Taasen ovat Suomen liput liehuneet saloissa. Tänään Suomen äideille. Onnea äideille. Tänäkin vuonna äitienpäivänä tasavallan presidentti on palkinnut ansioituneita äitejä tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana. Onnittelut.
Kuulun niihin onnekkaisiin, joilla äiti on vielä elossa ja olemassa. Niinpä tänä aamuna suuntasin Kuhmoon oman rakkaan äidin luokse. Vanhempani ovat jo iäkkäitä, isä yli kahdeksan kymmentä ja äitikin lähestyy kasikymppisiä. Päivä oli todella mukana. Äidin ja isän luona vierähti lähes seitsemän tuntia. Paluumatka oli jännittävä. Meillä on autossa jo kesärenkaat ja tänään satoi reippaasti lunta. Ei Kieli keskellä suuta siinä piti ajella takaisin kotiin. Pääsimme onnellisesti perille. Ei uskoisi kun ulos katsoo, että olemme keväässä, maisema on niin kovin talvinen.
Luin tämän aamun lehdestä 'Tänään tätä' palstalta, että äitienpäivää on alettu viettää Suomessa vuodesta 1919 alkaen. Yhdysvalloissa Philadelphiassa elänyt Ann Jarvis oli saanut vuonna 1907 voimakkaan ajatuksen erityisestä "kaikkien äitien yleisestä muistopäivästä". Seuraavana vuonna hän esitti juhlan järjestettäväksi toukokuun toisena sunnuntaina. Vuonna 1914 Yhdysvaltain kongressi julisti toukokuun 8. päivän äitien juhlapäiväksi. Perinnetieto on kirjattu talteen Kustaa Vilkunan kirjasta Vuotuinen Ajantieto, Otava.
Kyllä oli isä tehnyt hienon Suomi100 äitienpäiväkortin äidille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti