Pitääkö olla huolissaan?

Monenlaisista asioista ollaan huolissaan. Olen tällä viikolla lukenut sanomalehtiä, kuunnellut ja katsonut uutisia sillä silmällä, että mistä kaikesta ollaan huolissaan. Ja huoli aiheita näyttää riittävän. Olen huolissaan olemisen mestari. Olen vähän joka asiasta aina huolissani. Pienistä ja suurista, omista ja maailman asioista. Mieheni sanookin, ettei etukäteen kannata huolta kantaa, sittenpähän sen näkee. Helpommin sanottu kuin tehty.

No mistä kaikesta sitten on oltu huolissaan. Äänestysprosentti on huolena kuntavaalissa; äänestääkö tulevissa vaaleissa edes yli puolet suomalaisista vai jääkö äänestysprosentti alle 50 %. Mikäli prosentti on matala, niin väestö ei ole sitoutunut demokraattiseen järjestelmään ja siitä pitäisi olla huolissaan.

No sote-uudistuksesta nyt kaikki ovat huolissaan.

Oppilasjärjestöt ovat huolissaan lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten matematiikan osaamisen tasosta. Maailman parhaaksi katsotusta koulujärjestelmästä valmistuu nuoria, joilla ei ole riittävästi matemaattisia taitoja selviytyä kaupan kassalla.

Syrjäytyvät pojat ovat puolestaan suurin tasa-arvohuoli. Historian saatossa 1800-luvulta nykypäivään naisten oikeudet ovat kohentuneet, nykypäivän osalta ollaan huolissaan pojista, osan pojista pelätään jäävän syystä tai toisesta syrjään ja tämä kehitys rapauttaa yhteiskuntaa.

Oppositio on huolissaan opiskelijoiden lähiopetustuntien vähenemisestä, kun koulutuksesta säästetään. Hallitus leikkaa ammatillisen koulutuksen rahoista, leikkaus on jopa 16 %  joissakin oppilaitoksissa. Koulutusleikkauksista minäkin olen huolissani. Miten voi olla näin lyhytnäköistä ajattelua. Säästöjen paineessa opettajat ovat huolissaan jaksamisestaan ja lapsista ja nuorista. Lapsista ja nuorista ei saa säästää. Kaikkia tarvitaan ja kukaan ei saa jäädä syrjään, syrjäytyä.