Niin se tammikuukin meni. Huomenna ollaan jo helmikuussa. Tänään piti oikein sadatella ja haukkua maan hallitus. Kylläkin vanhoista 'synneistä' eli jo aikaa sitten tehdyistä leikkauspäätöksistä. Myönnän muutama kirosana pääsi. Kävin tänään tälle vuodelle ensimmäistä kertaa apteekissa ostamassa perussairauteeni reseptilääkkeitä. Uudet KELA-korvaukset olivat tulleet voimaan.
Viime vuoden puolella sama lääke maksoi minulle 4,50 euroa ja nyt yli 50 euroa. Diapetes lääkkeiden korvattavuus kun putosi 100 %:sta 65 %:iin. Insuliinin korvaus on edelleen 100 %.
Pystyvätkö kaikki ostamaan lääkkeensä vai jäävätkö lääkkeet ostamatta, ihmettelen. Mitään tulorajoja kun ei ole, vaan lääkkeet ovat kaikille saman hintaiset, tuloihin katsomatta. Minusta lääkekorvausten pienentäminen oli huono päätös, kun näin rajusti kerralla korvattavuutta pienennettiin. Eivätpä tätä peruneet. No tulipahan tämän vuoden omavastuuosuuskin (50 euroa) kerralla kuitatuksi. Jotain positiivistakin.
Sairaudet tulevat ihan pyytämättä. Oman sairauden taustalla on todella vahva sukuperimä. Sairauden kanssa olen kyllä pärjännyt. Tuki- ja vertaisverkostoa kun riittää ihan lähipiirissä. Toinen toistamme tukien ja huumori säilyttäen. Maailmassa on todella vielä hankalampiakin sairauksia kuin omani. Eli en tässä muutoin valittele kuin lääkkeiden kalleutta Suomessa. Minusta apteekkiala pitää vapauttaa kilpailulle.
Pakko minun on edelleen tätä kallista lääkettä syödä. En voi lääkettä omin päin heivata. Mutta seuraavan kerran kun lääkärin tapaan, niin halvempi lääke pitää löytyä.
Voimia ja jaksamista sairauksien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti