Tilastokeskus kertoo sivuillaan, että Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 Tilastollinen päätoimisto, nykyinen Tilastokeskus, oli jo runsaan 50 vuoden ajan kerännyt tilastotietoa Suomesta ja suomalaisista. Sadan vuoden aikana Suomen väkiluku on kasvanut reilusta kolmesta miljoonasta viiteen ja puoleen miljoonaan, elinikä pidentynyt, elinkeinot ovat muuttuneet ja koulutustaso on noussut. Tilastot kertovat Suomen valtion kehityksestä ja suomalaisten elämässä tapahtuneista muutoksista. Jokainen kansalainen, jokainen kunta, koulu, työpaikka ja koti ovat mukana tilastoissa. Vuosittaiset muutokset piirtyvät tilastojen kautta osaksi suurempaa kehitystä – tilastot ovat suomalaisen yhteiskunnan kuva.
Minäkin olen siis mukana tilastoissa. Kuulun johonkin tilastolliseen perusjoukkoon. Juhlavuoden aikana Tilastokeskus valottaa tilastojen avulla sitä, miten satavuotias Suomi on kehittynyt ja millaisia me suomalaiset olemme nyt.
Kävin kuuntelemassa Tilastokeskuksen sivuilla kolme keskivertosuomalaisen tarinaa: millainen keskivertosuomalainen on eri aikoina ollut, kuinka pitkään hän on elänyt ja miten hän on asunut. Kuuntelin Marian (vuosi 1900) Liisan (vuosi 1947) ja Petterin (vuosi 2014) tarinat.
Maria asui miehensä kanssa hellahuoneessa ja huusi on pihan perällä. Työpäivä on 10 tunnin mittainen ja työmatka taittuu jalan tai hevoskyydillä. Työpaikka on maatilalla. Marialla on viisi lasta. Perheen tuloista yli puolet kuluu ruokaan. Yksi lapsista on kuollut tartuntatautiin, antibiootteja ei ole vielä keksitty. Kahvin juonnista ei tingitä. Marian eliniänodote on alle 50 vuotta.
Tilanahtaudesta johtuen Liisa kävi koulua kahdessa vuorossa. Vuonna 1947 syntyi yli satatuhatta lasta. Liisalla oli ilmainen kouluruoka. Liisan vanhemmat kävivät tehtaassa töissä ja heidän työaikansa oli 47 tuntia viikossa. Tartuntatauteihin kuolee vielä ihmisiä. Rokotukset ovat kuitenkin jo alkaneet. Naapurissa on Mosse merkkinen auto. Liisan perheellä ei ole autoa. Ruoka on rasvaista ja voita syödäänkin 13 kg/vuosi/henkilö. Kahvia juodaan paljon. Liisan perhe asuu pienessä kaksiossa, jääkaappia ei vielä ole. Liisan eliniänodote on 66 vuotta.
Ennen naimisiinmenoaan Petteri on asunut kaksi vuotta avoliitossa. Petterin perhe asuu 80 neliön omistusasunnossa. Petterillä on kaksi lasta. Työmatkat taittuvat omalla autolla. Petteri kuluttaa ruokaan tuloistaan 11,7 %. Kuudentoista vuoden opiskeluputken jälkeen Petteri on valmistunut rakennusinsinööriksi. Petterikin juo kahvia paljon. Petterin eliniänodote on 78 vuotta.
Tarinat olivat miehenkiintoisia. Niistä sai hyvän käsityksen tilastollisesti, millaista elämä oli ko. vuosina. Yhteistä näissä kolmessa tarinassa oli kahvi, sitä juotiin ja juodaan edelleen paljon. Marian perheessä ei kahvin juonnista tingitty, vaan tarvittaessa säästettiin jostain muusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti