keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Työttömien aktiivimalli on perseestä

Ensiksi pyydän anteeksi otsikon karkeata kielenkäyttöä näin joulun alla. Minusta se vain on justiinsa niin. Hectorin laulun sanoin "Minä olen työtön ja sinä olet työtön ja mehän ei ollakaan mittään..." Meillä kotona on työtön ja tänään on kovasti meillä puhututtanut eduskunnan hyväksymä työttömyysturvalaki ns. työttömien aktiivimalli. Ärräpäitä on sadellut. Kyllä ne vaalien alla kaikki ovat pienen ihmisen asialla, mutta sitten toimitaan toisin. Työttömyys jo itsessään on työttömälle ja heidän läheisilleen raskas ja sitten vielä heilutetaan keppiä. Työttömiä pitää kuunnella ja olla heihin yhteydessä, mutta ei kurjistaa heitä taloudellisesti.  Ettäs hallitus kehtaa ja kyllähän se kehtaa.

Aktiivimallissa työttömän täytyy osoittaa tehneensä töitä 18 tuntia, olla viisi päivää aktivointitoimenpiteessä tai muutoin osoittaa aktiivisuutensa. Sitten vielä pitää kirjoittaa raportteja toimistaan.

Mallissa lähdetään siitä, että työttömyysturvaa voidaan leikata, jos työtön ei saa töitä. Vaikka olet ahkerasti hakenut työpaikkaa tai koulutukseen, vaan et ole päässyt, niin silti voidaan leikata työttömyysturvaa. Minusta tämä on työttömien kyykyttämistä. Lisää resursseja ei ole kuitenkaan TE-toimistoille annettu. Luulenpa, että täällä Kainuun alueella TE-toimistot eivät pysty tarjoamaan työttömille tukipalveluja, vaikkapa niitä kursseja. Kieltäytyminen ei ole ongelma vaan tukipalvelujen puute. Työttömän on itse löydettävä töitä ja jos ei löydä, niin etuutta leikataan. Jos työpaikan vie joku toinen, niin siitä rangaistaan sitä, joka ei saanut työpaikkaa. Minusta tämä laki on pelkkä leikkausautomaatti ja niitä, jotka yrittävät, rangaistaan siitä, kun he eivät saa työpaikkaa. Näillä korkeuksilla ei työtä yksinkertaisesti ole ja ei sinne pääkaupunkiseudullekaan on järkeä kaikkien ahtautua. Työpaikkoja tänne tarvitaan.

Kuvassa on työmiehen (nyt työttömän) figuuri 1980-luvulta kun työt kutsuivat itärajan taakse. Jos mieheni kaikki työkuvionsa kertoisi, niin siitä tulisikin pitkä romaani. Monenlaista on työvuosiin mahtunut niin hyvää kuin huonoa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti