Kansallisrunoilijamme Runebergin tortut

Jo taasen, jo taasen

     On lahtihin lämpimihin

Lähennehet linnut,

     Ja laksoihin lehteoihin.

Ja talviset tuulet

     On lauluiksi lauhtunehet,

Ja hankikinokset

     Kukiksi kuvautunehet.

Suloistapa maata,

     Kun Suomemme, ei toki lie

Se taivahan linnut-

     Kin luoksensa maanittelee.

Kun huolikinokset

     Povestani pois suveaa,

Kenties ilolinnut

     Jo taas sian sielläki saa.

Lähde: Suomi: tidskrift i fosterländska ämnen 1845. Femte årgången. Finska Litteratur-Sällskapets förlag, Helsinki

 

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,

soi, sana kultainen!

Ei laaksoa, ei kukkulaa,

ei vettä, rantaa rakkaampaa

kuin kotimaa tää pohjoinen,

maa kallis isien.

Tänään juhlimme Suomen kansallisrunoilijaa Johan Ludvig Runebergiä. Runoilijan lisäksi Runeberg oli myös opettaja, toimittaja ja professori. Kaksi Suomen historian merkkihenkilöä kansallisrunoilija J. L. Runeberg ja Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot elivät samalla aikakaudella. Runebergin päivää alettiin juhlia jo hänen elinaikanaan. Suomen kansaa ja luontoa ihannointiin ja Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoilla nostatettiin suomalaista identiteettiä.

Porvoossa J. L. Runebergin päivän vietto alkaa perinteisellä seppeleen laskulla J. L. Runebergin patsaalla ja haudalla. Runebergin kerrotaan pitäneen paljon kaikesta makeasta. Niinpä Runebergin päivänä syömmekin hänen nimeään kantavia Runebergin torttuja. Niitäpä söin minäkin, vähän turhan monta.