Suomessa tuntuu olevan iso määrä avoimia työpaikkoja ja kauhistellaan, kun töille ei löydy tekijöitä. Luin, että työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassa työllisyyskatsauksessa oli helmikuussa noin
100 000 avointa työpaikkaa ja noin 300 000 työtöntä. Perään luin, että ei se ihan tämä olekaan koko totuus. Työttömiä on paljon enemmän ja työpaikkoja vähemmän. Jokainen näyttää tulkitsevan lukuja haluamallaan tavalla. Vale, emävale, tilasto? Numerot eivät valehtele. Halutaan maalata kuvaa laiskoista ja passiivista työttömistä, töitä kyllä riittäisi, mutta eipä vain duuni tunnu kelpaavan.
Maan hallitus patistelee työttömiä töihin ja pohtii tukitoimia, joilla ihmisten liikkuvuutta voitaisiin parantaa. Työttömyysetuuksia on leikattu ja velvoitteita tiukennettu. Työttömiä ”aktivointihaastatellaan". Hyvähän se toisaalta on, että hallitus jotain yrittää.
Mieheni on ollut reissuhommissa melkein koko ikänsä. Aina on ollut lähdettävä työn perässä tien päälle, Reissumies leipää repussa. Me emme siis ymmärrä lainkaan puheita laiskoista työttömistä ja, ettei duuni kelpaa. Kyllä se varmasti kelpaa kun on olosuhteet ja palkka kohdallaan. Ei se niin helppoa ole lähteä kotoaan ja muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle. Tällä hetkellä mies on työttömänä. Ihan eläkeiän kynnyksellä vielä varmasti päädytään aktivointihaastatteluun. Saattaa lähteä vielä reissutöihinkin. Ikää vain on jo niin paljon, että ei enää jaksaisi.
Kahvitauolla Petroskoissa 1990-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti