100 päivää presidenttiyttä, ex-presidentti tienaa puheillaan

100 päivää Yhdysvaltain presidenttinä. Ei se ole helppoa olla Amerikan presidenttinäkään. Presidentin työläs ja vaikea pesti on yllättänyt itsensä Donald Trumpin. Presidentti olikin todennut haikeana "Rakastin entistä elämääni". Edes autolla ei saa enää ajaa! Työmäärä on yllättänyt ja mitään yksityisyyttä ei enää ole, vaan elämää lasikaapissa. No huh onhan se kamalaa. Ei voi tehdä enää mitään arjen pieniä asioita, eikä suosiokaan ole oikein huippulukemissa. Vaalilupaustenkin toteuttamisen kanssa on tullut mutkia matkaan.

Ehdokkaat antavat äänestäjilleen monenlaisia vaalilupauksia. Sitten kun tullaan valituksi, niin joudutaan tinkimään näistä lupauksista. Minä en luota yhdenkään ehdokkaan vaalilupauksiin. Tosiasia kun on, että demokratiassa kukaan ei voi yksin päättää asioista, vaan tarvitaan muiden tukea. Ehdokkaat antavat kyllä aivan toisenlaisen kuvan omasta vallastaan, sitten kun tulevat valituiksi.

Amerikan entinen presidentti on ryhtynyt rahakkaiden puheiden pitäjäksi. Hänen elämänsä on vapaampaa. Media kertoi, että ensimmäinen puhe on Wall Streetillä Cantor Fizgerald -pankin tilaisuudessa. Virassa ollessaan presidentti kritisoi Wall Streetin pankkeja "lihavaksi kissaksi". Tällä lailla ne tilanteet muuttuvat tässä maailmassa.

Kohtasin Hiljaisen kansan

Pääsin tänään katsomaan hiljaista kansaa. Pidän kovasti  Hiljaisesta kansasta. Hiljainen kansa on tuhatkunta turvepäistä hahmoa, jotka ovat seisoneet kesästä 1994 paikoillaan pellolla viitostien varressa Suomussalmen keskustasta noin 30 km Kuusamoon päin, Viitostie 547. Hiljainen kansa vaatetetaan kahdesti vuodessa. Kohta Hiljainen kansa saa yllensä kesäkuteet. Kesäisin toimii Hiljaisen kansan kyljessä niittykahvila http://www.niittykahvila.fi/

Hiljainen kansa rakennettiin ensimmäisen kerran 1988 Reijo Kelan toimesta hänen Ilmarin Kynnös esitykseensä Lassilan pellolle, Karhulanvaaran suoralle.

Kainuun maakunta esittäytyi Senaatintorilla. Työkaverini kertoi tarinan näistä heinäpäistä. Hän oli menossa aikaisin aamulla töihin Senaatintorille omaan esittelykojuunsa, niin hän huomasi kaukaa Tuomiokirkon portaille kokoontuneen paljon väkeä. Hän oli mielessään hämmästellyt, että miten täällä on aikaisin aamulla jo näin paljon ihmisiä. Lähemmäksi tultuaan hän näki, että heinäpäät olivat Helsingin Tuomiokirkon portailla. Hän sanoi, että ikinä hän ei unohda tätä vaikuttavaa näkyä. Valitettavasti minä en tuolloin Tuomiokirkon portailla Hiljaista kansaa päässyt näkemään.

Mutta tänään kohtasin Hiljaisen kansan. Edellinen kohtaamisemme on viime kesältä.

 

 

 

 

Ministereitä tulee ja menee, saimme kolme uutta

Eilen saimme kolme virkeää ja rivakkaa uutta ministeriä; oikeusministerin, kulttuuriministerin ja maatalousministerin. Tuli kolme uutta työpaikkaa. Hallituksen puolivälin ministerit näyttävätkin jo hieman väsähtäneiltä. Hyvä, että saatiin uutta intoa kehiin. Uusien ministereiden joukossa on kuulemma ravimies, pöytälaatikkokirjailija ja kalastusharrastaja. Ministereiden määrää piti vähentää, mutta kuinkas kävikään, niitä lisättiin. Tämänkin lupauksen hallitus siis pyörsi, lupaukset petettiin tässäkin asiassa. Kovin korkealla ei ole luottamus minun silmissäni tähän hallitukseen.

Hallitusneuvottelujen alla vuonna 2015 joku totesi, että ei tässä vielä olla ministereitä eikä kanistereita. Nyt ainakin on valittu varmasti kolme uutta ministeriä. Myös ministerin avustajat menevät vaihtoon ja he joutuvat etsimään muuta duunia. Minä en kyllä ymmärrä, miksi ministerin pestiin on niin kova hinku. Nimittäin uusi oikeusministeri totesi, että "kannattaa tulla vaikka uimalla", kun matkansa keskeytti. Onneksi ministereitä tulee ja menee ja pestit eivät ole ikuisia. Ainut mikä on varmaa, aurinko nousee joka aamu.

Hain netistä ministerin määritelmää. Löysin tällaisen: Ministeri on valtion, alueen tai osavaltion hallituksen (Suomessa valtioneuvoston) jäsen. Sanana ministeri juontuu latinan apulaista (minister) tarkoittavasta sanasta. Eli, että apulaisia.

Onnittelut uusille ministereille.

Työhuoneeseen kertyy kaikenlaista tavaraa, mm. ihana Old City Hall

Tänään olen hämmästellyt työhuonettani. Sinne näyttää kertyvän kaikenlaista tavaraa. Työhuoneessani on seinällä aika iso ilmoitustaulu, joka on täynnä kaikenlaista, paperia ja tavaraa. Mitään ei raski heittää pois.

Ilmoitustaulultani löytyy muun muassa kärpäslätkä, Suomen lippu, tyttärien piirustuksia parinkymmen vuoden takaa, pinssejä, rintamerkkejä, 10 kohdan teesit tasavertaisen vuoropuhelun periaatteista, lämpömittari, rentoutusohje, aforismeja, lehtileikkeitä ym. ym. Seinällä on myös kuvana Burj al-arab, Dubaissa oleva viiden tähden pilvenpiirtäjä luksushotelli. Hotelli on istutettu Kajaaninjoen varrelle Hotelli Scandicin rantaan. PhotoShopissa kun voi tehdä kaikenlaista mukavaa, tuotos on kurssitehtäväni tulos kun sain osallistua PhotoShopin kurssille.

Sitten seinältä löytyy kaksi taulua. Tykkään molemmista todella paljon. Toinen taulu on Soile Yli-Mäyryn teos. Valokuvan taulu on erityisen mieluinen. Sitä joskus innostun ihailemaan kun haluan hieman aivojani lepuuttaa. Käyn mielikuvissani sisällä talossa. Kuvan alareunassa lukee Old City Hall. Työkaveri sen kerran minun hoteisiini uskoi ja olen siitä hyvää huolta pitänyt. Kajaanin kaupungin ystävyyskaupunki on Marquette ja muistaakseni kuva liittyi jotenkin tähän ystävyyskaupunkiin. Hieman tuohon kuvaan tulivat haitaksi valolamppujen ja ikkunan varjot takaa.

Tuleva kesä on tapahtumia pullollaan, kielletyt laulut

Kajaanin Runoviikko järjestetään tänä vuonna 5.-9.7.2017. Tänään olen tutkaillut Runoviikon ohjelmaa. Lippuja kun pitäisi jo alkaa varailla. Kovasti on taasen monipuolista ja mielenkiintoista ohjelmaa tarjolla. On mistä valita.

Bongasin Runoviikon ohjelmasta ainakin kaksi tosi mielenkiintoista juttua. Näihin kyllä haluaisin mennä. Nimittäin M.A. Numminen ja Pedro Hietanen esittävät suositun ohjelmansa Kielletyt laulut, joka nostaa esiin Yleisradion soittokiellossa olleita kappaleita 60- ja 70-luvuilta. Laulujen väliin kuullaan meheviä tarinoita laulukieltojen taustoista sekä irvaillaan ajan tekopyhälle sensuuripolitiikalle ja kulttuuri-ilmapiirille. Tässä esityksessä on tarjolla ajankuvaa Suomi 100 vuoden matkan varrelta. Nykyajassa kuulostaa kovin oudolta, että lauluja on ollut soittokiellossa!

Toinen tapahtuma on Suomiräpin pioneeri Paleface.

Runoviikon ohjelmakattaus on kyllä kattava ja monipuolinen. Runoviikolla on tarjolla muun muassa Runokaraoke, Runovartti, Runokiven paljastus, Taidevankkurit Linnuntie, Suven runoilija lukee omia runojaan, kirkkoilta, Eino Leinon helkavirsiä -ilta, lyhytteatterifestivaali, Hymylä, tämän runon haluaisin kuulla, yhdessä Kajaanin Runoviikko ja Kuhmon kamarimusiikki, KAIKIN SOLUIN JA SYDÄMIN ja paljon, paljon muuta.

Sitten on vielä OFF-ohjelmisto.

Kesällä tapahtuu paljon Kajaanissa ja Kainuussa kuin myös koko Suomen maassa. Meillähän on lukuisa joukko eri puolilla Suomea #Suomi100 juhlavuoden tapahtumia. Kun nyt vain ennättäisi käydä mahdollisimman monessa erilaisessa tapahtumassa.

Impilinna sai tunnustusta arvokaasta rakennussuojelutyöstä

Tänään tänne Kajaaniin saimme mukavia uutisia, tunnustusta Impilinnan arvokkaasta rakennussuojelutyöstä. Kajaanin kaupungille oli myönnetty Viisikanta-palkinto Seppälän Impilinnan arvokkaasta rakennussuojelutyöstä.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kulttuuriympäristötoimikunnat myönsivät tänä vuonna Viisikanta -rakennussuojelupalkinnon viidelle kohteelle. Impilinnan lisäksi palkittavia kohteita olivat Huovelinin mylly ja saha Haukiputaalla, Kallioniemi Taivalkoskella, Haapaveden vanha meijeri Haapavedellä ja Alvar Aallon sauna Oulussa. Tärkeimpinä Viisikanta-palkinnon myöntämisperusteina on hyvin suoritetut korjaus- tai ylläpitotyöt ja se miten kulttuurihistoriallisia arvoja on kohteissa pystytty säilyttämään. Impilinnan palkitsemiskriteerissä korostetaan perinteitä kunnioittavaa rakennuksen perusparannustyötä ja käyttötarkoituksen muutosta.

 

Juhani Paatelan suunnittelema, uusklassinen rakennus, Impilinna eli tietopuoleinen karjanhoitokoulu rakennettiin 1928 aikana, jolloin Kainuussa oli vielä tuoreessa muistissa kato- ja nälkävuodet.

 

Tiedotteessa todetaan, että Impilinnan peruskorjausprojekti ei ole ollut helppo ja nopea taival. Seppälässä, Kajaanin keskustan läheisyydessä sijaitsevan historiallisen ja suojellun rakennuksen arvoiseensa kuntoon saamiseen kului aikaa noin kymmenkunta vuotta. Ensin haaveiltiin vuosia ja sitten ryhdyttiin toimeen. Vuonna 2009 tehdyssä kuntoarviossa rakennus todettiin huonokuntoiseksi, mutta korjauskelpoiseksi. Rakennuksen peruskorjaus- ja entisöintityöt käynnistyivät vuonna 2011 rakennuksessa ja vuonna 2012 puutarhassa. Impilinnan ja sen ympäristön rakentaminen on ollut valtava yhteinen ponnistus, johon ovat osallistuneet Kajaanin kaupungin ja Kainuun ammattiopiston lisäksi eri rahoittajatahot, muun muassa Kainuun liitto ja Kainuun ELY-keskus sekä Kainuun museo. Rahoitus ei kuitenkaan kattanut koko peruskorjausprojektia. Korjaustyöt tehtiin osana opiskelijoiden oppimista. Valtaosa rakennus- ja sisustustöistä onkin tehty opiskelijatyönä.

 

Palkintoon kuuluu kunniakirja ja mitali, jonka on kustantanut ja valmistanut Rautaruukki Oy.

Impilinna on hieno paikka ja kunnostettu hienosti arvoiseensa tyyliin. Talossa on tullut käytyä muutamia kertoja peruskorjauksen jälkeen. Seppälän suunnalla kun lenkkeilen, niin talon ohitse tulee silloin mentyä. Hienoa, että eri tahojen valtava yhteinen ponnistus sai kiitoksen tämän palkinnon myötä. Onnittelut!

 

Joutsenet ovat valloittaneet Kajaaninjoen

Joutsenia, joutsenia, joutsenia, Kajaaninjoella riittää vipinää ja iloista keväistä elämää. Pitihän joutsenten ja sorsien touhuja taasen tänäkin iltana lähteä katsomaan. Kyllä meitä hemmotellaan. Meillä on keskellä kaupunkia Rantapuisto, Kajaaninjoki, Rauniolinna ja joutsenet! Paikka onkin varsin suosittu kajaanilaisten keskuudessa ja siellä on ollut viime aikoina varsin vilkasta.

Joutsenet ilmeisesti joelle tulevat odottelemaan pesimäpaikkojensa järvien jään sulamista. Eli kohta ne varmaan meidät jättävät ja lähtevät pesimispaikkojen rauhaan. Kiva niitä on kyllä katsella. Jokin aika sitten niitä taisi olla vielä enemmänkin. Aika moista meteliä ne varmasti pitävät ja voipi olla, että lähitalon asukkaat eivät ole niin ihastuksissaan näistä upeista joen asukeista. Kaikkea ei voi elämässä saada, jos on korea ulkonäkö, niin lauluäänessä häviää. Tosin joutsenen kumppanille ääni voi on sulosointuinen.

Kajaaninjoen rantaan oli ilmestynyt Kahvila Kontti. Tämä kesäkahvila avataan kohtapuoliin. Koskaan aikaisemmin ei olekaan ollut joen rannalla vastaavaa. Tämä on todella hyvä juttu. Äsken kun joen rannalla käyskentelin, niin jo sieluni silmillä näin itseni käyttämässä kahvilan palveluja ja istuskelemassa kesäisenä päivänä joen rannalla. Joen rannalla kansallisrunoilijamme Eino Leinokin istuskeli ja hän on siellä vieläkin katsellen joelle päin. Runoilijamestarin patsas on joen rannassa.

Lisää lunta ja Jyri ennustaa kevään ja kesän kelit

Olen viime päivinä puhunut kevään ja kesän merkeistä. Tänä aamuna kun heräsin, niin kevään ja kesän merkeistä ei ollut tietoakaan. Nimittäin uutta lunta oli satanut melko lailla. Eilen vielä kuiva asfaltti oli nyt lumen peitossa. Aika nopeasti uusi lumi siitä sitten suli pois. Tänään on muuten vuodesta kulunut 113 päivä ja jäljellä on 252 päivää.

Tänään on Jyrin, Jyrkin ja Yrjön nimipäivä. Viime yö oli Jyrin yö, joka vanhan kansan uskomusten mukaan oli erityisen tärkeä: Jos Jyrkinä kylymää, niin kylymää vielä 30 yötä etteenpäin. Jyri siis ennusteli kevään ja kesän kelejä. Jos Jyrinä on kylmää, niin kevät jatkuu kylmänä. Jos tuulee, niin kesästä tulee tuulinen. Ennen Jyriä jyrisevä ukkonen taasen tiesi kylmää ja sateista kesää.Viime yönä ei ollut kovin kylmää ja eikä tuulista. Taisi olla ihan siinä nollan tuntumassa. Huhtikuu oli varautumista alkavaan laidunkauteen ja Jyrin päivänä on paikoin vietetty myös kylvöjen alkajaisia.

Työkaveri ennusti yhtenä päivänä, että jos vappuna on lunta katolla, niin on sitä maassakin. Hyvää kevättä.

On jäätelö hyvää kun yksin syö

Jäätelökioski on ilmestynyt Kauppatorin laidalle. Näitä kevään ja kesän merkkejä putkahtelee esille koko ajan lisää. Ilmeisesti jo vappuna saamme kioskista ostaa tätä kesän maukasta herkkua, jäätelöä. Kauppatorin jäätelökioski osuu aivan työmatkani varrelle. Siitäpä lämpiminä kesäpäivinä tulee ostettua aika usein jäätelö kotimatkaevääksi.

Suosikkijäätelöni on rommirusina. Vesi tässä jo nousi kielelle.  Piti vähän googlettaa ja katsoa jäätelön historiasta. Wikipedian mukaan jäätelön keksijästä tai alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta tuhansia vuosia sitten Kiinassa ja Välimeren maissa valmistettiin jäädytettyjä juomia, joista sanotaan jäätelön saaneen alkunsa. Nykymuotoinen jäätelö sai alkunsa Yhdysvalloissa 1770-luvulla. Jäätelön koneellinen valmistus aloitettiin 1846 ja vuonna 1851 valmistus teollistettiin. Suomessa ensimmäiset jäätelökokeilut tehtiin 1900-luvun alussa. Suomen ensimmäinen jäätelöbaari avattiin Lasipalatsissa. 1936. Helsingin Jäätelötehdas on vanhin toiminnassa oleva jäätelön valmistaja Suomessa.

Kuvan kioski on viime kesältä. Tämä kioski on Raatihuoneentorilla. Se joka oli ilmestynyt eilen Kauppatorin kulmalle on toisaalla. Kesää odotellessa.

Krookuksia on jo pihassa!

Sieltä ne vain nousevat joka kevät. Lumet eivät ole vielä sulaneet juuri lainkaan, niin jo vain näkyy pihassa Krookuksia. Sen verran on jo kevät aurinko sulattanut lumet seinän vierestä ja kas eilen huomasin, että sieltähän työntyy kukkia.

Vielä vain krookukset nousevat mullasta, vaikka viime kesänä käänsin kukkapenkin ja mullan heivasin pois. Ajattelin, että ensi keväänä ei tähän mitään kasva. Mutta vielä mitä, sieltä niitä nousee.

Kaikkialla kyllä aletaan jo valmistautua kesään. Tämän päivän lehdestä bongasin monta kesään liittyvää juttua. Kajaaninjoen varteen Rantapuistoon avataan kohta ensimmäinen kahvila. Koskaan aikaisemmin ei joen varrella ole ollut yritystoimintaa. Kauppojen Kajaani mainostaa, että kesä lähenee ja samoin suositut keskiviikkoilojen lauluillat. Aurinkopaneelien suosio on kasvussa. Kohti kesää sanotaan mainoksissa. Tervetuloa kesä!

Haluan tietää mikäli joudun tiedustelutoiminnan kohteeksi

Suomeen puuhataan tiedustelulakia helpottamaan viranomaisten tiedonhankintaa. Minulle vakuutellaan, että tiedustelulaki ei ole sama asia kuin valvontayhteiskunta.  Miksikähän en ole ihan vakuuttunut. No ehkä tarvitsen enemmän tietoa asiasta. Laki edellyttää perustuslain muuttamista kun ihmisen perusoikeuksiin kajotaan. Eli ei siis ole ihan pienestä asiasta kysymys. Lakiehdotus on lähdössä kohta laajalle lausuntokierrokselle. Toivottavasti laista tulee kerralla mahdollisimman hyvä, Suomelle sopiva. En minä sinänsä tätä lakia vastusta. Haluan kyllä saada tiedon, mikäli joudun tiedustelutoiminnan kohteeksi.

Ihmisten väliseen viestintään ei kohdisteta tekstihakuja, vaan seuranta kohdistuu vain teleliikenteeseen. Laki antaa valtuudet seurata Suomesta lähtevää ja Suomeen tulevaa tietoliikennettä. Hyvähän se on, että itse huomataan meihin kohdistuneet verkkovakoilut eikä niistä meille kerro vieraanvallan edustajat kuten taannoisessa ulkoministeriöön kohdistuneessa verkkovakoilussa.

Ettei tätä lakia nyt vain taasen kiireellä valmisteltaisi, kun lain on tarkoitus edetä nopeutetussa menettelyssä. Minusta ei pidä madaltaa kynnystä muuttaa perustuslakia. Minulle perustuslaki on pyhä ja kaikki siihen tehtävät muutokset on syytä todella huolella valmistella.

Moottoripyörä on moottoripyörä

Se on varma kevään merkki, meillä keskustellaan moottoripyöristä. Nimittäin isäntä taasen tutkailee kovasti nettiä ja myytäviä moottoripyöriä. Moottoripyörä on ollut haaveissa yli kymmenen vuotta ja näin kesän kynnyksellä asia aina putkahtaa esille. Sitten kuume laantuu. En vastusta moottoripyörän ostoa. Esitin toiveena, josko pyörässä ei olisi niin paljon niitä hevosvoimia. Ei kuulemma halua mitään lälläripyörää, vaan kunnon menopelin. Pitääkö olla kyykkypyörä vai jalat suorana ajettava pyörä?

Yhtään moottoripyörää en ole vielä tien päällä nähnyt liikkuvan. Kohta ne sinne ilmestyvät. Mukava niitä on katsella tuolla liikenteessä.

Maamme hallitus haaveili moottoripyöräverostakin, mutta esitys meni nurin motoristien onneksi.

Kuvan pyörä on saatu 50-vuotislahjaksi. Siinä on herätyskello, joka herättää moottoripyörän pärinään. Arvelimme jälkikasvun kanssa, että josko tämä riittäisi, on oma pärisevä moottoripyörä.

Linnunpönttö pihapuussa, mikä lintu ennättää ensin pesän vallata

Rakensimme linnunpöntön 26.3.2017 ja rekisteröimme sen Kuhmoon. Tänään pönttö on viety kesämökin pihapuuhun. Nyt vain odottelemme sinne asukkaita. Pohjalle laitoimme kuivaa sahanpurua. Yleisin pönttöön hakeutuva laji on kuulemma talitiainen, suosikkilintuni. Minä en vielä pönttöä päässyt livenä ihailemaan, vain kuvista. Mutta ehkäpä Vappuna jo pääsen katsastamaan pöntön, miltä näyttää puun juurelta katsottuna.

Omalle pihalleen voi  ripustaa pönttöjä huoletta, mutta niitä ei kuitenkaan kannata lähteä kärräämään metsiin tai toisten pihoille ilman maanomistajan lupaa. Meidän pönttöön on saatu maanomistajalta lupa. Lupa heltisi iloisesti.

http://www.tringa.fi/linnunpontot/

Porkkanat porkkanoina eikä juureslastuina

Tänään olen ihmetellyt ja maistellut juureslastuja pussista. Tyttäreltä jäi tulomatkan matkaeväistä luomu juureslastupussi. Tutkailin joutessani pussia ja luin pussin kyljessä olevat tekstit huolella. Ällistyksekseni valmistusmaa on Ruotsi. Juurekset ovat: peruna, palsternakka, punajuuri ja porkkana. Kaikkia kasvaa Suomessa. Miksi juureslastuja ei siis valmisteta Suomessa?

Juureslastut sisältävät myös auringonkukkaöljyä ja suolaa. Energiaa 75 g pussissa on 500 kcal ja rasvaa 27,0 g. Aika rasvaisia, sanoisin. Kyllä minä porkkanat ennemmin syön raasteena tai kokonaisena porkkanana. Ehkäpä palsternakka ja punajuuri saadaan näin maistumaan hyvältä.

Pussin kyljessä on muun muassa seuraava teksti: Luonnonmukaista makua ilman turhia lisäaineita. Siihen me uskomme. 'Miehet miehinä ja potut pottuina', sanoi mummo kun Lastua haukkasi. Hieman viesti on ristiriitainen tuotteen kanssa. Siinähän sanotaan, että potut pottuina. Tällöin en miellä mielessäni pottuja lastumuodossa.

Veikkaanpa, että aika kallis hinta pottukilolle tässä tulee. Ihan hyviä nämä juureslastut ovat ja kyllä minä ne syön.

Musta väri on vaihtuntut valkoiseen

Hiljainen viikko on takanapäin. Kristinuskon varsinainen pääsiäinen alkaa pääsiäissunnuntaista, jolloin kristityt juhlivat Jeesuksen ylösnousemusta ja sitä seuraa toinen pääsiäispäivä. Kirkoissa musta väri on vaihtunut valkoiseen. Musta on kuolemansurun väri ja ainoat kirkkovuoden päivät, jolloin mustaa käytetään, ovat  pitkäperjantai ja sitä seuraava lauantai (hiljainen lauantai, lankalauantai). Tänään värit ovat kirkoissa valkoiset. Valkoinen on ilon ja kiitoksen väri.

Kirkkovuoden värejä kutsutaan myös liturgisiksi väreiksi. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytetään viittä väriä: valkoista, punaista, vihreää, violettia tai tumman sinistä ja mustaa.

Violettia katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen väriä käytetään muun muassa paastonaikana ja hiljaisella viikolla.

Minun lempiväri on sininen. Interfloran värien symboliikan mukaan keltainen viestii iloa, vilpittömyyttä ja avoimuutta. Violetti kuvaa uusiutumista. Oranssi on hyväntuulisuuden väri. Sininen viestii luotettavuudesta ja voimasta, mutta toisaalta se viilentää ja parantaa. Punainen: Minä kaipaan sinua. Valkoinen kuvaa puhtautta, rehellisyyttä ja viattomuutta. Vihreä on vuosisatoja vanha viattomuuden symboli; uudistaa, rauhoittaa ja rentouttaa. Värillä on siis väliä.

Metsästä mieheen, kiitos Yle ja Elävä arkisto

Tänään monen mutkan kautta keskustelussa päädyimme vuoteen 1964. Kuinka lapsuuden kotini pirttiin kylän väki kokoontui televisiosta katsomaan ohjelmaa "Metsästä mieheen". Ohjelmassa kun oli mukana kyläläisille tuttuja kasvoja, muun muassa minun ukkini (äidin isä). Olimme saaneet vinkin, että ko. ohjelma löytyisi netistä Ylen Elävä arkisto sivuostolta. Minä ryhdyin puhelimellani Ylen Elävä arkisto sivustolta ko. ohjelmaa hakemaan, jotta voisin sen vanhemmilleni näyttää, heillä kun ei ole vermeitä ohjelman katsomiseen. Ja löytyihän ohjelma sieltä. Siinä me sitten kolmestaan pientä puhelimen ruutua tuijotimme.

Minä olin yhdeksän vuotias kun ukkini kuoli. Jotain hänestä muistan, mutta en paljoa. Äitini seurasi mykistyneenä ohjelmaa siitä pieneltä ruudulta ja tuumasi, että voiko tämä olla totta. Isähän se siinä näkyy ilmielävänä. Ukin kuolemasta kun on jo viisikymmentä vuotta. Lupasin tuoda ensi kerralla mukanani tietokoneen ja katsomme ohjelman uudestaan. Kiitos Yle ja Elävä arkisto!

Vuonna 1964 ilmestyneessä Metsästä mieheen -ohjelmassa kuultiin metsureiden pohdintaa ammatistaan ja seurattiin metsureiden vapaa-ajanviettoa heidän savottakämpällään.

Kuva on ukin ja mummon yhteisen kotitalon maisemista.

Kiitos Postille postikortista

Suomen Posti kantoi kotiin ennen pääsiäistä mukavan postikortin. Kortin takana luki "Aidot asiat ovat harvoin korvattavissa sähköisesti. Tunteet eivät koskaan." Valitettavasti en tänä vuonna lähettänyt yhtään pääsiäiskorttia.

Alkuperäinen kortti näytti tältä. Takana luki myös, että voit tulostaa tämän kuvan väritettäväksi myös osoitteessa posti.fi/kortit.

Kaivoin värikynät nk. puuvärit esiin ja aloitin värittäminen. Enpä muista milloin olisin viimeksi väritystehtäviä tehnyt. Varmaan silloin kun lapset olivat pieniä. Väritystyö oli tosi mukavaa. Tuli mieleen oma lapsuus ja värityskynät ja -tehtävät. Lopputulos näyttää tältä. Hyvää pääsiäistä. Glad påsk. Säästän kortin ensi pääsiäiseen ja laitan sen jollekin.

Mämmiä, mämmikoura ja pääsiäispupuja

Nyt alkoi neljän päivän pääsiäisvapaa. Vapaa on ihan tervetullut kiireisten työviikkojen jälkeen. Istun tässä nyt ihan kaikessa rauhassa keittiön pöydän ääressä. Ikkunasta näkyy korkea lumikasa. Kasa on niin korkea, että en näe elämää kadulla. Jopas jotakin! Nyt tuli pihaan pitkäkorvainen vieras, oikea pääsiäispupu, rusakko istuu pihassa ja katsoo minua. Tämäpä piristi päivää.

Mämmiä suomalaista perinneruokaa on ostettu yhden tuokkosen verran. Minä en hirveästi mämmistä tykkää, kyllä minä sitä pienen määrän joka pääsiäinen syön. Yhtenä päivänä oli mämmiä jälkiruoaksi annosteltuna valmiiksi lasimaljaan. Pikkaisen jäi syömättä, vaniljakastike kun loppui. Siinä sitten jutustelimme, että mistä aineksista mämmi oikein valmistetaan ja miten se valmistetaan. Meillä ei oikein ollut käsitystä. Joku muisteli, että äiti mämmiä lapsuudessa teki. Nykyisinhän mämmiä tehdään itse enää  harvassa kodissa. Mämmi ostetaan kaupasta. Ja kyllä suomalaiset mämmiä ostavatkin.

Kävin Marttojen sivuilla katsomassa tietoa mämmin historiasta. Ko. sivulla mietittiin, että mistäköhän muuten tulee sanonta ”Senkin mämmikoura”? Onkohan niin, että sanonnan isää ei tämä herkku miellyttänyt! Urbaanin sanakirjan mukaan mämmikoura on henkilö, jolla tavarat pysyy huonosti käsissä. Mutta mistä lienee sana alun perin syntynyt. Siitä ei löytynyt tietoa.

Hyvää ja rauhallista pääsiäistä.

Piirileikkejä ja vesivärejä

Voiko tämä olla totta. Luin juttua otsikolla 'Kuntouttava työtoiminta nöyryyttää työttömiä'. Työttömät kokevat kuntouttavan työtoiminnan nöyryyttävänä ja ahdistavana. Kelan mukaan kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu pitkään työttömänä olleille heidän elämänhallinnan ja työllistämismahdollisuuksien parantamiseksi. Juttua lukiessani ihmettelin, että miten nämä toimet edistävät työllistymistä. Työpaikkoja niitä tarvitaan. Miten elämänhallinta paranee, jos kuntouttavassa työtoiminnassa ahdistuu.

Artikkelin mukaan netissä keskustelijat ovat kertoneet kokemuksistaan leikeistä ja askartelutuokioista. Työttömät ovat kokeneet leikit nöyryyttävinä. Työttömät olivat askarrelleet kortteja, piirtäneet, värittäneet vahaliiduilla, maalanneet vesiväreillä ja liimanneet makaroneja kehyksiin. Pupuleikissä pusuteltiin ringissä kiertävää pehmolelua ja lopulta annetaan suukko toiselle ryhmän jäsenelle. Moni piti tätä todella vastenmielisenä ja pehmolelun pussailua epähygieenisenä. Työttömyyden lisäksi saatat vielä sairastua, miten tämä parantaa elämänhallintaa.

Kuntouttava työtoiminta ei ole vapaaehtoista. Jos et suostu kuntouttavaan työtoimintaan, niin Voi menettää työttömyyspäivärahan pahimmassa tapauksessa 60 päiväksi, mikäli sinulla ei ole pätevää syytä kieltäytymiseen.

Voiko tämä olla totta! Minä en kyllä ymmärrä yhtään tällaista pelleilyä ja työttömien nöyryyttämistä. Muutoinkin heillä on kestämistä työttömyytensä kanssa. THL kuulemma tuntee ongelman, miksi THL ei sitten tee mitään ja kehitä kuntouttavaa työtoimintaa.

Voimia ja jaksamista työttömille.

11.4.1917

Tänään olen huvikseni tutkinut, että mitä on tapahtunut 11.4.1917 eli päivälleen 100 vuotta sitten. Löysin löytönäni Kansallisarkiston digitoidut aineistot (sanomalehdet). Tutkin tarkemmin Kajaani lehteä. Myös silloista Aamulehteä silmäilin.

Kajaani lehdessä oli Kansallis-Osake-Pankin mainos, jossa oli muun muassa seuraavaa: Kansallis-Osake-Pankki ottaa vastaan rahoja korkoa kasvamaan talletustileille sekä juoksevalle tilille. Toimia voi pankille antaa myös kirjeellisesti. Mille ihmeen juoksevalla tilille? Onkohan se niin, että sadan vuoden päästä meidän tekstien lukijat eivät ymmärrä kaikkea lukemaansa. Silloin vielä pankit mainostivat, että korkoa kasvamaan. Nyt eivät säästötileillä rahat korkoa kasva. Voi olla kohta päin vastoin, joutuu maksamaan siitä, että rahat ovat pankissa.

Museoviraston kuvakokoelmien mukaan sata vuotta sitten 11.4.1917 oli valtiopäivien avajaiset ja silloin muun muassa:

väkijoukko seuraa valtiopäivien avajaisia keisarillisen palatsin edessä, Helsinki Kauppatori
eduskunnan puhemiehet ja jäsenet palaavat valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksesta, Helsinki Nikolainkirkko
kenraalikuvernööri Stahovitsh palaa valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksesta, Helsinki Senaatintori
kenraalikuvernööri Stahovitsh avaa valtiopäivät keisarillisen palatsin valtaistuinsalissa, Helsinki Keisarillinen palatsi (nyk. Presidentinlinna)

Onnea uudet valtuutetut!

Kuntavaalit on saatu onnistuneesti päätökseen. Lämpimät onnittelut kaikille valituksi tulleille. Tsemppiä yhteisten asioidemme hoitoon. Saatte täyden tukeni.

Tänään on sitten ruodittu vaaleja, on ollut voittajia ja häviäjiä. Häviäjän osa on aina kehno ja koville se ottaa hävitä. Mutta aina tulee uudet vaalit. Tämän päivän häviäjät voivat olla seuraavan vaalin voittajia. En lähde tässä nyt vaalitulosta ruotimaan. Johannes Virolaisen sanoja lainatakseni, kansa on puhunut, pulinat pois.

Moneskohan kerta 35 vuoden aikana oli kun vaalisunnuntai ilta meni työn merkeissä, aika mones. Työparin ottaessa puhelimessa äänestysalueilta ehdokkaiden äänimääriä vastaan, minä naputtelin äänet järjestämään. Yhteentoista illalla meni ja nyt tänään on ollut hieman uupunut olo. Vaalin tuloksia emme siis hirveästi ennättäneet seuraamaan.

Oma kotikuntani on laiskin äänestäjä. Taasen tuli mainetta Kajaaniin. No hyvä, että ollaan edes jossain hyviä ja uutiskynnys ylitetään. Sarkasmia. Itse kävin äänestämässä. Mikä ihmisiä vaivaa kun he eivät vaivaudu vaaliuurnille. Kuntien valtuustot kun ovat kunnan ylin päättävä elin. Valtuutetut päättävät, miten kuntaa kehitetään, pidetään elinvoimaisena ja huolehditaan asukkaiden hyvinvoinnista.

Tänään vilkas päivä; virpojat ja äänestäjät ovat liikkeellä

Tämä päivä on vilkas päivä. Tänään ovat liikkeellä virpojat ja kuntavaalin äänestäjät. Tänään on myös Suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan päivä. Agricola käänsi Raamatun ja kirkolliset tekstit kirjakielelle. Martti Luhterin oppien mukaan kun kaikkien oli kyettävä lukemaan omalla kielellään. Agricola on Suomen historiassa merkittävä henkilö. Hän eli 1500-luvulla. Agricolan ansiosta minä tänä päivänä voin lukea kaiken omalla äidinkielelläni. Toivottavasti näin on myös 460 vuoden kuluttuakin.

Tänä vuonna en taida saada virvontaa osakseni. En nimittäin ole tänään kotona ennen kuin illalla. Virpojat kun ovat liikkeellä jo päivällä. Olen tapaamassa vanhempiani ja heidän luonaan olivat jo virpojat vierailleet kun tulin. Virpojat olivat tuttuja naapurin lapsia, jotka oli tilattu virpomaan jo edellisenä vuonna.

Piti tässä palautella virpomisloru mieleen. Ja näinhän se menee. Virvon, varvon tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle!

Vielä en ole käynyt äänestämässä. Olen vielä ns. liikkuva äänestäjä. Ehdokastakaan en ole vielä varmuudella valinnut. Miten on nyt niin vaikeaa ehdokkaan valinta. Äänestämässä kyllä käyn.

100 vuotta yhteistä elämää – 100 bereh tsetano dziviba

100 vuotta yhteistä elämää – 100 bereh tsetano dziviba juhlakonsertti oli tänään Kajaanissa. Siellä olin mukana minäkin. Pääsin nauttimaan vauhdikkaista laulu- ja tanssiesityksistä. Konsertti oli kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy. Juhla alkoi juhlavasti romanien kansallislaululla. Vautsi vau, olipa mykistäviä esiintyjiä ja upeata musiikkia. Vieläkin  rytmit soivat päässä ja vartalo keinuu ja heiluu. Kerta kaikkiaan upeita lauluääniä ja taitavaa soittoa.

 

Tänäkin vuonna romanien kansallispäivänä ympäri Suomea on ollut erilaisia juhlatilaisuuksia, joista yksi oli Kajaanissa, Kajaanin kaupungin romanityöryhmä järjesti 100 vuotta yhteistä elämää – 100 bereh tsetano dziviba -juhlakonsertin romanien kansallispäivänä. Kajaanin romanityöryhmä ja paikalliset romanit halusivat juhlakonsertin välityksellä erityisesti tuoda esille Suomen romanien ja valtaväestön yhteistä elettyä historiaa itsenäisessä Suomessa.

 

Totesin mielessäni puheiden ja musiikin lomassa, että meillähän on paljon yhteistä. Arki on samanlaista iloineen ja suruineen. Elämää eletään ja kokoonnutaan yhteen oman suvun ja perheen kanssa ja koetetaan olla ihmisiksi. Enää ei kuitenkaan niin paljon kokoonnuta yksiin ja yhteisöllisyyden perään kaipailivat myös romanit. Ennen oli tupa täynnä väkeä, vaan eipä ole enää. Voimme siis oppia toinen toisiltamme lisää toimimalla yhdessä. Juhlassa todettiin useampaan kertaan, että kuinka hyvin asiat ovat romaneilla Suomessa, kaikkialla ei ole näin.

Konsertissa kuultiin myös puheenvuoroja romanitutkimuksen kentältä, kuultiin terveiset myös valtakunnallisesta romaniasiain neuvottelukunnasta, sosiaali- ja terveysministeriöstä, aluehallintovirastosta sekä kaupungin johdosta sekä nätiin lyhytelokuva romanivanhusten kokemuksista itsenäisessä Suomessa. Romanivanhukset antoivat meille hyviä elämänohjeita, tämä filmi kannatti katsoa.

Huhtikuun 8. päivänä vietetään romanien kansallispäivää. Päivän virallinen nimitys on kansainvälinen romanikulttuurin päivä ja sitä vietetään kaikkialla Euroopassa. Suomessa romanien kansallispäivä 8.4 on ollut kalentereissa virallinen juhlapäivä vuodesta 2015 lähtien. Päivän tarkoituksena on muun muassa nostaa esiin romaniväestön asemaan ja romanipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä sekä muistuttaa, että romaneilla on sellaista kieli- ja kulttuuriperimää, josta voi suomalaisena olla ylpeä.

 

Murheelliset uutiset maailmalta jatkuvat

Tämä viikko on ollut erityisen synkkä ja raskas taasen maailmalla. Alkuviikolla oli Pietarin isku, sitten Syyriassa oli kaasuräjähdys ja nyt tänään Tukholman keskustassa joku ajoi kuorma-autolla väkijoukkoon. Jokaisessa iskussa on tullut kuolonuhreja. Voimia ja jaksamista uhrien omaisille. Otan osaa ja sytytän kynttilän heidän muistolleen.

Tukholman isku on varmistunut terrori-iskuksi. Siitä ei ole vielä tietoa onko mukana suomalaisia. Minusta tällaiset autolla väkijoukkoon ajamiset ym. ovat todella raukkamaisia tekoja. Miten tällaista ihminen voi tehdä kysyn kerta toisensa jälkeen. Tämä maailma on mennyt ihan hulluksi.

Nyt isku tuli lähelle länsinaapuriin. Onko vain ajan kysymys, milloin vastaavaa tapahtuu Suomessa. Pelkäämään en rupea. Sitä iloa sen suo näille terroristeille. Elämää on jatkettava eteenpäin.

Metsään mennään, mennään metsään

Eilen uutisoitiin, että tutkimusten mukaan metsässä oleskelu laskee verenpainetta ja lihasjännitys vähenee. Metsässä samoilu vaikuttaa mielialaan, metsä rauhoittaa mieltä ja laukaisee stressiä. Totta. Mukavaa kun lumet sulavat ja on taasen mahdollista tallustella jalkaisin metsän kätköihin ja istumaan omalle mielipaikalleen. Talvella sinne on voinut piipahtaa vain ajatuksissaan.

Mieheni huristeli moottorikelkalla jokin aika sitten Kuhmossa Huuskonsaareen katsomaan hakkuujälkiä. Helmikuussa kun kohistiin Lammasjärven kolmen saaren hakkuista. Metsähallitus kertoi tehneensä saaressa niin sanottua harvennusta ja pienialaista uudistamista. Greenpeacen mielestä hakkuut uhkasivat Lammasjärven kauniita saaria.

Sitten uutisoitiin, että Metsähallitus on kutsunut luonnonsuojelijanakin tunnetun Leonardo DiCaprion visiitille Suomeen. Olisihan se aika huikeata, jos kuuluisa maailman tähti saaressa vierailisi. Lämpimästi tervetuloa vain.

Kohti kesää ja aurinkoa

Kahdeksan astetta lämmintä. Vau. Tänään oli näillä korkeuksilla ensimmäinen varsinainen keväinen päivä. Tosin oli kovin märkää ja kumisaappaat olisivat olleet tarpeen tarpoessa loskaisia kevyen liikenteen väyliä. Kumisaappaat on nyt aika kaivaa esiin naftaliinista. Nyt niitä tarvitaan.

Kohta pölisee kaupungin keskustoissa. Katupöly on ikävä kevään merkki ja on ikävää etenkin astmaatikoille. Katuhiekkojen poiston aloittamisessa kun odotellaan kelien lämpenemistä. Iso rapakko on meidänkin taloyhtiön pihassa ja viemärikaivo pitäisi löytää lumen ja jään alta. Ei tahdo löytyä, vaikka edellisenä keväänä kuinka painaisi mieleen maamerkit. Yöpakkaset kyllä rapakon jäädyttää. Noista yöpakkasista ei tunnu päästävän eroon.

Kevät on mukavinta vuodenaikaa. Siellä se kesä lämpöineen ja aurinkoineen odottaa ihan nurkan takana.

Maailman uutiset eivät tänäänkään ole olleet kovin hyviä. Uutiskuvat olivat synkkiä. Etenkin lasten ja vanhusten kohtalo sotien melskeissä surettaa ja huolestuttaa.

Raittiuskirjoituskilpailut, rentoudu raittiisti

Löysin kotoa Raittiuskasvatusliitto r.y.:n antaman kunniakirjan. Sen mukaan saaja on osallistunut menestyksellisesti kansa- ja kansalaiskoulun kirjoituskilpaan (ja kuntoviikkoon) 1969. Lopussa lukee rentoudu raittiisti.

Tässäpä putkahti eteeni pala #Suomi100 historiaa, kun 1960-luvulla kansakouluissa järjestettiin vuosittain näitä raittiuskirjoituskilpailuja. Minäkin muistan hämärästi kansakouluajoiltani nämä raittiuskirjoituskilpailut. Yritin etsiä  netistä tietoa Raittiuskasvatusliitosta, mutta en löytänyt. Pitää lähteä kirjastoon joku päivä tutkimaan, löytyisikö sieltä kirjallisuutta tästä aiheesta.

Kunniakirjan saaja ei enää muista mitä oli raittiudesta kirjoittanut. Ja eikä ole tainnut ihan raittiinakaan pysyä. Muistuupa mieleen Juicen laulun sanat "Raittiushenkilö raittiustuolissaan sinusta on muka huolissaan…”

Kunniakirjan kuva on kyllä todella hieno.


 

Vale, emävale, tilasto?

Suomessa tuntuu olevan iso määrä avoimia työpaikkoja ja kauhistellaan, kun töille ei löydy tekijöitä. Luin, että työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassa työllisyyskatsauksessa oli helmikuussa noin
100 000 avointa työpaikkaa ja noin 300 000 työtöntä. Perään luin, että ei se ihan tämä olekaan koko totuus. Työttömiä on paljon enemmän ja työpaikkoja vähemmän. Jokainen näyttää tulkitsevan lukuja haluamallaan tavalla. Vale, emävale, tilasto? Numerot eivät valehtele. Halutaan maalata kuvaa laiskoista ja passiivista työttömistä, töitä kyllä riittäisi, mutta eipä vain duuni tunnu kelpaavan.
Maan hallitus patistelee työttömiä töihin ja pohtii tukitoimia, joilla ihmisten liikkuvuutta voitaisiin parantaa. Työttömyysetuuksia on leikattu ja velvoitteita tiukennettu. Työttömiä ”aktivointihaastatellaan". Hyvähän se toisaalta on, että hallitus jotain yrittää.

Mieheni on ollut reissuhommissa melkein koko ikänsä. Aina on ollut lähdettävä työn perässä tien päälle, Reissumies leipää repussa. Me emme siis ymmärrä lainkaan puheita laiskoista työttömistä ja, ettei duuni kelpaa. Kyllä se varmasti kelpaa kun on olosuhteet ja palkka kohdallaan. Ei se niin helppoa ole lähteä kotoaan ja muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle. Tällä hetkellä mies on työttömänä. Ihan eläkeiän kynnyksellä vielä varmasti päädytään aktivointihaastatteluun. Saattaa lähteä vielä reissutöihinkin. Ikää vain on jo niin paljon, että ei enää jaksaisi.

Kahvitauolla Petroskoissa 1990-luvulla.

Musta Lammas Gourmet, suomalaisia herkkuja

Törmäsimme sattumalta Kuopiossa mielenkiintoiseen ravintolaan Musta Lammas Gourmet. Rakennus ei näyttänyt kummoiselta ja ihmettelimme, mitä tuossa rakennuksessa oikein on. Katolla luki isoin kirjaimin Musta Lammas Gourmet.

Sisälle ravintolaan emme rohjenneet astua.  Kävimme ravintolan ulkopuolella ja tietysti netistä haimme tietoa ko. ravintolasta. Tällä kertaa herkkujen maistaminen jäi haaveeksi. Miltä kuulostavat tällaiset herkut kuin: karhunlaukka-perunasipsi, lahnakroketti, luuydintä ja punajuurta, hapanjuurileipää, madekeittoa ja Peltolan Blue -juustoa, perunabliniä, muikunmätiä, pikkelöityä tilliä ja hapankermaa, kotimaista karitsanniskaa, porkkanaa, spelttiä ja korvasienikastiketta, variksenmarjaa ja etikkamarenkia, jogurttia ja puolukkaa, kinuskia. Tuttua suomalaista ruokaa, mutta silti listalla olevat ruoat kuulostavat kyllä aika eksoottisilta. Suomesta löytyy hyviä raaka-aineita ja lähellä tuotettuja raaka-aineita kannattaa käyttää.

Talon seinässä luki seuraavaa:

"Vuonna 1862 rakennettiin jykevät kellariholvit oluttehtaan käyttöön. Gustaf Ranin lunasti tilat muutamaa vuotta myöhemmin ja alkoi oluen lisäksi valmistaa kuuluisaa Savon Wiinaa. 1982 Matti ja Laura Hirvensalo toteuttivat suunnitelmansa avata ravintola, joka kantaa nimeä Musta Lammas. Siitä asti olemme vieneet eteenpäin suomalaista ruoka- ja juomakulttuuria. Jokainen ruokalaji valmistetaan alusta asti itse. Pohjolan puhtaat metsät, pellot ja järvet ovat keittiömme inspiraation lähteenä. Annosten takana näkyvät lähialueen tuottajat, metsästäjät ja kalastajat. Uskomme, että Pohjois-Savosta löytyy maailman parhaimpia raaka-aineita. Ammattitaidolla tarkkaan valitut juomat täydentävät elämyksen! Herkullisia hetkiä! Elämäsi Mustat Lampaat #mustalammas

http://mustalammas.ravintolamestarit.net/

Savon sydämessä, Kuopiossa

Kuopio on mukava kaupunki. Jos johonkin pitäisi muuttaa, niin Kuopioon voisin muuttaa. Kuopion torilla oli tänään kovasti elämää. Tosin kesällä elämää on vielä enemmän. Kuntavaalit näkyivät torilla, viimeinen kiri on otettu. Hanna Partasen kukko-, piirakka- ja munkkikojulla oli jonoa. Pitihän niitä piirakoita ja munkkeja ostaa. Hyviä olivat.

Kuopion kauppahalli on huikea, aivan ihana rakennus siinä torin vieressä. Kauppatorilla sijaitsee Veljmies patsas. Opaskirjanen kertoi, että paikalliset yrittäjät lahjoittivat 175-vuotiaalle Kuopion kaupungille Veljmies-patsaan. Patsaan teki Heikki Konttinen vuonna 1959. Patsas on saanut innoituksensa Kallavesj-lausun säkeestä. Kaupungintalo on kyllä kanssa komia rakennus kuin myös Kuopion museo.

Muistan kun muutama vuosi sitten Kuopiossa liikuskelimme ja siinä epätietoisina kadulla haeskelimme mistä löytäisimme paikan, johon olimme menossa. Äkkiä kuului takaamme 'Mittee työ tiälla etitte'. Lupsakka savolaisherrasmies meille apuaan tarjosi. Tuntui tosi mukavalta. Savolaiset ovat mukavia immeisiä.

Minua ilahdutti kovasti tänään kuvassa oleva katusoittaja. Hänen instrumenttinsa olivat pullot. Siinä torin kulmilla liikkuessani aina soitto korviini kantautui ja hidastelin askeleitani. Kun lähdin lumisateessa torilta pois kävelemään, niin siellä hän vain soitteli edelleen lumisateesta huolimatta.