Oulun kaupungin verkkosivuilta löytyi Toripolliisi-veistoksen tarina. Kaikki sai alkunsa, kun Oulun taidemuseon näyttelysihteeri ja Kalevan kulttuuritoimituksen päällikkö näkivät pienen poliisiveistoksen vieraillessaan Kaarlo Mikkosen työhuoneella Kajaanin Teppanassa. Eli Toripolliisin juuret juontavat Kainuuseen. Pieni veistos toi mieleen Oulun ja vuosien saatossa hiljentyneen kauppatorin, jota haluttiin elävöittää. Toripolliisi -veistoksen nimi ja ulkoasu viittaavat suoraan kauppatorilla vuosina 1934–79 työskennelleeseen kolmeen poliisiin, jotka pitivät siellä yllä kuria ja järjestystä. He eivät kuitenkaan olleet veistoksen varsinaisia esikuvia tai malleja, vaan tosiasiassa se sai muhkeat muotonsa kuvanveistäjä Kaarlo Mikkosen ensimmäisen puolison isältä, Paimion nimismieheltä. Toripolliisi hankittiin toista vuotta kestäneellä kansalaiskeräyksellä, jonka taustavoimina vaikutti joukko vapaaehtoisia kulttuurihenkisiä aktiiveja. Rahaa kerättiin teemaan sopivilla ja huomiota herättävillä haastekampanjoilla ja tempauksilla, joilla kansalaiset saatiin innostumaan yhteisestä asiasta. Höyryjunamatkoja järjestettiin Tuiran asemalle ja myytiin toripolliisiaiheisia postikortteja, pipareita sekä pienoispatsaita. Poliisihahmolla oli myös oma postimerkkinsä ja -leimansa. Näin Toripolliisi tuli kaupunkilaisille tutuksi jo ennen paikoilleen pystyttämistään. Kerätyn yhteisöllisen rahapotin kertymistä seurattiin Sanomalehti Kalevassa. Hienosti toimittu. Kansan käsi on karttuisa.
Toinen mukava tämän päivän muistijälki oli, kun Muhoksella heinäpellolle oli tehty sini-valkoisista heinäpaaleista Suomen lippu.
Sata vuotiaalle Suomelle ja suomalaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti