Eilen juhlimme Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Valtakunnassa näytti menneen kaikki hyvin. Mielenosoittajat käyttäytyivät rauhallisesti ja linnan juhlissakaan ei oltu suuremmin mokailtu, muutamia pieniä floppeja lukuun ottamatta. Linnan juhlia tuli katsottua pätkittäin sieltä täältä, minä en vain ole oikein linnan juhlat ihminen. Sen katsoin kyllä tarkkaan kun sotaveteraanit saapuivat kunniavieraana linnan juhliin.
Suomalaiset näyttävät hakevan kaikkialta kuningattaria ja kuninkaita. Tänään on vatvottu kuka oli linnan kuningatar ja kuningas, kenellä oli paras ja upein puku. Mieheni totesikin, että muotinäytöskö tämä olikin, hän luuli, että linnan juhlat. Pohdittiin, ett valittiinko sittenkään nyt kaunein puku, vai jäikö joko noteraamatta ja tämä olikin se upein puku. Kansa pääsi oikein äänestämään upeinta pukua. Sen ymmärrän, on hyvä, että pukujen suunnittelijat pääset esille ja saavat nimeä. Mutta liika on aina liikaa. Tässä maailmassa on tärkeimpiäkin asioita, on kurjuutta ja nälänhätää. Juuri tästä syystä minä en oikein ole viime vuosina juuri linnan juhlia jaksanut seurata.
Arkeen palattiin ryminällä. Eduskunnassa olivat tunteet pinnassa kun siellä käytiin välikysymyskeskustelua eriarvoistumisesta. Puhujille huudeltiin oikealta ja vasemmalta. Tiistaisen juhlaistunnon auvoisuudesta ei ollut enää tietoakaan. Hyvä, että keskustelivat tästä tärkeästä aiheesta, eriarvoistumisesta ja tuloeroista. Ei taida hallitus kaatua tähänkään välikysymykseen. Nimittäin kauas pitää mennä, kun hallitus on viimeksi kaatunut välikysymykseen eli vuoteen 1958.
Itsenäisyyspäivän kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti