sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Lehtisateessa, väriloiston keskellä, sielunhoitoa

Lehtisadetta, muutoin päivä on ollut sateeton. Nyt alkaa jo kovasti loppusyksyn merkkejä olla ilmassa. Talvi se sieltä tekee jo tuloaan, ei auta mikään. Lehtipuut ovat kohta varistaneet kaikki lehtensä. Teimme tänään pitkän kävelylenkin ja askeleemme veivät Kajaaninjoen rantaan. Ja havainnoitavaa ja katseltavaa riitti. Ai, että on luonto kaunis ja värikäs tällä hetkellä. Mukavalta näytti, kun perhe oli kalassa Kajaaninjoella. Kuljimme myös uimarannan ohitse. Mieheni tuumasi, että ei näy auringonottajia hiekalla, vaikka aurinko paistaa. Saamme heitä kyllä vielä aika kauan odotella. Mutta tulee se kesä sieltä sitten aikanaan. Ensin mennään syksyn kautta talveen ja kevään jälkeen...

Otin matkan varrelta kuvia. Kun ympärilleen katsoo, niin monenmoista uutta asiaa silmien eteen piirtyi.

Meillä on ollut leppoisa sunnuntaipäivä. Serkkuni sanoi eilen hyvin, että elämässä pitää mennä eteenpäin ja peruttamaan ei aleta. Kun nyt vain muistaisi tämän ja eläisi aina tätä päivää täysillä. Toki menneisyyteenkin on joskus katseltava, mutta sinne ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti