Mämmiä, mämmikoura ja pääsiäispupuja

Nyt alkoi neljän päivän pääsiäisvapaa. Vapaa on ihan tervetullut kiireisten työviikkojen jälkeen. Istun tässä nyt ihan kaikessa rauhassa keittiön pöydän ääressä. Ikkunasta näkyy korkea lumikasa. Kasa on niin korkea, että en näe elämää kadulla. Jopas jotakin! Nyt tuli pihaan pitkäkorvainen vieras, oikea pääsiäispupu, rusakko istuu pihassa ja katsoo minua. Tämäpä piristi päivää.

Mämmiä suomalaista perinneruokaa on ostettu yhden tuokkosen verran. Minä en hirveästi mämmistä tykkää, kyllä minä sitä pienen määrän joka pääsiäinen syön. Yhtenä päivänä oli mämmiä jälkiruoaksi annosteltuna valmiiksi lasimaljaan. Pikkaisen jäi syömättä, vaniljakastike kun loppui. Siinä sitten jutustelimme, että mistä aineksista mämmi oikein valmistetaan ja miten se valmistetaan. Meillä ei oikein ollut käsitystä. Joku muisteli, että äiti mämmiä lapsuudessa teki. Nykyisinhän mämmiä tehdään itse enää  harvassa kodissa. Mämmi ostetaan kaupasta. Ja kyllä suomalaiset mämmiä ostavatkin.

Kävin Marttojen sivuilla katsomassa tietoa mämmin historiasta. Ko. sivulla mietittiin, että mistäköhän muuten tulee sanonta ”Senkin mämmikoura”? Onkohan niin, että sanonnan isää ei tämä herkku miellyttänyt! Urbaanin sanakirjan mukaan mämmikoura on henkilö, jolla tavarat pysyy huonosti käsissä. Mutta mistä lienee sana alun perin syntynyt. Siitä ei löytynyt tietoa.

Hyvää ja rauhallista pääsiäistä.