Mediapeliä, valemediaa, vastamediaa, keltainen lehdistö etc.

Taasen on pääministerimme joutunut median kanssa napit vastakkain. On pelattu sitä kuuluisaa mediapeliä. Mikä se onkin, että näillä poliitikoilla on niin hankalaa toimia median kanssa. Tämän tästä saamme kuulla kuinka rapakon takana Amerikassa presidentti syyttää mediaa valemediaksi ja haukkuu toimittajat. Ja nyt meillä. Pääministeri pitää mediaa maailman herkimpänä ammattikuntana ja on kokenut, että medialle ei kannata tehdä oikaisupyyntöjä, selviä faktavirheitä kun ei kuulemma korjata. Pääministeri oikein nimeltä mainitsi erään toimittajan, joka on erityisesti syyllistynyt tähän. Ettei vain pääministeri itse olisi se herkkähipiäinen. Kiukutteleeko pääministeri turhaan? Peruutuspeiliin ei kannata katsoa ja vatuloida vanhojen asioiden äärellä, vaan nyt pitäisi jo mennä eteenpäin. Suomen asioissa kyllä riittää hoidettavaa.

Pääministeri on kokenut, että hänestä on tehty mediassa ahne oman edun tavoittelija, joka vain suosii sukulaisiaan. Totta, konnan roolissa ei ole kiva olla. Tällä on pääministerin mielestä vaikutusta puolueen kannatuslukuihin. En minulla ole pääministeristä tällainen mielikuva. Ei pidä uskoa kaikkea lukemaansa, mediaa pitää lukea kriittisesti. Minusta pääministerin 'huono maine' johtuu ihan näistä leikkauksista ja tästä kurjistuspolitiikasta. Minua kismittää erityisesti se, että kaikki eivät ole osallistuneet näihin talkoisiin ja siitä minä kyllä pääministeriä moitin ja samalla koko hallitusta.

Minusta media on juuri sitä varten, että se vahtii valtaapitäviä ja kääntää asiat kansankielelle. Media kyllä oikaisee selvät asiavirheet. Näkökulma on sitten jo toinen juttu ja siinä media vetoaa siihen toimittajan vapauteen. Poliitikkojen pitää vain ymmärtää lasikaapissa oleminen ja julkisuus. Julkisuudessa ollaan niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Niistä asioista pitääkin kirjoittaa, joilla voi olla vaikutusta tehtävän hoitoon. Muusta minun ei tarvitsekaan tietää.