Runoviikon avajaisissa kuultiin arabiankielistä runoutta

Tänään käynnistyi 41. Kajaanin Runoviikko. Olin Runoviikon avajaisissa, jossa kuulimme arabiankielistä runoutta. Perinteisen Kajaani-puheen pitivät näyttelijä Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön taiteellinen suunnittelija Jussi Lehtonen ja syyrialainen runoilija, toimittaja ja tasa-arvotoimija Fatima Naddaf, joka asuu tällä hetkellä Kotkassa. Suomeen hän on muuttanut YK:n pakolaisjärjestö UNHCR määrittämänä kiintiöpakolaisena. Naddaf lausui runojaan ja Lehtonen lausui  runon Suomeksi. Vaikka ei arabian kielestä mitään ymmärtänytkään, niin hyvältä runo kuulosti lausuttuna. Juhlapuhe oli todella mieleenpainuva ja vaikuttava. Silmäkulma siinä kostui. Kyllä meillä Suomessa on hyvin niin asiat.

Esityksessä kuulimme tarinoita siitä, minkälaista on olla taiteilijana Irakissa, Iranissa, Syyriassa tai Afganistanissa. Maissa joiden taiteella on syvät juuret, mutta joissa taiteilijana työskenteleminen on tänä päivänä monille mahdotonta. Elämä naisena ja kirjailijana ei ole helppoa arabialaisessa maailmassa. ”Se on taistelua”, sanoi Naddaf. Ja hänelle ennen kaikkea: ”taistelua sanan säilällä”.

Lehtonen kertoi avajaispuheessaan, että kaikki hänen kuluneen vuoden aikana kohtaamansa taiteilijat eivät ole olleet yhtä onnekkaita kuin Fatima Naddaf. He ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina, joiden pakolaisstatus on sisäministeriön maahanmuuttoviraston päätöksen varassa. Suomi on sananvapauteen vahvasti sitoutunut maa, mutta tämä ei aina näy maahanmuuttoviraston päätöksissä. Se että ihminen joutuu kotimaassaan taiteensa vuoksi vainon ja kidutuksen kohteeksi ei ole Suomessa tänä päivänä syy turvapaikan myöntämiselle.

Aamupäivällä ennen avajaisia oli paljastettu Kajaanin Runoviikon runokivi. Neljänteentoista runokiveen on kaiverrettu Suven runoilija Henriikka Tavin runo:

Olen yrittänyt kukkia,
mutta tilanne on ongelmallinen.