Dianan kuolemasta on 20 vuotta, missä olin kun suru-uutinen tavoitti

Walesin Prinsessa Dianan kuolemasta on tänään 31.8.2017 kaksikymmentä vuotta. Dianan kuolema oli traaginen. Diana ja hänen miesystävänsä ajoivat kolarin Pariisissa. Uutinen kohahdutti koko maailmaa. Kaksi poikaa menetti rakastetun äitinsä. Missä olin kun tieto Dianan kuolemasta minut tavoitti. Tämän muistan kuin eilisen päivän. Uutinen oli järkyttävä. Minä istuin mökin nojatuolissa, kudoin sukkaa ja katselin samalla televisiota. Ja siihen se ruutuun lävähti, uutinen Dianan kuolemasta. Vieläkin se on muistissa. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, josta selata uutisia. Meilläkin oli mökillä pieni mustavalkoinen televisio ja virta otettiin auton akusta.

Prinsessa Diana oli yksi maailman seuratuimmista julkisuuden henkilöistä. Dianasta oli paljon juttuja kaikkialla; televisiossa, radiossa, sanomalehdissä. Hänen elämänsä ei aina ollut varmaankaan helppoa. Avioliitto oli skandaalin käryinen ja lapsuuskaan ei ollut hyvä. Diana oli suosituin brittihovin jäsenistä ja häntä pidettiin hyväntekijänä. Valokuvaajat olivat aina kintereillä. Hän ei saanut varmaankaan hetken rauhaa.

Lepää rauhassa Diana, sydänten prinsessa.

Eduskuntatalon portailla, remppa on ohi ja evakkoaika päättyy

Eduskuntatalon remontti on nyt saatu päätökseen. Kansanedustajat pääsevät evakosta heleän vaaleaan eduskuntataloon ja uuden tekniikan pariin. Ensi viikolla 5.9.2017 alkaa eduskunnan syysistuntokausi ja työ alkaa tutussa paikassa. Uusille kansanedustajille ensi kosketus taloon on varmasti elämys. Muutto uusittuun taloon on jo alkanut. Eduskuntatalon remontti tuli maksamaan 125 miljoonaa euroa. Eduskunnan istunnot pidettiin korjauksen aikana läheisessä Sibelius-Akatemian talossa. Kun eduskunnan työskentelyä sieltä seurasi, niin näytti kyllä aika ahtaalta paikalta. Oli niin sanotusti tiivis tunnelma.

Syksyllä on sitten avoimet ovet. Ikinä en ole käynyt eduskuntatalossa sisällä. Portaat olen kiivennyt ja istahtanut ylimmälle askelmalle syömään eväitä. Diabeetikko kun olen, niin pakko oli banaania haukata. Tästä kiipeämisestä on aikaa jo parisen kymmentä vuotta. Ei sinne enää jatkossa mennäkään kuin 'torppaan'. Pääovista saavat kulkea vain eduskunnassa vierailevat toisen maan valtionpäämiehet. Muut vieraat tulevat eduskuntaan graniittiportaiden sivuilla olevista sisäänkäynneistä. Enää en voi haukata banaania eduskuntatalon portailla.

Mitä nyt televisiosta on päässyt katsomaan, niin täysistuntosali on hieno. Konservaattori oli joutunut jonkin verran raaputtamaan purukumia pois entisöidessään yksi kerrallaan kansanedustajien pulpetteja. Toivottavasti kansanedustajat kunnioittavat näitä vanhoja arvopuisia pulpetteja. Nyt myös puheet kuuluvat selvemmin eduskunnassa, sillä äänentoistolaitteet ovat uudet. Myös äänestyslaitteet ovat uudet. Sitten vain edustajat opettelemaan niiden käyttöä.

Edelleenkin kansalaiset pääsevät lehterille seuraamaan täysistuntoja. Peruskorjauksen jälkeen eduskunta kun ei ole yhtä avoin kuin aikaisemmin. Työn iloa kansanedustajille ja henkilökunnalle sinne eduskuntaan. Puitteet ovat ainakin hienot. Tehkää hyviä päätöksiä.

Kokiko Supon maine terrorismin torjujana kolauksen

Viikko Turun terrori-iskun jälkeen iltapäivälehti esitteli kyselynsä tulokset siitä, kuinka tyytyväisiä suomalaiset ovat Suojelupoliisin toimintaan terrorismin torjujana. Ja eivät suomalaiset täysin tyytyväisiä olleet. Kuten en ole minäkään. Kyllä olisin odottanut Supolta parempaa toimintaa. Aika pettynyt olin Supoon. Supolle oli tullut vihjetietoja tekijän radikalisoitumisesta, mutta eipä Supo mitään tehnyt. Puukottaja ei ollut Supon kohdehenkilö.

Sen sijaan suomalaiset pitivät sairaanhoito- ja pelastushenkilöstön toimintaa ensiluokkaisena ja antoivat sille kiitettävän tai hyvän arvosanan. Poliisin toiminta oli minusta ripeää ja poliisi otti tekijän kiinni tosi sukkelaan. Meillä ei rikollista ammuta ihan siihen paikkaan, vaan häntä ammuttiin jalkaan. Kyselyyn vastaajat eivät antaneet kovin hyvää arvosanaa ministereille ja Suojelupoliisille. Ministereiden avosana oli välttävä ja 17 % vastaajista antoi pääministerille hylätyn. Nyt on sitten hieman paniikissa tehty parannusehdotuksia. Tiedustelulakia on kiirehditty. Kyselyyn vastaajat vaativat, että kielteisen turvapaikan saaneet otetaan säilöön ja eristetään.

Ainakin Supo on nyt joutunut syyniin ja hyvä niin. Supon toiminta tutkitaan perinpohjaisesti. Supo kun on saanut lisää resursseja, toimintarahoja on korotettu toistuvasti ja uusia virkoja on perustettu. Niinpä valtio vaatiikin Supolta paljon ja sisäministeriö onkin asettanut Supolle mittavia tavoitteita. Supoon on siis satsattu ja Supon toiminnan pitäisi olla hyvää. Vähempi ei riitä kuin kiitettävä arvosana. Nyt Supolle ei voi antaa kiitettävää arvosanaa. Meidän pitää kokea, että Supo on onnistunut toiminnassaan. Mittarina käytetään mielipidetutkimuksia. Valtio vaatii, että vähintään 80 prosenttia kansalaisista pitää sanoa, että Supo on onnistunut tehtävässään.

Saiko Supon maine nyt kolauksen. Tästä on suunta vain ylöspäin ja Supon pitää kirkastaa toimintaansa ja olla kansalaisten silmissä luotettava terrorismin torjuja.

Kainuussa hallitsee Heikkinen

Tämän aamun aviisissa oli iso juttu sukunimistä ja niiden yleisyydestä. Kainuun yleisin sukunimi on Heikkinen ja lähes joka 18. kainuulainen on Heikkinen. Heikkisiä on Kainuussa yli 4000. Tämän tekstin kirjoittaja on yksi heistä. Olen idän Heikkinen. En ole syntynyt Heikkiseksi. Tyttönimikin on nen-päätteinen, joka on tyypillistä idän sukunimille. Heikkisten jälkeen tulevat Kemppaiset, Korhoset, Moilaset ja Juntuset. Meillä on sanonta, että Heikkisiä on helevetissäkin eniten ja Tolosia toinen puoli. Kylläpä sitä oman nimensä uskaltaa huoletta kertoa, eivät paljon perään kysele, eivätkä löydä täältä saman nimisten seasta.

Koko Suomen yleisin sukunimi on sitten Korhonen. Kun esimerkiksi lääkärin vastaanotolla lääkäri kajauttaa Heikkisen, niin ihan varmaa on, että useampi siinä ylös pompahtaa. Kuka meistä? Mutta mennäpä Ahvenanmaalla tohtoriin, niin ei nouse varmasti kuin yksi Heikkinen.

Uudellamaalla hallitsee Laine, Pirkanmaalla Mäkinen, Pohjois-Savossa Korhonen, Varsinais-Suomi Virtanen, Pohjois-Karjalassa Turunen, Pohjois-Pohjanmaalla Karjalainen, Keski-Suomessa Nieminen, Etelä-Savossa Hämäläinen, Satakunnassa Virtanen, Päijät-Hämeessä Virtanen, Kanta-Hämeessä Virtanen, Etelä-Pohjanmaalla Mäkelä, Ahvenanmaalla Karlsson, Etelä-Karjalassa Hämäläinen, Pohjanmaalla Nyman, Kymenlaaksossa Mäkelä, Lapissa Karjalainen ja Keski-Pohjanmaalla Mäkelä. Heikkinen pääsee näillä alueilla TOP5 sakkiin Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

No ei nimi miestä pahenna niinhän sitä ruukataan sanoa. Väestötietojärjestelmässä on yhteensä 284896 sukunimeä ja joukkoon mahtuu monenlaisia sukunimiä. Sukunimi on ollut pakollista ottaa vuodesta 1921 lähtien.

Media vs vastamedia, news of the week

Postilaatikkoon kolahti tänään tabloidlehti vastamedia. Kannessa oli varsin synkkä pyssykuva ja patruunia ja alla teksti "Vastustatko Suomen poliittista alennustilaa? EU voi määritellä sinut nyt virallisesti terroristiksi!" Mies siinä lehteä lueskeli ajankulukseen. Minä katselin kuvat ja otsikot ja se riitti. Ei ole minun luettavaa. Nakkasin lehden pois.

Mutta tähänkö on nyt tultu. Perinteinen media tarvitsee rinnalle vastamedian. Tänä päivänä mediakin tekee bisnestä ja kirjoittaa niitä juttuja, joita lukijat haluavat lukea ja kuulla. Vastamedian tulosta media saa kyllä syyttää itseään. Mitäs eivät nosta kaikkea esille. Olen vieläkin ylen pettynyt YLEn taannoiseen kohuun kun pääministeri jollain lailla puuttui YLEn uutisointiin ja juttuja hyllytettiin. Mitä meille ei kerrottu? Olen aina luottanut YLEn uutisiin ja puoli yhdeksän uutiset on lemppari ohjelmani. Minulle riittää vain totuus. Ei politiikoista kaikkea tarvitse kertoa, vain sellaiset asiat, joilla voi on vaikutusta tehtävän hoitoon. Ei politiikkojenkaan tarvitse olla kusitolppana.

Sukulaismies tässä taannoin sanoi, että hän on alkanut suhtautua uutisiin epäillen. Ei siis ihme, että tällaiset vastamediat ovat saaneet tilaa. Vanhemmilleni taasen on yksi ja ainoa totuus mikä on siinä aamun Kainuun Sanomissa. He aina toteavat, että kun lehdessä niin sanottiin.

Luin tässä taannoin, että Amerikan presidentti ei ole tyytyväinen median uutisointiin ja haukkuu mediaa valeuutisista. Niinpä presidentti onkin aloittanut oman uutistuotannon nimeltä Real News eli todelliset uutiset. Presidentin toimisto tekee nyt omat versiot viikon tapahtumista ja presidentin saavutuksista. Haloo, no kuulostaako hieman diktatuurien valtiojohtoiselta propagandalta. No kyllä kuulostaa. Minä olen pitänyt Ameriikkaa journalismin mallimaana.

Pidän vielä mediaa riippumattomana ja luotan uutisiin. Siispä ei ole tarvista lukea vastamediaa.

Lähde luontoon, kuorotkin menivät metsiin laulamaan

 Suomen liput ovat tänään taasen liehuneet saloissa. Tällä kertaa on liputettu luonnon päivän ja satavuotiaan Suomen kunniaksi. Sisäministeriö on antanut valtion virastoja ja laitoksia koskevan määräyksen ja on suosittanut myös yleistä liputusta. Valitettavasti meidän taloyhtiössä ei ollut lippu salossa. Naapurissa lippu kyllä liehui. Tavoitteena onkin saada luonnon päivästä, elokuun viimeisestä lauantaista vakiintunut liputuspäivä. Kannatetaan. Luontoa on juhlistettu tänään sadoissa tapahtumissa eri puolilla Suomea.

 

Kuorot kautta maan ovat tänään kajauttaneet metsissä satavuotiaan Suomen luonnon kunniaksi. Niin myös meidän kainuulaisten ikiomassa kansallispuisto Hossassa. Työkaveri laulaa kuorossa ja hän kertoi menevänsä tänään Hossaan kuoron kanssa laulamaan. Samalla hän aikoi käydä Hossan värikallioilla. Harmi vain, että tänään on ollut varsin sateinen ja kolea päivä.

 

Minä en ikävä kyllä tänään metsään päässyt. Metsä on tuttu  ja rakas paikka ja lapsena todella paljon metsissä liikuimme. Nytkin luontoon pääsen melkein kotiovelta. Samoin työpäivänä voin vaikkapa ruokatunnilla piipahtaa Kajaaninjoen rantaan, upean luonnon keskelle. Luonto on lähellä.

 

Kotuksen sanakirjan mukaan sana luonto on maaperä sekä vesi- ja ilmakehä kasveineen ja eläimineen vars. vain vähän t. ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä; Karu, rehevä luonto. Arktinen luonto. Tropiikin, Suomen luonto. Talvinen luonto. Viheriöivä luonto. Kesäisen luonnon kauneus. Veden kiertokulku luonnossa. Luonnon tasapainon järkkyminen. Luonnon tuhoaminen, saastuttaminen. Luonto puhkeaa kukkaan. Luonto herää talviunesta. Lähteä ulos luontoon pois asutuksen piiristä, rakennetusta ympäristöstä. Oltiin koko päivä luonnossa, luonnon helmassa. Marjat, sienet, kalat ym. luonnon antimet. Näin merikotkan ihan luonnossa omassa elinympäristössään, elävänä, todellisuudessa. Palata luontoon luonnonmukaiseen (järjestyneen yhteiskunnan hylänneeseen) elämään; vaihtaa kaupunkilaiselämä elämäksi maaseudulla.

 

Alla muutama kuva Suomen luonnosta. Toivottavasti emme järkytä luonnon tasapainoa enää yhtään enempää kuin sitä näyttää jo tapahtuneen.

 

 

Sähkökaappeihin taidetta - rumiluksista iloksi

Bongailen sähkökaappitaidetta kulkiessani kaupunkien kaduilla. Rumat katujen sähkökaapit ovat muuttuneet iloisiksi kaupungin väriläiskiksi. Täällä Kajaanissa sähköyhtiömme Loisteen kaapissa -projekti loi taidetta sähkökaappeihin. Vuoden 2015 kesällä Loiste aloitti Kainuun ammattiopiston kulttuurialan sekä Kainuun Media- ja PeliAmiksen opiskelijoiden kanssa Loistetta kaapissa -taideprojektin. Opiskelijat saivat vapaat kädet ideoida taidetta ja graafisia töitä Kajaanin keskustan sähkökaappeihin.
Tällä taideprojektilla haluttiin luoda loistetta katukuvaan ja virkistäviä ilopilkkuja arjen ruuhkan keskelle. Keskeiseltä paikalta Kajaanin ydinkeskustasta valittiin reilut kymmenen sähkökaappia taiteiltavaksi. Hyvin ovat minusta taiteilijoiden työt säilyneet kaapeissa eikä mainoksia tai töherryksiä ole ilmaantunut sähkökaappien kylkiin.
Hankkeessa olivat mukana myös Kajaanin kaupunki ja yrittäjät. Hyssytellä ei saanut ja sai revitellä ja tuoda väriä katukuvaan. Yhdyn kaupunkilaisten näkemyksiin ja ihastuneeseen palautteeseen.

Alla oleva kuva on viimeisin bongaus, jonka tein tänä kesänä Kotkassa. Minusta tämä oli upea. Värit ovat sininen ja valkoinen. Heti minä itseni sijoitin tuohon purjelaivaan ja olin merellä. Olin tulossa kotiinpäin. Kotkassa kun ollaan, niin siellä näkyi kaikkialla meri ja laivat.

Tässäpä muutama bongaus Kajaanista. Suosikki on tuo kaappi, jossa on Eino Leinon runo.

Voitaisiinko maalata edes teatteri?- väriä katukuvaan

Voitaisiinko maalata edes teatteri? Tätä kysyi toimittaja yläkerta kirjoituksessaan, joka oli otsikoitu 'Katukuva kaipaa väripilkkuja'. Olen tämän toimittajan kanssa täysin samaa mieltä. Värit värittävät arkista aherrusta ja väreillä on suuri merkitys. Kun katsoo Kajaaninkin uusia asuinalueita, niin kovin ovat värit luonnonvalkoista, harmaan eri sävyjä tai beigeä talon ulkopinnoissa.

Sotkamossa oli maalattu yksi kiinteistö vaaleanpunaiseksi ja se oli synnyttänyt vilkkaan keskustelun. Suomalaiset eivät oikein halua revitellä väreillä. Mistähän se johtuu. Syksyn ruskan värejä kyllä ihailemme ja voimme lähteä niitä ihan Lappiin saakka katsomaan. Mihin hävisivät 1970-luvun rohkeat värit. Silloinhan oli ainakin sisätiloissa tummat ja voimakkaat värit vallalla. Keittiön kaapit olivat kirkkaan keltaiset, seinät tumman vihreät tai tumman punaiset. Silloin uskallettiin käyttää värejä.

Kesällä kuvasin Lappeenrannan Linnoituksella paria taloa. Ne olivat värikkäät ja todella mukavan näköiset. Halot erottuivat heti pirteästi. Silloin oli uskallettu käyttää värejä.

Kajaanin keskustassa on yksi väriläiskä, keskustan vanhin rakennus Raatihuone. Nykyään Raatihuone on keltainen. Muistan vielä kun se oli joskus vihreä. Jutun kirjoittanut toimittaja patisteli, että voitaisiinko maalata edes puinen teatterirakennus, joka huokuu hengeltään luovuutta ja värikkyyttä ja on julkisivultaan niin mitäänsanomattoman värinen. Olen samaa mieltä. Minäkin kaipaisin väriä katukuvaan ja voisin maalata teatterin. Minusta on ollut mukava kun kaupungilla törröttävien sähkökaappien kylkiin on ilmestynyt taidetta. Ne ovat mukava väriläikkä katukuvassa. Toinen mukava asia on jalkakäytäville maalatut räsymatot. Ne ovat tuoneet mukavasti väriä katukuvaan.

Puhelin soi, puhelinmyyjä soittaa

Viime aikoina ovat taasen puhelinmyyjät soitelleet. Puhelu on aloitettu niin, että olen osallistunut johonkin kyselyyn ja nyt minua on sen johdosta lykästänyt. Saan tuotteen todella edulliseen hintaan. Väliin ei saa suunvuoroa. Minä tiedän tasan tarkkaan, että en ole osallistunut mihinkään kyselyyn. Myös perheeni muut jäsenet ovat saaneet vastaavanlaisia puheluita. Kaupattu on milloin mitäkin. Minä olen siinä suhteessa ikävä ihminen, että en tilaa koskaan mitään. En ota edes sitä ilmaista kokeilupakettia, jota seuraa kestotilaus ja tuotteita sitten alkaa tulemaan ja niiden kanssa olet lirissä. Ilmaisia lounaita kun ei vain ole. Puhelu ei edes saisi alkaa lupauksella lahjasta tai muusta edusta. Mutta niinpä vain kaikki puhelut alkavat.

Tämän aamun lehdessä sitten löysin muistilistan, mitä kannattaa kysyä puhelinmyyjältä. Nyt täytyy sanoa, että enpä ole näitä kysymyksiä tehnyt. No ei näitä kysymyksiä kyllä pääse sinne väliin heittämäänkään, niin kova vauhti myyjällä on sanottavansa kanssa. Ensimmäisenä kysy mistä  yrityksestä soitat. Yritykseltä tulee löytyä postiosoite tuotteiden palautusten sekä muutosten tekemistä varten. Toiseksi kysy mitä tuotetta myyjä kauppaa. Tuotteesta on kerrottava olennaiset perustiedot. Soveltuuko tarjottu sovellus ensinnäkään puhelimeni käyttöjärjestelmään. Kolmanneksi kysy, mikä on tuotteen lopullinen hinta. Nouseeko hinta tarjousjakson jälkeen. Entä tuleeko postikuluja ja palautusmaksuja. Neljäs kysymys on, että kauanko sopimus kestää. Onko se toistaiseksi voimassa oleva vai määräaikainen. Jatkuuko tilaus automaattisesti kokeilujakson jälkeen. Viidenneksi kysy, millainen peruutusoikeus tuotteeseen sisältyy. Mitkä ovat peruutusehdot ja määräaika.

Tämän muistilistan minä leikkaan talteen ja laitan jääkaapin oveen.

Facebook mahdollisuuksia, some valmennuksessa

Olin tänään some valmennuksessa. Osallistuin maksuttomaan Facebook-markkinointi nollabudjetilla koulutukseen. Koulutuksen järjesti Kainuun Etu Oy. Kyllä sitä on meikäläinen auttamatta tumpelo somen kanssa, kun kuuntelin kouluttajan opastusta ja antamia vinkkejä. Kouluttaja oli kuin kala vedessä Facebookissa. Kouluttaja oli jäätävän hyvä. Myöhemmin tekstissä tulee selitys, miksi käytän sanaa jäätävän. Mutta ei aamupäivän istuminen koulutuksessa hukkaan mennyt. Koulutus oli ehkä enemmän suunnattu yrittäjille. Nyt ymmärrän paremmin somen mahdollisuuksia.

Koulutuksen valmennussisältönä olivat FB-sivut, FB-ryhmät (omat ja muiden), FB-tapahtumat, sisältö/asiayhteys (oikea paikka) sekä varannon kerääminen. Pelin ratkaisee se, miten hyvin osaan kertoa ja miten hyvä olen. Näkyvyys ei riitä, vaan tulokset ratkaisevat. Minun pitää osata olla rohkea, herättää tunteita ja ennen kaikkea tuottaa kiinnostavaa sisältöä. Minun pitää haastaa kommentoimaan.

Arvonnat tuntuivat olevan se jäätävän kova juttu. Kouluttaja käytti sanaa jäätävä aika vuolaasti. Jo 2,50 euron karkkipussiarvonnalla saattaa saada 150 kommenttia. Toinen tärkeä asia on varannon kerääminen ja mm. näistä arvonnoista sitä varantoa kertyy. Kuvat kiinnostavat, eivät myyntityrkytykset niinkään. Video on parempi kuin sanat; sanat - ääni -keho, tästä kolmikosta sanat muodostavat vain 7 %.

Minua innosti ja kiinnosti koulutuksessa eniten FB-ryhmät (omat ja muiden). En ole FB:ssä koskaan perustanut omaa ryhmää saatikka mennyt mukaan muihin ryhmiin. Omaa ryhmää kouluttaja kutsui kanta-asiakasryhmäksi. FB-ryhmällä on parempi varanto kuin FB-sivustolla. Muiden ryhmät ovat hyvä mahdollisuus ja isot ryhmät ovat niitä parhaita foorumeita olla mukana. Tätä ryhmä asiaa täytyy miettiä.

Jounin kaupan jos saa jakamaan, niin johan on jäätävän kova juttu.

Koulutus oli pääkirjastolla ja kirjaston aulan nurkassa oli mielenkiintoisen näköinen puu. Seinällä on vanhanajan FB-tapahtumat sivusto.

https://fi-fi.facebook.com/Jouninkauppa/

1000 työhakemusta eikä ole tärpännyt, tsemppiä hakuun

Työ on ihmiselle tärkeä, vaikka näin loman jälkeen ensimmäisenä työpäivänä hieman saattoi aamulla ajatella muuta. Hyvä, että on työpaikka, minne palata loman jälkeen. Luin hiljattain ikäisestäni naisesta, joka oli lähettänyt tuhat työhakemusta, mutta työtä ei ollut vain löytynyt. Tämä nainen ei aikonut kuitenkaan luovuttaa.

Nainen oli tehnyt mittavan uran asiakaspalvelussa ja myynnissä, mutta jäi työttömäksi viime vuonna. Saman yhtiön palveluksessa hän oli työskennellyt 30 vuotta ja nyt työt olivat loppuneet. Syy oli aika klassinen; iso organisaatio osti pienemmän. Nainen ei ollut yksin, vaan moni muukin menetti silloin työpaikkansa. Mitenkään muuten ei potkuja perusteltu kuin, että tuotannolliset ja taloudelliset syyt.

No hirveä shokki ja järkytystähän se tietenkin oli, kun oli ollut työssä niin pitkään. Tässäkö oli kiitos pitkästä työpanoksesta. Aika karmeaa, ei sitä sellainen ymmärrä, joka ei ole menettänyt työpaikkaansa. Nainen ei jäänyt kuitenkaan ihmettelemään, vaan alkoi aktiivisesti hakea uutta työtä. Uuden työpaikan hakeminen oli ihan täysipäiväistä. Nainen haki työtä asiakaspalvelusta, kaupasta, tukkuliikkeestä ja toimistoista. Tuhat hakemusta on lähtenyt matkaan. Päivässä lähti jopa toistakymmentä hakemusta. Työhaastatteluun on päästy, mutta vielä ei ole tärpännyt. Osa-aikaista ja jopa kesätyöpaikkaakin nainen oli hakenut. Ja sitten ne vielä syyttää, että työttömät ovat laiskoja ja eivät viitsi lähteä töihin.

Nainen uskoo, että hänellä alkaa tulla ikä vastaan. Nainen kertoo, että hänellä olisi kuitenkin hyvä halu tehdä vielä töitä. Nainen epäileekin, että työnantajat haluavat palkata nuoria, joille ei tarvitse maksaa tiedosta ja taidosta. Tätä samaa me olemme mieheni kanssa epäilleet. Mieheni on tällä hetkellä työtön. Hänellä on reilun 30 vuoden rakennusalan työkokemus. Mieheni on kanssa hakenut työpaikkoja, mutta ei niistä koskaan mitään kuulu. Ei edes vaivauduta vastaamaan.

Nainen ei aio luovuttaa ja hän uskoo vakaasti, että kyllä hänellekin on jossain työpaikka. Onnea ja jaksamista työhakuun. Uskon, että paikka vielä löytyy.

Miten loma meni; nopeasti, vapaus meni ja arki alkaa

Loma on nyt tältä erää ohitse. Neljän viikon lomaputki päättyy huomenaamulla ja työt kutsuvat. Lomalaisen vapaus vaihtuu arkiseen aherrukseen. Kun töissä kysytään, että miten loma meni vastaan, että nopeasti. Vastahan se loma alkoi ja nyt se on jo ohi. Mihin se neljä viikkoa katosi. No mutta tulee aina uusia lomia.

En nyhjöttänyt lomalla kotona. Osallistuin moneen juttuun, enimmäkseen ne olivat ilmaisia. Lomarahoja leikattiin 30 %, joten lomabudjetti oli niukempi tänä kesänä. Toki lomalla rahaa meni hieman enemmän kuin kotona oleillessa. Tein pienen matkan ja tutustuin Suomen maahan. Olen taasen monta mukavaa muistoa ja kokemusta rikkaampi. Suomi on hieno maa ja kaikissa paikoissa ei ole todellakaan vielä tullut käytyä.

Syödähän sitä pitää joka päivä, niin lomallakin. Niinpä viimeisinä lomapäivinä unohdin lihapullat ja pottumuusin ja tutustuin eri maiden keittiöihin. Söin kiinalaista ja japanilaista ruokaa. Kiinalaista kävin syömässä paikan päällä ja japanilaisen tilasin kotiinkuljetuksella. Kiinalaisessa (Sunny Bay Helsinki) ravintolassa tuotiin alkuruoka (kevätkääryleet) hienossa astiassa. Ruoat olivat todella hyviä. Pitää käydä tykkäämässä Sunny bayn Facebook sivustolla.

Nyt Turku; terrori-isku Suomessa

Eilen kirjoitin blogissani Barcelonan terrori-iskusta. Kysyin milloin meillä tapahtuu jotain vastaavaa. Ja heti seuraavana päivänä sitten tapahtui. Turussa kuoli kaksi ihmistä puukotuksen uhrina ja useat loukkaantuivat. Tekijä ennätti puukottaa lähes kymmentä ennen kuin hänet saatiin kiinni. Tapausta tutkitaan terroritekona. Teko oli erittäin raukkamainen, selkään puukottaminen. Tekijä ei anna mitään mahdollisuutta, vaan yllättää sinut normaalin elämän keskellä. Millään en jaksa ymmärtää, mitä tällaisen ihmisen päässä oikein liikkuu. Tekijä valikoi uhrikseen naisia. Otan syvästi osaa omaisten suureen suruun. Paikalla olleet ihmiset olivat toimineet urheasti ja poliisi toimi ripeästi. Kiitos heille.

Poliisi nosti valmiuttaan eilen koko maassa ja lisäsi partioiden määrää Turun tapahtumien johdosta. Huomasimme tämän kun eilen illalla päärautatieaseman läpi kuljimme. Rautatieasemalla poliisi partioi aseiden kanssa.

Siinä olen samaa mieltä sisäministerin kanssa, että koston kierrettä ei pidä nyt päästää syntymään. Siihenhän ne nämä terroristit juuri pyrkivätkin. Pahojen ihmisten edessä ei kannata lannistua, joku totesi osuvasti.

Nizza, Berliini, Tukholma, nyt Barcelona

Eilen illalla nukkumaan mennessä meidät tavoitti surulliset uutiset. Emme olleet katsoneet koko iltana televisiosta uutisia. Tällä kertaa uutiset tulivat Espanjasta Barcelonasta. Autolla oli jälleen ajettu väkijoukkoon. Ensimmäinen ajatus oli, että ei taasko. Eikö näitä autoiskuja voida mitenkään estää? Olen kävellyt tällä suositulla La Rambla -kävelykadulla ja siellä oli todella paljon väkeä. Iskussa kuoli 13 ihmistä ja satoja on loukkaantunut. Voimia ja jaksamista uhrien omaisille. Omaisten suru on valtava. Tytär oli Barcelonassa työharjoittelussa muutama vuosi sitten. Olisinpa eilen illalla pelästynyt, mikäli hän olisi siellä nyt ollut.

Ihmettelen, ettei jo aikaisemmin ole tehty iskua La Ramblasille, tälle turistien suosimalle kävelykadulle. CIAkin oli kertonut, että Barcelona on ilmeinen kohde, sen jälkeen kun samanlaisia terrori-iskuja oli tehty Pariisissa, Lontoossa ja Berliinissä.

Onko ajan kysymys, milloin vastaavaa tapahtuu meillä Suomessa? Sitä on ruvennut uudella lailla tarkkailemaan ympäristöään kadulla liikkuessaan. Vielä en ole tuntenut, että en uskaltaisi kadulla liikkua. Olin viikko sitten seuraamassa kadun varrella Helsinki City maratonia. Koko katua ei ollut suljettu ja yksi kaista oli vapaana autoilijoille. Pari poliisia siinä kadulla vahdissa liikkui, kun maratoonarit kävivät kääntymässä kadun päässä ja lähtivät takaisin samaan suuntaan, mistä olivat tulleet. Kääntymiskohta oli eristetty vain nauhalla. Kiinnitetäänkö turvallisuuteen sittenkään tarpeeksi huomiota.

Hiekkalinnaa, linnoitusta, vetyä ja atomia

Kyllä on Suomen maassa hienoja paikkoja ja koko ajan löytyy sellaista, johon ei ole aikaisemmin törmännyt. Nyt löysin Lappeenrannasta hiekkalinnan ja linnoituksen. Rannalle oli rakennettu upea hiekkalinna, aivan käsittämätön. Jos on Kemin lumilinna hieno, niin tämä hiekkalinna oli sitä myös.

Hiekkalinnasta löytyi intiimi kesäteatteri ja hiekkakappaeli, jossa on vietetty kuulemma hartauksia läpi koko kesän. Hiekkalinnan veistokset suojataan tuulta ja sadetta vastaan ruiskuttamalla pintaan ohut kerros vesi-puuliimaseosta. Liimana käytetään kotimaista tuotetta.

Tämän kesän Hiekkalinna visioi Suomen tulevaisuutta ja hiekkalinnan teemana onkin tulevaisuus ja Suomi 200 vuotta. Verkkosivuilta löysin tietoa, että kolmesta miljoonasta kilosta hiekkaa on veistetty muun muassa lasten suunnittelemina auto, koulu, hologrammikello, Lappeenranta ja koti vuonna 2117. Hiekkalinnan kupeessa hörppäsin kahvit ja söin paikallisen herkun Atomin. Atomi on kananmunalla ja kinkulla täytetty lihapiirakka ja toinen herkku Vety on kananmunalla tai kinkulla täytetty lihapiirakka.

Kävin myös Lappeenrannan linnoituksessa, Vanhassa kaupungissa. Paikalla on mielenkiintoinen historia. Kun Lappeenranta vuonna 1649 perustettiin, se syntyi juuri Linnoitusniemeen, josta asutus on levittäytynyt vuosisatojen aikana nykyisiin mittoihinsa. Valtaosa linnoituksen historiallisista rakennuksista on yleisölle avoimia. Lappeenrannan linnoitus syntyi ja rakentui idän ja lännen puristuksessa rajalinnoitukseksi, kun Ruotsi-Suomi ja Venäjä taistelivat vuosisatoja toisiaan vastaan. Nykyisin se on arvokas osa niin suomalaisten, venäläisten kuin ruotsalaistenkin yhteistä kulttuuriperintöä ja kuuluu Linnasta-linnaan -kulttuurimatkailuketjuun.

Imatran Impi ja Imatran Inkeri, Valtionhotellissa

Törmäsin eilen kahteen Imatran kuuluisaan naiseen Impiin ja Inkeriin. Olin yötä Imatran Valtionhotellissa ja osallistuin Imatran matkailuoppaiden kävelykierrokselle ja kuulin Impin ja Inkerin tarinat. Rakastan tarinoita ja eilen kuulin monta mukavaa tarinaa. Ilta oli täynnä historian siipien havinaa. Imatran Impi -veistos sijaitsee lähellä Valtionhotellia Kruununpuiston Patopuistossa. Veistos on sijoitettu suihkualtaaseen Vuoksen varrelle. Veistos on huomionosoitus ihmisille, jotka ovat tehneet itsemurhan hyppäämällä Imatrankoskeen. Imatran Impinkin tarina oli traaginen.

Opas kertoi Inkerin tarinan. Valtionhotellissa oli ollut kaunis työntekijä, johon laulaja Henry Theel oli ollut ihastunut. Hän vain ei oikein ollut saanut vastakaikua tunteilleen. Niinpä ikään kuin kostoksi Theel oli pyytänyt Toivo Kärkeä säveltämään ja Reino Helismaata sanoittamaan Inkeristä laulun. Imatralla on hyödynnetty Inkerin tarinaa ja Imatran Nuorkauppakamari valitsee Imatran Inkeriksi vuosittain imatralaisen henkilön, joka on toiminut Imatran hyväksi ja tehnyt Imatraa tunnetuksi jollakin alalla.

Imatran kosken kuohuntaa emme valitettavasti kuulleet. Koski on Imatran tunnetuin matkailu-nähtävyys, jota on käyty ihailemassa jo vuosisatojen ajan. Vuonna 1903 kosken rannalle kohosi  Imatran Valtionhotelli. Koski kuohuu tavallisesti vapaana kesäiltaisin, mutta kesällä 2017 ja 2018 tehtävän padon kunnostuksen vuoksi koskinäytöksissä ei ole.

Kyllä oli kertakaikkisen uskomaton paikka tämä Imatran Valtionhotelli. Tuntui, että sitä ei lakkaa millään tuijottamasta ja haikea sieltä oli lähteä pois. No hotellin omistavat tätä nykyä ruotsalaiset.

Ympäristöoppia ja merenkulun lumoissa

Kotkassa kun ollaan niin olihan sitä käytävä Merikeskus Vellamossa. Suomen merimuseo kertoo oivallisesti merenkulun historiaa ja tarinoita. Hyvä, että tällainen museo on päätetty rakentaa. Museossa kun merenkulkuun liittyvä esineistö pääsee esille ja ihmiset pääsevät niitä katsomaan. Samalla pääsylipulla pääsin tutustumaan Suomen merimuseoon ja Kymenlaakson museoon. Koin tänään suomalaisen merenkulun historiaa monin tavoin. Itse museorakennus on todella huomiota herättävä ja mielenkiintoinen. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Ilmari Lahdelma. Merimuseosta löytyi muun muassa vuoden 1928 olympialaisten kilpapurjejolla ja majakoiden pienoismallit.

Samalla reissulla kävin siis myös Kymenlaakson museossa ja tutustuin näyttelyyn, joka esittelee Karhulan lasitehtaan tuotantoa yli sadalta vuodelta. Karhulan lasitehdas toimi vuosina 1889-2009. Lähes jokainen yli 30-vuotias suomalainen on ollut kosketuksissa tehtaan tuotteiden kanssa, toteaa Kymenlaakson museon intendentti Vesa Alén. Niinpä minäkin muistin lapsuudesta Karhulan lasin isot kannelliset lasipurkit, joihin äiti ja mummo lakkoja säilöivät. Purkin pohjassa luki Karhulan lasi. Olin tosi iloisesti yllättynyt, että tässä näyttelyssä pääsin käymään. Onhan Karhulan lasitehdas pysyvä osa suomalaista kulttuuriperintöä.

 

Google mapsin vankina, paperilappu jouduttiin kaivamaan esiin

Kyllä matkailu avartaa. Tämän taasen tänään totesimme. Tutkimattomat ovat tekniikan tiet. Meillä on tapana kotoa lähtiessä katsoa tietokoneelta reittiä varaamaamme hotelliin. Sitten mieheni on kirjoittanut paperilapulle kadunnimet ja piirtänyt nuolet mistä pitää milloinkin kääntyä. Tämä systeemi on osoittautunut ihan hyväksi ja toimivaksi. Emme ole liioin koskaan joutuneet harhaan. Tänään sitten päätimme ottaa tietotekniikan avuksi ja kokeilla Google mapsia. No kaikki ei mennyt ihan putkeen ja kiersimme aika pitkän "ketunlenkin" ennen kuin olimme perillä kohteessa. Mutta perille pääsimme. Emme ole nimittäin koskaan ennen käyneet tässä kaupungissa.

Me ja Google maps emme oikein tulleet juttuun ja puhuneet samaa kieltä. Kaikki olisi mennyt hyvin, jos olisimme vain uskoneet Google mapsia ja jatkaneet moottoritietä sen parin kilometrin verran, niin kuin puhelimen ruudulla näkyi. Mutta ehei mepä emme uskoneet vaan käännyimme moottoritieltä Kotkan suuntaan kun olisi pitänyt vain jatkaa St Petersburgia kohti.

Sittenpä sitä kierreltiinkin pitkän kaavan mukaan ja mentiin vielä monta kertaa harhaan. Mutta tietotekniikka on ihmeellistä, laite haki äkkiä meille uuden reitin ja alkoi siitä meille kertomaan. Oppia ikä kaikki. Google maps kyllä ohjasi meidät lopulta perille. Huomenna aiomme jatkaa Google mapsin käyttöä. Kyllä me vielä sen kanssa sinuiksi tulemme.

Presidentti Mauno Koiviston haudalla

Katsoin toukokuussa televisiosta Presidentti Mauno Koiviston juhlallisia ja arvokkaita hautajaisia. Arvostan ja kunnioitan Koivistoa suuresti. Tänään sitten pääsin käymään Hietaniemen hautausmaalla hänen haudallaan. Vietimme siinä pienen hiljaisen hetken. Haudalla on pieni laatta ja vielä siellä ei ollut isompaa hautapaasia niin kuin vieressä olevalla Urho Kekkosella. Mutta varmaankin ajan kanssa se sinne tulee. Haudalla oli ruohikossa upea pieni sinivalkoinen lasinen lintu. Kukkia oli myös.

Hietaniemen hautausmaalle on haudattu paljon suomalaisia merkkihenkilöitä, hautausmaa on täynnä suomalaista historiaa. Sinne ovat haudattu lähes kaikki edesmenneet presidenttimme. Hautausmaalla on tosi kaunista ja siellä oli aivan uskomattoman upeita ja komeita hautakiviä suorastaan hautamonumentteja. Kun hautakiviä siinä ohi kulkiessani katselin, niin paljon oli heitä, jotka olivat kuolleet jo 1800-luvulla.

Siinä hautausmaalla hiljaa kävellessäni mietin, että on se aika pieni aika maailmankaikkeuden ajasta ihmisellä täällä maanpäällä. Meillä on vain yksi elämä. Käyttäkäämme se siis taiten.

Helsinki City maraton ja myrskyn silmässä

Tänään juostiin Helsinki City maraton ja olin reitin varrella kannustamassa juoksijoita. Taputin juoksijoille niin, että vieläkin ovat kämmenet kipeät. Oli todella mukavaa olla reitin varrella seuraamassa juoksijoita. Hattua nostan maratoonareille. Ovat he kyllä aikamoisia sankareita. Ensin tulivat kaksi kuuman ryhmän juoksijaa, jotka olivat jo reilun 20 kilometrin jälkeen karussa muilta. Piti pitkään odottaa, että seuraava juoksija saapui. Joukossa oli monenlaista juoksijaa ja monenlaista juoksutyyliä. Ikähaarukka oli laaja, mukana oli nuorempaa ja vanhempaa. Järjestäjän verkkosivuilla kerrottiin, että osallistujista 30 % oli naisia ja osallistujia oli yli 70 maasta.

On se maratonin juokseminen hitokseen kova urakka. Minä en siihen pystyisi. Tai ehkä silloin pystyisi, jos voisi välillä yöpyä jossain ja juosta matkan osissa ja välillä levähtää.

Maratonia ei tarvinnut myrkyn takia keskeyttää, vaikka osa juoksijoista joutui myrskyn silmään, sillä he olivat vielä matkalla. Ilmeisesti oli pahimman myrskyn ajaksi menty suojaan.

Koko päivä oli varsin helteinen ja hiostava. Se oli tyyntä myrskyn edellä. Kello seitsemän jälkeen sitten illalla puhkesi myrsky, salamoi ja ukkosti. Katsoin ikkunasta kun ihan talon vierestä meni sellainen trombi vai oliko se sellainen syöksyvirtaus. Sitä kesti alle minuutin, mutta pari puuta siinä taisi kaatui ja kadulla oli hetkessä valtavat määrät puiden oksia ja roskaa. Enpä ole moista nähnyt ennen. Televisioruudussa pyöri vaaratiedote ja ihmisiä kehotettiin siirtymään sisätiloihin. Myös Flow -musiikkifestivaali jouduttiin keskeyttämään. Mutta myrskyn jälkeen on poutasää, niin luvataan laulussa. Saapa nähdä millainen keli on sitten huomenna.

Junat eivät liiku, onko edessä liikennekaaos

Junat eivät liiku Suomessa ensi viikon alussa. Veturimiesten mielenilmauksen vuoksi junaliikenne lakkaa yli vuorokauden ajaksi. Kyseessä on poliittinen mielenilmaus. Maan hallitus kun haluaa avata rautateiden henkilöliikenteen kilpailulle vuoteen 2026 mennessä. Tulee kolme erillistä valtionyhtiötä: kalustoyhtiö, kunnossapitoyhtiö ja kiinteistöyhtiö. Tiistaiaamuna ei pääse junalla töihin eikä töistä kotiin. Saattaapa olla valtavat ruuhkat tulossa. Mikäli työtaistelu toteutuu, niin se on laajuudessaan raju ja tällaista ei olekaan aikoihin nähty.

Veturimiesten liitto ei hyväksy tapaa, millä kaavailtu rautateiden matkustajaliikenteen kilpailuttaminen aiotaan toteuttaa. Liitto pitää kaavailuja kansallisomaisuutemme tuhoamisena. Ja kyllähän se hieman kummalliselta kuulostaa, että kilpailijoilla ei tarvitse olla omaa kalustoa, vaan valmiina olevan kaluston saa vuokrata perustettavalta kalustoyhtiöltä. Kalusto on kuitenkin hankittu kansalaisten rahoilla.Veturimiehet eivät sinänsä vastusta junaliikenteen kilpailun avaamista, vaan tapaa, jolla se tehdään. Toivottavasti kilpailun avaamisella saavutetaan halvempia lippuja ja parempaa palvelua, eikä käy niin, että voitot valuvat pörssiyhtiöiden omistajien taskuun.

Ruotsissa on tehty vastaava rautateiden henkilöliikenteen kilpailuttaminen ja siellä se on tullut maksamaan miljardeja kruunuja. Käykö myös Suomessa samoin ja kansa joutuu maksamaan meillä vastaavanlaisen summan.

Pohjolan Gibralttarilla

Maalla, merellä ja ilmassa, tänään oltiinkin sitten merellä. Tutustuimme Vallisaareen. Laivamatka saareen kesti puolisen tuntia. Ennen Vallisaarta laiva kävi Suomenlinnan laiturissa ja sinne jäi osa matkustajista. Me jatkoimme Vallisaareen. Vallisaari on aivan Suomenlinnan naapurissa. Nämä saaret ovat olleet monien ihmisten koti, työpaikka sekä tuhansien sotilaiden palveluspaikka. Saarten linnoitukset ja rakennukset kertovat tarinaa Suomen historiasta. Kulkiessamme Vallisaaressa aika tuntui todella pysähtyvän. Saaren helmassa söimme kiireettömästi eväät ja joimme kahvit termarista.

Puolustusvoimat luopui Vallisaaresta ja sen jälkeen yleisö on päässyt liikkumaan saaressa vapaasti. Vallisaaressa voi liikkua vain merkityllä polulla, koska vuoden 1937 räjähdyksen jäljiltä maastossa voi olla vielä räjähteitä. Kaikessa aisti, että Vallisaaressa on hyödynnetty sen kulttuuri- ja sotahistoriaa sekä luontoa. Saari on haluttu pitää mahdollisimman luonnonmukaisessa tilassa.

Keväällä 2016 Vallisaari ja Kuninkaansaari avautuivat yleisölle ja sinne alkoi myös säännöllinen vuoroveneyhteys. Saaren toiminnasta vastaa Metsähallituksen luontopalvelut. Vallisaaren luonto on tosi herkkä ja sitä on vaalittava huolella. Saari oli todella hieno kohde ja hyvä, että se on nyt avautunut yleisölle.

Vallisaaressa törmäsimme esitteeseen Pohjolan Gibraltar. Olen käynyt Gibralttarilla ja kieltämättä samaa tunnelmaa Vallisaaressa oli olemassa, kuten lumoavaa merimaisemaa.

Rakkautta ilmassa, rakkaudenlukkojen sillalla

En ole koskaan nähnyt sillan kupeessa niin paljon rakkaudenlukkoja kuin tänään näin. Onko siinä jo vaara, että silta ei kestä näin paljon painoa, rakkaus on painavaa. Molemmin puolin siltaa kun oli lukkoja vieri vieressä.

Kävin myös saaressa tänään ja sinne pääsi ihan kävelemällä. Paikka oli Tervasaari ja se oli viihtyisä paikka. Mahtavat olivat näkymät matkan varrella toiselle puolen kaupunkia. Paljon oli satamassa hienoja purjeveneitä parkissa. Vaikka päivä oli lämmin ja aurinkoinen, niin eivät olleet merelle lähteneet. Sitä hieman ihmettelin.

Pitkä kävelylenkki pehmitti jalat ja aivot ja tänään ei synny pitkää tekstiä.