Pilikillä keskellä kaupunkia

Männä viikolla silmiimme sattui meille outo näky. Olimme kävelyllä Merihaan maisemissa ja siellä jäällä oli joku pilikillä (suom. pilkillä). Pohjoisen ihmisenä se oli meistä kummallista. Kun meillä jonkun näkee jäällä pilikillä, niin ei siellä taustalla yleensä näy korkeita kerrostaloja ja kaupungin syke. Lisäksi jäät näyttivät siltä, että en niillä jäillä olisi uskaltanut käyskennellä. Pilikkijakkara näytti olevan mukana. Tosin aika kaukana meistä oli tämä kalastaja, mikäli hän nyt sitten oli kalalla. Mieheni kanssa siinä ihmeissämme katselimme, plussa-asteita taisi olla neljä. On tämä Suomi monimuotoinen maa.

Palasin tänään takaisin pohjoiseen etelän turneeltani. Olin pääkaupungissa viikon verran. Takaisin pohjoiseen mennessä savolaiset olivat pilikillä, kuten silloin kun menin etelään. Näiden pilkkijöiden maisema ja jää pilkkijakkaran alla näytti varsin erilaiselta kuin etelän kalastajan. Jäällä oli kovasti lunta, etelässä jään pinnalla oli vesi ja jää kiilteli kirkkaana. Tulin takaisin niin sanotusti vähän väljemmille vesille sieltä etelän sykkeestä. Kyllä siellä rautatieasemalla käy sitten sellainen vilske, että alkoi ihan ahistaa. Mukavaa siellä on käydä, mutta tulen takaisin ihan mielelläni. Mihinkäpä sitä kotoaan lähtisi.