Virtapiiri, pöytälaatikkorunoutta

Tytär kaiveli papereitaan kirstustaan ja löysi sieltä opiskeluaikanaan kirjoittamansa runon. Runo oli hänen Snellman -korkeakouluajoilta (tuttavallisemmin Snellu). Runon kirjoittamistehtävä annettiin kesätehtäväksi vuoden opiskelujen jälkeen. Runo oli vähällä jäädä esittämättä ja pöytälaatikkoon. Opettajat kun eivät sitä olleet muistaneet kysellä. Tytär oli sitten ottanut asian puheeksi ja vaatinut saada runonsa esittää. Sen verran paljon oli runon kirjoittaminen vaatinut. Kirstu on ukin tekemä, suomalaista designia. Runon esittäminen täällä blogissa sopii näin Kalevalan päivänä.

Virtapiiri

Maan vihreän päällä me seisomme,
allamme kalliot ja kivet,
paikkoina luolat, metsät ja vuoret.
Maasta kaikki lähtöisin on
ja siihen me palaamme,
mutta ennen on työmme hoitaa,
jotta maa kasvua, runsautta, vaurautta
sekä viisautta ja tekojamme hallita voi.
Pohjoinen on perustamme maa.
Hidas on syke sen,
voi hedelmänsä se kieltää ja vain elottomat selviää,
tai ravinnollaan voi meidät hengittävät pelastaa.

Saapuu ystäväksi vesi, joka puhdistaa ja suojelee.
Elementti luomisen on vesi.
Voimakas ja villi.
Sade ja lähde parantaa.
Lipuu vesi joelle, merelle ja vapaalle,
nämä yhteen sitoo ja sisällämme virtaa.
Avaa oven syvyydelle.
Meitä loitontaa ja lähentää.

Vaan yläpuolellamme on ilma
ja taivas sen lähde.
Ripeästi se kiitää,
matkallaan risut ja rannat repii ja rakentaa.
Virtaus tuulen on liikettä räiskyvää.
Siellä missä tuuli vapaasti voi puhaltaa,
siellä tornado aina liikkeessä vaeltaa.

Kun taas, turvaa tuli elämää kipinällä ja valolla,
tuhoaa vihalla ja raivolla.
Polttaa tuhkaksi paikkoja,
antaa lämmön valua.
Kuiva ja vulkaaninen on koti tulen,
siellä tahto, intohimo, innostus raivoaa.
Joskus vanha kuluu loppuun
ja uutta leimahtaa,
mutta ilman ilmaa ei pala tulikaan.
(copyright M H)

Kaatoja, keilat nurin ja katsomossa piti olla hereillä

Taasen on tutustuttu yhteen keilahalliin Suomen maassa. Olimme keilaamassa FunBowling hallissa. Olin kylläkin vain huoltojoukoissa. Yhtään täyskaatoa ei siis tällä kertaa tullut. Tunteroinen siellä kyllä aika äkkiä huiskahti. Mukavaa ajanvietettä tämän päivän arkeen, vaikkapa vain seurata oman porukan iloa ja kilpailuhenkeä. Keilailu on kyllä aika sosiaalinen tapahtuma.

Samalla kun toiset keilasi, selasin siinä kännykkää. Hieman tuli pyyhkeitä kun en tarpeeksi keskittynyt pelin seuraamiseen ja nähnyt niitä hienoja kaatoja. Kun täyskaato tuli niin, yläfemmat siinä katsomoonkin vaihdettiin. Keilailu on kyllä taitolaji ja harjoitus siinä tekee mestarin. Mikä siinä onkin, että sinne ränniin se pallo mennä luiskahtaa niin helposti. Ettei vain lattia hieman viettäisi.

Tänään on saanut vähän huoahtaa Lahden MM-kisojen suhteen. Huomenna taasen saadaan jännittää kisojen parissa.

Ympäristöoppia, hiihdon dramaa

Tänään olen saanut hieman ympäristöoppia. Kävin Lammilla, Hämeessä. Enpä ollut siellä ennen käynytkään. Isoja maatiloja siellä näytti olevan. Kyllä sitä Suomen maassa on paljon käymättömiä paikkoja ja enemmän pitäisi kiertää Suomen maata. Tänä vuonna #suomi100 juhlavuonna niin olen ajatellut tehdäkin. Matkan varrella oli kyltti Hikiä. Sellainen paikka on siis oikeasti olemassa! Sellaisen sanonnan olen kuullut, että jossain takahikiällä. Kävin myös Riksun (Riihimäen) ABC-asemalla. Siellä oli huisketta kun vieressä oli mopokilpailu (Enduroa tai jotain)

Tänään oli kyllä dramatiikkaa Lahden MM-kisojen parisprintissä. Voi sun p-kele kultamitali karkasi kaatumiseen. Helkkarin norjalainen kun töpeksi. Kyllä harmitti näin penkkiurheilijaakin, miten sitten harmitti itse hiihtäjiä. Mutta kyllä se kultamitali, maailman mestaruus vielä tulee. Tänään se oli jo hilkulla.

Huomenna on Lahdessa vapaapäivä kilpailuista. Urheilijat ja penkkiurheilijat vetävät vähän henkeä ja taasen tiistaina jatketaan.

Pohjoisesta etelään, moottoritie on kuuma

Tänään hurautin itseni pääkaupunkiin. Kokonaisen työpäivän verran siinä menikin, víelä kun ovat talvinopeudet voimassa. Aamulla oli lähtiessä 14 astetta pakkasta ja kun perille päästiin niin oli enää yksi aste. Luminen maisema oli koko matkan. Matkalla oli sekä lumisadetta että auringonpaistetta. Savolaiset olivat lähteneet porukalla pilkille. Järven jäällä oli paljon porukkaa.

Nova soi radiosta ja Ylen puolelta kuuntelimme miesten hiihtokilpailua Lahdesta. Kilpailu alkoi kun olimme ohittaneet Lahden. Paikan päälle emme tällä kertaa ehtineet. Oli muuten pitkästä aikaa mukavaa kuunnella kilpailun selostusta radiosta. Tulipa mieleen sinivalkoiset äänemme Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen. Hyvin nämä nykyset selostajatkin selvisivät. Hyvin tuli kisan kulku selväksi, vaikka emme kuvaa nähneetkään.

Olisi se aika mukavaa, jos moottoritie olisi koko matkan, pohjoisesta etelään.

Kuva: siellä se taustalla moottoritie menee.

Matinpäivänä karhu kääntyy toiselle kyljelle, Matinpäivän sääennustuksia

Talvi jatkuu varsin talvisena. Lunta sataa lisää, on kylmää ja keväisiä merkkejä ei juurikaan ole. Tänään kyllä paistoi aurinko komeasti, mutta ulkona oli kauhean kylmä.

Kävin huvikseen lukemassa Wikipediasta Matinpäivän sääennustuksia ja näiden vanhan kansan sääennustusten mukaan Matinpäivä on ensimmäinen kevätpäivä ja Matinpäivänä pitäisi talven selän taittua. Ei kyllä siltä tuntunut kun ulkona käyskenteli. Karhukin noteeraa Matinpäivän ja kääntyy toiselle kyljelle ja sanoo: “Yö puolessa, nälkä suolessa!”

Viime päivinä on tullut reippaasti lisää lunta ja Matinpäivän jälkeen pitäisi tulla vielä yhdeksän lumisadetta. Jos Matinpäivänä sataa lunta, on kesällä paljon hyönteisiä, paarmoja, kärpäsiä ja hyttysiä. Yes ei ötököitä!

Ei tänään kovin isosti pyryttänyt, joskin tuuli oli kylmä. Nimittäin, jos Mattina pyryttää, niin sitten on Matinpäivän jälkeen 7 isoa pyryä ja joka isolla pyryllä 7 pienempää pyryä. Kun Mattina on lumisade, tulee hyvä marjavuosi. Ei tänään lunta satanut (ainakaan täällä Kajaanissa) eli marjoilla ei ensi kesänä herkutella.

Jos Matinpäivänä räystäät tippuvat, niin tulee pitkä kesä. Kun Matinpäivän jälkeen ensi kertaa pohjoispuolen räystäistä tippuu vettä, on yhdeksän viikkoa kesän tuloon/jäiden sulamiseen. No ei kyllä tänään räystäästä vesi tippunut, ei pohjois- eikä eteläpuolelta.

Mattina jos on pakkanen, silloin on kesä poutainen. Pakkasen puolella oltiin, pitkä kuuma kesä siis tulossa!

Mitä sää Mattina, sitä ilma heinäkuussa. Sumu Mattina pellolla tietää hallaa heinäkuussa. Matinpäivältä päivä päreeksi, varis kukoksi.

Katsotaan nyt sitten miten nämä Matinpäivän sääennustukset toteutuvat.

Lahden MM-kisat käynnistyivät vauhdikkasti, ronssi vaihtui hopeaan

Lahden MM-kisat potkaistiin vauhdikkaasti liikkeelle. Tänään oli sprinttipäivä. Nämä sprinttikisat ovat niin jännittäviä ja sähäköitä. Vielä ei tullut suomalaisille mitalia, mutta kyllä mitali vielä saadaan ja kultainenkin. Olisi kyllä mukavaa päästä Lahteen kisaturistiksi paikan päälle jännittämään. Yritin tuossa siippaa houkutella, mutta kylymä tulee hänelle ja ei kuulemma voi lähteä. Kotisohvalta kun on niin mukava lämpimässä seurata kisoja.

Urheilijoita tuntuu jännittävän kovasti ennen kilpailua ja he joutuvat käymään yli kymmenenkin kertaa vessassa, on sekä isoa että pientä hätää. No hyvä kun vessassa käynnit ovat ennen kisoja eikä kisan aikana.

Nyt ei ole enää ronssiruuskanen vaan on hopearuuskanen. Lontoon olympialaisten pronssi kun vaihtui hopeaan kun hopeamitalistille kävi käry. Talvikisoissa jaettiin kesäkisojen mitali, kieltämättä vähän kummalliselta tuntuu. Nykyään on vähän niin, että katsotaan sitten kahdeksan vuoden päästä kenelle kullat, hopeat ja prsonssit oikeasti kuuluvat.

Lämpimät onnittelut Antti Ruuskaselle!

Tässä on nyt reilu viikko jännitettävää. Kotisohva on kovassa käytössä.

Hyppyrimäki räjäytettiin, pala Kajaanin historiaa kaatui etelän suuntaan

Tänään räjäytettiin Kajaanin Vimpelinvaaran K-60 hyppyrimäki ja tuomaritorni. K-60 hyppyrimäelle tehdyn kuntotarkastuksen mukaan hyppyrimäki oli korjauskelvoton.Räjäytystyöstä vastasivat Kainuun Prikaatin Pohjan pioneeripataljoona. Tänään siis poistui Kajaanin kaupunkikuvasta yksi merkittävä maamerkki.  Räjäytys kaatoi hyppyrimäen etelän suuntaan ja tuomaritornin pohjoisen suuntaan. Räjäytyksen jälkeen hyppyrimäen ja tuomaritornin purkaminen jatkuu työkoneilla ja materiaalit lajitellaan ja kierrätetään. K-60 hyppyrimäen alastulorinne puretaan kevään ja kesän aikana. Purkutyön jälkeen alue siivotaan ja mahdolliset syntyneet vauriot portaisiin ja mäkiin korjataan.

Räjäytys näytti menneen nappiin. Yleisöllä oli mahdollisuus seurata räjäytystä vastarinteeltä, jossa katsojille oli rajattu turva-alue. Ikävä kyllä en itse päässyt paikalle, mutta kuvamateriaalia on ollut katosottavissa verkossa.

Mäestä ovat hypänneet vuosien saatossa monet mäkimiehemme. Vimpelinvaaran K-60 hyppyrimäki on avattu vuonna 1957.

 

Älä ruoki karhua, suo on osa Suomea

Nykyään lehdissä on sivuja, jotka muistuttavat taitollisesti lehden juttuja, mutta ne ovat mainoksia, äkkiseltään eivät siis näytä mainokselta. Jossain kohtaa reunassa on sana mainos. Törmäsin tällaiseen mainokseen, jonka otsikko oli 'Älä ruoki karhua'. Tämä mainos hätkäytti meitä täällä kotisohvalla. Kerrankin luimme tämän mainoksen huolella. Tämä oli kyllä hyvin tehty mainos.

Ote mainoksesta sanasta sanaan: "Suomi on antautunut muiden armoille energia-asioissa. Olemme tietoisesti laskeneet energia-omavaraisuuttamme tasolle, joka edellyttää ulkomaiden suopeutta myydä meille energiaa, sähköä ja polttoaineita. Olemme Ruotsin ja Venäjän varassa. Tämä on erikoinen päätös sillä, Suomessa on energiavarantoja yli oman tarpeen ja enemmän kuin monessa muussa maassa. Valitettavasti vain turpeen käyttö on tehty Suomessa vaikeaksi. Sen sijaan on ihan ok ottaa lainaa, lähteä ulkomaisille energiamarkkinoille, tilata kivihiiltä ja polttoöljyä - ja toivoa, että he myyvät. Toivoa, että Siperiaan ei satu pakkanen samaan aikaan kuin meille. Sellaisessa tilanteessa polttoainetta ei nimittäin riitä meille molemmille. Tilanne muistuttaa sitä, että lainaamme välillä venäläistä talvitakkia. Mutta totuus on, että he pukeutuvat takkiin itse, jos sielläkin on kylmä."

Mainoksen alta löytyy osoite Turveinfo.fi Vaikka tämä oli mainos, niin kyllä tämä laittoi ajattelemaan. Miksi ihmeessä turpeen käyttö on tehty Suomessa niin hankalaksi. Äkkiseltään tuntuu hölmöltä. Tuleeko siitä liikaa päästöjä? Nämä energiamuodot ja -asiat eivät ole ihan meikäläisellä hallussa, mutta tästä asiastapa täytyy ottaa tarkemmin selvää. Sähköä ja polttoaineita hankitaan ulkomailta, vaikka sitä löytyisi omasta takaa.

Niin entäs, jos naapurit eivät enää myy? Taitaisi tulla vilu.

Ilmoitus äänioikeudesta; pääsin raatiin, mutta enpä tästä innostunut

Tupsahtipa tänään postista ilmoitus äänioikeudesta. Minut oli valittu valtakunnalliseen VUODEN TV-OHJELMA -raatiin äänestämään, mikä on vuoden 2016 paras kotimainen ohjelma. No eipä meikämanne tästä valinnasta repinyt pelihousujaan. Hah, mikä onni minua olikaan potkaissut. Minua patistettiin käyttämään äänioikeuttani, sillä minä saatan ratkaista voittajan!

Minun tuli kirjoittaa ehdokkaan numero kupongissa olevaan ympyrään selkeästi tekstaten, kostuttaa reunasta, taittaa ja liimata kiinni. Ympyrä näytti tutulta. Sitten vain kuponki postiin ja vastaanottaja maksaa postimaksun. Paha vain, kupongissa ei ollut vaihtoehtoa, että osallistun vain arvontaan. Voidakseni osallistua minun olisi pitänyt tilata 3 kuukauden KATSO-lehdet hintaan 19,90 euroa. Kaupan päälle olisin saanut Aarikan viikonloppukassin arvoltaan 49 euroa. Eikä tässä vielä kaikki lisäksi saattaisin voittaa jopa 35 000 euroa puhtaana käteen. Voi pahus nyt en saakaan ratkaista voittajaa. Mikäli olisin ollut tosi nopea olisin saanut vielä extra tilaajalahjan.

Minulle oli listattu valmiiksi vuoden tv-ohjelma 2016 ehdokaslista, missä oli 50 ohjelmaa. Toki olisin saanut oman ehdokkaanikin nimen laittaa ympyrään. Minä en ollut suurinta osaa ohjelmista katsonut ollenkaan. Muutama tuttu nimi listassa oli kuten Arto Nyberg, Pelimies, Puoli seitsemän, Syke, Uusi Päivä, Uutisvuoto ja YleLeaks. Pidän näistä mainituista ohjelmista ja jotain niistä olisin voinut äänestääkin.

Lamborghinit, kaikuja menneisyydestä

Katsoin tänään Arto Nybergia ja ohjelmassa haastateltiin entistä IT-miljonääriä. Mieliin muistui näin ikäviä kaikuja menneisyydestä parinkymmenen vuoden takaa; IT-kuplan puhkeaminen ja kasinotalous, suuret työttömyysluvut, pankkien kaatuminen ja syvä, syvä henkinen lama ja ahdinko. Laman seurauksia on maksettu pitkään ja puhuttu muun muassa laman lapsista.

Mielellään ei näitä aikoja kyllä muistele ja nytkin tuli tosi surullinen mieli. Moni joutui velkavankeuteen ja maksamaan takaamiaan lainoja. Rahoitusta annettiin suuria määriä mitä erilaisimmille hankkeille ja vakuudeksi riitti suopalstakin. 1980-luku oli pitkään voimakasta nousukautta ja sitä seurasi 1990-luvun alun syvä lama. Ulkomaisen luotonhakeminen ja pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui. Yhtäkkiä rahamäärä kasvoi ja tämä nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi velkarahoituksella suuria omaisuuksia.

Mieleen muistuivat myös IT-miljonäärien hankkimat Lamborghinit, joita ei ollut vielä Suomen teillä koskaan nähty. Voi sitä ihmettelyn ja uutisoinnin määrää. Vieläkin näen ne keltaiset autot silmissäni.

Rahat eivät riitä, ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot

Jokin aika sitten Eläketurvakeskus tiedotti, että eläkeläisten tulotaso on noussut kahdessakymmenessä vuodessa roimasti. Eläkeläisten kokemus tuntuu olevan kuitenkin aivan toinen. Itsekin tätä tietoa vähän kummastelin. Olin nimittäin kuullut ikäihmisiltä aivan muuta. Luin tänään Iltalehteä ja kannen otsikko kertoi, että satojentuhansien eläkeläisten kohtalona on: "rahat eivät riitä".

Jutun mukaan tilastot kertovat, että yli 400 000 eläkeläisen tulot ovat noin 850 eurosta 1100 euroon kuukaudessa. Ja niitä, jotka saavat vielä vähemmän on arvion mukaan 140 000. Liki 600 000 eläkeläistä kitkuttelee kansaneläkkeellä ja/tai työeläkkeellä. Lehti oli pyytänyt tammikuussa eläkeläisiä kirjoittamaan siitä, miten he tulevat eläkkeellään toimeen ja kirjoituksia tuli paljon. Näitä kirjoituksia olen tänään lehdestä lukenut; Elämä on yhtä kituuttamista apua haetaan ruokajonoista, tyttärelle syömään, tarjousten perässä juostaan, sähköt poikki.

Eläkeläiset kertovat olevansa tottuneita puutteeseen: "Työeläke on 670 euroa ja kansaneläke 297 euroa. Sitä pudotettiin vuoden alusta 6 euroa. Elämä on yhtä kituuttamista päivästä toiseen. Lääkemenot lisäävät köyhyyttä. Olen sota-ajan lapsia, niin olen tottunut puutteeseen".

Viime vuoden alusta tuli lääkkeiden  omavastuu 50 euroa. Se tuli jokaiselle tuloihin katsomatta. Tämän vuoden alusta diapetes lääkkeistä (pl. insuliini) saa vain 65 %:n Kela-korvauksen. Minusta 6 euron vähennys kaikkein pienemmistä tuloista olisi kyllä saanut jäädä tekemättä.

Hyvinvointi Suomessa ovat leipäjonot pitkiä. Osa kansalaisista tulee taloudellisesti toimeen tosi huonosti ja kituuttaa päivästä toiseen. Tänään olen kyllä vihainen ja jotain tarttis tehdä. Leikkaaminen saisi kyllä jo loppua.

Puolustusselontekoa ja maailman tuskaa

Tämän päivän lööpit ovat olleet kovin 'sotaisia'. Eilen julkistettiin puolustuspoliittinen selonteko, jossa linjataan maanpuolustuksemme tulevaisuutta. Nyt kyllä olen niin suurien asioiden äärellä, että sitä tällainen arjen tavallinen puurtaja ei ymmärräkään. Uskallanko edes mitään lähteä lausumaan ja kirjoittamaan. Uutiset ja eilinen neljän viisaan herran A-studion keskustelu minulle asiaa valaisivat. Pääpiirteissään; joukkoja lisätään ja miljardeilla ostetaan uusia vermeitä muun muassa hävittäjiä ja laivoja.

Puolustusministeriön verkkosivuilta löytyy Valtioneuvoston puolustusselonteko pdf-versiona. En sitä sieltä alkanut lukemaan, vaan löysin Ylen verkkosivuilta Puolustusselonteosta muodostetun sanapilven, joka on listannut selonteossa yleisimmin esiintyviä sanoja. Mitä suuremmalla sana on, sitä useammin se esiintyy selonteossa. Suurimpana sanana siellä oli Suomen puolustusvoimien, seuraavaksi Suomi ja kehitetään, sitten tulivat sanat joukkoja, yhteiskunnan, sotilaallisen, puolustuksen, alueella, toimintaympäristön, puolustuskyvyn, suorituskykyjen, maa, ulko.

Samaisella sivulla oli lueteltu kuusi asiaa, mitä minun pitäisi tietää puolustusselonteosta. Asiat ovat: Armeijan vahvuus, miljardikaupat (hävittäjät ja laivat), rahat, uhat, Nato-yhteistyö ja Ruotsi (yhteistyö Ruotsin kanssa). Mistä rahat otetaan? Se oli hitokseen paljon rahaa, jotka tarvitaan uusien hävittäjien ja laivojen hankkimiseen.

Tämän illan Pressiklubissa keskustelijat puhuivat, että pelotellaanko meitä liikaakin. Lehtien lööpit kun ovat olleet viime aikoina aika pelottavia. Samalla pohdittiin maailmantuskaa ja mitkä ovat itse kunkin keinot sen lievittämiseksi. Itsellä se on tämä ihan tavallinen arki ja arjen askareet. Maailman tilanne  kyllä huolettaa kovastikin. Kuitenkin aina neuvotellaan.

Kodin kaapista löytyy vielä tämä ukon 70-lukuinen vanha armeija aikainen hattu. Matkan varrella hattu on jo kärsinyt, mutta ei sitä poiskaan ole raskittu heittää. Perilliset eivät kyllä ole tästä kovin innostuneita, eivät ehkä tätä säilyttele.

Valoisaa, onko talven selkä jo taittunut

Nyt näyttää kyllä pahin talven selkä taittuneen. Kevättä ja valoa kohden mennään vauhdilla. Kevät on parasta aikaa. Jo alkaa olla kevättä rinnassa. Voi kun taasen ennättäisi ja osaisi keväästä täysin palkein nauttia ja seurata luonnon heräämistä ja lintujen muuttoa. Yleensä vain huomaa, että nytkö se kevät jo meni. Töistä pois lähtiessä ällistelin tätä valon määrää. Enää ei olekaan pimeä vastassa kun työpaikan oven aukaisen ja kadulle syöksähdän valmiina kotimatkalle.

Nyt alkavat olla ulkoilu- ja hiihtokelit parhaimmillaan. On valoa ja lunta. Toivottavasti ei enää pakkasia tulisi. No kevät aurinko jo päivällä lämmittää. Minun piti ostaa tänä talvena uudet sukset. Vielä ei ole sukset matkaan kaupasta lähteneet. Kävin jo yhden kerran hypistelemässä suksia. En oikein tiedä millaiset sukset ostaisin. Netistä näyttää löytyvän ostajan oppaita suksien hankintaan. Sinnepä sitten tiedon valtateille suksi tietoa hakemaan. Toivottavasti nyt ei käy niin, että lumet häviävät ja minä pähkäilen vielä niiden uusien suksien kanssa.

Nautinnollisia ulkoilukelejä.

Ikä on vain numeroita, nuoruuden perään en enää haikaile

Kirjoitan iästä. Mistäkö tämä aihe kumpusi tänään? Iästä minut kirvoitti kirjoittamaan eilen saamani ystävänpäivän tekstiviesti. Viestissä oli minun nuoruuskuva ja ystävänpäivä toivotukset. Viestin olivat lähettäneet eno ja hänen vaimonsa Vantaalta. Olenko minä joskus ollut näin nuori! Mihin aika on mennyt. Näin #Suomi100 juhlavuonna on hyvä puhua iästä. Onhan rakas kotimaammekin jo ehtinyt hyvään ikään, vanhukseksi. Vielä tänäänkin minua hymyilytti eilen saamani viesti.

Muistan kun eräs sata vuotias sanoi, että kyllä ne ovat nuo viisikymppiset vielä nuoria. Lohdutti juuri viisinolla täyttänyttä kovasti. Muistan kun omat ja siskon lapset kysyivät minulta ikää. Vastasin, että 29 (silloinen ikäni). Pitivät minua ihan ikäloppuna. Ikä on siis vain numeroita ja riippuu mistä näkövinkkelistä iän numeroita katsoo.

Tänä päivänä puhutaan paljon ikärasismista. Itse olen ajatellut niin, että ei tällainen vielä reilusti alle kuusikymppinen enää töitä saisi. Poikkeuksiakin toki on. Tätä vähän kummastelen, sillä elämänkokemusta ja taitoja kyllä olisi. Toki on hyvä, että nuoret saavat töitä.

Olen ollut vanhusneuvoston sihteerinä 12 vuotta. Vanhusneuvostossa pohdiskellaan tämän tästä, mikä olisi oikea termi; vanhus, ikäihminen, seniori. Vanhus nimityksestä kun ei oikein tykätä, kun eivät koe itseään vanhukseksi vielä seitsemänkymppisinä. Eivät he ole vetäytyneet vielä vanhuuden lepoon, vaan ovat aktiivisia toimijoita. Vanhus nimitys koetaan ehkä hieman halventavanakin ja mielletään, että vanhus olisi yhtä kuin huonokuntoinen. Ei ole olemassa virallista määritelmää siitä, minkä ikäinen henkilö on vanhus. Sen sijaan täysikäisyydelle on ikäraja 18 vuotta.

Nuoruuden perään en enää haikaile. Tyydyn ikääni.

Ystävänpäivä, vaahtokarkkeja ja pusuja

Iloista ystävänpäivää. Tänään olin erityisen mukava työkavereille. Availin ovia, hymyilin ja olin iloisella mielellä. Toki olen muulloinkin. Tiedon valtateille en ole tänään vielä mennyt ollenkaan. Haluan pitää tämän tunnelman vielä vähän aikaa. Uutiset kun tuppaavat olemaan ikäviä ja surullisia.

Lounaalla oli jälkiruokana ihanan vaaleanpunaisia vaahtokarkkisydämiä. No pitihän niitä ottaa. Tuumasimme, että vaahtokarkkeja ei kyllä tule kotiin ostettua.

Laitoin ystävänpäivän kortit viime tipassa. Nuorempi tytär soitti pettyneenä, miksi hän ei ole saanut korttia, siskonsa kun oli kortin saanut. Vakuuttelin, että kyllä varmasti molemmille lähetin, mutta posti ei nyt sitä tänään tuonut, huomenna tulee. Eipä tuntunut oikein lohduttavan. Vanhempi sisko oli tietysti vähän kehuskellut.

Monessa paikassa on varmasti syöty suklaata, suukkoja, leivoksia ym.

Valtuustot verkossa

Yhä enenevässä määrin kaupunkien ja kuntien valtuuston kokouksia voi seurata verkossa suorina lähetyksinä. Kajaanin kaupunginvaltuuston kokousten verkkolähetykset saivat jatkoa tänään. Ensimmäinen lähetys oli kokeiluluontoisena viime vuoden marraskuussa. Valtuustosali päivitettiin nykyaikaan ja saliin on asennettu uusi äänentoisto-, interaktiiviset av-ohjausjärjestelmät sekä kamerat. Kuvaus toteutettiin vielä yhteistyössä Kajaanin koulutusliikelaitoksen/Yritysamiksen kanssa. Jatkossa kuvaukset hoituvat automaattisesti. Kokouksen alussa vain painetaan tallenna, niin sinne lähtee lähetys verkkoon menemään. Kun valtuuston puheenjohtaja antaa puheenvuoron ja mikkiin syttyy punainen valo, niin kamera hakeutuu automaattisesti puhujaa kohden.

Kajaanin valtuuston kokouksia voi tästedes seurata kotisohvalta käsin livenä tai katsoa myöhemmin videotallenteen. Kehitys kehittyy. Samalla valtuutetutkin tulevat tutuiksi ja osaa sitten heitä ottaa hihasta kiinni ja puhututtaa. Kajaanin kaupunginvaltuuston kokouksia voi seurata sekä suorina lähetyksinä että videotallenteina 30 päivän ajan YouTubessa.

Tämän illan kokouksen äänenlaatu oli jo hyvä. Jotain kummaa rahinaa, rapinaa, poksahtelua vielä kuului. Asia varmaan korjaantuu jatkossa. Vaatii vielä säätämistä. Lähetyksen aikana eräs valtuutettu totesi testattuaan kokouksen katsomista verkossa, että hyvältä näyttää, vain 13 sekunnin viiveellä katsojat valtuustosalin tapahtumat näkevät. Mikrofonien punainen valo näkyi hyvin ja näki missä päin nyt puhutaan. Uuden tekniikan käyttö vielä hieman opettelutti ja joskus valtuuston puheenjohtaja unohti laittaa mikkinsä päälle. Puheenjohtaja totesi, että näettekö nyt palaa punainen valo 'rakkauden valo'.

Seurasin viime vuoden marraskuussa Tampereen kaupunginvaltuuston verkkolähetystä kun siellä ratikka päätöstään tekivät. Siellä oli kuva ja ääni kohdillaan. Aika pitkään ne kyllä siellä puheenvuoroja pitivät puolesta ja vastaan ennen päätöksentekoa. Toki oli isosta asiasta kysymys.

Urheilua tuutin täydeltä

Tämä päivä on ollut penkkiurheilijan onnen päivä, vai ehkä painajainen. Niin paljon tuli televisiosta urheilua, jottei liioin syömään ja kahville kerennyt. Päivän urheiluputki alkoi ennen puolta päivää ampumahiihdon MM-kisojen naisten takaa-ajolla. Päivä jatkui pikaluistelun MM:lla, alppihiihdon MM syöksylaskuilla, jääkiekon EHT-turnauksen ottelulla Venäjä-Tsekki, ampumahiihdon miesten takaa-ajokilpailuilla ja EHT-turnauksen ottelulla Suomi-Ruotsi. Suomi voitti Ruotsin, niin kuin olin eilisessä blogi kirjoituksessani ennustanut.

Tänään on siis maailmalla jaettu ja saatu paljon mitaleja. Tällä kertaa ei päästy juomaan suomalaisia mitalikahveja.

Syöksylasku on hurjaa touhua, liki sadan kilometrin tuntivauhdilla tullaan rinnettä alas. Kotikatsomoon eivät kuulemma mäet näytä läheskään niin jyrkiltä kuin mitä ne todellisuudessa ovat, sieltä paikan päältä kilpailua seuratessa. Ihan tarpeeksi jyrkiltä ne näyttivät kotikatsomoonkin.

Lämpimät onnittelut kaikille mitalin saajille.

Nämä mitalit on perillisten urakoimia mitaleja, joita he saivat päiväkoti- ja kouluaikanaan. Mitalit ovat kotona kunniapaikalla.

Jääkiekossa rökäletappio, 112-päivänä puhutaan arjen turvallisuudesta

Seurasin tänään Suomi Tsekki jääkiekko-ottelua Ruotsin EHT-turnauksessa. Huh, tuli oikein rökäletappio. Tsekki voitti Suomen numeroin 7-1! Venäjälle jo hävittiin ja huomenna on peli Ruotsia vastaan. Arvaukseni on, huomenna voitetaan.  Suomen otteet kaukalossa näyttivätkin jopa tällaisesta maallikosta jotenkin ponnettomilta. Kovin helposti näytti kiekko menevän Suomen maaliin. Uuden päävalmentajan kaudella ei ole mennyt kaikki oikein putkeen. No tästä on suunta vain ylöspäin. Kovin paljon en jääkiekkoa seuraa, mutta tänään katsoin.

Tänään 11.2. on vietetty 112-päivää (hätänumeropäivä). 112-päivänä puhutaan arjen turvallisuudesta ja siitä, miten jokainen voi osaltaan huolehtia turvallisuudesta. 112-päivää vietetään eri puolilla Suomea joka vuosi helmikuun 11. päivänä ja sitä on vietetty Suomessa jo vuodesta 1997. Eipä 112 päivän vietto ole mitenkään näkynyt arjessa. Minulla ei ollut muistissa ja tiedossa, että tämä päivä on 112-päivä ja Suomen päivä on osa Euroopan yhteistä 112-päivää. Vasta tänään iltapäivällä minulle selvisi, että tänään on 112-päivä kun luin ilmaisjakelulehtemme pääkirjoitusta ja siinä tästä päivästä puhuttiin. Pääkirjoituksen otsikko oli, hädässä numero tunnetaan. En tiedä oliko Kajaanissa mitään tapahtumaa tähän päivään liittyen. Jos oli, niin minulta se ainakin oli mennyt ohi.

Kuvan kiekko on ostettu Izvestija-turnauksesta vuonna 1986. Kiekossa ollut Miska-karhu on valitettavasti kulunut pois käytössä, sen verran lämäreitä sillä on lyöty.

Ystävänpäivä kortit jäivät viime tippaan, nyt on postista kiinni

Nyt taitaa jäädä viime tippaan ystävänpäivän korttien lähettäminen. Tänään vasta ostin kortteja ja tiistaina 14.2. on jo ystävänpäivä. Nyt riippuu postista, menevätkö kortit perille ajoissa. Ennen muinoin kun lähetti kortin, niin se oli perillä seuraavana päivänä. Nykyään siihen ei voi enää luottaa. Siispä pahoittelut ystävät, jos korttinne tulee perille vasta 15.2.

Ystävänpäivä on Suomessa vielä nuori juhlapäivä, sitä nimittäin alettiin viettää vasta 1980-luvulla. Amerikassa päivä on nimeltään Valentines Day. Tästäpä minulle tulee aina mieleen Jaska Jokunen. Jaska nimittäin kovasti odotti ystävänpäivä korttia. Aina postilaatikolla käydessään hän totesi, että huomenna kortti varmasti tulee. Mutta ei sitä korttia koskaan Jokuselle tullut ja pettymys oli musertava. Lähetetään kortteja ystäville, ettei meille käy kuten Jaska Jokuselle. Itse sain jo yhden ystävänpäivä kortin, joka oli samalla kiitoskortti muistamisesta.

Nykyään on vain ystävänpäivä mennyt niin kaupalliseksi. Silloin kun ystävänpäivää alettiin viettää, niin kaupoista ei ollut juuri muuta kuin kortteja. Sitten pikkuhiljaa rupesi tulemaan kaikenlaista, joka vuosi valikoima on vain lisääntynyt. Ystävänpäivä leivokset ovat kyllä mukava juttu.

Tänään en jaksa muusta kirjoittaa. Paljonkin näyttäisi tänäänkin tapahtuneen Suomessa ja maailmalla ja moneen voisi ottaa kantaa. Sen verran, että vetoomustuomioistuin USA:ssa on vahvistanut maahantulokiellon jäädytyksen ja Trump sanoo oikeudessa nähdään. No tuomaritko, oikeuslaitoksen hän sinne aikoo haastaa.

Maailmasta tulee parempi hymyilemällä.

Arabian Suomi 100 juhlamukit, ostin Esteri 1973, taasen YLEä

Arabian kuviot juhlistavat Suomen satavuotisen itsenäisyyden jokaista vuosikymmentä. Arabia on tuonut markkinoille 10 juhlamukia (Isak, She-Fo, Myrna, Suomen kukka, Hattara, Pastoraali, Esteri, Timbua, Bebop ja Huvila). Mukeja on valmistettu rajoitettu erä juhlavuoden pohjaleimalla: Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi 2017. Tänään minäkin ostin itselleni muistoksi yhden mukin, Esteri 1973. Esteri Tomula (1920-1998) suunnitteli ko. mukin kukkaornamentin Arabian tehtaan (1873) 100-vuotisjuhlapäivän kunniaksi.

Muki oli pakattu laatikkoon. Kurkistin laatikon pohjalle ja kas kummaa siellä lukee: Designed in Finland. Made in Thailand. Eipä ollut tätä mukia tehty Suomessa. On se vaan kumma, että Suomi 100 juhlavuoden mukit tehdään toisella puolen maapalloa. Jotenkin tuntui kornilta. No muki on todella ihana. Ostin samanlaisen mukin tammikuun alussa 65-vuotislahjaksi tädilleni. Sain tällä viikolla ystävänpäivän kortin ja siinä oli erikoiskiitos mukista viestillä, että osaa sitten olla ihana, joka päivä käytössä, ei saa "penskat" käyttää, on vain minun.

Tämän päivän kotisohvan sadattelun aiheena on YLE. Taas kuohuu Ylessä ja yksi toimittaja on sanonut itsensä irti. Syynä oli taasen tämä samainen Ylen johtaja ja eroava toimittaja syyttää sensuurista. Mitä meiltä salataan? Mitä ei kerrota. Minulle riittää ihan vain totuus. Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Eikös se ole ollut joukkuepeleissäkin, että valmentaja vaihtuu eikä koko joukkue. Katson paljon Ylen kanavia ja nyt alkaa kyllä tämä Ylen touhu kiukuttaa. Välitänkö enää niin paljon seurata koko Yleä.

Lainan päivää vietettiin kirjastoissa, runoja lainanpäivänä 2017

Kirjastojen perinteistä juhlapäivää Lainan päivää on tänään vietetty eri puolilla Suomea. Ensimmäisen kerran Lainan päivää vietettiin vuonna 1984. Tämän vuoden teemana oli tietoa ja taitoa kirjastosta. Niinpä minäkin suuntasin tänään kirjastoomme. Kirjastot ovat hyviä ja tärkeitä paikkoja. Viimeksi olen lainannut kirjastosta kirjan Julkinen tiede. Yhtään ekirjaa en ole vielä lukenut. Jotenkin perinteinen kirja on vain käteen sopivampi niin kuin paperinen sanomalehtikin. Meidänkin kirjastossa on asiakkaiden kirjojen ja lehtien kierrätyshylly. Sinne olen vienyt minäkin kirjoja kiertoon.

Runoja  lainanpäivänä - Suomi 100. Pääkirjastossa ovat esiintyneet illalla Kainuun kirjailijat. Luin kirjaston verkkosivuilta, että Kainuun kirjailijat esittivät pääkirjastossa omia ja toistensa runoja, joiden teemana on Suomi 100 vuotta. Runot on julkaistu kokoelmassa “Runoja lainanpäivänä 2017”, jonka nappasin mukaani käydessäni päivällä pääkirjastossa. Nyt olen illalla lukenut tätä kokoelmaa. Ihania runoja! Vien tämän kokoelman äidilleni, jos hän ei ole tätä saanut käsiinsä. Äitini pitää kovasti runoista.

Otin myös mukaani erilaisia kirjanmerkkejä: kirjastot.fi, kirjastot.fi/kysy (kysy kirjastonhoitajalta), makupalat.fi (kirjastojen linkit tiedonhakuun), Okariino.fi (pelaa ja tutustu medioihin), kirjastot.fi/kokokansalukee (koko kansa lukee, lue sinäkin)

Lopuksi tutustuin vielä alakerran vitriinissä olevaan Kertun nuket (Kerttu Lammassaari) näyttelyyn. Pidin kovasti näistä nukeista.

Salaperäinen strategiakokous; enää ei leikata

Eilinen päivä päättyi uutiseen hallituksen salaperäisestä strategiakokouksesta. Mustia autoja meni Vantaan Konigstedtiin. Mitä nyt! Mitään tietoja ei tihkunut, kuulosti pahanenteiseltä. Onko hallitus ja maa kriisissä. Nukkumaan oli mentävä ja odotettava seuraavaa päivää. Nyt  olen sitten päivittänyt tietoja.

No eipä mitään hätää, hallituskumppanit ovat kehuneet kilvan strategiakokouksensa antia. Hallituksen yhteishenki on nyt tapissaan. Uutisten mukaan strategiakokouksessa oli ollut paljon keskustelua ja naurua ja hallituksen ilmapiiri tuulettui. Leikkauksia ei enää tehdä vakuuteltiin. Miksi minä en tähän oikein usko. Minulla ei ole ollut enää pitkään aikaan luottamusta hallitukseen. Hallitus haluaa opposition mukaan liikenneuudistusten valmisteluun.

Strategia, koko sana on jo niin vaikea lausuakin ja kirjoittaa. Aina tulee kirjoitusvirhe. Kotuksen sanakirja selittää strategiaa näin: sodankäynti-, sodanjohtotapa, -taito. Sissisodan strategia. Hyökkäys-, puolustusstrategia. Ydinasestrategia. Perusluonteinen toimintasuunnitelma; us. = taktiikka. Ongelman ratkaisussa noudatettava strategia. Uusi markkinointistrategia. Joukkueen pelistrategia pelitaktiikka.

Uusia työllisyystoimia on tulossa. Näitä toimia odotellessa.

Saamelaisten kansallispäivä 6.2., oma kulttuuri ja kieli tärkeä osa elämää

Tänään on Saamelaisten kansallispäivä. Huomasin sen kalenterista. Eipä ollut minulla muistissa ja tiedossa saamelaisten kansallispäivä. Samalla totesin, että minä en tiedä saamelaisista oikeastaan mitään. Niinpä otin hieman selvää, ihan pinta raapaisten. Vierailin Inarin kunnan verkkosivuilla. Löysin sieltä Saamelaismuseo Siidan, joka kertoi olevansa ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon. Inarin kunnassa käytetään suomenkielen rinnalla virallisesti kolmea eri saamenkieltä; pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Saamelaismuseossa päätin yrittää Suomen 100-vuotisjuhla vuonna vierailla. Kulttuuri ja kieli ovat ihmiselle tärkeä osa identiteettiä.

Kotuksen verkkosivuilta Kielipolitiikasta mediassa löysin uutisen, joka kertoi Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksestä; Saamelaisperheille tarjolla heikosti omakielisiä palveluita. Sitten luin: Perustuslaissa säädetään saamelaisten perusoikeudesta ylläpitää kieltä ja kulttuuria. Saamen kielilaissa säädetään saamelaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa sekä julkisen vallan velvollisuuksista edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia. Kuitenkin selvityksen mukaan saamelaisille on heikosti tarjolla omankielisiä palveluita.

 

Opettaja-lehden 2/2017 artikkelissa kerrottiin, miten Saamen kielipesässä lapsi oppii sukunsa äidinkieltä. Saamen kielipesissä autetaan lasta ja koko perhettä saamaan kadotettu kieli takaisin. Kielipesä on saamenkielistä päivähoitoa, jossa henkilöstö puhuu lapsille pelkästään saamea. Tavoite on, että lapset omaksuvat sukunsa äidinkielen ja alkavat käyttää sitä. Nämä kielipesät ovat mielestäni hyvä asia. Vähemmistökielten säilymistä yritetään näin vaalia.

Työkaverin väitöskirjakin (Saamelaisten maat ja vedet kruunun uudistiloiksi : asutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella vuosina 1749–1925) olisi hyvä lukea jossain vaiheessa.

Lopuksi vähän suomen kielioppia. Saame (www.kotus.fi sanakirja), enpä olisi osannut taivuttaa oikein monikon genetiivissä.
1. saamelaiskielet kokonaisuutena.
2. viittaamassa yksittäiseen saamelaiskieleen. Puhua saamea. Kääntää saameksi. Pohjoissaame. Inarin-, koltansaame.

		yks. nom.		saame
		yks. gen.		saamen
		yks. part.		saamea
		yks. ill.		saameen
		mon. nom.		saamet
		mon. gen.		saamejen, (saamein)
		mon. part.		saameja
		mon. ill.		saameihin

Kansallisrunoilijamme Runebergin tortut

Jo taasen, jo taasen

     On lahtihin lämpimihin

Lähennehet linnut,

     Ja laksoihin lehteoihin.

Ja talviset tuulet

     On lauluiksi lauhtunehet,

Ja hankikinokset

     Kukiksi kuvautunehet.

Suloistapa maata,

     Kun Suomemme, ei toki lie

Se taivahan linnut-

     Kin luoksensa maanittelee.

Kun huolikinokset

     Povestani pois suveaa,

Kenties ilolinnut

     Jo taas sian sielläki saa.

Lähde: Suomi: tidskrift i fosterländska ämnen 1845. Femte årgången. Finska Litteratur-Sällskapets förlag, Helsinki

 

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,

soi, sana kultainen!

Ei laaksoa, ei kukkulaa,

ei vettä, rantaa rakkaampaa

kuin kotimaa tää pohjoinen,

maa kallis isien.

Tänään juhlimme Suomen kansallisrunoilijaa Johan Ludvig Runebergiä. Runoilijan lisäksi Runeberg oli myös opettaja, toimittaja ja professori. Kaksi Suomen historian merkkihenkilöä kansallisrunoilija J. L. Runeberg ja Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot elivät samalla aikakaudella. Runebergin päivää alettiin juhlia jo hänen elinaikanaan. Suomen kansaa ja luontoa ihannointiin ja Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoilla nostatettiin suomalaista identiteettiä.

Porvoossa J. L. Runebergin päivän vietto alkaa perinteisellä seppeleen laskulla J. L. Runebergin patsaalla ja haudalla. Runebergin kerrotaan pitäneen paljon kaikesta makeasta. Niinpä Runebergin päivänä syömmekin hänen nimeään kantavia Runebergin torttuja. Niitäpä söin minäkin, vähän turhan monta.

Sukelsin talveen valokuvasuunnistaen

Tänään osallistuin Sukella talveen tapahtumaan Kajaanin Suvantorannassa, ihan kaupunkikeskustan kyljessä. Tapahtuma liittyi Luonnon päivät Suomi100-juhlavuoden tapahtumakokonaisuuksiin.  Eri puolilla Suomea on neljänä Luonnon päivänä suuri määrä tapatumia. Ensimmäiset juhlat olivat 4.2. Yhdessä tekemällä oli saatu aikaiseksi monipuolinen talvipäivän tapahtuma Kajaaniin. Tapahtumapäivän pääyhteistyökumppaneita olivat Metsähallitus, Kajaanin kaupunki ja Kajaanin Latu. Vuorokauden kestävässä ilmaistapahtumassa talviaktiviteetteja pääsi kokeilemaan myös muualla kaupungissa. Kajaanin Latu haastoi kaikki ladulle – vaikka vartiksi.

Järjestäjien joukossa oli lähes 30 eri paikallisorganisaatiota ja tämän lisäksi aktiivisen panoksensa antoivat lukuisat yksityishenkilöt. Kokeilin talviaktiviteetteja ja osallistuin Suvantorannassa Kajaanin Matkailuoppaiden järjestämään Sukella talveen valokuvasuunnistaen.

Saimme kartan kouraamme, jossa olivat valokuvat rasteista ja ne meidän piti löytää. Hieman siinä ensin pähkäilimme ja karttaa tuijotimme. Mihinkäs päin suunnistetaan. Ei muuta kuin vain reippaasti liikkeelle. Heti löytyi ensimmäinen rasti. Etenimme varmasti rastilta rastille. Löysimme ne kaikki!

Jokaiselta rastilta piti hakea kirjain ja niistä muodostui sana. Bonuksena jokaisella rastilla oli meille mukava tehtävä. Tehtäviä olivat muun muassa: kävelkää seuraavalle rastille kuin peikot, laulakaa jänis istui maassa torkkuen, hyppikää 10 haarahyppyä, tehkää 10 kyykkyhyppyä, nimeä 5 kaunista asiaa Suomen luonnosta, miettikää mistä olette iloisia tänään, miettikää kuinka monta vuotta #Suomi täyttää tänä vuonna ja laulakaa Nälkämaan laulu jos sanat eivät ole hallussa silloin laulakaa Oi maamme laulu. Ei meinannut kengän varret riittää parilla rastilla kun kahlasin lumessa rastien perässä. Suoritin myös tehtäviä; kävelin seuraavalle rastille jättiläisin askelin, lauloin jänis istui maassa torkkuen. Samaan aikaan kanssani rastilla olija teki haara hyppyjä, hän kun oli menossa avantouimaan Kylmä karaisukeskukseen.

Tapahtumassa oli myös linnunpönttötalkoot. Emme tällä kertaa lähteneet linnunpönttöä rakentamaan, mutta tästä intoutuneena talven aikana päätimme rakentaa linnunpöntön. Täälläpä sitä sitten nikkaroidaan iltapuhteina. Tietenkin piti lähtiessä ostaa paikallisen leipomon herkkuja Runebergin torttuja ja Suomen kansallisruokaa ruisleipää. Tänään oli varsin riemukas päivä. Tapasin tuttuja ja iloisia ihmisiä. Monen kanssa sain sanasen vaihtaa. Vieläkin hymyilyttää.

Muikkujen ostosta pesukadulle

Kävin töiden jälkeen kauppareissulla. Huomenna syödään paistettuja muikkuja. Siinä sitten kaupasta poissa lähtiessä kuski haasteli, että autokin on niin paskanen ja pitäisi käyttää pesukoneessa. Olimme siinä risteyksessä väärällä kaistalla ja ei muuta kuin hieman pakitusta taaksepäin ja siirtyminen sujuvasti toiselle kaistalle ja auto pesukoneeseen. Kyllä se melkoinen pesukone olikin. Menimme Prisman pesukadulle, Carwash.

Kyllä se nykyään on kätevää auton pesukin. Pesu maksetaan automaattiin ja sitten ovi jo aukeaakin. Ja sisään vain baanalle. Vaihde vapaalle ja käsijarru pois päältä. Hihna vetää itsestään autoa eteenpäin. Siinä me sitten istua törötettiin autossa. Ensin tuli vettä, pesuaineet, sitten viuhuivat hurjat harjat, vahattiin ja lopussa oli kuivatus. Niiden harjojen kohdalla meikäläinen ei kyllä uskaltanut katsoa. Entä jos tuo tuulilasi meneekin rikki!

Muistan kun nuorena pestiin auto, oli ämpäri, harjat ja jotain pesuainetta laitettiin ämpäriin. Kesällä peruutettiin auto mahdollisimman lähelle järven rantaa ja pestiin auto. Voi sitä nuoruutta ja nuoruusaikoja. Tänään oli tällaista arjen turinaa. Viikonloppu on taasen edessä. Viikko meni taasen vauhdilla.

Lopuksi vielä hieman isompiin asioihin. Eilen avattiin valtiopäivät ja eduskunta palasi lomiltaan töihin. Aika pitkät ovat kyllä eduskunnan lomat. Eikös eduskunta jäänyt lomalle jo ennen joulua. Hyvä, että palasivat töihin. Työt kun odottavat. Taitaa olla eduskunnalla aika työntäyteinen kevät. Mutta eduskunnan työtä sitten seuraillaan ja kirjoitellaan täällä blogissakin.

Yllätyspostia Kuhmosta, valokuva lähes sadan vuoden takaa

Sain tänään kirjepostia. Heti kuoresta tunnistin äitini käsialan. Avasin kuoren ja kaksiosaisen kortin kannessa oli tosi tuttu kylän raitti. Avasin kortin ja sieltä putkahti esiin vanha valokuva. Minä ihmeissäni, että kuka kumma mies tässä kuvassa oikein on, ei näytä tutulta. Kurkistin kuvan taakse ja siellä luki Tuulan ukki. Äiti oli lähettänyt minulle yllätys ystävänpäivä postia. En ole koskaan nähnyt isän isää, hän kuoli ennen syntymääni. Kovin paljon kuviakaan ukistani ei ole. Väinö ukkini oli syntynyt 1894. Nyt minä olen sitten koko illan tuijottanut tätä valokuvaa. Hän on minun ukkini. Ja kyllähän kuvasta alkaa löytyä tuttuja piirteitä.

Tämä yllätysposti sattui sopivasti tälle päivälle. Olin nimittäin aamun lehdestä lukenut juttua Kunnallisalan kehittämissäätiön maakuntapuntari tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan kainuulaiset haluavat identiteettinsä perustuvan luontoon, maisemiin, omaleimaiseen kulttuuriin ja perinteisiin. Jutussa kerrottiin, että suomalaiset samaistuvat vahvimmin koko maahan ja kotikuntaansa ja maakuntaan samaistutaan heikoimmin. Kainuussa kuitenkin samaistutaan maakuntaan vahvemmin. Tulos ei yllättänyt minua.

Kainuu on edelläkävijä. Meillä oli hallintokokeilu, jota voitaneen pitää maakunta- ja sote uudistuksen edeltäjänä. Periksi ei anneta, kanveesissa saatetaan käydä, mutta nopeasti sieltä noustaan ylös. Olen Kainuun puolestapuhuja. Sukujuureni ovat vahvasti täällä. Nälkämaan laulussakin sanotaan; puolesta hengen, heimon ja maan tai raukat vain menköhöt merten taa. Nälkämaata tämä ei ole vaan hyvin me täällä tullaan toimeen. Tule vaikka katsomaan.

Moottorikelkan rassausta, ei muistu mieleen auton rekisterinumero

Tänään olen moottorien parissa, nimittäin moottorikelkan ja auton. Ymmärränkin niistä tosi paljon. Meillä on korjattu viime talvi ja tämä talvi vanhaa moottorikelkkaa. Vikaa on etsitty, etsitty, osia metsästetty ja vaihdettu uusiin, eikä vieläkään ole vikaa löytynyt. Vika on siinä kun jokin hihna ei pysy paikallaan sitten millään. Minäkin olen tarjonnut apuja ja pähkäillyt naisen logiikalla, missä vika voisi olla. Välillä on toiminut jonkin aikaa, mutta sitten taas ei toimi. Jos hihna ei pysy paikallaan, niin jonkin täytyy olla vinossa, mutta mikä. Pyörintä ei ole tasaista, vaan hihna pääsee luistamaan poissa paikoiltaan. Tällaista me täällä arjessa pähkäilemme. Onko vika kenties puolan johdossa? Voipi olla, että tämä kelkka joutaa kohta viedä romuttamolle. Mutta ei vielä voi periksi antaa.

No ei hätää, kyllä moottorikelkka-ajelulle päästään, toinen kelkka pelittää. Kyllä, meillä on kaksi   moottorikelkkaa. Tosin tällä toisella ei päästä mihinkään. Minä en hirveästi näistä kelkoista ole innostunut, mutta minkäs teet, pitäähän miehellä parikin moottorikelkkaa olla. Vanhoja ovat ja eivät ole olleet kovin kallis investointi.

Wikipedia kertoo minulle, että moottorikelkan historian voidaan katsoa alkavan 1920-luvulta. Yhdysvalloissa jalkavaivainen Carl Eliason rakensi itselleen metsästystä varten lumiajoneuvon ja haki sille patentin vuonna 1927.

Wikipedia valistaa minua edelleen: Moottorikelkka on kevyt ja avoin maalla telamaton avulla kulkeva ajoneuvo. Sitä ohjataan kääntämällä ohjaustankoa, joka vaikuttaa edessä olevan suksiparin tai suksen kulmaan, tai pehmeällä alustalla kallistamalla kelkkaa. Moottorikelkkaa liikuttaa koneen alla oleva päättymätön telamatto. Hyvinpä näytti viime kesänä moottorikelkka kulkevan myös vedessä. Tästä Wikipedia ei kerro mitään. Kertoo vain, että moottorikelkka on maalla kulkeva ajoneuvo.

Minulta kysyttiin tänään meidän auton rekisterinumeroa. En muistanut, en! Kysyjä oli mies ja hän hölmistyneenä minua katsoi, et muista. No en muista. Kysyjä kun muistaa entisten autojensa rekkarit aika pitkälle taaksepäin. Niin se on meilläkin kotona, mies muistaa rekkarit. Onkohan tämä jokin miehinen ominaisuus.