Syksyn merkkejä tutkimassa ja mummo keinutuolissa

Menin tänään mökille ja tutkailin syksyn merkkejä. Samalla piti vähän mökkiä laittaa niin sanotusti talviteloilleen ja tyhjentää vesiastiat. Pakkasöitä kun voi tulla äkistikin. Kiersin tantereita kännykkä kourassa ja otin valokuvia, läheltä ja kaukaa. Ja kyllähän niitä syksyn merkkejä löytyi. Koivun lehdet ovat alkaneet jo kellastua ja lehdet varisevat puista. Aurinko ei ole enää niin korkealla.

Kävin pitkästä aikaa myös lapsuuden mummolassa ja pääsin rakkaan mummon keinutuolin äärelle. Kävin tapaamassa enoa ja enon vaimoa. Pihalla siinä taas kerran ihastelin maiseman kauneutta. Eno totesikin, että eikö näkymä olekin kuin suoraan Akseli Gallen-Kallelan taulusta. Aivan. Tänään oli tosi tyyni päivä tuulen puolesta ja järvi oli peilikirkas ja taivas heijastui veteen.

Mummon keinutuoli oli vielä tutulla paikallaan pirtin keskellä. Mummo oli sen saanut aikoinaan 50-vuotislahjaksi eli tuoli on jo vanha. Mummokin olisi jo yli 100-vuotias. Siinä näkyi ajan patinaa. Siinähän mummo silmieni edessä keinui ja lauloi virsiä. Mummo oli nimittäin kova keinumaan. Keinutuoli oli hänen rakkain paikkansa.

Päivä oli todella rauhallinen ja leppeä. Siinä Pohjois-Korean ydinkokeilut tuntuivat todella älyttömältä ja kaukaiselta asialta. Miten ihmiset voivatkin tuhota ihan ite tämän maapallon.