Lahjan merkitys - lahjattomat ja lahjakkaat

Joululahjat on annettu ja saatu. Toipa se pujoulukki minullekin jotain. Sain mieluisia lahjoja, leffaliput ja ruokarahaa 50 euroa. Rahalahjan ehtona oli, että käyn sillä syömässä ulkona ja laitan lahjan antajalle tapahtumasta valokuvan. Sain siis lahjaksi "leipää ja sirkushuveja". Ensi vuoden puolella lahjani sitten käytän. Sain aineettomia lahjoja. Lisäksi sain itse tehdyn tähtikorun, jossa on heijastin. Koru on nyt kiinnitetty reppuun ja siinä se tuo minulle turvaa pimeällä liikkuessa.

Muutama päivä sitten sanomalehdessä oli kielijuttu, jossa englannin ja ranskan maisteri, kielenkääntäjä kirjoitti lahjan merkityksestä. Hän kirjoitti, että meillä kaikilla taitaa olla jonkinlainen suhde lahjan käsitteeseen. Mitä sana lahja meille merkitsee? Onko se lahjapaperin rapinaa, lasten iloista kiljahtelua, tavaratalon viime minuuttien hikistä joulutungosta, lahjastressiä, lahjahuolia, pakkoa antaa vastalahja vai turhaa rahanmenoa?

Jos lahjojen antaminen on pyyteetöntä, niin  lahjonta ja lahjukset ovatkin epäilyttäviä. Lahjat voivat olla myös henkisiä; lahjattomat harjoittelevat ja lahjakkaiden ei usein tarvitse.

Lahjojen antamisen kerrotaan juontavan juurensa Itämaan tietäjiin, jotka toivat Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, mirhamia ja suitsukkeita. Pohjoismaihin joululahjojen antamisen perinne tuli melko myöhään, vasta 1700-luvulla.

Minulle lahja merkitsee lapsuuden jouluja. Kuinka me siskojen kanssa tutkimme salaa komerossa olevia paketteja ja yritimme arvata, mitä niissä oli sisällä. En anna koskaan lahjaa miettimättä tarkkaan lahjan saajaa henkilönä, millaisen lahjan hänelle voin ostaa. Arvostan kovasti itsetehtyjä lahjoja.

Haluan kiittää kaikista lahjoista aineellisista ja henkisistä.