Meillä täällä Suomessa on asiat oikeastaan hyvin. Etiopian pääkaupungissa 50 ihmistä on kuollut ja useat ovat loukkaantuneet jätevyöryssä. Onnettomuus tapahtui kaatopaikalla, jossa asuu satoja ihmisiä. Vanhemmat etsivät siellä kadonneita lapsiaan ja ihmisten kodit ovat jääneet jätevyöryn alle. En minä osaa kuvitellakaan millaista on asua kaatopaikalla. Kun ei ole itse kokenut, niin on turha sanoa, että tiedän miltä se tuntuu. Siellä kuitenkin ihmiset asuvat ja etsivät kaatopaikalta ruokaa ja metallia myytäväksi. Vaikka Etiopian talous kasvaa, niin osa väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä.
Sitä aina palaa maanpinnalle kun maailman uutisia lukee ja asiat saavat oikeat mittasuhteet. Minun ei tarvitse asua kaatopaikalla. Eilen kun raivosin niistä palkanalennus puheista ja sanoin kiukuspäissäni mobíililiittymänikin irti. No liittymän vaihtoa olin toki jo harkinnut. Tänään on pikkasen kaduttanut. Kiroilinkin eilen!
Tämä päivä on ollut seesteisen rauhallinen. Hieman surullinen jätevyöryn uhrien puolesta, he menettivät läheisiään ja kotinsa. Paljon ei yksittäinen ihminen voi tehdä maailman huonompiosaisten hyväksi. Jotain kuitenkin voi tehdä ja olenkin ollut vuosia SPR:n kuukausilahjoittajana. Summa ei ole kovin suuri 15 euroa. Ajattelen toiveikkaasti; on se jonain apuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti