Helsinki City maraton ja myrskyn silmässä

Tänään juostiin Helsinki City maraton ja olin reitin varrella kannustamassa juoksijoita. Taputin juoksijoille niin, että vieläkin ovat kämmenet kipeät. Oli todella mukavaa olla reitin varrella seuraamassa juoksijoita. Hattua nostan maratoonareille. Ovat he kyllä aikamoisia sankareita. Ensin tulivat kaksi kuuman ryhmän juoksijaa, jotka olivat jo reilun 20 kilometrin jälkeen karussa muilta. Piti pitkään odottaa, että seuraava juoksija saapui. Joukossa oli monenlaista juoksijaa ja monenlaista juoksutyyliä. Ikähaarukka oli laaja, mukana oli nuorempaa ja vanhempaa. Järjestäjän verkkosivuilla kerrottiin, että osallistujista 30 % oli naisia ja osallistujia oli yli 70 maasta.

On se maratonin juokseminen hitokseen kova urakka. Minä en siihen pystyisi. Tai ehkä silloin pystyisi, jos voisi välillä yöpyä jossain ja juosta matkan osissa ja välillä levähtää.

Maratonia ei tarvinnut myrkyn takia keskeyttää, vaikka osa juoksijoista joutui myrskyn silmään, sillä he olivat vielä matkalla. Ilmeisesti oli pahimman myrskyn ajaksi menty suojaan.

Koko päivä oli varsin helteinen ja hiostava. Se oli tyyntä myrskyn edellä. Kello seitsemän jälkeen sitten illalla puhkesi myrsky, salamoi ja ukkosti. Katsoin ikkunasta kun ihan talon vierestä meni sellainen trombi vai oliko se sellainen syöksyvirtaus. Sitä kesti alle minuutin, mutta pari puuta siinä taisi kaatui ja kadulla oli hetkessä valtavat määrät puiden oksia ja roskaa. Enpä ole moista nähnyt ennen. Televisioruudussa pyöri vaaratiedote ja ihmisiä kehotettiin siirtymään sisätiloihin. Myös Flow -musiikkifestivaali jouduttiin keskeyttämään. Mutta myrskyn jälkeen on poutasää, niin luvataan laulussa. Saapa nähdä millainen keli on sitten huomenna.