Vive la France!

Tänään Ranskassa on juhlittu uutta presidenttiä. Avoimuus voitti. Ennakkosuosikki voitti ja vieläpä murskaluvuin. Uudelle presidentille on sadellut onnitteluja kaikkialta. Lämpimät onnittelut vain täältäkin. Haasteita varmaankin tehtävässä riittää. Tänään on ollut juhlan aika. Arki koittaa aika pian, uusi presidentti kun ottaa virkansa vastaan heti vaalin jälkeen. Mutta tuleeko hänestä koko kansan presidentti? Miten hän hyödyntää voittonsa, joka tuli näin selvin numeroin.

Tutkijat Suomessa ovat arvioineet, että uusi presidentti on Suomen kannalta hyvä ja turvallinen vaihtoehto. Mutta paljon riippuu siitä, pärjääkö presidentin oma puolue parlamenttivaalissa ja saako hän muodostettua parlamentaarista enemmistöä. Eli taasen tullaan siihen, että yksin päätöksiä ei pysty tehdä, vaan mahdollisuudet toimia vaativat muiden tukea.

Kovasti uudelta presidentiltä tunnutaan odottavan Ranskan talouden saamista paremmalle uralle. Maahanmuuttokysymykset ovat todella iso asia ratkaistavaksi. Toivottavasti hän nyt pitää vaalilupauksensa vaalien jälkeen.

Ikinä en ole käynyt Ranskan maalla. Minulle tulee Ranskasta mieleen sen monet vallankumoukset, kansannousut, aurinkokuningas ja Eiffel torni. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus, nälkä sekä kuningasparin tuhlaileva elämä saivat aikoinaan Ranskan kansan kapinoimaan. Ranskan kansallislaulu Marseljeesi on myös tuttu. Mahtipontisuudessaan se on omaa luokkaansa. Ehkä minä joskus pääsen käymään Ranskassa. Nykyään kuulemma ranskalaiset suostuvat puhumaan muutakin kuin ranskaa eli siellä pärjää englannilla.