Pizzaa, muffinsseja ja leppoisaa sunnuntaipäivän viettoa

Tänään on ollut tosi leppoisa ja rauhallinen sunnuntaipäivä. Ihan tarkoituksella en ole tiedon valtateillä surffaillut. Aamulla ei tullut lehteäkään. Nykyään kun Kainuun Sanomien lauantaina ilmestyvä lehti on tuplanumero ja sunnuntaina ei tule lehteä. Nyt lehti tuli jo perjantaina loppiaisena. Minä luen lauantaina vain lehden toisen osan ja toisen osan vasta sunnuntai aamuna. Mieheni lukee molemmat osat heti tuoreeltaan lauantai aamuna. Sitten hänellä ei ole lehteä mitä lukea sunnuntaina.

Tänään en ole ensimmäistäkään uutislähetystä televisiosta katsonut. Hyvinpä olen pärjännyt. Ylen puoliyhdeksän uutiset katson ja silloin päivitän päivän tapahtumat. Toivottavasti tämä leppoisa sunnuntaipäiväni ei pääty kovin ikäviin ja surullisiin uutisiin.

Mitään ihmeempää ei ole siis tänään tapahtunut. Olen tässä vain kotona oleillut ja tehnyt pizzaa ja muffinsseja. Kävin kyllä lenkillä ja kävelin Kajaaninjoen rantaa. Ensi alkuun meno oli lenkilläkin leppoisan rauhallinen. Kuulin linnunlaulua! Piti ihan höristää korvia, että kuulenko oikein. Kuulin kyllä. Mutta sittenpä alkoi kuulua tykkien jylinää muistuttava ääni ja muuta pauketta Prikaatin suunnalta. Ammunnalta se kyllä kuulosti.  No sen verran piti tiedon valtateillä piipahtaa ja käydä katsomassa, onko Kassunkurussa tänään ampumaharjoitukset, en löytänyt tietoa. Lenkin lopussa matkustajakone näkyi yläpuolellani matkalla kohti Helsinkiä. Toivottavasti jatkossakin näen ko. lentokoneen Kajaanin taivaalla. Kajaaniinhan pääsee Helsingistä reilussa tunnissa.

Tällaiset mukavan näköiset pömpelit bongasin lenkillä tallustellessani. Kesäinen ranta kyllä houkuttaisi. On tällä talvellakin kyllä puolensa. Tänä talvena ajattelin opetella hiihtämään. Kyllä luit aivan oikein. Nimittäin en ole hiihtänyt valovuosiin. Ensin kyllä pitää ostaa suksetkin. Mutta tämä hiihtoaihe on sitten jonkun toisen päivän tarina.