Hiidenkivelle, hiidenkivelle

Lokakuun 10. päivä on kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven syntymäpäivä (s.1834). Aleksis Kiven kirjoittama Seitsemän veljestä on luettu. Tosin kansakouluajoista on jo aikaa ja olisikohan taasen aika lukea Seitsemän veljestä. Tuossa yritin palauttaa mieliin Seitsemän veljeksen sankareiden nimet järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan. Hieman oli unohtunut. Järjestys on Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero.

Seitsemän veljestä on romaani, jota pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista. Romaanista on tehty lukuisia näytelmä- ja elokuvasovituksia. Romaani ilmestyi keväällä 1870 ja se sai murskakritiikin kirjallisuuspiireissä ja kirjailija otti sen hyvin raskaasti. Kivi kun oli toivonut pääsevänsä teoksellaan taloudellisesta ahdingostaan. Kirjaan suhtauduttiin kuitenkin nuivasti ja se ei saanut ymmärrystä. Tuon ajan henkeen kun kuuluivat kansallismieliset ihanteet ja kansan kuvaaminen ylevästi. Suomesta piti antaa idyllinen kuva ja siihen eivät kuuluneet tällaiset rähjäävät, meuhkaavat, lukutaidottomat ja juopottelevat veljekset. Kova kritiikki huononsi entisestään kirjailin terveyttä. Mitenkähän Aleksis Kiven olisi käynyt nykypäivän Suomessa? Mikä olisi nykypäivän Seitsemän veljestä?

Muutama päivä sitten puhuimme juuri kuinka tärkeää on tuntea lähiympäristönsä. Aleksis Kivi tunsi lähiympäristönsä ja hän ammensi siitä inspiraationsa. Seitsemän veljeksen Hiidenkivi kohtaus on oiva osoitus tästä. Veljekset joutuivat kipuamaan Hiidenkivelle vaaran uhatessa. He tiesivät mistä löytyy Hiidenkivi. Heitä uhkasi joukko kiukkuisia härkiä. Pitäisipä tosiaan lukea Seitsemän veljestä.

Minäkin olen löytänyt oman hiidenkiveni lähiympäristöstä.