sunnuntai 31. joulukuuta 2017

365 täynnä - minä tein sen!

Kun Suomi100 juhlavuosi käynnistyi, niin aloitin kirjoittamaan tätä blogiani. Silloin oli uuden vuoden juhlat juhlittu ja raketit  paukuteltu ja oli uuden vuoden ensimmäinen päivä. Minulle oli herännyt vuoden 2016 puolella ajatus, että juhlavuoden kunniaksi alan kirjoittamaan blogia, juhlavuoden jokaisena päivänä. Nyt tämä tavoite on toteutunut. Minä onnistuin, tämä on 365 kirjoitukseni. Monta kertaa meinasin antaa periksi. Blogissani olen kirjoittanut tavallisista arkipäivän asioista, havainnoistani ja ottanut kantaa mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Nyt olen aivan uuden vuoden kynnyksellä. Vuonna 2017 on tosiaan juhlittu monin eri tavoin Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Juhlia on ollut valtakunnallisesti ja paikallisesti kuin myös koti- ja lähipiirissä. Hieman enemmän olisin toivonut "karnevaalimeininkiä" eli kansanomaista juhlintaa kaduille, toreille ym.

Tämän vuoden raketit ovat vielä ampumatta. Täällä Kajaanista kaupungin ilotulituksesta tulikin hankalampi juttu. Kaupunkilaiset kun kimpaantuivat kun joutsenet joudutaan hätistelemään lempeästi pois ilotulituksen tieltä. Ilotulitus kun tapahtuu Linnanvirran ja Rauniolinnan alueella. Jo maaliskuussa paikka oli päätetty ja tapahtumakalenteriin merkitty. Jostain syystä joutsenet ovat nyt kuitenkin Kajaaninjoelle ilmestyneet. Joella on soudeltu ja näin joutsenia on lempeästi kehotettu menemään hieman kauemmaksi. Pahempi se olisi ollut, jos joutsenet olisivat hätissään lennelleet sähkölankoihin ym. Olen menossa paikalle, katsotaan nyt miten tässä käy, onko sitä ilotulitusta.

Vuoden 2017 aikana olin muun muassa 60-vuotishääpäivillä, 65-vuotissyntymäpäivillä, kansallispuistossa, Berliinin muurilla, elokuvissa, hautajaisissa, Pohjois-Karjalassa, valtionhotellissa, kuntosalilla, konsertissa, sukella talveen tapahtumassa, äänestysauton kyydissä, Kuusamossa, talousgurujen opissa, Kuopiossa, juhannusraveissa, Bomban talolla, tervaa, rautaa ja rosvoja kyläjuhlissa, tulevaisuuden kuusta istuttamassa, rompetorilla, markkinakadulla, Runoviikon avajaisissa, opastetulla kävelykierroksella, Lappeenrannan linnoituksella, merimuseossa, Presidentti Mauno Koiviston haudalla, Vallisaaressa, katsomassa Helsinki City maratonia, rakkaudenlukkojen sillalla, maalaismarkkinoilla, kekripukin poltossa, Ars Fennica 2017 näyttelyssä, kirjamessuilla, Finlaysonin alueella, Roosa nauha-illassa ym. ym.

Lisäksi haukuin hallituksen muutaman kerran, hämmensin sote soppaa, tein linnunpöntön, kävin äänestämässä kuntavaalissa, kohtasin hiljaisen kansan, haravoin pihaa lumisateessa, hämmästelin Amerikan presidentin toimia, söin vetyä ja atomia, bongasin Suomi100 logoa, olin tapaamassa toripolliisia, palasin hetkeksi ruskealle, vihreälle ja oranssille 1970-luvulle

sekä otin kantaa moniin asioihin, kirjoitin 365 kertaa.

Nyt on aika hieman hengähtää ja pyrin kirjoittamaan blogiini kerran kuukaudessa. Kun jokin asia oikein pännii, vaatii kannanottoa, mielipiteen esittämistä ym.

Hyvää uutta vuotta 2018. Tämä on minun Suomeni! Hyvä Suomi!

lauantai 30. joulukuuta 2017

Viimeisiä viedään - hurjat lumikasat miesmuistiin

Vähiin menee ennen kuin loppuu. Armon vuosi 2017 ja Suomi 100 vuosi alkaa olla taputeltu. Siinä se vuosi on taasen mennyt, tavallista arkea eläessä. Kun tarkastelen omaa vuottani 2017, niin aika tavallisissa merkeissä vuosi meni. Ei mitään mullistavaa vuoden aikana tapahtunut. Paljon on vuodessa kuitenkin muisteltavaa. Yhdet 65-vuotissyntymäpäivät ja hautajaiset vuoteen mahtui. Häitä ja kastajaisia ei ollut tänä vuonna.

Lunta ei ole kyllä ollut miesmuistiin niin paljon tähän vuoden aikaan kuin on nyt. Talvea on vielä paljon jäljellä monta kuukautta ja lumikasat ovat pihassa valtavat. Koko ajan tulee lunta lisää. Kielitoimiston sanakirjan mukaan miesmuistiin on niin pitkään aikaan kuin ihmiset voivat omalta kokemaltaan muistaa. Esimerkiksi miesmuistiin ei tällaista myrskyä ole nähty tai kylmin talvi miesmuistiin. Jotain ei ole siis tapahtunut miesmuistiin. No ehkä miesmuisti voi olla lyhyt ja valikoivakin. Joku muistaa hyvät hetket ja toinen vain huonot hetket.

Miten on kansakunnan miesmuistin laita? Suomi on jo vanha, satavuotias ja miesmuisti ei riitä näin pitkän ajan hahmottamiseen. Äänestäjien muistin sanotaan olevan kaksi viikkoa. Siltä se vähän tuntuukin kun noita kannatusgallupeja katsoo, puolueiden kannatusluvut kun sahaavat edestakaisin.

Sata vuotta sitten 30.12.1917 Svinhufvudin johtama valtuusto jätti Venäjän bolshevikkihallitukselle kirjeen, jossa pyydettiin bolshevikkihallitusta virallisesti tunnustamaan Suomen itsenäisyys. Illalla tuli kuitenkin tieto, että väärin meni, pyyntöä ei voitu käsitellä kun kirje oli mennyt väärään osoitteeseen. Uuden kirjeen kirjoittaminen meni seuraavaan päivään. Tämä tieto löytyi netistä, toivon mukaan lähde on luotettava eikä ns. valemedia.

 
 

perjantai 29. joulukuuta 2017

Kissojen, koirien ja muiden eläinten kauhujen yö lähestyy

Kohta paukkuu ja raketteja ammutaan taivaalle. Kova räiske ja pauke tulee taasen olemaan eläimille painajaismaista. Ne ovat kovasti peloissaan. Kajaanin Uudenvuoden vastaanoton juhlinta toteutetaan ensimmäistä kertaa Linnansillan ja Rantapuiston alueella sunnuntaina 31.12. klo 19.30 alkaen. Ilotulitus ammutaan noin klo 20.00 Tervakanavan alueelta. Kajaaninjoella on viime aikoina uiskennellut paljon joutsenia. Jostain syystä joutsenet ovat vielä jääneet joelle, eivätkä ole lähteneet muuttomatkalle. Ilmeisesti sula joki ja ruokinta ovat houkuttaneet jäämään. Tahtotilana onkin, että myös linnut voivat viettää rauhallista uuttavuotta ilotulituksista huolimatta. Sekä Rauniolinna että Kauppatori ovat aivan keskustan tuntumassa.
Viime päivinä on tullut huolestuneilta kansalaisilta yhteydenottoja, miten joutsenet pärjäävät paukkeessa. Niinpä järjestäjät ovat olleet yhteydessä Kainuun Lintutieteelliseen yhdistykseen.

Asiantuntijoiden ja lintuharrastajien ohjeiden mukaisesti Linnanvirrassa olevat linnut pyritään saamaan keskusta-alueelta väliaikaisesti pois uudenvuoden juhlinnan ajaksi. Lintujen ruokinta Linnanvirran alueella lopetetaan väliaikaisesti ja lintuja hätistellään soutelemalla rauhallisesti alueella ennen uudenvuoden tapahtumaa. Ruokintaa jatketaan heti uudenvuodenpäivänä. Järjestely saattaa kuitenkin laukaista lintujen luontaisen muuttorefleksin, joten lintujen palaaminen talveksi Linnanvirran alueelle ei ole täysin varmaa. Kevään koittaessa uskotaan, että linnut palaavat varmuudella ihmisten iloksi. (lähde: www.kajaani.fi)

Helsingin poliisilaitos on varoittanut sosiaalisessa mediassa jättämästä koiria yksin paukkeeseen ja Evidensia Eläinlääkäripalvelut pyytävät, ettei hevostallien läheisyydessä ammuta raketteja.

Huomioidaan niin linnut kuin muutkin eläimet!

 

torstai 28. joulukuuta 2017

Stockman hyllytti Tiernapojat - harmitonta perinnettä?

Tavaratalo Stockman teki hyvää tarkoittavan markkinointiteon ja julkaisi somessa tiernapoikavideon ja tietysti video aiheutti somessa kuohuntaa. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että Stockmann joutui vetämään joulun alla videon pois somesta ja pyytämään anteeksi. Somessa kun videota arvosteltiin rasistiseksi. Videolla esiintyivät muutamat Helsingin keskustan Stockmannin työntekijät tiernapoikina. Yhden työntekijän kasvot oli maalattu mustiksi. Tiernapoikaesityksen mukaisesti kun Murjaanien kuningas on tummaihoinen.
 
Oulun kaupunki on tiernapoikien kaupunki. Tiernasäätiön puheenjohtaja sanoo, että Oulu ei aio luopua tiernapoikaperinteestään. Oulu sai Tiernapojat-patsaan kolme vuotta sitten kävelykatu Rotuaarille. Minäkin siitä syksyllä Oulussa käydessä kuvan nappasin.

Pitääkö perinteiden sitten olla kiveen hakattuja, vai voisiko niistä kenties luopua? Ainakin jos joku loukkaantuu, niin olisiko silloin syytä pohtia, josko perinnettä muutettaisiin. Eihän ketään pidä tieten tahtoen loukata. Vähemmistöt voivat kokea loukkaavana, että Murjaanien kuninkaan, jota esittää valkoihoinen henkilö ja henkilön kasvot on maalattu mustaksi. Minusta asiaa pitää kysyä niiltä ihmisiltä, joita asia koskee. Minusta tiernapoikaperinne Murjaanien kuninkaineen on harmitonta ja perinnettä, mutta jollekin se ei ehkä olekaan sitä. Tätä ei aina tule ajatelleeksi kun kuuluu valtaväestöön.

Tiernapoikaesitystä on minusta aina ollut mukava katsoa. Kajaanissa en ole viime vuosina missään yhteydessä tiernapoikiin törmännyt. Oulussa Rotuaarin aukiolla oli ollut joulukuussa ilmeisesti useita tiernapoikaesityksiä.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kainuussa joulu rauhallinen - Posti toi oudon kortin

Kainuussa joulu oli sujunut varsin mallikkaasti ja rahallisesti. Poliisilla ja pelastajilla oli ollut varsin hiljaista ja vähän tehtävää. Hyvä niin. Tämä oli tosi positiivinen uutinen lukea näin joulun jälkeen. Kerrankin oli osattu elää rauhallisesti. Poliisin tietoon oli tullut vain yksi pahoinpitely. Kolmikko oli käynyt kadulla kulkijan kimppuun ja kaatanut kadulla kävelijän katuun, minkä jälkeen he olivat lyöneet ja potkineet uhria. Onneksi vain ruhjevammoilla selvittiin tällä kertaa. Uhrilla ei ollut mitään käsitystä, miksi hänen kimppuunsa oli käyty. Suomussalmella puolestaan oli pelastettu poro veden varasta. Ohikulkija oli huomannut jokeen joutuneen poron. Eläin saatiin onneksi turvaan vahingoittumattomana. Toivottavasti ei ollut joulupukin Petteri Punakuono. Lauantaisesta lumipyrystäkin selvittiin vähin vaurioin liikenteessä.

Tänään toi Posti meille postikortin. Kortin osoitekentässä oli minun ja mieheni nimet ja sukunimi ja osoitteena Kajaani. Posti oli liimannut osoitekenttään tarran, jossa oli meidän nimet ja osoite. Olimme löytyneet järjestelmästä. Kortti oli onnittelukortti, jossa luki "Hyvää joulua ja miehelleni toivotettiin synttäri onnea" ja kortin lähettäjä oli äiti. Mieheni äiti on kuollut jo 15 vuotta sitten ja mieheni on syntynyt keväällä. Kortti haudan takaa. Mieheni oli lievästi sanottuna ihmeissään. Kyllähän me ymmärrettiin, että ei äiti enää kortteja lähetä. Mutta kyllä tuli hieman kummallinen olo ja samalla toive, että kunpa äiti olisi vielä kortteja lähettämässä. Jossain on saman niminen pariskunta. Meillä kun on todella yleinen sukunimi.

Kortissa oli valkoisia kukkia. Kaivelin vähän nettiä ja katsoin, mitä valkoisista kukista sanotaan. Valkoinen käy kaikkien muiden kukkien värien kaveriksi. Valkeaa pidetään myös ilon värinä. Valkoinen kukka merkitsee puhtautta, viattomuutta, syvää luottamusta ja avioliittoa. Kuoleman äärellä valkoinen kukka tuo rauhaa ja lohtua sureville.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Carpe Diem! - hauskaa ja hyödyllistä latinaa

Ensi vuonna minä sitten opettelen latinaa. Tapaninpäivän ratoksi löytyi kirjahyllystä tyttären joululahja vuodelta 2001. Siinä on seuraava viesti "Toivottavasti tämä auttaa kulttuurinystävää ponnistelemaan eteenpäin". Kirja on painettu Karisto Oy:n kirjapainossa Hämeenlinnassa vuonna 2000. Kirjan on kirjoittanut Arto Kivimäki.

Carpe Diem! on tartu hetkeen. Kirjan takakannesta poimittua: Kirja sisältää klassista sivistystä ja hauskaa latinaa. Latina on nykyisin suosittu ja elävä kieli: sillä luetaan uutisia maailmalta ja sillä lauletaan Elvis Presleyn suurimpia hittejä. Latinan perinnöstä ovat lähtöisin monet eurooppalaisen sivistyksen elävät siivekkäät sanonnat.

Tässäpä siis minulle oiva kirja, joka sisältää viisutta kahden vuosituhannen takaa. Siispä sivistyksen pariin ja opettelemaan latinaa. Tässäpä minulle haastetta ja tavoitetta tulevalle vuodelle.

Tässä hieman esimakua latinasta.

Nemo solus satis sapit = Ei kukaan yksin ole kyllin viisas.

Fama volat = Huhulla on siivet.

Errate humanum est = Erehtyminen on inhimillistä.

Amicus est tamquam  alter ego = Ystävä on kuin toinen minä.

Latinahan on oikein mukava kieli.


maanantai 25. joulukuuta 2017

Lahjan merkitys - lahjattomat ja lahjakkaat

Joululahjat on annettu ja saatu. Toipa se pujoulukki minullekin jotain. Sain mieluisia lahjoja, leffaliput ja ruokarahaa 50 euroa. Rahalahjan ehtona oli, että käyn sillä syömässä ulkona ja laitan lahjan antajalle tapahtumasta valokuvan. Sain siis lahjaksi "leipää ja sirkushuveja". Ensi vuoden puolella lahjani sitten käytän. Sain aineettomia lahjoja. Lisäksi sain itse tehdyn tähtikorun, jossa on heijastin. Koru on nyt kiinnitetty reppuun ja siinä se tuo minulle turvaa pimeällä liikkuessa.

Muutama päivä sitten sanomalehdessä oli kielijuttu, jossa englannin ja ranskan maisteri, kielenkääntäjä kirjoitti lahjan merkityksestä. Hän kirjoitti, että meillä kaikilla taitaa olla jonkinlainen suhde lahjan käsitteeseen. Mitä sana lahja meille merkitsee? Onko se lahjapaperin rapinaa, lasten iloista kiljahtelua, tavaratalon viime minuuttien hikistä joulutungosta, lahjastressiä, lahjahuolia, pakkoa antaa vastalahja vai turhaa rahanmenoa?

Jos lahjojen antaminen on pyyteetöntä, niin  lahjonta ja lahjukset ovatkin epäilyttäviä. Lahjat voivat olla myös henkisiä; lahjattomat harjoittelevat ja lahjakkaiden ei usein tarvitse.

Lahjojen antamisen kerrotaan juontavan juurensa Itämaan tietäjiin, jotka toivat Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, mirhamia ja suitsukkeita. Pohjoismaihin joululahjojen antamisen perinne tuli melko myöhään, vasta 1700-luvulla.

Minulle lahja merkitsee lapsuuden jouluja. Kuinka me siskojen kanssa tutkimme salaa komerossa olevia paketteja ja yritimme arvata, mitä niissä oli sisällä. En anna koskaan lahjaa miettimättä tarkkaan lahjan saajaa henkilönä, millaisen lahjan hänelle voin ostaa. Arvostan kovasti itsetehtyjä lahjoja.

Haluan kiittää kaikista lahjoista aineellisista ja henkisistä.