Hyvää jovania, 1800-luvulla anottiin karjaonnea ja naimalykkyä

Päivän lehden kielijutussa kerrottiin, mistä juhannus on saanut nimensä ja mitä sana juhannus on eri kielillä. Juhannusta on Suomessa juhlittu ammoisista ajoista lähtien. Nimi juhannus tuttavallisemmin Jussi tulee Johannes Kastajan muistopäivästä, syntymäpäivästä. Tanskaksi juhannus on sankthans, ruotsiksi midsommer, saksaksi Johannistag, espanjaksi dia de San Juan, ranskaksi Saint-Jean, latviaksi Jäni, liettuaksi Joninés ja viroksi jaanipäev. Tässä on opeteltu kieliä tänä aamuna.

Nimipäiväkalenterissa esiintyvien Jussien lisäksi Johanneksesta on käytetty useita muotoja, kuten Johani, Jovana Junes, Junno, Jussoi, Juvani jne. Nimilista on pitkä eli rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Vielä 1800-luvulla suomalaiset uskoivat riihien parsilla ja metsien kätköissä viipottaviin henkimaailman olentoihin. Henkiä lepyteltiin taikojen ja loitsujen avulla. Tässä sesonkiaika oli juuri juhannus ja taikominen alkoi jo ennen juhannusta. Taikojen avulla anottiin hyviä ilmoja, karjaonnea, runsasta satoa, naimaonnea jne. Maahiset ja menninkäiset olivat totta. Keinot olivat monet taikojen tekemiseen.

Enää eivät taida maahiset ja menninkäiset vilistää eikä taikoja tehdä, ehkä jouluna vielä tonttuja kurkkii ikkunan takana.

Ei näkynyt maahisia ja menninkäisiä tien poskessa kun kahvit juhannusyönä pysähdyimme juomaan. Autot vain suikkivat tiellä.