Nainen oli tehnyt mittavan uran asiakaspalvelussa ja myynnissä, mutta jäi työttömäksi viime vuonna. Saman yhtiön palveluksessa hän oli työskennellyt 30 vuotta ja nyt työt olivat loppuneet. Syy oli aika klassinen; iso organisaatio osti pienemmän. Nainen ei ollut yksin, vaan moni muukin menetti silloin työpaikkansa. Mitenkään muuten ei potkuja perusteltu kuin, että tuotannolliset ja taloudelliset syyt.
No hirveä shokki ja järkytystähän se tietenkin oli, kun oli ollut työssä niin pitkään. Tässäkö oli kiitos pitkästä työpanoksesta. Aika karmeaa, ei sitä sellainen ymmärrä, joka ei ole menettänyt työpaikkaansa. Nainen ei jäänyt kuitenkaan ihmettelemään, vaan alkoi aktiivisesti hakea uutta työtä. Uuden työpaikan hakeminen oli ihan täysipäiväistä. Nainen haki työtä asiakaspalvelusta, kaupasta, tukkuliikkeestä ja toimistoista. Tuhat hakemusta on lähtenyt matkaan. Päivässä lähti jopa toistakymmentä hakemusta. Työhaastatteluun on päästy, mutta vielä ei ole tärpännyt. Osa-aikaista ja jopa kesätyöpaikkaakin nainen oli hakenut. Ja sitten ne vielä syyttää, että työttömät ovat laiskoja ja eivät viitsi lähteä töihin.
Nainen uskoo, että hänellä alkaa tulla ikä vastaan. Nainen kertoo, että hänellä olisi kuitenkin hyvä halu tehdä vielä töitä. Nainen epäileekin, että työnantajat haluavat palkata nuoria, joille ei tarvitse maksaa tiedosta ja taidosta. Tätä samaa me olemme mieheni kanssa epäilleet. Mieheni on tällä hetkellä työtön. Hänellä on reilun 30 vuoden rakennusalan työkokemus. Mieheni on kanssa hakenut työpaikkoja, mutta ei niistä koskaan mitään kuulu. Ei edes vaivauduta vastaamaan.
Nainen ei aio luovuttaa ja hän uskoo vakaasti, että kyllä hänellekin on jossain työpaikka. Onnea ja jaksamista työhakuun. Uskon, että paikka vielä löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti