu taasen suvivirttä, joka alkaa sanoilla jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Suvi=kesä pitäisi olla nyt parhaimmillaan. Ei kyllä tänään siltä tuntunut täällä Kainuussa. Kolme asetta lämmintä ja lunta, räntää ja rakeita satoi vähän väliä. Lisäksi oli kova tuuli. Yritin haravoida pihaa mökillä. Valokuvassa näkyy hyvin, miten rakeet vihmoivat. Metsä grillikatoksen takana oli lumisen utuinen. Siinä pihalla kylmissämme seisoessamme totesimme, että ei tämä tästä enää huonommaksi voi mennä. No kyllä voi, mikäli katsomme 150 vuoden taakse. Vuonna 1867 kesäkuussa oli monin paikoin järvet jäässä ja rekikelit. Kevätkylvöihin päästiin joissakin paikoissa vasta juhannuksen jälkeen. Ei kaikkialla Suomessa ole ilmeisesti ollut näin kehno keli kuin meillä. Aurinko on paistanut juhlijoille.

Aina kun mä maitoa juon

Ensimmäinen kesäkuuta vietetään Maailman maitopäivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa maidon tärkeydestä osana ravintoamme. Suomessa maitopäivää on vietetty 1950-luvulta lähtien. Huomasin lehdessä pienen uutisen, että tällaistakin päivääkö vietetään. Maito on kiinteä osa suomalaista ruokakulttuuria. Maito kuuluu myös omaan ruokavaliooni.

Suomalaiset ovat maitokansaa. Sen osoitti vuosien takainen legendaarinen Valion maitomainos. Mainoksessa laulettiin "Aina kun mä maitoo juon, mä muistan sut ja hetken tuon. Sulle sanoin näkemiin, lähdin maalta kaupunkiin. Mä sanoin sulle terve vaan, tuskin enää tavataan. Mä kirjeitä en osaa kirjoittaa, panen maitoa tulemaan." Vieläkin muistan hyvin tämän mukavan mainoksen. Maito pitää edelleen pintansa.

Muistan lapsuudesta ajan, jolloin noudimme siskoni kanssa maitoa naapurista. Ei ollut siihen aikaan pastöroitua maitoa, vaan suoraan lehmästä astiaan. Nykyisin juon joka päivä yhden lasillisen Plussa Maitoa. Purkin kyljessä sanotaan, että vahvistaa lihaksia ja on hyväksi luustolle. Maidossa on runsaasti proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia.

Suomen lisäksi eilen vietettiin Maailman maitopäivää muun muassa Zimbabwessa, Nepalissa, Japanissa, Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Irlannissa, Kanadassa, USA:ssa ja Chilessä.