Maailman kaduilla on ollut väkeä, intiimi runohetki kotikaupungin kadulla

Maailman kadut ovat tänäänkin täyttyneet ihmisistä. Hampurissa kaduilla on ollut ikävämpiä juttuja eli mellakoita. Lontoon kaduilla taasen oli juhlivaa kansaa. Myös Kajaanin Kauppakadulla oli väki liikkeellä. Tänään oli Markkinakadun viimeinen päivä. Meillä ihmiset kävivät kauppaa, tapasivat tuttujaan, nauttivat päiväkahvit ja lounaan ulkona. Tunnelma oli iloinen ja rauhallinen. Aurinko paistoi ja aamun viileähkön tuulen jälkeen iltapäivällä alkoi olla jo suorastaan kuuma.

Koin tänään tosi mukavan hetken. Tätä muistellaan pitkään. Olin tänäänkin hommissa Markkinakadun infopisteellä. Päivän mittaan siinä kävi monia mukavia ihmisiä, joiden kanssa rupattelimme iloisesti. Iltapäivällä tuli vanhempi rouva sukulaismiehen kanssa meidän luokse. Hän kertoi, että oli jo parivuotiaasta tytöstä saakka haaveillut Eino Leinon runon lausumisesta yleisölle. Tänäkään vuonna hän ei ollut uskaltautunut runoa lausumaan. Runoviikon aikaan kun on päivittäin Runokaraoke, jossa jokainen halukas voi käydä lausumassa runon. Minä siinä jo mielessäni ajattelin, että voi lausuisipa hän runon meille. En kuitenkaan uskaltanut sitä häneltä kysyä. No siinä aikamme juteltuamme rouva kysyi meiltä, että voisiko hän lausua runon meille. Kyllä, olisimme siitä tosi iloisia ja onnellisia, vastasimme kollegan kanssa. Ja sitten hän sen esitti ja kyllä oli unohtumaton hetki. Tuntui kuin maailmassa ei olisi ollut muita kuin me neljä. Rouva tuumasi, että nyt hän kertoo tästä kaikille tutuilleen. Tuumasin, että nyt kun hän on runon meille koeyleisölle lausunut, niin ensi vuonna runon voi sitten lausua suuremmalle yleisölle. Rouva aikoikin ryhtyä harjoittelemaan.

Pienistä asioista tulee todella hyvälle mielelle. Ihmiset ovat sitten ihania. Yleensä.