Nukuin viime yönä huonosti. Tänään olen sitten ollut väsynyt ja ärsyyntynyt. Menin nukkumaan siinä yhdentoista paikkeilla ja juuri kun olin nukahtamassa, niin silloin se alkoi. Mopoilla ajettiin katua edestakaisin. Siihen se uni karkasi ja sitäpä sitten saikin takaisin houkutella. Asuntoni on aivan kadun varrella. Ja siinä ne tiellä mopoilla ajelivat korkealta ja kovaa, yhdellä renkaalla. Tullaan ja mennään, mutta ei rampata, pyydän. Tämäkö se on sitä moporaivoa.
Olen asunut nykyisessä asunnossa reilut 15 vuotta ja ikinä ei ole ollut sellaista ongelmaa kuin nyt. Kaikki juontaa juurensa taloyhtiössämme asuvaan nuoreen neitokaiseen. Elokuusta asti tämä mopotrafiikki on ollut käynnissä viikonloppuisin ja nyt jo viikollakin, syyslomaviikko kun on tällä viikolla. Eilenkin illalla oli autotallin edessä ainakin viisi-kuusi mopoa. Joskus niitä on ollut enemmänkin.
Minkä julmetun takia sitä pitää kaasuttaa niin hirveästi. No minäpä kysyin asiaa entiseltä mopopojalta, lähes viidenkymmenen vuoden takaa. Häneltäkin tuntuivat mopoajat unohtuneen, niin ravoissaan hän oli eilen illalla. Sain oppitunnin, miten mopoa kuulemma pitää viritellä, tehopakoputken ynnä muiden vermeiden avulla.
Ehkä aika hoitaa tämän ongelman, talvi on tulossa. Kolmenkymmen asteen pakkasella ei paljon huvita mopolla ajella. Emme ole tämän asian kanssa yksin. Muutkin ovat valittaneet asiasta. Pärinää ja meteliä on liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti