Aatteen paloa, äänestäjän kukkarolla

Olen pohtinut tänään, että löytyisikö minulta niin paljon aatteen paloa, että olisin valmis raottamaan kukkaroni nyörejä ja lahjoittamaan rahaa poliittiselle ryhmälle/puolueelle. Ei muuten taitaisi löytyä niin paljon aatteen paloa. Jo ajatuksenakin tämä tuntuu aivan järjettömältä. Tuki on vapaaehtoista ja hän ken haluaa eroja puolueen kirstuun kilauttaa, niin eipä siinä mitään. Minusta yhteiskunnan varoista maksettava puoluetuki riittäköön.

Uusi vaihtoehto -ryhmä (tuleva Sininen tulevaisuus puolue) aikoo selvittää, voisiko se kerätä rahaa toimintaansa joukkorahoituksen avulla eli äänestäjiensä/tukijoidensa lompakoista. Uusi vaihtoehto ryhmän puheenjohtaja Elo uskoo, että Suomessakin voitaisiin mennä Yhdysvaltojen malliin, jossa äänestäjät puhuvat aatteen puolesta perinteisen äänestämisen lisäksi myös lompakollaan.

Puolueet saavat Suomessa puoluetukea toimintaansa yhteiskunnan varoista. Puoluetukea saadaan kansanedustajapaikkojen lukumäärän mukaisessa suhteessa.

Vuonna 2015 kumottiin laki, jos yli puolet jonkin puolueen vaaleissa valituista kansanedustajista eroaa vaalikauden aikana puolueesta ja perustaa uuden puolueen, siirtyy tälle uudelle puolueelle kansanedustajien määrää vastaava osuus alkuperäisen puolueen puoluetuesta. Eli uuden lain mukaan, jos kansanedustajat loikkaavat puolueesta vaalikauden aikana, niin heidän puoluetukensa jää heidän entiselle puolueelleen ja he eivät sitä saa mukaansa uuteen puolueeseen.

Tyhjä on kukkaro ja siihen pitäisi täytettä saada.