RIP - enon muistolle, hyvää matkaa

Olin tänään enon hautajaisissa. Eno oli hyvin isänmaallinen ja perinteitä kunnioittava mies. Hän oli monessa mukana, hän oli niin sanotusti toiminnan mies. Hän vaikutti niin kunnallispolitiikassa kuin järjestötyössä. Sotiemme veteraanit olivat enon sydäntä lähellä. Eno korosti aina oman arvon merkitystä, hän oli hyvin uuttera, sosiaalinen, helposti lähestyttävä, perhe- ja sukukeskeinen ja huumorintajuinen mies. Niin sanotusti mies paikallaan. Pidin hänestä kovasti. Tänään olin saattamassa hänet viimeiselle matkalle. Hyvää matkaa.

Serkut kertoivat, että heidän isänsä ei koskaan kyllästynyt lapsena kuuntelemaan tarinaa siitä, miten hänen isänsä löysi hänen äitinsä eli minun mummon. Kylällä oli suuri talvisavotta 1930-luvulla ja savotan muonittajana toimi Mustikan talon tytär Manta ja siellä ukkini iski silmänsä tähän neitoon ja he alkoivat seurustella. Siitä se lähti, nyt suku on huimasti lisääntynyt ja meitä on kaikkiaan jo hyvän matkaa toistasataa, taitaapa kohta lähestyä jo kahtasataa. Enoa kaipaamaan jäivät puoliso, neljä lasta, 13 lastenlasta ja 8 lastenlastenlasta sekä suuri joukko sukulaisia, ystäviä ja tuttavia.

Eno oli odottanut kovasti Suomen 100-vuotis syntymäpäivää 6.12. Ei ennättänyt eno nähdä Suomen täyttävän sataa vuotta. Vuonna 1967 Suomi täytti 50 vuotta ja myöskään enon isä ei ollut ennättänyt nähdä Suomen täyttävän 50 vuotta. Ukki oli sodan käynyt mies ja myös kovasti odottanut tätä Suomen 50-vuotis syntymäpäivää.