Puolukastako miljoonabisnes - artic cranberry?

Tässä ihan kotikulmilla Kajaanissa on tutkimusryhmä (Kajaanissa toimiva Oulun yliopiston mittaustekniikan yksikkö) luonut puolukasta puolukkarikasteen, josta toivotaan vientituotetta. Tätä rikastetta toivotaan tulevaisuudessa hyödynnettävän terveysvaikutteisissa kapseleissa. Tutkijat uskovat, että tästä voi kasvaa tulevaisuudessa miljoonabisnes. Nyt puolukkaa myydään vain pakastettuna, eikä sitä jalosteta Suomessa mitenkään. Vautsi vau. Hienoa työtä tutkimusryhmältä! Tällaista täällä Kajaanissa on meneillään.

Kajaanissa toimiva tutkimusryhmä on onnistunut tislaamaan 50 kilosta puolukkaa kilon puolukkarikastetta. Tästä jauheesta löytyvät puolukan terveydelle tärkeimmät aineet polyfenoliyhdisteet. Puolukkaahan meillä metsissä riittää. Mikäli puolukkarikastetta saadaan kaupaksi, niin marjaa tarvitaan paljon lisää ja silloin myös poimintahinta voisi nousta. Aika näyttää tuleeko tästä miljoonabisnes. Toivottavasti ulkomailla nyt kiinnostutaan tästä meidän hienosta marjastamme.

Pidän puolukasta. Kaalilaatikko ja puolukkahillo, sitä ei voita mikään. Lapset eivät syö puolukkaa muutoin kuin vispipuurossa.

Tänä vuonna meidän puolukat piti ostaa torilta. Selkä on hieman hankalana ja metsään ei ole oikein asiaa. Torilta ostamieni puolukoiden laatu ei vain ollut oikein hyvä. Hillossa on tosi hapan maku. Ikään kuin puolukat olisivat olleet lämpimässä ja lähteneet käymään (happamoitumaan). Toki puolukassa on kirpsakka maku, mutta ei maku ole koskaan ollut tällainen.

Olisiko pitänyt kertoa poliisin operaatiosta?

Tämän viikon maanantaina poliisi oli partioinut näkyvästi Kajaanin keskustassa useiden tuntien ajan. Itse en tätä partiointia havainnut, kun en Raatihuoneentorin alueella liikkunut ko. päivänä. Kun kansalaiset tätä ihmettelivät, niin poliisi kertoi kaiken olevan vain normaalia perustoimintaa eikä mistään sen kummallisemmasta operaatiosta ollut kyse, vaan normaalista poliisin päivittäisestä työstä. Osa poliiseista oli ollut raskaasti aseistettuja. Kansalaiset olivat ihmetelleet kovasti tätä näkyvää partiointia.

Keskiviikkona sitten uutisoitiinkin, että poliisi oli saanut vihjeen väkijoukkoon suunnitellusta puukkohyökkäyksestä. Poliisi oli saanut epämääräisen vihjeen, että henkilö oli aikonut puukottaa useita ihmisiä Kajaanin keskustassa.

Miksi partioinnin todellista syytä ei sitten kerrottu. Siihen ei näyttänyt poliisilta oikein vastausta saadun. Kun on kyse tällaisesta poliisin huomiota herättävästä toiminnasta, niin minusta kansalaisille pitäisi kertoa mistä on kysymys. Ainakin yleisellä tasolla, jotta tiedämme mistä on kysymys. Kun asiasta kerrotaan rauhoittavasti ja fakta tiedoilla, en usko, että se herättäisi hysteriaa kansalaisten keskuudessa. Ymmärrän kyllä, että tutkinnallisista syistä poliisi ei voi kaikkea kertoa. Mutta minusta se mikä voidaan kertoa, niin se on syytä kertoa. Nykyaikana kun tieto leviää kulovalkean tavoin kaikkialle.

Turvallista syksyä.

Ruskaa pakkasella

Jokin aika sitten uutisoitiin oululaisten seurakuntien leiristä, jossa rippikoulun käyneitä houkuteltiin syysleirille persoonallisella ilmoituksella: Ruskaa pakkasella III syyslomaleiri, tervetuloa. Tämä persoonallinen leirin nimi on herättänyt vilkkaan keskustelun. Tämä leiri tuli minulle mieleen kun olen katsellut syksyn ruskaa.

Leirillä on siis kaksimielinen nimi; Ruskaa pakkasella ja sananmuunnoksella siitä saa aivan eri merkityksen. Kyllä kirkoltakin näyttää löytyvän huumorintajua. Minusta tämä oli tosi hyvä oivallus ja hyvä nimi leirille. Peukutan. Vain Suomen kieli taipuu tällaisiin sananmuunnoksiin. Huumori vie viestin oivallisesti perille. Nyt vasta kohu nousi, vaikka leiri on järjestyksessään jo III.

Luin: Leirin ohjelma koostuu muun muassa yhdessäolosta, tutustumisista toisiin nuoriin, ulkoilusta, askartelusta sekä taikametsän pakkasruskasta. Luulen, että leiriläisillä on siellä mukavaa, ken on uskaltautunut leirille ilmoittautua.

Intouduin tästä tänään kirjoittamaan kun olen viime päivinä ruskan värejä ihastellut. Ruska etenee tosin eri tahtiin. Vieressä oleva puu on vielä vihreä kun toinen puu on jo keltaisen oranssi.

Hyvää syksyä!

Kasvokuva Suomen värein!

Testasin tänään Suomi100 Suomen kasvot sovellusta. Lähde suomifinland100.fi: Suomen kasvot -sovellus herättää Suomen satavuotisjuhlavuoden kuvituksen eloon. Suomi 100 -juhlavuoden kuvitus koostuu erilaista sinivalkoisista kasvokuvista. Sovelluksen avulla jokainen suomalainen tai Suomen ystävä voi ottaa itsestään kuvan ja muokata siitä uniikin, sinivalkoisen piirrosversion. Sovelluksen käyttö ei vaadi erillisen sovelluksen lataamista, vaan sitä voi käyttää suoraan selaimen kautta joko puhelimella, tabletilla tai tietokoneella.

Aika kauan minulla meni sovelluksen kanssa tupeltaessa. Piti ottaa valokuva ensin itsestä, muokata kuvaa puuterilla ja kumittaa, jotta sai kuvaan mukaan taustakuvan. Jonkinmoinen siitä tuli. Kuvassa näkyy vain silmät. Mikäli olisin kasvot jättänyt kuvaan kokonaan, niin sitten ei olisi taustakuvasta näkynyt paljon mitään ja halusin nimenomaan olla yhdessä muiden kanssa.

Oman kuvan voisi jakaa Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa tai LinkedInissä. No enpä kyllä tätä lähde jakamaan. Tänne blogiini tämän tuon.

Minä juon nyt kahvia

Kyllä ihmisen pitää saada juoda kahvinsa rauhassa. Kahvia pitäisi juoda viisi kuppia päivässä. Sillä voi nimittäin puolittaa dementian riskin. Kahvilla on tutkimusten mukaan suotuisia vaikutuksia myös kakkostyypin diabeetikoille ja maksalle. Minä olen joutunut vähentämään kahvin juontia närästyksen ja vatsaoireiden takia. Aamulla täytyy kahvia saada, töissä aamupäivän tauolla juonkin sitten teetä. Enää en nauti kahvia lounaalla, vaan päivän toinen kahvihetki on iltapäivällä. Enempää kahvia en sitten juokaan, yleensä.

Tämä aamuna lorautin Juhlamokan joukkoon Konjaki Trühvlia. Sain pussin tätä Tallinnan tuliaisina. Olin hieman epäileväinen tämän kahvin suhteen, mutta yllätyin tämän aamun kahvi maistui tosi hyvälle.

Kaikkein kuuluisin kahvinjuojamme on ollut eräs meidän entinen pääministeri kun hän toimittajien tivatessa häneltä presidenttihaluja, niin kuittasi utelut ilmoittamalla: "Minä juon nyt kahvia." Tästä tuli suosittu hokema kansankin keskuudessa. Vieläkin minä tämän muistan, vaikka siitä on jo aikaa. Mitäpä tulevat utelemaan, ihmisen pitää saada juoda kahvinsa rauhassa.

Suomalaiset ovat kovia kahvinjuojia. Keitetäänkö kahvit? Hyvin usein näin kysymme. Ja kyllähän ne kahvit keitetään. Kahvinjuontiin liittyy vahvasti myös sosiaalinen rooli ja kahvi maistuu paremmalta seurassa. Myös maailmalla kahvia käytetään runsaasti. Pidän enemmän vaaleapaahtoisesta kahvistamme. Ulkomailla kahvi on yleensä kauhean tummapaahtoista.

Aamulla taasen minä juon kahvia.

Onko minulla tilannetajua tärkeidän päätösten tekemiseen?

Mielen valmentamisen ammattilaiset muistuttavat, että tilannetajua tarvitaan tärkeiden päätösten tekemiseen. Tärkeitä päätöksiä ei pidä tehdä stressaantuneena. Olen aina ollut sitä mieltä, että päätöksiä ei pidä tehdä nälkäisenä ja huonojen yöunien jälkeen. Aina kannattaa nukkua niin sanotusti yön yli. Olen myös sitä mieltä, että päätöksiä ei pidä tehdä tunteen vallassa vaan järkisyillä. Näin totesin kun britit äänestivät Brexitistään.

Hirveästi en ole viime aikoina tehnyt isoja tärkeitä päätöksiä. Koko ajanhan sitä kyllä joutuu päätöksiä tekemään. Jälkeenpäin tarkasteltuna jotkut päätökset ovat osoittautuneet huonoiksi. Mutta kun päätös on tehty, niin jälkeenpäin sitä ei pidä katumaan ryhtyä. Se on turhaa.

Olen myös sitä mieltä, että minulla on hyvä olla rutiineja. Toisaalta pitää myös olla ajattelun ja toimintatapojen ravistelua. Pitää joskus tehdä rutiineja erilailla, joskus muuttaa kokonaan toimintatapaansa.

Tilannetajun tekijät on listattu kahdeksaan:

Mielen kuorma, osaatko hallita stressiä.
Energiataso, syö, nuku ja liiku viisaasti vaikeiden päätösten ja tapaamisten alla.
Havaintovirheet, tiedosta millaisissa tilanteissa saattaa jäädä jotain olennaista huomaamatta.
Huomion suuntaaminen, tarkkaavaisuus.
Tunnetaju, opettele ja hyväksy tunteet, eikä niiden kelkkaan silti tarvitse hypätä mukaan.
Ajattelu, muuta ajattelua niin, että näet enemmän ratkaisuja kuin ongelmia.
Intuitio, analysoi intuition tarjoamat ehdotukset.
Tavat, mitä tapoja on hyvä automatisoida.

Tässäpä on hyvä lista. Tilannetajusta on tulossa kirja, joka julkaistaan tällä viikolla.

Ja kyllä minulla on tilannetajua. Mutta luopumisosaaminen on joskus äärimmäisen vaikeaa.

Maailman laajin omaelämänkerta 17000 sivua, Päätalon Iijoki -sarja

Tällä viikolla ilmestyi 520-sivuinen teos Kalle Päätalo, Kirjailijan elämä. Kirjan on kirjoittanut historian ensimmäinen Päätalo-tohtori Ritva Ylönen. Ylösen väitöskirja 'Tervaksinen toteemi, Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus valmistui vuonna 2013 Tampereen yliopistossa. Väitöskirjan voi lukea maksutta verkossa. Tähän väitöskirjaan ajattelin tutustua paremmalla ajalla.

Kylläpä on tämä 520-sivuinen elämänkerta järkäle hankittava kirjakaupasta. Kirja tulee miehelleni. Hän on Päätalo fani. Minä en ole yhtään Päätaloa lukenut. Kerran yritin, mutta ei siitä mitään tullut. Jouduin aina palaamaan lukemassani taaksepäin. Teksti ei jotenkin minulle auennut. Mutta mieheni on siitä edestä lukenut Päätaloa. Hän on lukenut 17000 sivua Päätaloa. Jotkut Päätalot kahteen kertaankin. Olen kuunnellut kun hän lukee Päätaloa, ääneen nauru kuuluu. Muutama Päätalon kirja löytyy hyllystä.

Viime kesänä pääsimme vierailemaan Kalle Päätalon lapsuuden kodissa Kallioniemessä Taivalkoskella. Mieheni oli pitkään haaveillut tästä käynnistä ja lopulta saimme sen toteutettua. Pitihän päästä katsomaan sitä kuuluisaa uunia. Mieheni kun on muurari. Kallen isä ei ollut oikein tyytyväinen uuniin ja sen tekijään. Herkko kutsuikin uunin tekijää satu sedäksi. Ilmeisesti tarinankerrontaan meni paljon aikaa, uuni valmistui hitaasti ja uunista ei tullut kovin hyväkään. Ja sekin vielä, uunin tekijä oli vaimon sukulainen.

Kalle Päätalon Iijoki-sarja on maailman laajin omaelämänkerta. Iijoki-sarjan lukeneet tuntevat Päätalon elämän tarkkaan, kuten miehenikin. Mutta tunnustiko Kalle Päätalo kirjoissaan sittenkään kaikki syntinsä ja tähän elämänkerran kirjoittaja etsi vastausta.

Kuudenkymmenen vuoden rakkaustarina jatkuu yhä

Yhteiseloa 60 vuotta. Morsian ja sulhanen ovat edelleen hyvin rakastuneita, vanhempani. On se aika pitkä aika yhteistä taivalta. Tänään sitä juhlimme. Kahvittelimme ja otimme muutaman konjakin. Kyllä kuusikymmentä vuotta vaatii kahvin seuraksi jo konjakkiryypyn, kafe normalin. Juttelimme päivän mittaan, että kyllä maailma oli varsin erilainen 60 vuotta sitten. Puhelinkin oli vain parissa talossa. Isä siinä muisteli, että kun minä esikoisena synnyin, niin siitä ilmoitettiin kyläkaupalla olleeseen puhelimeen, että tyttö oli syntynyt. Nyt lähtee jo heti valokuva kännykällä.

Kaukana - niin kaunis on
nimi kaupungin,
jossa aamuauringon
ja sinut kohtasin.

Lähellä - niin hellä on
nimi pihamaan,
jossa yhä auringon
ja sinut nähdä saan.

Sylissä - niin lämmin on
nimi onnen sen.
Kerran olin onneton,
mutta en enää.
Vähän muutit, kaiken muutit
muutit sydämen.
(Eila Kivikk'aho)

Päivä oli hyvin tunteikas ja muistorikas. Seitsenkymppisiä odotellessa!

Kahvita - liputa - valaise!

Suomen syntymäpäiväviikko huipentaa 100-vuotisjuhlamme. Juhlinta aloitetaan jo 5.12. ja se jatkuu 6.12. itsenäisyyspäivänä, jolloin on itsenäisyyspäivämme. Meitä kehotetaan kahvittamaan, liputtamaan ja valaisemaan. Tässä on nyt reilu parisen kuukautta aikaa miettiä, millaisen kahvihetken sitä järjestää. 5.12. iltapäivällä. Ehdottomasti kahvit pitää nauttia sata vuotiaan Suomen kunniaksi, yhdessä. Joko juhlavammat tai sitten arkisemmat.

Yhteiset kahvihetket ovat tärkeitä. Monesti kun niin sanotusti ottaa päähän, tuumaamme, että keitetäänkö kahvit ja heti helpottaa.

Omaa lipputankoa ei ole ja liputuksen 6.12. taloyhtiön asukas huolehtii Suomen lipun salkoon nostamisesta. Jos lipputanko valaistaan, niin liputus voidaan aloittaa jo 5.12. klo 18.00. Olisihan se hienoa, jos meidän taloyhtiön lipputanko valaistaisiin.

Sitten pitäisi vielä valaista omien tärkeiden rakennusten julkisivut sinivalkoisin värein. Toivottavasti omasta kotikaupungista löytyy kohteita, jotka valaistaan kuten sillat, veistokset, puistot jne.  Niitä sitten voi käydä katsomassa. Kaksi kynttilää lupaan kotona laittaa palamaan.

Vielä on tulossa monenlaista tapahtumaa täällä Kainuussakin: Suomi100 ravit, Sotkamo juhla, Nuorten Yö, Suomussalmen 150-vuotisjuhla, Tuntematon sotilas -ensi-ilta, Tanssillinen kekrijuhla, Kainuulaisten neljäsluokkalaisten itsenäisyysjuhla, KAINUUGAALA, Suomi 100 v. juhlakonsertti, Suomi 100 Puolanka 150 ym.

Mä metsään haluan mennä nyt

päivittäin metsässä vietetyt 20 minuuttia laskevat verenpainetta ja kohottavat elinvoimaisuuden tunnetta.

metsässä vietetyt 20 minuuttia laskevat verenpainetta ja kohottavat elinvoimaisuuden tunnetta.

metsässä vietetyt 20 minuuttia laskevat verenpainetta ja kohottavat elinvoimaisuuden tunnetta.

metsässä vietetyt 20 minuuttia laskevat verenpainetta ja kohottavat elinvoimaisuuden tunnetta.

Nyt olisi kyllä aika mennä metsään. Sieniaika jatkuu vielä ja puolukat ovat punaisimmillaan. Miltä kuulostavat sellaiset sieniherkut kuin tattikohokas, vahveropuuro ja -kreemi, lampaankääpälasagne, pikkelisuppikset ja syntiset suppikset. Vesi kielelle herahtaa.

En ole mikään hyvä sieniasiantuntija ja kovin vähän tunnistan sieniä. Tunnistan varmuudella kantarellin, suppilovahveron (tuttavallisemmin suppis), kangassienen ja herkkutatin. Kantarelleja kasvaa mökin maastossa. Muutaman kantarellin olen nähnyt jopa pihatiellä auton alla kasvavan. Äiti tietää mökin maastossa parhaat kantarellipaikat ja meillä on ollut diili, että hän ne saa myös kerätä. Minä en ryhdy hänen kantarellipaikkojaan etsimään.

Suppilovahvero on erinomainen ruokasieni. Harmi vain, että suppilovahverot kasvavat enimmäkseen Etelä- ja Keski-Suomessa ja ne ovat harvinaisempia täällä pohjoissuomessa. Tämä sieni ei säikähdä pakkastakaan.

Nyt on luvassa viikonlopuksi oikein kesäisiä kelejä, aurinkoa ja lämmintä. Metsässä on siis mitä parhaimmat olosuhteet tallustaa. Selvitysten mukaan metsässä oleilu laskee verenpainetta ja kohottaa elinvoimaisuutta.

Mutta ne syntiset suppikset
3 dl rypsiöljyä
laita öljy liedelle lämpiämään
3 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
tölkki olutta
2 munanvalkuaista
sekoita kulhossa vehnäjauhot ja suola ja lisää joukkoon olut, lisää munanvalkuaiset olut- jauhoseokseen
2 dl suppilovahveroita
kasta sienet frittitaikinaan ja pudota varovaisesti kuumaan öljyyn ja friteeraa

metsässä vietetyt 20 minuuttia laskevat verenpainetta ja kohottavat elinvoimaisuuden tunnetta.

Susi lampaan vaatteissa, pahis susi lammaskatraassa

Iso paha susi on jälleen kerran hyökännyt viattomien lampaiden kimppuun. Susi iski toistamiseen Vaalan Pelson vankilan lammaskatraaseen ja tappoi neljä uuhta sekä raateli pahasti yhtä uuhta, joka oli lopetettava. Tällä pahis sudella on jo tilillään kymmeniä lampaita. Susi iski lammaskatraaseen klo 24, välittömästi sen jälkeen kun pedon poikkeuskaatolupa oli päättynyt. Aika ovela oli tämä susi. Kolme viikkoa sitä oli yritetty kaataa. Lammaslauma olisi siirtynyt sisätiloihin piakkoin, joten susi iski viime tingassa.  Aika ilkeän näköinen oli kuva suden raatelemasta lampaasta päivän sanomalehdessä.

 

Susiin suhtaudutaan hyvin ristiriitaisesti, joko vastustetaan kiihkeästi tai puolustetaan kiihkeästi. Eipä olisi mukava, jos susi liikkuisi näin lähellä meidän pihassa. Olen sitä mieltä, että susi ei kuulu pihapiiriin. Susi tappaa kotieläimiä. Susi on kyllä aika aavemainen eläin ja siitä on paljon tarinoita. Toisaalta kyllä vierastan suden tappamistakin. Mutta, jos susi on häirikkö, niin pitääkö sille sitten kaatolupa myöntää.

 

Mistä tulee sitten sanonta susi lampaan vaatteissa (tai raamatullisesti susi lammasten vaatteissa? Sadussa susi löytää lampaantaljan ja keksii, että jos hän pukee sen päälleen, hän näyttää kauempaa lampaalta, joten lampaat eivät tajua vaaraa. Huonostihan sadussa kävi sudelle ja opetus oli, että petokseen turvautujille käy joka tapauksessa lopulta huonosti. Susi lampaan vaatteissa on myös vertauskuvallinen, sanonta kuvaa naamioitunutta uhkaa tai ystävällisyydeksi naamioitua petosta.

Olipa kerran kiltti ja suloinen pieni tyttö...Punahilkka on Grimmin veljesten klassikkosatu pienestä tytöstä, joka kohtasi matkalla isoäidin luo ison pahan suden. Ja huonostihan se sudelle tässäkin kävi.

Onneksi Kajaanin kesälampaat ovat saaneet olla rauhassa susilta.

 

Suomi Finland 100-logon bongausta, logo näkyy kaikkialla

Tänään on 78 päivää sataan, silloin on 6.12. ja Suomi täyttää kunniakkaat sata vuotta. Itsenäisyyspäivän juhlavuoden viimeinen neljännes on menossa. Paljon on Suomen maassa juhlittu. Juhlavuoden logoon törmää kaikkialla. Tämä päivä on ollut logon bongauspäivä ja aika monta kertaa siihen kyllä törmäsin päivän mittaan.

http://suomifinland100.fi/info/: "Suomi 100-aineistojen ja materiaalien käyttö on sallittu ainoastaan Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoteen liittyvissä yhteyksissä ja niitä koskevia ohjeita noudattaen. Suomi 100-tunnus eli logo on juhlavuoden visuaalisen ilmeen arvokkain elementti. Tunnuksen oikeudet omistaa valtioneuvoston kanslia. Sen käyttö on sallittua vain omistajan myöntämällä luvalla ja ohjeistusta noudattaen. Tunnuksen käyttöoikeuksien luovuttaminen eteenpäin kolmansille osapuolille ei ole sallittua ilman omistajan lupaa."

Juhlavuoden logon käyttö on siis aikalailla säänneltyä. Paljon logo kyllä näkyy kaikkialla. Tästä voi päätellä, että juhlavuoden tapahtumia ym. on Suomessa runsaasti.

Minä bongasin logon tänään:

- aamun lehdestä kahdesta kohtaa
- Vanhustyön keskusliiton verkkosivuilta
- sähköpostin allekirjoituksesta
- kaupunginteatterin tornin katolla liehuvasta lipusta
- Kaukametsän lipputangoissa liehuvista lipuista
- Fazerin purkkapussista
- Kauppakadun yli vedetystä 'Juhlitaan yhdessä' banderollista
- kaupungintalon mainostaulusta

Tämä oli yhden päivän tulos. Jos seuraan vielä seuraavat 78 päivää, niin mistä kaikesta logon vielä löydänkään Suomesta ja maailmalta. Fazerin purkkapussi on muuten hienon näköinen. Pussissa lukee, että tuote on juhlavuoden design ja valmistettu Suomessa. Fazer on muuten ainoa kotimainen purukumin valmistaja. Hienoa Fazer.

Tourist go home, Mallorcalla on saatu tarpeekseen turismista

Nyt riittää, jääkää kotiin turistit, julistavat graffitit mallorcalaisen rakennuksen seinällä. Muuallakin Espanjassa on nähty vastaavia kirjoituksia. Espanjalaiset ovat kerta kaikkiaan saaneet tarpeekseen turisteista. He haluavat tilaa ja elää tavallista paikallista elämää. Espanjassa on virinnyt oikein kansanliike vastustamaan massaturismia. Espanja elää kuitenkin turismista. Pulmallista.

Ymmärrän hyvin espanjaisten huolen. Voiko turismi kasvaa loputtomasti niin, että luonto ja paikalliset eivät kärsisi. Paikallisilla on vaikeuksia vuokrata asuntoja, kun asunnot vuokrataan matkailijoille ja niistä kääritään isot voitot. Jotkut maat ovatkin kieltäneet asuntojen vuokraamisen turisteille. Mutta voidaanko tätä valvoa miten tehokkaasti. Vuokra-asuntoja ei ole enää tarpeeksi ja vuokrat ovat nousseet. Lisäksi ollaan huolissaan, mitkä ovat massaturismin vaikutukset ympäristölle. Jätevedenpuhdistuskapasiteetti kun on mitoitettu pienemmälle ihmismäärälle ja turistit jopa viisinkertaistavat asukasluvun.

Turismi on Espanjan tärkein elinkeino. Mistä sitten tuloja tilalle. Me täällä Suomessa taasen haluaisimme lisää matkailijoita eli eivät ole tasapainossa Euroopan äärilaidat. Mutta kun ihmiset vaan haluavat lomallaan lämpöön ja hiekkarannoille ja Espanjassa niitä riittää ja meillä ei.

Olen käynyt kolme kertaa Espanjassa, Kanarian saarilla, Costa de Solissa ja Barcelonassa. Ihan kohtuullisesti siis. Matkustan aika harvakseltaan ja en kyllä vuokraa asuntoa vuokramarkkinoilta, vaan käytän ihan turisteille tarkoitettua majoitusta.

Ei saa kaataa, saa kaataa - hiilinielu pienenee vs kasvaa

Saako niitä puita kaataa lisää vai eikö niitä saa kaataa lisää. Jos en kaada lisää niin pieneneekö hiilinielu tai entä jos kaadan lisää, niin hiilinielu ei pienene. Mikä on totuus hyvin hoidetun metsän kannalta. Kas siinäpä vasta pulma, ollako vaiko ei olla. Niin EU:n mepit kuin tutkijatkin ovat erimielisiä tässä asiassa.

Tällä viikolla Suomi nimittäin voitti EU-taiston, jotta Lulucf-asetukseen ei tulisi metsien käyttöä rajoittavia säännöksiä. Nämä kun koettiin Suomessa hyvin epäoikeudenmukaisiksi. Tämä oli vasta ensimmäinen taisto ja asiaa puidaan vielä. Meidän omat mepit eivät suinkaan olleet tässä asiassa yksimielisiä. Ympäristöasiat vai Suomen etu? Osa suomalaismepeistä ei kannata hakkuiden lisäämistä ja heidän mielestä metsien hiilinielu on ilmastonmuutoksen kannalta keskeinen kysymys. Faktoja ei näytä oikein olevan, ovatko metsät ilmakehää lämmittävää  hiilidioksidia sitova nielu?

Jäsenmaat voivat lisätä hakkuita kestävän metsänhoidon periaatteita noudattaen. Ihan miten tahansa metsiä ei voi kuitenkaan hakata, onneksi. On huolehdittava, että metsämaa säilyy jatkossakin hiilinieluna.

Sanon nyt suoraan, nyt on liian vaikeaa minulle. Mikä on totuus? En kannata metsien liiallista hakkaamista. Toki ymmärrän talouden näkökulmat. Miten saadaan pidettyä balanssissa, että metsää ei hakata liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Kannatan sitä, että metsien puusta voisi tuottaa enemmän pitkäikäisiä tuotteita. Ilmeisesti niiden kysyntä kasvaa maailmalla. Puurakentaminen on myös mennyt eteenpäin.

Toripolliisia tapaamassa ja siniristi lippumme

Toripolliisia on aina mukana käydä tapaamassa. Oulun kauppahallin kupeessa jämäkästi seisova Toripolliisi-veistos on ollut kaupunkilaisten ilona jo 30 vuotta. Veistoksen on tehnyt kuvanveistäjä Kaarlo Mikkonen. Koppalakkiin ja rähinäremmiin sonnustautunut poliisimies on vuosikymmenien aikana noussut Oulun vertauskuvaksi. Tämä turvallisen oloinen poliisimies on rauhoittava näky torilla, kuria ja järjestystä pitämässä.

Oulun kaupungin verkkosivuilta löytyi Toripolliisi-veistoksen tarina. Kaikki sai alkunsa, kun Oulun taidemuseon näyttelysihteeri ja Kalevan kulttuuritoimituksen päällikkö näkivät pienen poliisiveistoksen vieraillessaan Kaarlo Mikkosen työhuoneella Kajaanin Teppanassa. Eli Toripolliisin juuret juontavat Kainuuseen. Pieni veistos toi mieleen Oulun ja vuosien saatossa hiljentyneen kauppatorin, jota haluttiin elävöittää. Toripolliisi -veistoksen nimi ja ulkoasu viittaavat suoraan kauppatorilla vuosina 1934–79 työskennelleeseen kolmeen poliisiin, jotka pitivät siellä yllä kuria ja järjestystä. He eivät kuitenkaan olleet veistoksen varsinaisia esikuvia tai malleja, vaan tosiasiassa se sai muhkeat muotonsa kuvanveistäjä Kaarlo Mikkosen ensimmäisen puolison isältä, Paimion nimismieheltä. Toripolliisi hankittiin toista vuotta kestäneellä kansalaiskeräyksellä, jonka taustavoimina vaikutti joukko vapaaehtoisia kulttuurihenkisiä aktiiveja. Rahaa kerättiin teemaan sopivilla ja huomiota herättävillä haastekampanjoilla ja tempauksilla, joilla kansalaiset saatiin innostumaan yhteisestä asiasta. Höyryjunamatkoja järjestettiin Tuiran asemalle ja myytiin toripolliisiaiheisia postikortteja, pipareita sekä pienoispatsaita. Poliisihahmolla oli myös oma postimerkkinsä ja -leimansa. Näin Toripolliisi tuli kaupunkilaisille tutuksi jo ennen paikoilleen pystyttämistään. Kerätyn yhteisöllisen rahapotin kertymistä seurattiin Sanomalehti Kalevassa. Hienosti toimittu. Kansan käsi on karttuisa.

Toinen mukava tämän päivän muistijälki oli, kun Muhoksella heinäpellolle oli tehty sini-valkoisista heinäpaaleista Suomen lippu.

Sata vuotiaalle Suomelle ja suomalaisille.

 

Maalaismarkkinat; maaseutu, lampaat, siat, kanat ja traktorit tutuiksi

Parhaillaan ovat menossa Nälkämaan markkinat – koulutuksella kylläiseksi. Markkinat jatkuvat vielä huomenna lauantaina 16.9.2017. Markkinat järjestää Kainuun ammattiopisto. Tapahtumapaikka on aivan kaupungin kupeessa 120 vuotiaan Seppälän maatalousoppilaitoksen ympäristössä. Tapahtuma on osa Suomi100 -juhlavuotta. Entiseltä nimeltään markkinat olivat Seppälän maalaismarkkinat. Markkinat ovat olleet aina hyvin suosittu tapahtuma ja kävijöitä on riittänyt. Markkinoilla kaupunkilaislapset pääsevät tutustumaan maatilaan ja sen eläimiin. Mikä parasta tapahtuma on ilmainen.

Seppälän koulu on Kainuun vanhin ammatillinen oppilaitos, joka on perustettu 1897. Suomen 100-vuotisjuhlavuonna Seppälä täyttää siis jo 120 vuotta. Juhlan kunniaksi järjestetään nämä suuret maalaismarkkinat, joilla juhlistetaan kainuulaisen maatalousopetuksen 120 vuotta sekä koulutuksen voittoa nälästä.

Markkinoilla ovat näyttävästi esillä kainuulaiset käsityö- ja elintarviketuottajat ja näin meitä muistutetaan ruoantuotannon merkityksestä sekä maakunnan omasta tarjonnasta. Meidän pitäisi muistaa aina suosia Kainuussa tuotettuja tuotteita. Koulun perustamisen kimmokkeena olivat 1800-luvun lopun katovuodet, jolloin päätettiin, että viljanviljelyn sijaan ryhdytään kehittämään karjataloutta ja tähän tarvitaan maatalouskoulutusta. Tästä varmaankin tulee markkinoiden uusi nimi; Nälkämaan markkinat. Seppälän koululla on ollut merkittävä rooli myös Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä koulun toimiessa esikuntana talvisodassa.

Niin kuin ennen vanhaan, markkinoille tullaan siis tekemään ostoksia, viihtymään koko perheellä ja tutustumaan elävään maaseutuun ja näin juhlavuonna myös sen historiaan. Markkina-alueella oppilaitoksilla on esittelypisteet, joissa vierailijat voivat tutustua oppilaitoksiin, koulutuksiin, saada tietoa eri ammateista ja työtehtävistä sekä osallistua hauskoihin toiminnallisiin tehtäviin ja kilpailuihin.

Lähde: www.kao.fi

Päin punaista ajetaan ja suojatietä ei kunnioiteta

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista Liikenneturvallisuusviikkoa. Kouluissa on opeteltu opiskeltu liikennemerkkejä. Kouluissa on menty paikan päälle harjoittelemaan suojatiellä liikkumista. Koululaiset vakuuttivat, että katsovat aina molempiin suuntiin ennen kuin menevät tien yli. On todella hyvä meille itse kullekin korostaa liikenneturvallisuutta liikenneturvallisuusviikolla ja myös muulloin.

Hyvä, että liikenneturvallisuuteen siis kiinnitetään huomiota. Monet kerrat tuolla liikenteessä saa liikkua henkensä kaupalla. Autoilijat ajavat päin punaista ja suojatiellä liikkujia ei kunnioiteta. Olen ollut suojatiellä jo puolessa välissä menossa tien yli ja siitä se kääntyvä auto on suhauttanut ohi niin, että varpaat ovat meinanneet jäädä alle. Vastuuta on tietty kävelijälläkin, itse en mene koskaan suojatien yli, etten katso tarkkaan molempiin suuntiin, vaikka se vihreä minulle palaakin.

Kajaanissa toimivan liikenneturvallisuustyöryhmän mielestä Kajaanissa tulee parantaa erityisesti suojatieturvallisuutta. Liikenneturvan asiantuntija puolestaan oli tarkkaillut keskustassa, kuinka moni autoilija ajaa päin punaista ja liian moni ajoi. Ympäristötekninen lautakunta päätti, että Kajaaniin ei hankinta peltipoliiseja. Olisiko pitänyt hankkia? On todella tärkeää, että Liikenneturva ja liikenneturvallisuustyöryhmä kiinnittävät liikenneturvallisuuteen erityistä huomiota. Meidän perheen miespuolinen kuski kyllä pysähtyy suojatien eteen mallikkaasti, mutta jälkivihreillä tahtoo mennä vähän turhan usein. Siitä hänelle kyllä motkotan.

Turvallista matkaa.

Haluaisinko suursotaharjoituksen Suomen kamaralle - no en

Tänään onkin sitten suuret linjat mietinnässä tässä meikämannen kirjoituksessa. Nyt otetaankin kantaa isoihin asioihin. Nimittäin suursotaharjoitukseen. Viime päivinä on virinnyt keskustelu suursotaharjoituksesta Suomen kamaralla. Kaksi vaikuttaja herraa on sitä mieltä, että Suomen tulisi järjestää monikansallinen suursotaharjoitus. Kaksi vaikuttaja herraa on taasen sitä mieltä, että ei missään nimessä ole perustelua järjestää ko. harjoitusta. Uhoilevaa voimannäyttöä kun ei tarvita.

Tämän keskustelun on virittänyt Ruotsissa alkanut Aurora monikansallinen sotaharjoitus, johon suomalaisia sotilaitakin osallistuu. Minä en pidä lainkaan ajatuksesta järjestää tällainen massiivinen sotaharjoitus. Ei pitäisi provosoida ja provosoitua. Amerikkalaiset tulisivat tänne sotilaineen ja kalustoineen. En todellakaan toivo tällaista suursotaharjoitusta Suomen maaperälle. Viime viikolla oli Kajaanissa paikallispuolustusharjoitus ja se toi sotilaat ja tankit kaupungin kaduille. Sekin tuntui jo hieman ahdistavalta. Toisaalta harjoituksen koettiin tuovan turvallisuuden tunnetta.

Tosin eipä tätä asiaa meikäläiseltä paljon kysellä. Sitä kun on meikätytöllä kusiaisen (muurahaisen) valtuudet tässä maailman kaikkeudessa.

Olemmeko liiaksi tietojärjestelmien armoilla?

Tänä aamuna hätkähdin. Luin "Insuliini pääsi lähes loppumaan lääkepulan takia". Oliko tilanne päässyt näin pahaksi. Olin kyllä jo kuullut ongelmista lääkkeiden toimituksessa. Lääketukkuri Oriolan lääkkeiden toimitusvaikeudet olivat hankaloittaneet lähes kaikkien Kainuun apteekkien toimintaa jo viime viikosta lähtien. Ja ihan oikeasti insuliini pääsi lähes loppumaan. Vasta uutisissa kerrottiin, että Venezuelassa ovat apteekit tyhjiä lääkkeistä ja elintärkeää insuliinia ei siellä enää saanut.

Normaalisti apteekit saavat lääketoimituksia päivittäin, mutta nyt lääkkeitä ei ollut tullut neljään päivään. Lisäksi listat ovat olleet sekavia, että niiden setvimisessä ovat apteekit joutuneet tekemään ison työn. Jotakin lääkettä on jopa pitänyt lainata keskussairaalasta. Suomessa on kaksi lääketukkukauppaa. Toinen niistä jakelee noin puolet Suomen lääkkeistä ja niitä saa vain tältä tukkukauppiaalta. Nyt toinen tukkukauppias Oriola on ottanut käyttöön uuden teknisen toiminnanohjausjärjestelmän ja kaikki ei todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä.

Apteekeilla oli kyllä ollut tiedossa tukkukauppiaan ict-uudistus, mutta sen kerrottiin aiheuttavan vain noin päivän mittaisia toimituskatkoksia. Kun tilanne vaikeutuikin, niin kuinkas ollakaan tiedottaminen tökki. Apteekkarit eivät saaneet yhteyttä asiakaspalveluun puhelimella ja sähköposteihin vastaamisessa oli viivettä. Olisiko kannattanut panostaa tiedottamiseen ja varmistaa, että asiakkaille pystytään vastaamaan nopeasti. Mutta kun luultiin, että kaikki menee putkeen. Mutta eipäs mennytkään.

Kyseessä oli suuri ict-järjestelmän muutos. Näitä tietojärjestelmistä johtuvia ongelmia tuntuu olevan tämän tästä. Muutoksista tuntuu puuttuvan ennakointi, suunnittelu ja riskiarviointi. Toivottavasti nyt tutkitaan kunnolla, että mikä tässä meni pieleen. Eikö järjestelmää testattu etukäteen kunnolla. Tässä alkaa jo ihan pelottaa, että mitä kaikkea voi vielä seurata tietojärjestelmien muutoksissa.

Irma ja Harvey, rakkaustarina on kestänyt 75 vuotta

Rakastan tarinoita. Tänä aamuna autoradiota työmatkalla kuunnellessa juontajat puhuivat Irmasta (92 v) ja Harveysta (104 v), jotka olivat olleet naimisissa 75 vuotta. Illalla piti netistä heidän tarinaansa etsiä. Irmasta ja Harveysta oli tullut sääjulkkiksia. Huikea luku, olla naimisissa 75 vuotta. Omat vanhemmat ovat olleet naimisissa kohta 60 vuotta ja jo se luku tuntuu huikealta. Yhteiselonsa ja elämänsä aikana Irma ja Harvey ovat varmasti nähneet ja kokeneet paljon, kuten 1930-luvun laman ja toisen maailmansodan. Ja nyt Irman ja Harveyn kaimat, hurrikaanit Irma ja Harvey ovat aiheuttaneet tuhojaan Yhdysvalloissa. Melkoinen sattuma.

Irma ja Harvey eivät tienneet, mistä hurrikaanit saavat nimensä. En kyllä tiennyt minäkään, joten tämänkin asian samalla päivitin. Yhdysvalloissa myrskyjen nimet eivät perustu almanakan nimipäiväkalenteriin, vaan kansallinen hurrikaanikeskus tekee kuudeksi vuodeksi eteenpäin aakkosellisen listan 21 nimestä, joista Atlantin ja Meksikonlahden hurrikaanien nimet poimitaan. Tyttöjen ja poikien nimet vuorottelevat listalla. Niinpä tiedetään jo etukäteen, että vuoden 2022 ensimmäinen hurrikaani saa nimekseen Alex. Harvey myrsky on ollut kuusi kertaa. Mikäli hurrikaani on ollut erityisen voimakas ja tuhoisa, nimi "jäädytetään" ja sitä ei käytetä enää koskaan uudelleen. Onkin hyvin todennäköistä, että Irma ja Harvey hurrikaanien nimet jäädytetään.

Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen

 

Siellä missä Irma ja Harvey asuvat ei ole koskaan ollut hurrikaaneja. Irma ja Harvey ovat toimineet sijaisvanhempina yhteensä 120 lapselle, ja kasvattilapsiaan he ovat käyneet tapaamassa ympäri maata. Matkoillaankaan he eivät ole koskaan joutuneet lähellekään hurrikaania. Mielenkiintoista oli Irman ja Harveyn tarinaa lukea eri lähteistä.

Syntymän ihme, lapsukaisen synttärikutsuista on jo aikaa

Aika rientää ja vuodet vierivät. Tänään sen taasen olen saanut todeta. Tänään on nuorimmaiseni syntymäpäivä. Silloin myös oli sunnuntai. Pitkin päivää olen tässä muistellut tuota päivää. Päivästä on jo aikaa, mutta muistan sen edelleen kuin eilisen päivän. Hieman piti aamulla pidätellä ja katsoa kelloa ennen kuin tyttärelle soittelin onnittelusoiton. Piti antaa nukkua rauhassa, kun tänään oli vapaapäivä.

Voi niitä lukuisia syntymäpäiväkutsuja, jotka vietimme. Ai kuinka se oli vuoden kohokohta tyttärelle. Hän sai kutsua kavereitaan kylään herkkujen äärelle. Oma hommansa synttärijuhlien järjestämisessä oli, mutta mukavia aikoja ne olivat. Enää ei ole tarvinnut juhlia järjestää. Ei asu tytär enää kotona. Kortin pistin postiin varmuuden vuoksi jo maanantaina. Ja Posti yllätti, kortti oli perillä jo keskiviikkona. Kakkukahviraha kortin välistä löytyi.

Luin tänään viikonvaihteen lehdestä vähän ikävämpääkin juttua. Suomessa syntyy joka vuosi 600-3000 vauvaa, joilla on alkoholin aiheuttama vaurio eli FASD. Tämä ongelma vain pahenee koko ajan. Jutussa oli mukana muutama koskettava tarina, kuinka alkoholi oli pilannut lapsen ja nuoren elämän. Onneksi apua oli löytynyt. Alkoholismi on sairaus ja syyllistäminen ei auta, vaan ihmiset tarvitsevat läheisten ja yhteiskunnan apua ja tukea.

Hyvää syntymäpäivää! Kuvan pupun tytär sai mummoltaan heti kun hän syntyi. Pupu on jäänyt tänne meille hoitoon. Taasen huomasin uuden ratkeaman pupussa eli on ommeltavaa. Korva on kiinnitetty hakaneulalla. Likainenkin pupu on, mutta pestä ei enää uskalla.

Urheilla henkensä kaupalla

Päivän kysymyksenä (Kainuun Sanomat 9.9.2017) oli onko jääkiekko liian väkivaltaista? Vastaajista 74 % vastasi kyllä ja 26 % ei. Minäkin olisin vastannut kyllä. Pari päivää sitten oli uutisoitu, miten muutama vuosi sitten eräs jääkiekkoilija oli saanut pelissä kovan iskun päähänsä kun vastapuolen pelaaja oli hänet taklannut takaapäin. Rangaistus taklaajalle oli ollut muutaman pelin pelikielto. Taklaus oli tehty takaapäin. Tällainen 'selkään puukottaminen' on minusta kyllä raukkamainen teko. Siinä ei toiselle anneta mitään mahdollisuutta varautua ja puolustautua.

Pelaaja sai taklauksesta aivovamman ja elämä meni kertaheitolla aivan uusiksi. Häneltä meni työkyky, tunne-elämä, muisti, avioliitto, luottotiedot ja elämänhalu. Lopulta pelaaja päätyi jopa yrittämään itsemurhaa. Elämä ei palannut enää ennalleen. Yksi pieni hetki voi muuttaa ihmisen elämän aivan toisenlaiseksi. Tarinansa pelaaja on kirjoittanut auki kirjaksi.

Muitakin vaarallisia urheilulajeja on kuin jääkiekko. Paljon kyllä on vuosien varrella sattunut ikäviä onnettomuuksia eri urheilulajien parissa. Vaarallisista lajeista tulevat minulle mieleen ralli, nyrkkeily, syöksylasku, mäkihyppy.

Tänään oli Kajaanissa Watercross-näytös kaupunginlammella. Ja tietty mieheni meni paikalle. Vesi oli pärskynyt kun Kainuun Moottorikerho esitteli Watercross-lajia näytöksessä. Tässä lajissa ajetaan moottorikelkalla vedenpäällä ja laji on kuulemma kasvava harrastus koko Suomessa.

Untius. Facea dis eturem sed qui A28

Saitko otsikosta selvää? Tänä aamuna kahvi meni väärään kurkkuun kun aamun aviisin etusivu piirtyi silmieni verkkokalvolle. Mitä ihmeen kieltä, en ymmärrä mitään. Käänsin sivua ja siinä kysyttiin saitko selvää? No en todellakaan saanut selvää. Sitten minulle selitettiin näin: tämän lehden kansilehti on valitettavasti arkea noin 800 miljoonalle yli 15-vuotiaalle. He eivät osaa lukea, vaikka lukutaidon pitäisi olla kaikkien perusoikeus. 800 miljoonaa ei osaa lukea, voiko tämä olla totta!

Syyskuun 8. päivä on YK:n kansainvälinen lukutaitopäivä. Päivä muistuttaa meitä, miten tärkeä lukutaito meille on ja kuinka suurta epätasa-arvoa lukutaidottomuus aiheuttaa. Olisi kyllä kauheaa, jos en osaisi lukea. En kyllä osaa kuvitellakaan sitä, ajatus on mahdoton. Suomessa kun tänä päivänä kaikki osaavat lukea. Meillä on kyllä asiat hyvin. Toinen asia on se, ymmärrämmekö lukemaamme ja voimmeko luottaa siihen. Maailma kun on pullollaan tietoa ja osaammeko erottaa oikean tiedon väärästä.

Edesmennyt sukulaismies ei osannut lukea. Siihen aikaan kun hän oli kouluikäinen, niin ei kyetty pitämään huolta siitä, että hän olisi oppivat lukemaan. Hänen kohdallaan vain luovutettiin turhan herkästi. Onneksi nykyään varmistetaan, että kaikki varmasti oppivat lukemaan. Mutta niinpä vain Vikke pärjäsi tässä maailmassa.

Untius. Facea dis eturem oli muuten pilvistä ja sadetta. Minusta tämä lehden tempaus oli todella puhutteleva ja herättelevä. Hieno oivallus. Kiitos tekijöille.

Kalasääksi Jaska on teillä tietymättömillä, Kusti-sääksi yllätti

Kainuussa pesiviä sääksiä on ollut satellittiseuranssa. Tänä vuonna pesintä oli onnistunut kohtalaisen hyvin. Tunnetuin seurattavista on ollut Jaska-sääksi. Kesän aikana on kahdelle sääkselle laitettu lähetin ja Kusti-sääksi on heistä toinen. Nyt Kusti on lähtenyt muuttomatkalle. Yllätys, yllätys Kusti lähtikin matkalle Ruotsin kautta. Tämä yllätti tutkijat täysin.

Sääkset menevät talven viettoon trooppiseen Afrikkaan. Nyt Kusti on matkalla kohti Ruotsin eteläkärkeä. Yleensä Kainuun sääkset kun lentävät etelään itärajan tuntumassa. Tämä herättää nyt tutkijoissa kummastusta, kun Kusti suunnistikin lounaan suuntaan. Kusti ei lennä suoraan etelää kohden vaan mutkan kautta. Yleensä kun muuttoreiteissä ei ole kovin suuria vaihteluja. Onko tämä vain satunnaista vai mistä tämä kertoo?

Heinäkuun alussa saatiin vielä Jaskan liikkeistä tietoa, kun lähetin vielä virkosi toimimaan. Jaska majaili Kuhmossa eli eipä ollut lähtenyt Kainuusta mihinkään. Tutkijat päättelivät Jaskan liikkeistä, että se oli pysytellyt poikamiehenä. Ei ollut Jaska saanut eukkoa itselleen. Toivottavasti Jaskan lähetin vielä virkoaa eloon ja Jaskan liikkeistä saadaan tietoa.

Kauppatorilla oli tilanne päällä, onneksi kyseessä oli KAJAANI17-harjoitus

Tänään se sitten tapahtui. Nimittäin piti esittää henkilöllisyystodistus ja nimen piti löytyä listasta ennen kuin pääsin töihin. Sotilaat olivat jo ulko-ovella vastassa aseiden kanssa. Kyseessä oli onneksi tällä kertaa vain harjoitustilanne. Vielä töistä pois lähtiessäkin sotilas oli asemissa. Tällä viikolla viranomaiset harjoittelevat yhteistoimintaa siviiliympäristössä Kainuussa, kyseessä on  paikallispuolustusharjoitus KAJAANI17. Harjoituksen tavoitteena on harjoituttaa puolustusvoimia, muita viranomaisia ja yhteistoimintaosapuolia omissa ja yhteisissä moniviranomaistehtävissä häiriötilanteissa siviiliympäristössä.

Katukuvassa näkyi puolustusvoimien ajoneuvoja ja jalan liikkuvia sotilasosastoja ja viranomaisajoneuvoja normaalia enemmän.

Menin Kauppatorille katsomaan harjoitusta, sillä tiedotteessa oli kerrottu, että normaalista poikkeavaa melua ja savua aiheutuu keskiviikkoaamuna kaupungin keskustassa harjoitukseen liittyvästä maalitoiminnasta. Osa Kauppakadustakin oli suljettu. Totta tosiaan oli savua ja melua. Torilla kiirivät avunhuudot karmivat selkäpiitä. Entä jos kyseessä olisikin oikea tilanne?

KAJAANI17 harjoitusta pystyy seuraamaan maavoimien sosiaalisen median kanavilla Facebook ja Twitter hashtagilla #kajaani17. Harjoituksen aikana kansalaisten yhteydenottoja varten oli päivystävä puhelinnumero.

Kahvipöytäkeskusteluissa pohdimme, onko hyvä asia, että poliisit jatkossa saavat pitää mukanaan järeämpääkin asetta. Mielipiteet jakaantuivat. Toiset kokivat aseet epämiellyttäviksi ja kysyivät, luovatko ne turvallisuuden tunnetta. Toisten mielestä poliisin järeämmät aseet voidaan sallia. Minä kuulun niihin, jotka eivät oikein aseista ole mielissään.

 

Monikäyttöinen kieli ja oma reviiri

Luin tuossa jokin aika sitten kielijuttua, jossa kielenkäytön tutkija Pirkko Muikku-Werner pohti monikäyttöistä kieltä. Kohteliaisuutta tutkiva Derek Bousfield on todennut, että maissa, joissa arvostetaan itsemääräämisoikeutta ja omaa reviiriä, nimenomaan säästä puhuminen on soveliasta ventovieraidenkin kanssa. Suomalaiset jos ketkä arvostavat ja varjelevat omaa reviiriään. Myönnän niin minäkin. Metriä lähemmäs ei voi tulla, muutoin joutuu ottamaan askeleen taakse. Jokin aika sitten levisi kuva bussipysäkillä odottajista, kuinka he olivat hajallaan ja erillään toisistaan. Siinä oli vähintäänkin se metri väliä. Seurasin viime viikolla kiinalaisen delegaation vierailua. Kun heille opas esitteli taloa, niin he menivät aivan liki toisiaan ja opasta. Kun katsoo vastaavaa suomalaisten ryhmää, niin esittelijä on kovasti kaukana ryhmästä ja ryhmä on levittäytynyt laajalle.

Britit ovat alttiita ilmojen käsittelyyn. Erään tutkimuksen mukaan 94 % briteistä myönsi keskustelleensa säästä 6 viime tunnin aikana ja 38 % 60 viime minuutin aikana. Tätä on selitetty Britannian arvaamattomilla säillä.

Sää on siis kestopuheenaihe, mutta tutkijan mukaan jutun juurena voivat olla myös ikä, paino, ammatti ja muut yksityisasiat. Näissä kulttuureissa tavoitellaan sitä, että kanssaihmiset viehättyvät toisistaan ja tällöin on tarpeen, että paljastetaan joitakin asioita itsestä. Tutkijan mukaan Suomi on Britannian ohella maa, jossa on tärkeää varoa liikaa tungettelua. Suomalaisten kanssa saa yhteyden niukallakin haastamisella, vaikkapa pelkästään istumalla.

Kielitieteilijä Roman Jakobsenin mukaan kaikessa viestinnässä on olennaista, että yhteys toimii ja kanava on niin sanotusti auki. Alkutunnustelujen tyypillisiä keinoja ovat kuulumisten kysely ja säätilan pohdinta. Totta, sillä on hyvä aloittaa, että mitä kuuluu. Siitähän sitten keskustelu alkaa soljumaan. Toisten kanssa syntyy vaivattomasti keskustelua ja toisten kanssa ei sitten millään.

Illat pimenevät, Ampelmann heijastin heilumaan

Tästä eteenpäin illat pimenevät vauhdilla. Kohta heijastimet kannattaa laittaa taasen heilumaan. Valoisat illat ja kesäyöt ovat taaksejääneitä. Niinpä kaivelin jo esiin heijastimen.

Ostin keväällä Berliinistä Ampelmannin, "liikennevaloukkelin". Alkujaan Ampelmann tarkoitti käyttöön otettuja jalankulkijoille suunnatuissa liikennevaloissa näkyviä ihmishahmoja. Punainen ”ukkeli” levittää kätensä viestittääkseen pysähdy ja vihreä kävelee itsevarmasti eteenpäin viestittääkseen mene. Minä ihastuin näihin ukkeleihin. Liikennevalotolpat näyttivät paljon mukavimmilta ja inhimillisimmiltä kuin meillä. Näiden ukkeleiden ympärille olikin syntynyt melkoinen matkamuistoesine liiketoiminta.

Wikipedia tiesi kertoa, että Ampelmann-hahmot suunnitteli vuonna 1961 Saksan demokraattisen tasavallan liikenneministeriössä työskennellyt liikennepsykologi. Hän halusi laatia mahdollisimman selkeän ja söötin hahmon, joka paitsi vetoaisi lapsiin olisi myös helposti ymmärrettävä vanhuksille. Liikennevaloukkelista tulikin hahmo, jolla koettiin olevan hieman tavallista enemmän ”sielua”.

Saksan yhdistymisen jälkeen 1990-luvulla liikennevalohahmon säilyttämiseksi aloitettiin kampanja, joka lopulta onnistui tavoitteessaan. Hahmo nousi kulttimaineeseen ja siitä tuli suosittu myös turistien keskuudessa. Kyllä minuun osui ja upposi.

Syksyn merkkejä tutkimassa ja mummo keinutuolissa

Menin tänään mökille ja tutkailin syksyn merkkejä. Samalla piti vähän mökkiä laittaa niin sanotusti talviteloilleen ja tyhjentää vesiastiat. Pakkasöitä kun voi tulla äkistikin. Kiersin tantereita kännykkä kourassa ja otin valokuvia, läheltä ja kaukaa. Ja kyllähän niitä syksyn merkkejä löytyi. Koivun lehdet ovat alkaneet jo kellastua ja lehdet varisevat puista. Aurinko ei ole enää niin korkealla.

Kävin pitkästä aikaa myös lapsuuden mummolassa ja pääsin rakkaan mummon keinutuolin äärelle. Kävin tapaamassa enoa ja enon vaimoa. Pihalla siinä taas kerran ihastelin maiseman kauneutta. Eno totesikin, että eikö näkymä olekin kuin suoraan Akseli Gallen-Kallelan taulusta. Aivan. Tänään oli tosi tyyni päivä tuulen puolesta ja järvi oli peilikirkas ja taivas heijastui veteen.

Mummon keinutuoli oli vielä tutulla paikallaan pirtin keskellä. Mummo oli sen saanut aikoinaan 50-vuotislahjaksi eli tuoli on jo vanha. Mummokin olisi jo yli 100-vuotias. Siinä näkyi ajan patinaa. Siinähän mummo silmieni edessä keinui ja lauloi virsiä. Mummo oli nimittäin kova keinumaan. Keinutuoli oli hänen rakkain paikkansa.

Päivä oli todella rauhallinen ja leppeä. Siinä Pohjois-Korean ydinkokeilut tuntuivat todella älyttömältä ja kaukaiselta asialta. Miten ihmiset voivatkin tuhota ihan ite tämän maapallon.

Marjastuksen MM-kisoissa poimittiin kilpaa mustikkaa

Tänään minäkin olisin voinut olla MM-tason kilpailija, mikäli olisin ottanut osaa Marjastuksen MM-kisaan, joka järjestettiin tänään 2. syyskuuta Suomussalmella. Tänä vuonna kisa oli osa Suomi 100-juhlavuoden tapahtumia. Marjastuksen MM-kisat järjestettiin jo 20. kerran. Tässä kisassa maailmanmestaruuden voittaa eniten marjoja tunnin aikana poiminut. Jos ei tehnyt mieli marjaan, niin Suomussalmen torilla oli koko päivän muuta ohjelmaa ja markkinameininkiä. Erityistä huomiota osoitettiin tänä vuonna sotaveteraaneille. Suomussalmelaiset sotaveteraanit olivat saaneet päivään henkilökohtaisen kutsun, lisäksi osa poimituista marjoista sekä arpajaisten tuotto lahjoitettiin veteraaneille

Käsin poiminnassa, marjanpoiminnan kuningaslajissa ei sallita apuvälineitä. Joukkuesarjoissa mukana saa olla varreton poimuri. Poimurinkäyttäjistä löytyy niin tekniikkataitureita kuin harrastajia. Kotikenttäetua ei pääset syntymään, sillä kilpailualue paljastuu vasta maastossa. Jos ei tule voittoa marjastuksessa, niin pukeutumisessa voi tulla, sillä paras kisa-asu palkitaan. Pukeutumisessa oli teemana tänä vuonna Suomi 100.

Järjestäjältä saatujen tietojen mukaan kilpailuun osallistui noin 100 poimijaa. Puolukka ei vielä ennättänyt kypsyä kisoihin mennessä ja niinpä tänä vuonna poimittiin kilpaa mustikoita.

Vuonna 2016 marjastuksen maailmanmestari poimi 35 kiloa puolukkaa tunnissa. Tämän vuoden tuloksia ei ollut ollut saatavilla.

Ehkäpä ensi vuonna lähden MM-kisoihin. Kaivan sen nuoruudenaikaisen poimurini esiin ja ei kun marjametsään. Tosin vain joukkuesarjoissa sallitaan poimurin käyttö.

http://www.arktisetaromit.fi/

Kesä vaihtui syksyyn, vuoden ikävimmät kuukaudet loka- ja marraskuu edessä

Tänään sääennustaja ennustaa meille syyssäätä. Kesä on taaksejäänyttä elämää. Katsoin tuossa äsken ensi viikon sääennustetta ja ihan mukavalta sää vielä näytti ensi viikolla olevan, lämmintä 15 astetta ja aurinko paistaa. Toivottavasti syyskuu ei ole niin pilvinen kuin elokuu ja saamme nauttia aurinkoisen lämpimistä syyspäivistä. Sen aika näyttää.

Tänään juhlii Pirkka nimipäiväänsä. Onnittelut. Nimipäivät.fi sivuston mukaan Pirkka vakiintui etunimeksi esiinnyttyään Eino Leinon Helkavirsiä-kokoelmassa (1903) olleessa runossa ”Orjan poika”. Leino pohjasi nimen pirkkalaisiin, jotka hoitivat verotusta Lapissa. Almanakassa Pirkka on ollut vuodesta 1950 asti. Pirkka on myös K-ruokakauppojen tuotemerkki. Niinpä kauppiaat ovat tänään juhlineet asiakkaidensa kanssa Pirkan päivää. Paikallinen City-Markettimme tarjosi munkkikahvit. Ne kahvit jäivät juomatta. Ensimmäiset Pirkka-tuotteet tulivat markkinoille vuonna 1986.

Hieman on ollut tänään haikeutta ilmassa. Mihin se kesä taasen oikein meni. Edessä ovat pitkät syksykuukaudet; syys-, loka- ja marraskuu. Vuoden ikävimmät kuukaudet minusta ovat loka- ja marraskuu. Silloin en oikein tahdo jaksaa. Tarvitsee piristystä. Toivottavasti ei ole kovin loskainen syksy. Tänään oli hyvä pysähtyä vielä hetkeksi muistelemaan kesää ja samalla katsella kesäisiä valokuvia. Summa summarum: onneksi on Suomen kesä ja se meni hyvin.