Voitaisiinko maalata edes teatteri?- väriä katukuvaan

Voitaisiinko maalata edes teatteri? Tätä kysyi toimittaja yläkerta kirjoituksessaan, joka oli otsikoitu 'Katukuva kaipaa väripilkkuja'. Olen tämän toimittajan kanssa täysin samaa mieltä. Värit värittävät arkista aherrusta ja väreillä on suuri merkitys. Kun katsoo Kajaaninkin uusia asuinalueita, niin kovin ovat värit luonnonvalkoista, harmaan eri sävyjä tai beigeä talon ulkopinnoissa.

Sotkamossa oli maalattu yksi kiinteistö vaaleanpunaiseksi ja se oli synnyttänyt vilkkaan keskustelun. Suomalaiset eivät oikein halua revitellä väreillä. Mistähän se johtuu. Syksyn ruskan värejä kyllä ihailemme ja voimme lähteä niitä ihan Lappiin saakka katsomaan. Mihin hävisivät 1970-luvun rohkeat värit. Silloinhan oli ainakin sisätiloissa tummat ja voimakkaat värit vallalla. Keittiön kaapit olivat kirkkaan keltaiset, seinät tumman vihreät tai tumman punaiset. Silloin uskallettiin käyttää värejä.

Kesällä kuvasin Lappeenrannan Linnoituksella paria taloa. Ne olivat värikkäät ja todella mukavan näköiset. Halot erottuivat heti pirteästi. Silloin oli uskallettu käyttää värejä.

Kajaanin keskustassa on yksi väriläiskä, keskustan vanhin rakennus Raatihuone. Nykyään Raatihuone on keltainen. Muistan vielä kun se oli joskus vihreä. Jutun kirjoittanut toimittaja patisteli, että voitaisiinko maalata edes puinen teatterirakennus, joka huokuu hengeltään luovuutta ja värikkyyttä ja on julkisivultaan niin mitäänsanomattoman värinen. Olen samaa mieltä. Minäkin kaipaisin väriä katukuvaan ja voisin maalata teatterin. Minusta on ollut mukava kun kaupungilla törröttävien sähkökaappien kylkiin on ilmestynyt taidetta. Ne ovat mukava väriläikkä katukuvassa. Toinen mukava asia on jalkakäytäville maalatut räsymatot. Ne ovat tuoneet mukavasti väriä katukuvaan.