lauantai 7. tammikuuta 2017

Kainuussa, kainuulaisuus, Kajaanista Kuhmoon

Tänään poistuin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle Kajaanista. Nimittäin tein päiväreissun syntymäpitäjääni Kuhmoon. Seitsemän päivää kuluvaa vuotta kerkesi vierähtää, kun Kajaanin rajojen sisältä poistuin. Kainuun rajojen sisällä kuitenkin pysyin. Minä olen perin kainuulainen. Töissä  aina kahvipöytäkeskusteluissa työkaverit kertovat, että äiti, isä, isoäiti tai isoisä on Savosta, Hämeestä, Pohjanmaalta jne. Minulta ei löydy lähisukupuusta kuin kainuulaisia. En tiedä kuinka kauas pitää mennä taaksepäin, että sieltä löytyy ei kainuulainen. Eipä silti olen ylpeä juuristani.

Olen asunut koko ikäni Kainuussa. Tosin 1970-luvulla asuin viisi kuukautta Tampereella. Mieheni taasen on tehnyt lähes kolmekymmentä vuotta töitä milloin pääkaupunkiseudulla, Keski-Suomessa ja ulkomailla. Hän on asunut paljonkin Kainuun ulkopuolella ja ollut duunissa raksalla. Työn perässä on ollut lähdettävä. Kerran joku oli kysynyt mieheltäni, kuultuaan hänen olevan Kajaanista, että missä päin sellainen paikka on. Kysyjä kun ei ollut käynyt Vantaata pohjoisempana. On täältä Kajaanista lähdetty milloin minnekin, mutta tänne on aina palattu. Ei tämä mitään nälkämaata ole, vaikka nälkämaan laulusta meidät tunnetaan.

Tänään kävin Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla. Sieltä löytyy Kielitoimiston sanakirja, josta löytyy suomen yleiskielen sanakirja. Hain sanalla kainuulainen. Alla tulos.
 
kainuulainen38 Kainuun asukas; Kainuulle ominainen, sieltä peräisin oleva.
  

  
yks. nom.
  
kainuulainen
  

  
yks. gen.
  
kainuulaisen
  

  
yks. part.
  
kainuulaista
  

  
yks. ill.
  
kainuulaiseen
  

  
mon. nom.
  
kainuulaiset
  

  
mon. gen.
  
kainuulaisten, kainuulaisien
  

  
mon. part.
  
kainuulaisia
  

  
mon. ill.
  
kainuulaisiin
 
  

  
komparatiivi
  
kainuulaisempi
  

  
superlatiivi
  
kainuulaisin
 
 
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti