Ostin keväällä Berliinistä Ampelmannin, "liikennevaloukkelin". Alkujaan Ampelmann tarkoitti käyttöön otettuja jalankulkijoille suunnatuissa liikennevaloissa näkyviä ihmishahmoja. Punainen ”ukkeli” levittää kätensä viestittääkseen pysähdy ja vihreä kävelee itsevarmasti eteenpäin viestittääkseen mene. Minä ihastuin näihin ukkeleihin. Liikennevalotolpat näyttivät paljon mukavimmilta ja inhimillisimmiltä kuin meillä. Näiden ukkeleiden ympärille olikin syntynyt melkoinen matkamuistoesine liiketoiminta.
Wikipedia tiesi kertoa, että Ampelmann-hahmot suunnitteli vuonna 1961 Saksan demokraattisen tasavallan liikenneministeriössä työskennellyt liikennepsykologi. Hän halusi laatia mahdollisimman selkeän ja söötin hahmon, joka paitsi vetoaisi lapsiin olisi myös helposti ymmärrettävä vanhuksille. Liikennevaloukkelista tulikin hahmo, jolla koettiin olevan hieman tavallista enemmän ”sielua”.
Saksan yhdistymisen jälkeen 1990-luvulla liikennevalohahmon säilyttämiseksi aloitettiin kampanja, joka lopulta onnistui tavoitteessaan. Hahmo nousi kulttimaineeseen ja siitä tuli suosittu myös turistien keskuudessa. Kyllä minuun osui ja upposi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti