Kivenpyörittäjä pyörittää ympyräistä kiveään

Siinä sitä on peri suomalaista sielunmaisemaa; maalaishäät, kylätappelu, 1970-luku, maaltamuutto, Suomen kesä, Ruotsiin muuttaneet Volvoineen. Yhteen kesäiseen vuorokauteen  tiivistyy koko ihmiselon katkeransuloinen kirjo iloineen ja suruineen. Kyseessä on Markku Pölösen elokuva Kivenpyörittäjän kylä. Elokuva valmistui reilut 20 vuotta sitten. Eilen sen taasen katsoin ja monta naurua se sai aikaan. Vielä tänäänkin mieheni kanssa muistelimme elokuvaa.

Elokuva perustuu kirjailija Heikki Turusen romaaniin. Aikanaan elokuvaa arvioitiin näillä sanoilla "On hersyvän huumorin kukittama elokuva". Sitä elokuva juuri on. Elokuvassa kuvataan hyvin sukupolvea, joka joutuu kokemaan teollistumisen, kaupungistumisen ja maaltamuuton ajan.

Jerusaleminkin kylä on autioitunut ja tyhjentynyt ja nuorempi väki on muuttanut maalta kaupunkiin ja Ruotsiin. Elokuvassa kyläläisten erittäin rakas kansakoulu on myyty ja koululla juhlittiin kylän viimeisiä häitä. Näihin häihin saapuu pitkästä aikaa kylästä Ruotsiin muuttanut Pekka perheineen. Pekan mielessä rakas kotiseutu näyttäytyy romanttisena onnelana, eikä Ruotsissa kaikki mene hyvin. Monenlaista asiaa ennättää tapahtua pienen ajanjakson aikana. Kieli on hersyvää murretta ja kylän henkilöt kaikki tyyni varsinaisia persoonia. Kylästä löytyy yhteisöllisyyttä. Elämä on välillä kovaakin, mutta huumori ja ystävyys auttavat selviytymään kiperissäkin paikoissa.

Levyke on laitettu talteen. Katsomme sen vielä uudelleen jossain vaiheessa. #Suomi100 juhlavuoden kunniaksi tämän elokuvan etsimme ja saimme käsiimme. Kiitos meidän nuorten. He sen jostain meille olivat kaivaneet.